perjantai 31. joulukuuta 2010

Testiä testin perään

Syksyn testaukset venyivät joulukuulle sairastumisien (flunssa, sormi-episodi yms.) vuoksi. Testit saatiin kuitenkin käyntiin 14.12. jolloin vedin 100m ja 60sek testit. Sata metriä meni 19,9 s ja minuuttinen 1.42,0-vauhtia eli 294m. Testit olivat samana päivänä ja välissä pidettiin 10min aktiivinen palauttelu eli pompsahtelin salin käytäville jalkojen päällä koko palautusajan. Näihin tuloksiin en ollut yhtään tyytyväinen. Molemmissa oli tosi huonot startit ja videolta näkyy, että varsinkin minuutin pätkällä olisi pitänyt vetää paljon pidempää vetoa jaloilla ja selällä. Nopeus on The Big Problem ja sehän tunnetusti kulkee käsikynkkää voiman kanssa.

Testaus jatkui 18.12. 2000m testin merkeissä, joka on meillä myös virallinen normaalin matkan sisäsoudun SM-kisojen kisamatka. Lähdin tietoisella riskillä kovaa vauhtia liikenteeseen, joka ehkä kostautui sitten lopussa. Olen päättänyt alkaa ajaa sisään räväkämmän aloituksen taktiikkaa. Lähes kaikissa kevyen yksikön starteissa maailmalla ensimmäinen 500m on todella kovaa vauhtia, jonka jälkeen alkaa tasainen matkavauhti. Minä aloitan myös kovaa, mutta vain 100-200m eli startin verran, joten tässä on parantamisen varaa, jotta pysyy alusta asti kyydissä.

Loppuaika oli 7.48,3 joka jäi 1,7s virallisesta ennätyksestäni, joka on niinkin muinainen kuin vuodelta 2004. Tavoite oli mennä alle vanhan ennätyksen, mutta olin vetoon periaatteessa tyytyväinen, sillä viimeiset 700m oli taistelua valtavien happojen kanssa. Hapotus johtui varmastikin vähästä kovan harjoittelun määrästä (punttikausi).

Viimeinen ergotesti oli 5000m, mikä on Suomessa käytettävä pidemmän matkan testi. Ulkomailla käytetään 6000m testiä, joten aikoja on vähän hankala vertailla kansainvälisesti. Tämä testi sujui viimeisen päälle hyvin. Aloitin noin 2.03 taulussa, tahdilla 25 ja tasaisella vauhdilla tultiin ensimmäiset 4000m. Viimeisellä tuhannella metrillä sain pikkuisen vielä nipistettyä ja loppuaika oli 20.24. Ennätykseni tällä matkalla parantui 22 sekuntia ja viime helmi-maaliskuun vaihteessa vedetty aika parantui 29 sekunnilla. Tavoitteeni oli alle 20.30. Lopussa sykekin nousi yli 185 eli kyllä se pumppu kiertää, kun sitä kiusaa.

Ergotuloksissa on huomattavan paljon parannettavan varaa, jos vertaa huippujen tuloksiin. Olympialuokkia soutavat Lw1x ja Lw2x naiset kiskovat 2000m huipulla 6.55-7.15-vauhtia. Ja 5000m menee alle 19.00. Minulle riittää tällä hetkellä se, että tulokset parantuvat jatkuvasti ja vieläpä reilusti. Ja toiseksi veneeni kulkee huomattavasti kovempaa suhteessa, kuin ergoajat antavat olettaa. Ja kolmanneksi, koska en pidä itseäni ergosoutajana vaan intressit ovat vesillä, en näe syytä synkistelyyn.

Ergotestien jälkeen teimme virallisen voimakauden jälkeen maksimivoiman kehittymisen seurantatestit. Liikkeet olivat tutut perusliikkeet ja jokaista liikettä piti saada aikaiseksi kolme puhdasta toistoa.

Uudet tulokset 22.12 (suluissa vanha tulos 15.11) ja perässä kehitys %

Kyykky: 75kg (65kg) 15%
Alatalja soutu seisten & etukumarassa: 70kg (60kg) 16%
Maastaveto: 65kg (50kg) 30%
Penkki: 32,5kg, 1 toisto (30kg, 2 toistoa) noin 8%
Jalkaprässi: 150kg (125kg) 20%

Jalat ja etenkin selkä ovat ottaneet reilusti voimaa itseensä, mutta penkki! Tästä tein analyysin omassa päässäni asiaa pyörittelemällä, että tällä lihasmassalla on turha yrittää parantaa tuloksia. Ensimmäiseen luustokokeeseen pystyin harjoittelemaan rintalastan osat peilistä katsomalla, joten tilanne on surkea. Kumpa tämän sitkeän vatsamakkaran voisi vaihtaa rintalihaksiksi.
Pääasia silti lienee, että airot pysyvät käsissä kovassakin tuulessa, muuten käsillä ja näillä yläkropan pienillä lihaksilla ei ole soudussa mitään virkaa.

