perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesän kynnyksellä

Heipä hei pitkästä aikaa. Kirjoittaminen on ollut luovalla tauolla, mutta täällä sitä ollaan ja porskutellaan eteenpäin. Ihanaa, kun on kesä ja lämmöstä sekä tyynestä soutukelistä on päässyt nauttimaan jo monena päivänä.


 Loma

Juuri nyt parantelen itseäni kesäflunssasta, joka aikaisti loman aloitusta suunnitelmien vastaisesti. Virallisesti kesäloma alkaa maanantaina ja kestää koko kesäkuun. Lomasuunnitelmissa on soutukisoja ja muutama pieni reissu maalle sekä varsinainen koko perheen kesälomamatka Itä-Suomeen. Kaksi telttaa, viisi makuupussia ja -alustaa odottavat käyttäjiään. Meille ei osu tänä vuonna lomat samanaikaisesti, mutta yhden pidennetyn viikonlopun saamme viettää yhdessä koko perhe. Toisaalta on hyväkin, että lapset saavat pitkän loman ja tietenkin taloudellisesti säästö on melkoinen päivähoitomaksujen muodossa.

Nukkuminen

Edellistä postausta kirjoitellessani kärsin hankalasta uniongelmasta, joka jatkui pitkälle kevääseen ja häiritsi jaksamista kaikilla elämän osa-alueilla. Tällä hetkellä nukkuminen on parempaa ja unettomuutta esiintyy ehkä keskimäärin kerran viikossa (aiemman 3-4 yötä/vko sijasta) ja sen kanssa tulen toimeen ihan hyvin. Toivottavasti lomalla saisi nukuttua loputkin univajeet pois, sillä väsymys ruokkii väsymystä ja liian väsyneenä on vaikea nukahtaa.



Urheileminen

On helpottanut henkisesti paljon, kun olen vaihtanut tavoitteellisesti treenimoodista armollisempaan fiilis-pohjaiseen treenisysteemiin. Silloin kun huvittaa olen paukuttanut määrää, tehoja ja kaikkia mahdollisia lajeja ja sitten kuin väsyttää, olen voinut pitää parikin lepopäivää peräkkäin.

Tuntikeskiarvo on tipahtanut aikaisemmasta noin 10h/vko noin 8h/vko. Ihan hyvä treenimäärä silti, sillä sairastelua on ollut jonkin verran, mm. huhtikuussa koko perheen kiertävä kolmen viikon oksennustauti. Ergo-soutu ja voimatreeni ovat jääneet liian vähälle, sitä vastoin kroppaa ja mieltä tuulettavaa "metsärämpimistä" on tullut vähintään riittävästi.



Kisat

Talven aikana ei tullut kierrettyä ergokisoja ollenkaan. Ekoihin kisoihin sattui flunssa ja pitkien matkojen aikaan alkoi edellä mainittu oksennustauti-kierre. Jämi42 tuli hiihdettyä helmikuussa, mutta ei osunut hyvä päivä kroppaan ja suksikin paakkusi eli lopputulos oli keskinkertainen. Ergolla olen soutanut muutamia kertoja  VK-AnK-MK 3x2km treenin päätteeksi 2000m 7.52-7.56 väliin eli mututuntumalla arvioiden kunto on vastaavalla matkalla ilman alle vedettyjä "kakstonnisia" kisasuorituksena tehden 7.45-7.50 luokkaa. 

Kesällä ohjelmassa ovat Lappeenrannan Kanavasoudut 11-12.6. Pienvene-SM 2-3.7. ja Rymättylän kansallinen 9-10.7. Juoksukisoja olen myös ruksinut kalenteriin, mutta niihin osallistun vain jos tuntuu siltä, että huvittaa juosta.

Opiskelu

Joku ehkä ihmettelee, missä loppukesän kisat? Olen hakenut opiskelemaan Fysioterapian koulutusohjelmaan sekä Tampereelle, että Rovaniemelle eli tulevaisuus on täysin auki. Pääsykokeiden toinen vaihe on ensi tiistaina ja samalla kokeella haetaan molempiin kouluihin. Opiskelupaikan tulokset tulevat 1.7. ja jos en pääse Tampereelle, on luultavasti edessä muutto pohjoiseen heinä-elokuun vaihteessa. Rovaniemelle sisäänpääsyn pisteraja on huomattavasti matalammalla kuin Tampereella. Viime vuonna jäin ihan hilkulle. Onneksi tänä vuonna kiintiö ammattitutkinnon perusteella hakeville on suurempi ja myös ensimmäistä kertaa käytössä on ensikertalaisten kiintiö.

Tämä kuningasidea syntyi lopputalvesta. Ehkä jotain kolmenkympin kriisiä, mutta olo on tullut yhä varmemmaksi siitä, että fyssarin hommia haluan loppuelämäni tehdä työkseni. Nykyinen työni on ihan kivaa, fyysistä ja vaihtelevaa, mutta ei mikään kutsumusammatti.

Ehdottomana luonteena en halua tyytyä "ihan kivaan". Eräänä iltana punaviinilasillisen ääressä puolisko sitten ehdotti puolitosissaan, että hakisin varavaihtoehtona Rovaniemelle. Hän selvitteli asiaa työpaikallaan ja lopputulos oli, että hän voisi mahdollisesti siirtää virkansa nykyisen työantajan palveluksessa pohjoiseen. Pari viikkoa asiaa sulateltuani päätin ruksia hakulomakkeelle myös tämän vaihtoehdon.