Kausi jatkuu ergotreenien, ylläpitävän maksimipuntin ja hiihdon merkeissä. Neljä kertaa viikossa ergoa, 1-2 maksimipunttia ja muutama hiihtolenkki + 1 lepopäivä. Vuoden 2011 kisakauden avaan luultavasti hiihdon maakuntaviestissä Valkeakoskella loppiaisena. Tyyli ja joukkue (1. vai 2. joukkue) on auki, mutta eiköhän sieltä joku osuus löydy innokkaalle amatöörille.

Oikein hyvää Uutta Vuotta ja menestystä urheilun saralla kaikille!


torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!


Oikein Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!

Meillä joulutunnelmat ovat hieman alavireiset koko perheen sairastumisien vuoksi (oksennustautia, flunssaa, yskää, silmätulehdusta, ripulia), mutta toivo elää, että viimeistään joulupäivänä tai Tapaninpäivänä pääsemme nauttimaan vanhan ajan joulusta mummolaani.

Nauttikaahan hyvistä jouluruuista unohtamatta ulkoilua ja lenkkeilyä raikkaassa talvikelissä. Huom! Pakkanen on vain asenne- ja pukeutumis-/varustautumiskysymys :)

maanantai 13. joulukuuta 2010

Ylläksen ensilumien leiri




Tänä vuonna pääsin hiihtelemään ensimmäistä kertaa vasta pohjoisissa. Joka vuosi olen käynyt kerran Jämin putkessa ja kerran jossakin paikallisella tykkiladulla yms. 500m baanalla pyörimässä aivan liian kovaa vauhtia karmeassa ruuhkassa. Tänä vuonna säästin hermojani ja väistelin moiset tilaisuudet taidokkaasti. Ylläksellä ongelma oli lähinnä päinvastoin. Baanaa oli niin paljon, että meikäläisen etenemisvauhdilla osa jo auki olevista laduista (117km) jäi hiihtämättä. Kelit suosivat ja vain viimeisenä päivänä oli yli 20 astetta pakkasta. Leiriviikko näytti jotakuinkin alla olevalta, mukana uuden leluni eli Suunto T6:n kertomaa dataa, GPS-pod ei valitettavasti toiminut pohjoisessa, lieneekö patterit loppu, liian kylmä tai pohjoisen GPS-koodit hepreaa..

lauantai 4.12: matkustuspäivä, autossa 13h

sunnuntai 5.12: vaparia 2h15min, keskisyke 123, 815kcal, epoc avg 13 n. 20,5km + aamupäivällä lasten kanssa pihalla reipasta ulkoilua & lumien kolausta yms.

maanantai 6.12: pertsaa 2h10min keskisyke 124, 787kcal, epoc avg 13 n. 21km + aamupäivällä lasten kanssa pihalla reipasta ulkoilua

tiistai 7.12: vaparia 2h20min (kovempi profiili ladulla) keskisyke 134, 1000kcal, epoc avg 23, n. 18km.

Tällä lenkille tein perinteisen jokatalvisen lähemmän tutustumisen latupohjaan. Täydestä vauhdista sukset ristiin kurvissa ja pelastautumisen myötä peffalleen (ensin meinasi tulla mahalasku). Rytäkässä vääntyi jo ennestään vaparin hiihdosta suivaantunut polvi, jota sitten haudottiin hartaasti lumipussilla lenkin jälkeen. Vammat jäivät onneksi pieniksi ja huolellisen kylmäämisen ansiosta pertsaa pystyi hiihtämään jo seuraavana päivänä.

Aamulla reipasta ulkoilua Aurinkotuvalla, pulkkamäkeä, vanhemman muksun hiihto-opetusta ja porojen tuijottelua. Illalla kylpylässä lillumista perheen kesken ja jopa pikkuisen uintia.

keskiviikko 8.12:

aamu: punttitreeni hotelli Saagan salilla, typistetty maksimipuntti (vain kyykky, penkki ja mave) + keskivartalojumppaa yhteensä 60min

ilta: pertsaa 1h45min, keskisyke 123, epoc avg 13, n. 18km

torstai 9.12: pertsaa 4h5min, keskisyke 124, epoc avg 12, 1420kcal, n. 38km

"Mammat tunturin ympäri lenkki" eli hiihtelin samoilla kulmilla leireilevän ystävättäreni kanssa perinteisen jokaiseen loma-/leiriviikkoon kuuluvan tunturin ympäri lenkin. Suut vaahdoten läppää heittäessä ladulla kului huomaamatta yli neljä tuntia. Kaksi kuukautta sitten esikoisensa saanut kaverini piti alkumatkasta niin kovaa vauhtia, että jouduin muutaman kerran anomaan hitaampaa menoa, kun sykkeet hakkasivat melkein 150:tä, vaikka tarkoitus oli mennä rauhallisesti.

perjantai 10.12:

aamu: punttitreeni kuten keskiviikkonakin, 60min

ilta: reipasta kävelyä 40min pakkasta oli 21-28 astetta koko päivän ja sormien jäätyessä jo 13 asteen pakkasessa edellisenä päivänä ei arvannut lähteä hiihtämään. Tarkoitus olisi ollut vetää 90min vaparia. Riittävän lämpimien ja muutenkin mieleisten kylmien kelien hiihtohanskojen metsästys jatkuu jo toista talvea.. Vinkkejä otetaan vastaan!