Rovaniemellä hiihtokausi pitenee molemmista päistä pari kuukautta ja rakastamme kaikki lapin luontoa. Soutaminen voi olla haastavaa, mutta löytyy kaupungista ainakin vettä ja ainakin kaksi kirkkovenettä sekä yksi melontaseura, että on siellä joku kalustovajakin oltava. ;) Ja tekemäni taustaselvityksen mukaan kaikilla kuntosaleilla näyttää kuvien perusteella olevan vähintään yksi ergo.

Nyt tsempataan kokeet ja toivotaan, että pääsen Tampereelle, joka olisi se käytännön kannalta helpoin vaihtoehto. Jos en pääse kumpaankaan kouluun, on laitettava mietintämyssy uudelleen päähän.


Fiilikset

Kuluneen vuoden aikana olen tullut paljon armollisemmaksi itselleni. Arvostan perhettä, tavallista arkea, tavallista arkiliikuntaa ja ylipäätään pieniä asioita paljon enemmän kuin ennen. Jos joku asia ei onnistu tai jotain jää tekemättä, niin mitä sitten? Vaikuttaa voi vain tulevaisuuteen. Vaarallista tosin on myös "sitkun" elämä. Ajatusmalli, johon tunnustan sortuvani vieläkin liian usein.

Paras on vain nautiskella nytkun-moodissa ja ihailla ikkunasta pihalla leikkiviä pikku-ipanoita välittämättä siitä, että näkökenttään osuu myös näkymä terassin parin sentin hiekka-siitelpölyseoksesta ja sikinsokin levällään olevista tavaroista.  Koska olen flunssassa otan kirjan käteeni, lepään ja nautiskelen siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Terassi kunnostustöineen ja siivouksineen jaksaa odottaa.

Ensi viikolla sitten taas kaikenlaisen touhun pariin :)






lauantai 12. joulukuuta 2015

Nukkumatti

Tuo mukava ja kaikkien rakastama satuhahmo on vieraillut täällä blogissa ahkerasti tämän syksyn ajan. Sitä vastoin täällä meillä sitä ei ole kauheasti viime aikoina näkynyt, josta minä niin olen mieleni pahoittanut.

 Lokakuun auringonsäteet :)

 Soutukauden mitalisaldo, 5 SM-mitalia, joista yksi kultainen (W4x).
 
Soutukausi ulkovesillä on nyt ohi, vaikka järvet ovat yhä edelleen auki ja talveakaan ei näy. Marraskuussa pääsi vielä vesille, mutta kylmää kyytiä se oli. Sisäkausi lähti hyvin käyntiin ja periaatteessa olen ollut parhaimmassa kunnossa mitä ikinä tähän aikaan vuodesta.


Omat ja muiden perheenjäsenten sairastelut ovat sotkeneet urheilemista viimeisen kuukauden ajalta. Rumba alkoi oksennustaudista ja siitä siirryimme silmätulehdus- ja flunssakierteeseen, jossa kaikki sairastuvat vuoronperään ja kierto alkaa uudestaan alusta, kun viimeinen potilas on juuri parantumaisillaan.

Kotapäikkärit, kun nukahtaa kesken päivän.. 

Olen sopeutunut työssäkäyvän ja urheilevan äidin arkeen mielestäni melko hyvin. Töissä on ihan mukavaa, tykkään tehdä fyysisesti raskasta työtä ja näkee heti työnsä kädenjäljen. Lapset viihtyvät koulussa ja eskarissa ja pienin on oikea piristysruiske päiväkodissa. Joka päivä sataa hyvää palautetta hänen aurinkoisesta luonteestaan. Treenit ovat kulkeneet vaihtelevasti. Olen joutunut pitämään paljon ylimääräisiä lepopäiviä kokonaisrasituksen keuliessa, mutta toisaalta kokonaisuutena ergo rullaa, rauta nousee ja tossu hypähtelee jalkalenkeillä kevyemmin kuin ennen.

 Tärkeintä tässä maailmassa

 Parasta on koko perhe lenkillä :)

Nukkumattomuus-ongelma liittyy ylikierroksilla käymiseen, jonka olen tunnustanut silloin tällöin esiin pongahtavaksi ongelmakseni jo muutamia vuosia sitten. Riittävästi kun tsemppaa, että kaikki hommat hoituu, ei pystykään lopulta enää rauhoittumaan, jotta voisi nukahtaa. Kotiäitinä ollessani ongelma ratkesi usein itsestään heti alkutekijöihinsä. Jos tuli uneton yö, sai istua päivän zombina sohvalla lasten pitäessä elokuvapäivää ja nukkuminen helpottui yleensä jo seuraavaan yöhön ja pitkiä vaikeita jaksoja ei tullut. Nukkumaton yö siellätäällä ei ole katastrofi, jos sen vain deletoi mielestään samantien. Nyt pitää joka aamu herätä aikaisin töihin oli olo levännyt tai ei. Ongelma on hiipinyt pikkuhiljaa ja huonosti nukuttujen tai kokonaan nukkumattomien öiden määrä on kasvanut viikko viikolta lokakuun lopusta lähtien huomaamattani.

 Onneksi minun unenlahjat eivät ole periytyvää sorttia :D

Viime viikolla töihin mennessäni nukahdin auton rattiin poukkoillen keskikaistan päällä vain sekunnin ajan, mutta säikähdin perinpohjaisesti. Kun tämän jälkeen vielä kokonaisuudessaan huonosti nukuttu viikonloppu ja yksi kokonaan uneton yö, marssin työterveyteen alkuviikosta. Perinteisen suomalaisen terveydenhoidon systeemin mukaisesti sain mieliala-/unilääkereseptin kouraan ja käskyn älä stressaa ja koita pärjäillä. Sairaslomaa sain päivän, kun erikseen pyysin, sillä työssäni joudun ajamaan autoa jatkuvasti ja koin olevani ympäristölleni vaaraksi ja työkyvytön unettomuuden takia. Unilääkkeet jätin toistaiseksi apteekkiin, melatoniinit nappasin mukaan ja puoliskon kanssa käydyn keittiöpsykologi-keskustelun voimalla päätin, että tästäkin taas selvitään ja ihan omin voimin.

Talvityömatkapyöräilyn iloja, äkillinen lumivyöry. Vaihteet jäässä, jarrut jäässä ja lukko jäässä..

En tiedä mikä joulukuun kirous minulle on asetettu, kun joka vuosi tähän samaan aikaan tulee tämä sama nukkumishässäkkä. Ehkä se liittyy tähän kaamokseen ja pimeyteen, kroppa menee sekaisin, kun yöllä ja päivällä ei juuri eroa ole.


Lumi tuli, lumi suli. Tulisipa talvi takaisin, ehdin hiihtää yhden lenkin ja muistin taas kuinka sitä olenkaan kaivannut. Lumiset maisemat ovat oivaa stressiterapiaa, mustan ja synkän kuravellin sijasta.

Nyt toivon vain, että flunssa menisi ohi, pääsisi takaisin kiinni treeneihin ja vetämään tulossa olevat testit (5000m ergotesti ja kynnystesti). Ekoihin ergokisoihinkaan on enää reilu kuukausi. Ja kohta on joulu. Jouluun otin sellaisen asenteen, että teen mitä jaksan ja huvittaa, loput ostan kaupasta valmisruokakammoni mukaan soveltaen. Lahjat ovat vielä melkein kokonaan hankkimatta, mutta ideat on pureskeltu valmiiksi ja selviän toivottavasti parilla täsmäiskulla.


Tulisi nyt vain kunnon talvi, niin kyllä se tästä iloksi taas muuttuu :)




maanantai 24. elokuuta 2015

Loppukesän kisarumbaa

Kesä lähenee loppuaan ja tiivis kisarumba on viimeistelyä eli Porvoon SM-sprinttejä vaille valmis. Olen reilun kuukauden verran ollut takaisin työelämässä ja pikkuiseni ovat päivähoidossa ja esikoulussa. Tämä suuri muutos arkeen on verottanut sen verran aikaa, että blogin päivitys on jäänyt hiukan hunningolle. Tässä tulee siis kolme kisaraporttia kerralla..

Solvallan nuorison SM-kisojen yhteydessä soudettu kansallinen regatta 18-19.7.2015





Kiitos äiti huoltonaisena, kuvaajana ja kuskina olosta :)

Yksikkö lauantai:

Lauantain yksikössä soudin helpolla soudulla alkueristä finaaliin. Finaalisoutu kulki hyvin ja tein kesän parhaan aikani 8.22,84. Radan pituudesta käytiin kyllä keskustelua, kun joidenkin GPS-laitteiden mukaan matka olisi ollut alimittainen. Toisaalta ilman ratapoijuja soudettaessa matkaa tuli varmasti vähintäänkin riittävästi radalla poukkoillessa koko leveyden mitalta. Oma GPS näytti suhttarkasti 2000m ja aika varmaan on ihan realistinen normiradallekin soudettuna. Soutu tuntui hyvältä, sain aloitettua riittävän kovaa ja lopussa jopa nostettua pienen kirin. Lopputuloksissa olin kolmas Johannan ja Auran jälkeen. Tuloslistat ovat olleet tänä kesänä hiukan tylsiä, kun tämä järjestys on ollut sama joka kisassa.

Yksikkö sunnuntai:

Sunnuntaina oli hiukan sivuvastainen keli ja aloitin kovaa. Tonnille jaksoin ja sitten loppui kunto. Olin taas kolmas ja aika painui yli 9 minuutin. Aloitus hyvä, mutta muuten aika sippi veto.

Solvallan kisojen jälkeen oli ihan hyvä fiilis lähteä SM-kisoja kohti. Kunto oli selvästi nousussa ja viimeinen puuttuva vaihde löytymässä.

Pienvene-SM-kisat Tampere 8-9.8.2015







LW1x

Alkueriä ei tarvittu, soutajia oli mukana vain neljä. Punnitus ja viime hetkille jäänyt dieetti meni paremmin kuin hyvin. Nälkää joutui hiukan näkemään, kun hävitin kukkakeppivarrestani neljä kiloa kolmeen viikkoon, mutta soutuun ei onneksi ollut sen isompaa vaikutusta. Puntari näytti 58,8kg, kun raja on 59kg.

Yksikössä huomasin heti, että ei ole mitään tsäänssiä haastaa Auraa vaikka olisin halunnut edes vähän laittaa kampoihin. Kroppa tuntui jähmeältä ja keskityin pitämään asemani hopeamitalin suhteen vakaana ja säästelin voimia kaksikkoa varten. Tuloksena siis SM-hopea.

W2x

Kaksikkoon ilmoittauduimme hiukan extempore seurakaverini Annin kanssa, joka soutaa ensimmäistä vuottaan aikuisten sarjassa kevyttä. Ehdimme kokeilla yhteissoutua pari kertaa ennen kisoja ja sehän sujui. Tiukassa vastatuulessa haastoimme avoimen naisia ja nappasimme ihan kohtuullisella aikaerolla SM-pronssia. Itse sain tehtyä kesän parhaan kisavedon tähän lähtöön. Paikat olivat sopivasti vertyneet yksikkökisasta ja kun kulki, oli pakko soutaa minkä kropastaan pääsee. Pamautin kesän syke-ennätykset (186) ja olin tyytyväinen, että sain kaiken irti mitä oli irroitettavissa.