Ajomatka kotiin perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 19.10-4.30.

lauantai 11.12: lepo & sukujuhlat




Harjoituksellisesti leiri sujui kuin rasvattu ja kokonaisrasitus oli kerrankin sopiva. Hiihtoa tuli n. 115km ja treeniä 15h 15min. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 139km ja 18h 40min ja lopulliseen leiristä toipumiseen meni 3-4 viikkoa, nyt palautuminen oli koko ajan hanskassa ja treenit voivat jatkua normaalisti. Pääsääntöisesti yksi pitkä lenkki päivässä, sopii minulle paremmin kuin kaksi puolipitkää. Hermottava maksimipuntti keskellä treenijaksoa antoi sopivaa erilaista ärsykettä pitäen lihaksiston freesinä koko leirin ajan. Maksimipuntti sopii minulle niin hyvin, että olen miettinyt itsekseni, kannattaisiko se pitää ympäri vuoden viikko-ohjelmassa, kuten useat suomalaiset huippuhiihtäjätkin tekevät.

Leirillä ruokavaliomme poikkesi normaalista melko paljon. Sunnuntaina päräytimme Kolarista Ruotsin puolelle koto-Suomen marketteja edullisempaan paikalliseen Ica-markettiin ja ostimme kärryllisen pohjoisen herkkuja. Kuivattuja peuran-, poron- ja hirvenlihasnäcksejä, kuivattua poronlihaa, kylmäsavuporoa, kylmäsavuhirveä, poronkäristystä, hirvikäristystä sekä kokonaisen nieriän. Mukaan tarttui myös lakkoja ja karhunvatukoita. Lisukkeina oli suolakurkkua, puolukkahilloa, puikulapottuja, rieskaa, luomukirnuvoita, leipäjuustoa, kermaa jne.

Nieriästä mieheni valmisti perinteistä kalasoppaa keittäen kalanperkeistä ensin maukkaan liemen ja sitten reilusti kalaa, perunaa, porkkanaa, sipulia ja loraus kermaa perään. Ai että maistuikin hyvälle kuuma kalakeitto pitkän pakkasessa tehdyn lenkin jälkeen. Jälkiruuaksi kermassa paistettua leipäjuustoa ja lakkoja, nam. Myös käristystä puikulapottumuusin, puolukkahillon ja suolakurkkujen kera tuli syötyä useamman kerran.

Kasvisten syönti jäi leiriviikolla vähemmällä, (kuten on tupannut käymään viime aikoina myös kotioloissa). 1-2 kertaa päivässä samaa perussalaattia: vihreää salaattia + apaattisia kurkkuja ja tomaatteja. Satsumia syötiin lisäksi pari pussillista. Lapset tykkäävät myös hirveästi banaaneista ja luomuomenoista, joita en itse voi syödä ristiinreagointi-allergiani vuoksi ollenkaan. Kasvikset tällä hetkellä ovat todella surkeita. Juurekset ja sitrukset ja pakastemarjat alkavat pikkuhiljaa jo tympiä, olisipa taas kesä ja saisi kunnollisia maukkaita & auringossa kasvaneita luomuvihanneksia omalta maalta. Onneksi tammikuussa saa taas luvan kanssa alkaa suunnitella ensi kesän viljelyksiä.

Ruokajutuista on sanottava lopuksi vielä sen verran, että leirillä kului myös reilusti karkkia, sokerilimpparia, pussi rinkeleitä ja pussi kanelikorppuja, joulupipareita, juustoja ja hieman punaviiniä. Lomalla ei sovi elellä liian tiukkojen ravintosääntöjen mukaan, kohtuus ja rentous syömisessä on A ja O.

Lomalta paluu-stressi laukaisi flunssan ja nyt yritän nitistää sen jo ennen taudin villiintymistä. Perusaseina ovat tietenkin lepo (Mikä lepo? Koulun poissaolosaldoa ei sovi pidentää enää yhtään) ja vitamiiniarmeija:
- Monivitamiini, sisältää lähes kaikki perusvitamiinit, -kivennäisaineet ja hivenaineet RDA-pitoisuuksina eli reilulla annostuksella
- Lisäksi reilulla annoksella C-vitamiinia (1,8g) ja D-vitamiinia (125mcg).

C- ja D-vitamiinien pitoisuudet pidän korkealla vain 3-5 päivää riippuen taudin etenemisestä, joten yliannostuksen vaaraa ei ole. Normaalisti saan C-vitamiinia tarpeeksi päivän kasviksista ja monivitamiinista ja D-vitamiinia otan 3x viikossa 125mcg. Flunssatilanteessa C-vitamiini lievittää taudin oireita ja kestoa ja D-vitamiini parantaa vastustuskykyä.




Toivottavasti tämä menee ohi tällä varoituksella, sillä tällä viikolla oli tarkoitus vetää ergotestejä kolmena päivänä ja näitä on siirretty jo kerran FLUNSSAN vuoksi. Tälle vuodelle oli tarkoitus minimoida sairaspäivien määrä ja jo parin kuukauden jälkeen ollaan koko viime vuoden lukemissa...





Nauttikaahan ihanista hiihtokeleistä ja joulun odotuksesta!

torstai 25. marraskuuta 2010

Ergotreenikauden avaus + epätoivon kuntopiiri

Punttitreeniä on tehty useampi viikko ja voimatasoissa on jo selkeää kehitystä havaittavissa. Tällä viikolla voimatreenien lisäksi mukaan kuvioihin tuli 2kpl helpohkoja ergotreenejä. Ergohommien aloituksen viivästyminen johtuu lähinnä sormi-episodista ja kiireiden vuoksi syksyn testauksetkin venyvät joulukuun puolen välin yli.

Voimatreenejä on tällä hetkellä 3x/viikko, 1kpl jumppapunttia ja 2kpl maksimipuntteja. Lisäksi kehittelin uuden erittäin epämukavan, mutta tehokkaan keskivartalokuntopiirin suoritettavaksi voimatreenien yhteyteen. Soudussahan on erittäin tärkeää, että keskivartalosta löytyy pitoa asennon ylläpitämistä ja tasapainon hallintaa varten. Myös soutajille tyypillisten selkäongelmien välttämiseen auttaa kunnollisen keskivartalon tukikorsetin treenaaminen.

Alla oleva kuntopiiri on monipuolinen rakennelma tukikorsetin vahvistamiseksi:

2-3 kierrosta:

1. Sivurullaukset (kevyt & lämmittävä/ palauttava liike): Asetu selälleen jumppapallon päälle, pidä jalat paikoillaan 90 asteen kulmassa ja heilu pallon kyljeltä toiselle kyljelle, niin pitkälle kuin pokka piisaa/ pysyt pallon päällä. Kädet voit pitää "suuressa halaus-asennossa". Toista 20x.

2. Sivukierrot pallon avulla: Asetu selin makuulle lattialle ja nosta jalat 90 asteen kulmaan pallon päälle. Pidä kädet sivuilla ja selkäranka navasta ylöspäin lattiassa. Kierrä jalkoja puolelta toiselle pyörivän pallon päällä niin pitkälle kuin pitoa riittää. Toista 20x.

3. Pallon rullaus vatsan alle: Asetu jalat pallon päällä perus-Hoover-asentoon, huom! Pidä kädet koko ajan suorana 90 asteen kulmassa suhteessa vartaloon ja lattiaan. Rullaa pallo vatsan alle vetämällä jalat koukkuun ja palauta takaisin, niin että vartalo ja jalat suoristuvat kokonaan. Pidä hyvä lapatuki ja keskivartalo-korsetti tiukkana. Toista 20x.

4. Bosu + pallo-pito: Asetu perus-Hoover asentoon niin, että kyynärpääsi ovat Bosun päällä ja jalkasi jumppapallon päällä. Muista lapatuki! Pidä tässä pitoasennossa niin kauan kuin pystyt tai 20-30 sek kerrallaan.

5. Liikkuva lankku: Asetu perus-Hoover-asentoon ja lähde tekemään käsillä seuraava liikettä: vas. käsi suoraksi- oik. käsi suoraksi- vasen käsi kyynärnojaan- oik. käsi kyynärnojaan ja aloita alusta. Toista 8-10x ja vaihda järjestys päinvastoin eli aloita oik. käsi suoraksi jne. Jos tuntuu liian helpolta nostele jalkoja vuoron perään tahdissa ilmaan...

Ergotreenit:

Nyt parin viikon ajan ennen kauan odotettua pohjoisen hiihtoleiriä, on ohjelmassa 2 ergotreeniä/viikko:

1. 2x10min PK+ ja/tai VK- vauhdeilla tahdin & vauhdin kontrollointi-harjoitus, verryttelyineen noin 45min/ 9-9,5km

2. 7x3min rec 1min 2.13-vauhdilla, esimerkiksi tänään sykkeet olivat 150-160 tasolla eli VK-alueella. Koko treeni 60min/11,5-12km

Muita treenejä olen lähinnä köpötellyt pihalla omantuntoni mukaan hölkkää tai sauvakävelyä. Pikku hiljaa odottava fiilis ja matkakuume pohjosiin alkaa nousta, enää onneksi vain reilu viikko kärvistelyä. En ole jaksanut tänä vuonna etelän tykkilumilla käydä hiihtelemässä pientä rinksaa ruuhkassa, joten hiihtonälkä alkaa olla kova!

Ensimmäinen virallinen ergotreeni Linjalla:


maanantai 15. marraskuuta 2010

Paksuista reisistä pitkä ilo

Tänään aamulla kävin tekemässä maksimivoimatestit. Punttia on takana 3 erittäin rikkonaista viikkoa, mutta onneksi lihakset on saatu totutettua taas painoharjoitteluun kaikesta sählingistä huolimatta.

Testissä käytettiin tulevan maksimipuntin liikkeitä, joita on valmisteltu/ tehty jo viime viikkojen "jumppa-puntti"-ohjelmassa. Testissä tehtiin jokaista liikettä puhtaalla suorituksella 3 toiston sarjaa niin kauan kuin vieteriä piisasi.