Valkeakosken isovene-SM 22-23.8.2015

Lauantaina soudettiin vain kansallista regattaa, kun surkean osanottajamäärän vuoksi ei alkueriä soudettu missään veneluokassa.

W1x kansallinen

Yksiköstä tuli voitto viime vuoden tapaan. Soutu oli erittäin tukkoista pujoallergian aiheuttamien hengitystieoireiden vuoksi. Toiseksi tulleen Annin lujasta aloituksesta huolimatta revin 17 sekunnin eron Valkeakosken alimittaisella 1650m radalla. Ihan ok lopputulos, vaikka ei kulkenutkaan. Rutiini näkyy tämän kesän kisoissa melko tasaisina suorituksina.

W2x kansallinen (Annin kanssa)

Tässä lähdössä toistui taas tuttu ilmiö tälle kesälle eli kulki hullun lailla, kun oli alla jo yksi veto. Valkeakosken tytöt aloittivat kovaa, niin mekin. Olimme sopineet Annin kanssa, että jos mahdollista höllätään vauhtia alun jälkeen ja vedetään varman päälle, kun molemmilla ei oikein yksikkö luistanut.

Kävi taas vanhanaikaisesti ja vene lähti kuin ohjus eikä siinä sitten enää himmailtu. Loppumatkasta Annilla kastui toinen airo ja se hiukan pyörähteli sekoittaen rytmiä. Nakutimme siistillä soudulla superkovill tahdeilla (34-36) noin 1.56-1.57 keskaria sivutuuleen ylivoimaiseen voittoon.

Kaksikossa olisi potentiaalia vaikka mihin, kevytrakenteinen Anni pysyy hyvin mukana korkeissakin tahdeissa, osaa seurata erinomaisesti (täysin huomaamaton keulassa, vain vauhtimittari kertoo, että siellä jotain tapahtuu) ja kun veneessä ei ole liikaa voimaa, se liukuu aika nätisti :)

W4x SM-nelonen (venekunnassa mukana meikäläinen, Johanna, juniori-lupaus Anniina ja Anni)

Pari kertaa ehdimme treenata tätä isoa venettä SM-kisoja varten. Kisoissa oli surkeat 3 venekuntaa paikalla :( Vielä viisi vuotta sitten meitä oli 10 eli mittava kato on käynyt. Harrastajamäärien tilanne on ihan katastrofaalinen, varsinkin kun junnujakin on niin vähän. Onneksi olemassa oleva pieni porukka on sitäkin innokkaampaa.

Voitimme reilulla erolla toiseksi tulleen Smarkin ja kolmanneksi tulleen Valkeakosken Vesiveikkojen joukkueen. Meillä oli hiukan ongelmia valmisteluissa, mutta selvisimme lopulta ihan hyvin.

Venettä ohjataan soutajan kenkään kytketyllä peräsimellä, jonka sijainti veneessä aiheutti harmaita hiuksia. Itse soudin tahtipaikkaa, jossa ohjaus oli alunperin. Herkästi heiluva kenkä ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, vaikka kuinka puristin jalalla neulaa kohdilleen. Vaikeaa pitää hyvää rytmiä, kun piti koko ajan tarkkailla karkailevaa ohjauskenkää. Vene kääntyy siis kengän kantapäätä kääntämällä kohti keskiosaa tai laitaa ja nyt tämä heilui potkujen tahdissa holtittomasti. Vastaavaa ongelmaa ei ole ennen ollut. Kaupan päällisiksi kengät ovat kokoa 45 eli hiukan isohkot..

Pyysimme, josko kengän voisi siirtää keulasoutajalle, mutta piuhat eivät riittäneet kuin kakkospaikkaan asti. Tästä johtuen jouduimme vaihtamaan istumajärjestystä lennosta ennen kisaa, mikä aiheutti ongelmia yhteensoudussa ja tahdissa pysymisessä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kiitos kaverit, hieno soutu ja SM-kulta hyvällä ajalla kaikesta säädöstä huolimatta.

Kiva vetää välillä isossa veneessä :)




 Kisapäivän lopuksi istahdin vielä kakkoskasin coxin paikalle. Ohjaus oli hiukan rikki tässä lainaveneessä ja paljaat vaijerit hiersivät käsiä, mutta pysyin kuin pysyinkin radalla. Miehet taistelivat hienosti pronssista, mutta loppukiri ei oikein irronnut ja tyytyminen oli neljänteen sijaan.


 Nyt olisi enää ohjelmassa sprintit. Soudan avointa yksikköä ja kaksikkoa. Alunperin piti ohjelmassa olla myös kevyt yksikkö (en halua vahtia painoa, kun on allergia päällä ja kroppa kovilla muutenkin) ja nelonen (peruuntui osallistujien puutteessa), mutta näillä mennään mitä on.

Ensi viikonloppuna alkaa myös superjännittävät soudun MM-kisat, jossa kolme suomalaista venekuntaa tavoittelee hyviä suorituksia ja olympiapaikkoja, suosittelen lämpimästä kisojen seuraamista täältä.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

PM Årungen, Norja 2015

Pahoittelut kisaraportin viivästymisestä. Kotimatka bussissa nukkumisineen aiheutti pienoisen jetlagin, josta toivuttuani järkkäsin keskimmäisen muksun kahdet synttärit, jonka jälkeen lähdimme kesälomareissuun. Huhhuh, kiirettä pitää!

Etukäteisvalmisteluihin kuului kaikenlaisen reissusapuskan mukaan haaliminen. Tätä tuttua tavaravalikoimaa täydensin norjalaisen ruokakaupan antimilla. Hintataso oli kallis, joten eväiden raahaaminen kannatti.