Jalkaprässi, 90 asteen kulmaan:

65-75-85-95-100-105kg eli maksimitulos 105kg. Prässi oli ehkä pienoinen positiivinen yllätys.

Penkkipunnerrus: Jalat lattiassa, hipaisu rinnalle asti

20-25-30kg eli maksimitulos 30kg. Pena oli hieman alakanttiin, sillä viime talvena tein pariinkin otteeseen ykkösiä 35kg:lla. Hyvät tekosyyt:
- Penaa ei ole ollut jumppa-punttiohjelmassa
- Pienten jumissa olevien rintalihasten terapialiikkeiden tekeminen päivittäin on edelleen "under construction"-tilassa lääkärin määräyksestä huolimatta.

Etupuolen lihasten normaali liikkuvuus/ aineenvaihdunta auttaisi jo paljon tämän liikkeen suorittamisessa. Soudussahan rintalihaksilla on hyvin vähän mitään tehtävää, joten ne ovat näköjään täysin surkastuneet käytön puutteesta. Kuitenkin olisi erittäin tärkeää lihastasapainon kannalta, että myös vastavaikuttaja-lihakset (selkä-vatsa, ojentaja-koukistaja jne.) olisivat koko kehossa kauttaaltaan hyvässä kunnossa.

Kyykky, 90 asteen kulmaan:

40-45-50-55-60-65kg eli 65kg. Kyykky oli oikea Big Surprise. Jo 40kg tutisi jaloissa, mutta joka kierroksen jälkeen sanoin yhä uudelleen, että hmm.. kokeillaan vielä. Stoppi tuli lopulta niskaan (tangon paikka), pakaroihin ja selkä-vatsa-tukikorsettiin. Etureidet tuntuivat olevan täysin väsymättömät.

Alatalja etukumarassa: (simuloi vastapenkkiä)

50-55-60kg eli maksimi 60kg. Tätä liikettä tehdään vastapenkin tilalla. Suoritustekniikka on hyvin spesifinen soutua ajatellen ja tulokset ovatkin verrattavissa vain henkilökohtaisessa käytössäni.

Maastaveto:

40-45-50kg eli maksimi 50kg. Tämä liike oli oikea vitsi. Koskaan ei saisi harjoitella liikkeen suoritustekniikkaa tekemällä maksimitestiä. Jokainen veto oli erilainen ja ei ole kovin hauskaa katsella isojen painojen kanssa peilistä onko selkä oikeassa asennossa vai ei. Tähän liikkeeseen on nyt kova panostus pettymyksen jälkeen ja varsinkin kun siskoni oli kuulemma päräyttänyt 65kg helposti. Sisarkateus ja kilpailuvietti alkaa nostaa päätään pikku hiljaa, lienee se sitten hyvä tai huono asia.


Omasta kehonpainosta prosentuaalisesti lasketut voimatasot tulisivat optimitilanteessa soutajalla olla seuraavat (lähde: Rowing Faster-kirja):

*laskettu 58kg:n mukaan eli kisapainojen keskiarvo

Ensimmäinen luku kansallisella tasolla ja toinen luku huippu-/olympiatasolla:

kyykky 80kg/ 85kg
mave 80kg/ 85kg
pena 45kg/ 50kg
vastapena 60-65kg/ 70kg

Työsarkaa siis riittää! Nyt aloitan suunnittelemaan uusia ravinto-, lihaskunto ja -huolto-ohjelmia itselleni. Kerrankin itselleni, eikä kenellekään muulle. Ja tämä on aina sitä kaikista vaikeinta hommaa, siksi lienee jäänyt retuperälle koko syksyksi. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se nyt meni.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tarkempaa syyniä punttitreenistä fotojen kera

Sormi kuntoutuu pikkuhiljaa ja totaalista treenitaukoa ei onneksi tullut kuin vajaan viikon verran. Sain jäykkäkouristusrokotteesta hyvällä tuurillani allergisen reaktion, joka venytti paluuta treenien pariin muutamalla lisäpäivällä. Koko olkapää turposi puolikkaan päärynänkokoiseksi kivikovaksi palloksi ja oli todella kipeä.

Punttitreenini on tällä hetkellä seuraavanlainen ensi viikon alussa tehtäviin voimatesteihin asti:

Olen tehnyt treenin "supersarjoina" eli vuoron perään vaihtopalautuksella aina kahta liikettä:

- jalkaprässi (50kg) ja alatalja-soutu istuen tai seisten (25-30kg), 3x20
- päkiälle nousu painon kanssa (15kg) ja ranskalainen punnerrus mutkatangolla (9kg), 3x20
- askelkyykky (10kg) ja vipunosto sivulle (4+4kg) 3x20
- penkkipunnerrus käsipainoilla (6+6kg) 3x20 ja perusvatsat pallolla 3x30
- perusselät pallolla 3x30 ja kylkihoover: kyynärnojassa 15s, suoralla kädellä 10s ja X-asennossa (tähti) max. eli 3-6s yleensä.. Ja tietysti molemmille kyljille.

Painot ovat tämänhetkisiä painoja, kun treenejä on takana 5kpl ja jäljellä vielä 2kpl ennen testejä. Tarkoituksena on tehdä kevyillä painoilla, joten edellä olevat kilomäärät eivät (onneksi) ole ihan maksimipainoja. Kuormaa pitää muistaa lisätä jatkuvasti sitä mukaa kun kehitystä tapahtuu.

Treeniin menee aikaa noin tunti + verryttelyt. Verryttelyt (noin 15+15min) olen tehnyt soutuergoa korvaten (sormivamma) Wattbike-pyörällä, mikä onkin erinomainen laite. Polkiessa voi jopa lukea lehteä tai tenttikirjaa, mikä tekee hommasta mukavampaa ja/tai hyödyllisempää. Pyörä sopii erinomaisesti myös sisällä tehtäviin aerobisiin yms. harjoituksiin näin rospuutto-kelin aikaan.

Ylläolevan kaltaiset punttitreenit ovat erinomaisia kaikenlaisille liikkujille monestakin syystä:

- Totuttelu varsinaisiin voimaa kehittäviin harjoituksiin tapahtuu pikkuhiljaa: Lihasten totuttaminen voimatreenin erilaiseen rasitukseen & oikeiden suoritustekniikoiden oppiminen/ kertaaminen lihasmuistista pienillä kuormilla (meillä pääasiallinen tarkoitus)
- Voiman ja lihaskunnon ylläpitäminen hyväkuntoisilla liikkujilla/ lihaskuntoharjoitteluun tottuneilla henkilöillä
- Lihaskunnon kehittäminen aloittelevilla kuntoilijoilla
- Mielekäs treeni, vaihtelevat & monipuoliset liikkeet, koko keho tulee käytyä kerralla läpi + ei penkillä istuskelua ja odottelua, mitä perinteisessä paikkaharjoituksessa tulee palautuksien muodossa (itse inhoan tyypillisenä perinteisenä kestävyysliikkujana "turhanpäiväistä" istuskelua kesken treenin).

Tänä syksynä minulla on ollut erityinen innostus voimatreeneihin, sillä olen aloittanut Personal Trainer- opintoni kuntosaliohjaajan kurssilla. Reilu viikko sitten takaperin oli ensimmäinen kolmesta koulutus-viikonlopusta. Teoria & käytäntö olivat molemmat tosi mielenkiintoisia ja kyllä otti pannuun, kun en saanut huhkia salilla muiden mukana kokeilemassa uusia liikkeitä sormivammani takia. Toisena suurena punttitreeni-motivaattorina tietysti toimii omien voimatasojen heikkouden tiedostaminen. Uskon, että tähän asiaan on onneksi tulossa muutosta kovalla harjoittelulla ja jo ensi kesänä tämä satsaus näkyy tuloksissa. Myös keskivartalon ja tukilihaksiston kunnossa on parantamisen varaa, tämän kertoo jo kylkihooverin X-asennon maksimipito-ajat. Tukilihaksiston kehittämispuoleen olen hakenut juuri soutuun soveltuvia erityisharjoitteita norjalaisten huippuhyvältä sivustolta (älä anna kauniin pohjoismaalaisen kielen hämätä).

Lopuksi tunnelmia treeneistä, mukana osassa kuvissa apuvalmentaja Raul vahtimassa suoritustekniikkaani.



Alatalja-soutua: Ja päin peffaa menee, opastuksen ansiosta teen liikkeen nykyään enemmän maastaveto-asennosta (eli etukumarasta, suoralla selällä & rinnan alle), joka vaikuttaa paremmin soutulihaksiin ja valmistelee myös maastaveto-liikettä, joka sisältyy maksimi-puntti-ohjelmaan.




Hääh? Jaa kuin se pitäis tehdä?





No ei ainakaan näin!




Kyllä sieltä pikkuruiset pohjelihakset erottuu, kun oikein tarkasti katsoo.




Toivottavasti seuraavalla kerralla voisi lisätä jo levyt & lukot tangon päihin + ojentajat lakkaisivat vapisemasta.




Tässä Davidin upouudessa prässissä on alaselän luonnollisen notkon kohdalla kunnollinen pehmuste penkissä, joka mahdollistaa myös selkäongelmista kärsiville turvallisen prässiharjoittelun (feat. Ostos-tv). Me like it!




Askelkyykkykin sujuu tällä hetkellä jo pienimmän tangon kera (10kg), kuvassa siis vanhaa informaatiota.