PM-kisoista ei jäänyt urheilullisesti kovin kummoista muisteltavaa. Reissu oli superhieno kokemus, mutta terveystilanne ei antanut mahdollisuutta tehdä supersuorituksia, joita lähdin hakemaan. Kauksu-KV:n jälkeen sairastin karmean flunssan ja olin melkein viikon soutamatta. Valmistautuminen ei siis ollut ihan paras mahdollinen. Reissuun lähtiessä olo tuntui jo melko hyvältä, vaikka hengitysteissä pientä limaisuutta olikin.

 Lähtö ja trailerin pakkaus Turun soutukeskuksella. Yksi vapaa paikka roikkuvalle yksikölle jäi ylimääräistä..

Kisapaikka oli huikean hieno ja kelit kohdallaan. Molempina päivinä reipas myötätuuli ilman liikaa aallokkoa. Edellytys hyvän ajan tekemiseen on tietenkin hyvä keli ja mielellään reipasta myötätuulta ilman jättisuurta aallokkoa. Tänä kesänä olen tullut kyllä erinomaiseksi tuuliasiantuntijaksi ja kotipihan puista voi jo päätellä minkälaiset ovat treeniolosuhteet Kauksulla.

 Trailerin pakkaaminen, purkaminen ja kaluston kokoaminen ja kuljetus ovat hermoja raastavaa hommaa. Erilaisia onnettomuuksia on sattunut useita ja huoli omasta veneestä on iso. Veneeni käyttöarvo on huomattavan suuri verrattuna rahalliseen arvoon ja jos se hajoaisi, loppuisi varmaan koko harrastus. Veneet ovat älyttömän hintaisia, helposti rikkoontuvia ja yleensä ne valmistetaan mittatilaustyönä eli sopivia käytettyjä on käytännössä todella vähän tarjolla.

Kisajärjestelyissä olisi ollut hiukan toivomisen varaa. Ilmeisesti norjalaisten ei tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, sillä joku miesyksikkösoutaja pamautti verryttelyssä täysiä päälle, huudoistani huolimatta ja vaikka olin kiltisti sivussa odottamassa omaa lähtöäni ohjeiden mukaisesti. Kaupan päälle sain vielä norjaksi mölistyä kiroilua ja jäi hieman epäselväksi, mitä ukkeli meinasi.

Starttien odottaminen oli oma shownsa. Soudin joka kerta eri rataa ja eri erässä, mitä alunperin oli lähtölistoissa ilmoitettu. Lisäksi norjankielinen rätisevä kuulutus aiheutti pienoisia ongelmia oman paikan löytämisessä. Pitkä odottelu ennen omaa kisaa ei ole oikein mukavaa urheilijan kannalta. Vartti paikallaan jököttäen ja sitten pitäisi olla täydessä iskussa heti startista lähtien, no way.

Ensimmäinen kisastartti sujui melko hyvin. Ihan kaikkea ei saanut irti, hengitys oli vaikeaa sykkeen ollessa maksimilla, kun kurkussa velloi ärsyttävä limatulppa. Tiedättekö efektin, kun tulppa tukkii koko ilmatien muutaman hengenvedon välein, ei kivaa. Aikani oli 8.33, jolla jäin A-finaalista 8 sekunnin päähän. Toisessa erässä ero olisi ollut ajassa 10sek. B-finaalia ei soudettu, joten loppupäivä meni kisaturistina.


Toisena päivänä jatkopaikkaa olisi ollut tarjolla helpommalla, mutta jo alkuverkassa maistui verenmaku suussa. Hengitystiet ottivat hiukan nokkiinsa edellisestä päivästä. Myös sykkeet käyttäytyivät hiukan sekavasti ja ihan paras suoritus ei irronnut. Aika oli 8.35 ja jäin jatkosta 5sek. Toisessa erässä olisin ajan perusteella päässyt jatkoon. Päivä jatkui taas kisaturistina, mikä oli ihan hauskaa sekin.

Oma laji on pieni ja harrastajat hajallaan ympäri Suomea. Kisareissu oli mahtava kokemus jauhaa soutuläppää ja spekuloida kaikkea mahdollista soutuun liittyvää kanssaharrastajien kanssa. Reissun jälkeen olin monta päivää superväsynyt, kun viimeinen yö nukuttiin bussissa matkustaen. Kroppa otti hiukan itseensä, kun tuli kisattua ei ihan 100% terveenä. Muutama päivä kevyttä treeniä, kesälomareissu, pettymysten märehtiminen ja nyt mennään taas täyttä höyryä kohti uusia kisoja.


Ainoat mahdollisuudet soutaa hyvää aikaa vielä tänä kesänä on Solvallassa reilun viikon päästä kansallisessa regatassa sekä elokuun SM-kisoissa. Kesän loput kisat eivät ole 2000m matkalla. Toivottavasti tuulet osuvat kohdalleen ja saisin vanhan ennätyksen (8.17) rikottua, mistä olen kehittänyt itselleni päähänpinttymän.


Painonpudotus on nyt täydessä vauhdissa ja hiukan on ollut totuttelemista nälkään sekä niittaamista treeneissä. Kroppa on opetettu hiukan liian hyvin korkeaoktaanisen polttoaineen eli hiilareiden käyttämiseen. Loppukesän kisoja odotellessa! :)


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kauksu KV 2015

Kesän kolmanneksi tärkeimmät soutukisat ja koko kauden toiset kisat ovat nyt takanapäin. Viikonloppu oli aika raskas urakka. Yhteensä 5x 2000m, joista neljä lähtöä urku auki ja yhdessä karsinnassa pääsin onneksi pintakaasulla.