Päivän vinkki: Nyt kaikki salille treenailemaan laadukkaita punttitreenejä tai aerobista yms. laitteilla, sillä ulkona on pimeää ja liukasta, jolloin laadukkaita treenejä on vaikea tehdä. Huonoissa olosuhteissa loukkaantumisen riski kasvaa potenssiin ja ainakin itse taannoisesta sormi-vahongosta viisastuneena pyrin jatkossa minimoimaan onnettomuusalttiuttani kaikin mahdollisin keinoin. Onneksi tuleva pohjoisen reissu lähestyy vauhdilla ja perinteisellä Ylläksen ensilumen viikolla on tiedossa rutkasti ulkoilua kaamosmaisemissa kera Led-lampun.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Uuden treenikauden aloitus ja uudenlaista intoa myös ravitsemusrintamalla

Uusi treenikausi on korkattu tällä viikolla ja punttitreeneillä aloitellaan kautta 2010-2011. Ohjelmassa on alkuun pari viikkoa jumppapunttia kolme kertaa viikossa: 3 sarjaa x 20 toistoa kuntopiiri-tyylisillä palautuksilla (vaihtopalautus, kierroksen välissä 3min) seuraavilla perusliikkeillä kevyillä painoilla:

- jalkaprässi
- alasoutu (talja)
- askelkyykky
- vipunosto sivulle
- pohkeet: päkiälle nousu painojen kanssa
- penkki käsipainoilla
- ranskalainen punnerrus

+ vatsa-selkäkuntopiiri 2-3 kierrosta 30 toistolla perusliikkeitä vaihdellen + pitoja

Jos salilla on ruuhkaa yms., voi treenin tehdä myös supersarjoina/patteriharjoituksena tehden 2-3 liikettä kerrallaan valmiiksi harjoituksen idean siitä kärsimättä. Jumppapuntin tarkoitus on totuttaa lihakset punttiin sekä ottaa liikkeiden liikeradat/ suoritustekniikat haltuun.

Pari viikkoa mennään tällä systeemillä, jonka jälkeen tehdään voimatestit sopivaan saumaan. Testien jälkeen käydään maksimirautojen kimppuun. Voimatasot eivät ole mitenkään huikeat kummallakaan siskoksella, joten puuhaa ja kehityspotentiaalia riittää tällä saralla. Punttia aion tehdä paikallisella salilla http://www.kuntokeskuslinja.fi/, josta löytyy upouudet ja kunnolliset David- laitteet, Wattbike-pyöriä (ihan huippuvehje korvaavaan harjoitteluun + rospuuttokeleille) sekä tietysti uusia C2-ergoja.

Minulle merkkaa salilla ennen kaikkea paikan siisteys (ei villakoiria nurkissa ja jumppamatoilla), uudet & toimivat ergot soutuharjoitteluun sekä kunnolliset peruslaitteet eli sopivat painot + tangot ja penkki- ja kyykkytelineet turvaraudoin. Viime syksynä pudotin painot päälleni penkkiä tehdessä (vain toinen puoli putosi eli vierityskään ei pelastanut) ja se ei ollut mukava kokemus. Tänä vuonna aion maksimoida turvallisuuden ja sitä kautta minimoida vammariskit maksimivoimaharjoituksia tehdessä. Jos ei ole kaveria varmistamassa, on laitteista syytä löytyä turvallisuutta merkittävästi parantavat tuki-/apuraudat, joiden varaan painot putoavat, jos jerkku loppuu kesken kaiken.

Ravintopuolella olen uppoutunut useammankin juniori-urheilijan ruokapäiväkirjoihin ja pohtinut erityisesti urheilevien lasten ja nuorten ravitsemusta ja sen monia ongelmakohtia. Saluksessa tuli käytyä urheiluravitsemus-kurssi ja tietoa siltä saralta riittää jaettavaksi ainakin hetkeksi aikaa. Tiedonnälkä on kuitenkin jatkuva ja pyrin päivittämään tietämystäni omatoimisesti myös koulutuksien ulkopuolella.

Lisäaineettomuus-intoilulleni olen saanut uutta pontta Mats-Eric Nilssonin uudesta käytännön opuksesta, joka on jonkinlainen jatko-osa Petos lautasella- kirjalle.


Kirjaa löytyy mm. nettikaupasta http://www.booky.fi/ hintaan 18,70 eur kotiin kannettuna, eli ei ollenkaan paha laadukkaasta käytännön ravinto-oppaasta (suomennos mukautettu todella hyvin Suomen olosuhteisiin). Kirjassa käsitellään hyvin paljolti ruokamme sisältämiä lisä- ja apuaineita ja niiden vaikutuksia ravinnon laatuun ja kehoomme.

Myös omassa elämässäni sain karvaasti kokea käytännössä, miten voi käydä lisäaineettomalle leivälle:


Vain 8 vrk leipälaatikossa ja luomu-spelt sämpylät täysin homeessa, kuten kuvasta näkyy. Näin leivälle tietysti oikeasti pitäisikin käydä. Jätin leivät laatikkoon lasten välipalaleiviksi ja unohdin ne tyystin, kun omaan ruokavaliooni ei tällä hetkellä leipä sisälly. Mäkkärin hampurilaissämpylät ovat sen sijaan toista maata, eivätkä taatusti pilaannu, vaikka kuluttaja olisikin hieman hajamielinen: Iltalehti 1.9.2010

Epäonnisesta perjantai-päivästä (eilinen) johtuen saan pitää ensi viikolla ylimääräisen viikon "loman" koulusta ja osittain myös treeneistä. Perjantai-aamu alkoi jo masentavissa merkeissä pyöränrenkaan puhjetessa koulumatkalla. Raskaan päivän jälkeen illalla kotona pommiräjähdystä siivoillessani tyrkkäsin käteni epähuomiossa tiskialtaassa huippuhienoon, superkalliiseen, tehokkaaseen ja ennenkaikkea erittäin terävään kokkiveitseemme. Ensiapuun illaksi ja reikä sormessa oli todella luuhun asti, vaikka aluksi arvoin lääkäriin lähtöä. Saldona pari tikkiä.