Kokonaisuudessaan jäi ihan positiivinen fiilis. Taso on nyt hyvää kansallista tasoa ja ennen kaikkea suorituksissa näkyy tasaisuus. Pientä purtavaa jäi (taas yllättäen) hampaankoloon. Ihan parasta suoritusta en saanut aikaiseksi. Sunnuntaina olisi ollut tarjolla reipas myötätuulikeli, mutta jalat eivät jaksaneet painaa yhtään ja rentous oli tekemisestä kaukana.

Lauantain yksikkö:

Ihan ok veto vastatuuleen, teknisesti aika hankala keli. Sijoitukseni oli kolmas, mihin olin melko tyytyväinen. Erot vakkarikilpakumppaneihini olivat pienentyneet minun edukseni eli pientä kehitystä on tapahtunut Lappeenrannan kisojen jälkeen.

Harjoitusjakso näiden kisojen välissä oli ihan katastrofaalisen vaikea. Soutukelit ovat olleet ennätystuulia ja sitten minulta pöllittiin vielä kaupan päälle minulle niin rakas Krookus (fillari). Näistä kahdesta seikasta johtuen olen ollut pakotettu tekemään yhtäkkiä liian paljon jalkalenkkiä, joka on aiheuttanut erinäisiä jalkavaivoja. Onneksi uusi pyörä saapuu todennäköisesti tällä viikolla ja uudet lenkkarit ovat myös tulossa. Toivottavasti myös tuulet vähän hellittäisivät, jotta valmistautuminen PM-kisoihin onnistuu ja heinäkuussa saan hyvän treenijakson SM-kisoihin.


Lauantain kaksikko:

Soudimme Auran kanssa kaksikkoa maajoukkuenaisia Ullaa ja Eevaa vastaan. Vastatuuli oli melkoinen ja soutu ei oikein ottanut sujuakseen. Yleisesti ottaen kevyenluokan soutajat kärsivät aina hiukan vastatuulesta avoimia vastaan, mutta täytyy myöntää, että tässä soudussa näkyi myös tekninen kokemattomuus ja vähäiset yhteiset treenit. Ero venähti melkein 52 sekuntiin ja emme olleet tyytyväisiä lainkaan.


Sunnuntain yksikön alkuerä:

Muutama poisjäänti aiheutti sen, että tiputimme alkuerässä yhtä soutajaa pois. Sain samaan erään universiadeihin valitun avoimen soutajan Johannan, joka meni menojaan. Päätin kuitenkin pitää huolta kakkospaikastani, jotta saan paremman radan finaaliin. Ekalla tonnilla tein näköyhteyden muihin tyttöihin ja sitten keskityin vetämään hyvää rytmiä rennolla tahdilla ja lopulta pystyin hiukan jopa hölläämään vauhtia. Vedon jälkeen onnittelin itseäni, sillä en muista koska olisin päässyt avoimessa yksikössä jatkoon näin helpolla soudulla. Kova työ on siis tuonut kehitystä ja aina ei tarvitse käydä jokaista vetoa eloonjäämistaisteluna.

Sunnuntain yksikön finaali:

Jo alkuverkassa jalat tuntuivat älyttömän tahmeilta. Keli oli melko nopea myötäinen, mutta lopussa hiukan korkeampaa aallokkoa. Yritin aloittaa räväkämmin, mutta oli silti täysi työ vetää samaa vauhtia kuin seurakaverini Anni, joka on siirtynyt junioreista kevyeen tälle kaudelle.

Johanna ja Aura menivät menojaan ja totesin heti, että näillä reisillä ei nyt paljon haasteta. Lyhensin hiukan vetopituutta (mikä lipsahtaa helposti liian pitkäksi muutenkin) ja matkan teko tuntui kohtuullisen siedettävältä.

Tonnilla kiskaisin Anniin näköyhteyden puoliväkisin ja loppumatkasta tuli hiukan lisää eroa. Aikani oli 8.30,68, mikä on tämän kesän paras noteeraus. Hiukan on matkaa tälle kesälle asettamaani tavoitteeseen eli 8.00-8.10 aikaan, mutta kelin ja kunnon sattuessa samalle päivälle tavoite on mielestäni yhä realistinen. Voittajalle (Johanna) jäin 31sek, mikä oli myös kesän paras tappioni. Ihan ok soutu puupökkelöillä jaloilla.


Sunnuntain kaksikko:

Kaksikko oli edelleen hiukan vaikeaa. Soudussa ei ollut kovin hyvää rytmiä ja väsy painoi molemmilla. Aika jäi n. 5sek ennätyksestämme, mutta keli oli aika hankala. Myötätuulta oli, mutta aallokko sen verran korkeaa, että airot juuttuivat jatkuvasti. Saimme karsittua eroa 10sek pienemmäksi maajoukkuenaisiin, mutta totesimme, että kaksikko saa jäädä nyt lepäämään telakalle.

Emme pysty riittävästi harjoittelemaan yhdessä ja aika paljon kaikkia teknisiä puutteita löytyi kilpailuvauhtisesta soudusta. Totesimme myös, että molempien fysiikka saisi olla huomattavasti paremmalla tasolla, ennen kuin kaksikkoon satsaamista kannattaisi miettiä vakavasti.


Kaikenkaikkiaan voi analysoida tästä viikonlopusta, että tekeminen on pari pykälää parempaa kuin viime vuonna, mutta vielä riittää urakkaa. Toivottavasti tämä kisaviikonloppu potkaisee taas askeleen eteenpäin, sillä kahden viikon päästä on kisaohjelmassa pohjoismaiden mestaruussoudut Norjan Årungenissa. Osallistun naisten avoimeen yksikköön (kevyillä ei PM-arvoa) seurajoukkueena, sillä tämän viikonlopun esityksillä ei luonnollisestikaan irronnut maajoukkue-edustuspaikkaa.

Innolla tulevaa ulkomaankisareissua odotellen :)

torstai 4. kesäkuuta 2015

Epämukavuusalueella

Epämukavuusalue on sanana tituleerattu varsin trendikkääksi. Jotta kehitystä tulee, ihmisen pitäisi uskaltautua epämukavuusalueelle oli sitten kysymys työstä, urheilusta, opinnoista tai muusta vastaavasta.

 2-vuotias osaa vielä ottaa rennosti. "Äiti en jaksa enää siivota" ja eikun köllöttämään.

Urheilussa olen kokeillut hinautua epämukavuusalueella kuluneen kevään aikana. Olen vienyt treenaamista lähemmäksi jaksamisen rajaa kuin aiemmin. Joskus on tullut tehtyä treenejä, vaikka ei olisi ollenkaan palautunut edellisestä. Kehitystä ei tule, jos ei treenaa äärirajoilla, varsinkin kun pohjakunto alkaa olla jo normitasolla.

 Vielä muutama sata metriä maaliin. Tuntuu erittäin ikävältä, mutta silti sitä tekee vapaa-ehtoisesti.

Kunhan muistaa välillä kotiuttaa voitot eli pitää lepopäivän ja/tai kevyempiä viikkoja. Tämä kovaa treenaaminen ei toki tarkoita sitä, että vedetään nupit kaakkoon ja tehdään PK-treeniä maksimina vaan sitä, että treenataan kokonaisuutena (määrä, tehot) siellä lähellä rajaa, josta vielä juuri ja juuri palautuu pitkällä tähtäimellä.

Treenaaminen epämukavuus-alueella on vielä silti jotenkin helppoa, kun sattuu olemaan tällainen liikunta-ulkoilma-addikti. Todellista epämukavuusaluetta edustivat minulle eilen läpi käymäni AMK-haun fysioterapeutti-koulutuksen pääsykokeet. Ensin kolme tuntia palikkatestejä aikaa vastaan, joiden perusteella pääsin onneksi jatkoon. Matikka- ja logiikka-jutut olivat melko helppoja, suomenkielen tehtävät todella vaikeita ja enkku ihan siedettävä, vaikka olen perustankeroenklannin vääntäjä. Itsensä arviointi oli minulle helppoa, kun tätä elämänkokemusta alkaa jo olla.

Meillä jatkoon päässeillä oli ohjelmassa vielä liikuntakoe ja psykologin haastattelu. Liikuntakoe oli peruskauraa. Haastattelua odotellessa onneksi alkoi kierrokset laskea, mutta aika adrenaliinin huuruinen päivä oli. Keskittymistä keskittymisen perään ja pelko peffassa, ettei floppaa tyystin mitään osa-aluetta. Ei edes nälkä tullut ollenkaan päivän aikana, mikä on minulle todella harvinaista ja mistä pääsemmekin aasinsiltana sujuvasti seuraavalle epämukavuusalueelle.

Nimittäin kisapaino haltuun- projektille. Paino on jässähtänyt tukevasti lukemiin 64kg ja ei kiinnosta pätkän vertaa ryhtyä nälkäkuurille. Kroppa tuntuu hyvältä, treeni kulkee ja rasvaprosentti on silmämääräisesti melko matalalla. Näytän kerrankin ihan normaalilta ihmiseltä aavikkorotta-lookin sijasta.

Tästä varresta pitäisi hävittää noin 5-5,5kg. Vaikka olen alan ammattilainen, se ei ole helppoa. 

On pikkuongelma, kun kevyen puntariraja on se 59kg. Ensimmäiset kevyen kisat kisaan vasta elokuussa, mutta nyt pitäisi ottaa homma haltuun pikkuhiljaa. Lähestyvät PM-kisat karsitaan avoimessa ja myös itse kisat käydään avoimessa, enkä haluaisi antaa tasoitusta painolla tai laihduttamalla. Ehkä se tästä, mutta jostain syystä tuntuu poikkeuksellisen vastenmieliseltä ajatukselta laihdutella keskellä parasta kesää ja grillikautta.

 Vähemmän pihviä ja enemmän tuota vihreää ;) Kukapa sitä voisi vastustaa hyvää pihviä lohkoperunoilla ja kreikkalaisella salaatilla.

Eilisestä pingotus-päivästä palauttelen nautiskelemalla kupin kahvia, lukemalla hyvän dekkarin loppuun ja juoksemalla hyvän pitkän lenkin. Tuuliolosuhteet ovat sitä luokkaa, etten taida haastaa itseäni soudun suhteen tänään. Olo on kuin ylikypsällä spagetilla, kun stressitila purkautuu pääsykoe-rypistyksen jälkeen.

Yksi epämukavuus-alueelle siirtyminen on ollut soutaminen kelillä kuin kelillä. En ole väistellyt tuulia ja vesisateita ja soutua on kasassa vajaassa 1,5 kuukaudessa ilman etelän leirejä jo huikeat 370km, mikä on 235km enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Tosin viime vuonna oli hirveät sairastelut allergian takia.

 Aamulla kahdeksalta treeni tehtynä. Päiväksi lupasi kovaa tuulta. Treeniajankohtien kanssa pelaamalla voi myös hallita sääolosuhteiden luomia tilanteita.

Toivottavasti tuulet helpottavat ja kelit lämpenevät. Jotenkin fiilis on helpottuneempi kuin pitkään aikaan. Aion nauttia lopusta hoitovapaasta, treenata kovaa ja menen sitten opiskelemaan tai töihin, niin kaikki järjestyy tavalla tai toisella. :)

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kisakauden avaus Lappeenrannassa

Soutukisakausi tuli korkattua viime viikonloppuna perinteisissä Lappeenrannan kanavasouduissa. Porukkaa ei ollut mitenkään mahtipontisen paljoa, mutta sain hyvän yleiskäsityksen omasta kunnostani. Kisat menivät ihan ok, tasaisen paksua puurtamista hiukan treenijumisella kropalla. Tähän kilpailuun en tehnyt mitään erikoisia herkistelyitä, vaan keskityin ihan tarkoituksella keräilemään kilometreja kasaan vesillä kisoja edeltävät viikot.

Lauantain yksikön alkuerässä vedin ihan ok vedon, mutta koska kaikki kilpailijat eivät päässeet onnistuneesti maaliin yllätyslaivan takia, ei alkuerätuloksilla ollut mitään merkitystä kisan kannalta. Itselleni sain tästä suorituksesta kuitenkin mielenrauhaa, sillä hävisin kärkeen 10sek vähemmän kuin finaalissa ja soudin Auran kanssa tismalleen saman ajan (mitä ei ole hetkeen tapahtunut).

Yksikön finaali päädyttiin soutamaan meidän kilpailijoiden toiveesta kahtena eränä, mutta ajat ratkaisisivat lopputulokset. Olin neljäs, hävisin kärkeen reilut 40sek, Auralle toisesta sijasta 13sek ja Suville (eri erä) 3sek. Ajat eivät kerro ihan koko totuutta, sillä minulla oli ylivoimaisesti huonoin rata (vastatuuli). Olin silti ihan tyytyväinen, sillä soutu oli teknisesti melko tasapainoista puuskatuulesta huolimatta.



Yksi pieni laituri, kaikki lähtevät vesille samaan aikaan ja lopulta aikataulut myöhästelevät. Sopu sijaa antaa, tuomarit kiltisti odottaa mattimyöhäiset ja rento kisatunnelma pysyy yllä. 

 Hyi hiiiitsii, äitiiiiiii mikä täällä haisee?! Öö, maajussit tekevät kevättöitä pellolla. Kaupunkilaislapsi.


Puunoksalta löydettiin köydenpätkä, josta jalostettiin hyppynaru. Lapset eivät tarvitse kovinkaan kummoisia leikkikaluja.


Yksikön alkuerään lähdössä. 
 

Hyvähyvä!!
 

TÖÖÖÖT!! Hmm, se ei ollut kyllä maalitorvi! 120m maaliin, enkä uskalla katsoa taakse, mutta sieltä tulee laiva. Vedään maaliin ja katson, että jäätävä tankkeri tulee. Parkkeeraan veneen perä rantaanpäin, en ehdi enää vesiltä pois. Huutelen hengästyneet kaverit järjestäytymään reunaan ja saamme veneet riviin. Laivan peräaalto tekee yleensä kovan imun ja sitä varten olemme valmiusasemissa. 

Ei h*lvetti, mitä ihmettä, laiva vetää itseään kohti hirveällä imulla, vaikka se on vielä matkan päässä vasta tulossa ohi, rautalaituri lähestyy kovaa vauhtia ja oma veneeni on ihan virranviemänä. Kaveri on toisella puolella, mihin väistän? Ei morjes, nyt on pakko väistää laituria, siihen ei saa osua, tai sattuu ja kovaa. Huudan kaverille ihan hysteerisenä, että tee tilaa, mutta hän ei ehdi väistää minua vaan ajautuu kohti. Pakko soutaa hallitusti veneet päällekkäin. 

Laiva on kohdalla, isot aallot pyyhkivät veneistä yli, jalkatila on täynnä vettä. Soudan, huopaan ja käännän apinanraivolla. Laiva pääsee ohi, kaikki selviävät vaaratilanteesta kunnialla ja veneetkin ehjänä. Myöhemmin illalla menee toinen laiva ohi ja jättää pienet pyörteet peräänsä.. Puolituntia jalat sheikkaavat vielä rannalla adrenaliiniryöpystä.
 

Koirien kokoontumisajot.


Veljekset kuin ilvekset tai kettuset paremminkin. 
 

Sopivat uhrit löydetty narunpyörittäjiksi :)
 

Hyvät naurut saatiin aikaiseksi minun muinaisista airoista (vm. 2003), joissa lukee vieläpä tyttönimeni. 
 

Kaksikkosettiä Auran kanssa soudettiin pitkällä matkalla sunnuntaina ja kulkihan se. Tiukkaa vääntöä avoimen tyttöjä vastaan. Tappio tuli 6sek myötä, mistä syytimme huonohkoa loppukiriä. Aika hyvin kuitenkin, kun fysiikalla emme pärjää alkuunkaan. Tässä kaksikossa olisi kyllä potentiaalia..


Sateesta sumuinen keli ei haitannut yhtään. Melkein tyyni, pientä pyörivää tuulta. 


Kaksikkojen palkintojenjaosta, toinen puuttuu voittoparista. Ihana kumisaapas-trikoo-seuratakki-look. Päivänasu, jolla täräytin hyvän itsetunnon myötä myös huoltsikalle syömään. Siistimmät kengät (lenkkarit) olivat märät ja kuka sitä nyt muutenkaan jaksaa vaihtaa vaatteita alvariinsa ;)

Oi vitsi kun mä oon hauska ja osaan tehdä tällaisen kaksoisleuan :D