Onneksi viilto osui aivan sormen päähän ja jänteet säästyivät täystuhoutumiselta, joka olisi ollut katastrofi kaikin puolin hierojan ammattia & soutua ajatellen. Lääkäri antoi määräyksen pysyä kaukana veitsistä, poissa treeneistä, kunnes haava lakkaa särkemästä + välttää tiskausta ja saunomista. Tikit poistetaan 8.11. joten siihen asti on ainakin hieronta- ja ergotaukoa 100% ja jatkossa mennään parantumisen etenemisen mukaan.

Korvaavaa treeniä aion tehdä lähinnä pyörällä, kunhan saan mokomaan rakkineeseen (taas) uuden takakumin. Pyörässäni on myös ohjaustanko melkein irti ja jarrut heikossa hapessa (löystyvät aina sateella), joten fiksausta vaaditaan jo turvallisuuttakin ajatellen.. En muuten suosittele kenellekään ostettavaksi Crescentin keskihintaista hybridiä, jatkuvasti saa olla remppaamassa. Puntti, juoksu tai esimerkiksi sauvakävely treeneinä ei tule kysymykseenkään, ennen kuin tämä tuskallinen kipu helpottaa ja kättä pystyy liikuttamaan ilman viiltäviä kipupiikkejä. Tällä hetkellä edes tujut särkylääkkeet eivät tehoa ikäviin oireisiin.

Ensi viikolla olisi tarkoitus purkaa kaikki rästihommat ylimääräisen ajan ansiosta, mikä toivon muaan helpottaa jatkuvaa stressiä ja sitä kautta ehkäisee jatkossa edm. kaltaisia huolimattomuudesta ja väsymyksestä johtuvia onnettomuuksia.

Nyt jatkan ylläolevan kirjan pariin ja luen iltalukemiseksi herkullisia kauhukertomuksia elintarviketeollisuuden kieroiluista.

perjantai 15. lokakuuta 2010

After week- Paleo

Paleo on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Kymmenettä päivää vedellään täydellä vauhdilla ja ensi keskiviikkona koittaa ensimmäinen vapaan syömisen ateria. Tämä ei tosin tarkoita silti mitä tahansa syömistä. Vapaan syömisen päivän jälkeen mukaan leikkiin otetaan marjat.

Alku oli melko hankalaa, ensimmäisten päivien epätäydellinen ketoosi aiheutti pahoinvointia ja kuvotusta ja olo oli kuin raskaana olisi ollut. Viidentenä päivänä ketoosi humahti päälle kunnolla ja yhtä hiilihydraattihimokohtausta lukuunottamatta olo on ollut superhyvä ja pirteä koko ajan. Alkupäivinä oli myös selkeää sokerikoukku-päänsärkyä.

Liikunta on jäänyt melko vähiin, tosin alunperinkin on tarkoitus ollut kuunnella kehoa. Ilman hiilareita on vaikea urheilla tehokkaasti, se on fakta nro. 1. Koulumatkapyöräilyä ja reilusti reipasta ulkoilua lähinnä. Viime viikonloppuna olin Sipoossa ravintoneuvoja-koulutukseni urheiluravitsemus-kurssilla ja siellä tuli ulkoiltua useampaankin otteeseen läheisessä meren rannassa. Me like it!

Koko viikonlopun jaksoin keskittyä ennen näkemättömän hyvin ja siitä tunteesta sai mukavasti vahvistusta tsempata tämän dieetin kanssa. Kaikki vatsavaivat ja jatkuva aamupäivä-niistäminen ovat häipyneet viljatuotteiden ja maitotuotteiden poisjättämisen jälkeen. Viljojen ärsyttävyys ja maitotuotteiden limaisuuden aiheuttaminen eivät siis voi olla aivan tuulesta temmattuja väitteitä.

Treeneistä olen pitänyt tarkoituksella hieman huilia näin siirtymäkauden päätteeksi. Uuden kauden treenit alkavat testauksella viikon päästä viikonloppuna ja säntillisen ohjelman noudattamisella marraskuun alusta. Olen myös todennut, että painonhallintajutut/ laihduttaminen yms. + tehokas treenaaminen = error. Eli systeemi kannattaa pitää omina kokonaisuuksinaan, jos vain mahdollista. Viime vuoden sairastamistilastoni kertovat kaiken oleellisen energiavajeessa treenaamisen vaarallisuudesta vastustuskyvylle.

Syöminen ja tietyistä ruoka-aineista pidättäytyminen on sujunut melko hyvin. Olen sortunut kaksi kertaa ja toisella kerralla söin omenan mummolassa "kahvipöydässä" (hedelmät eivät kuulu vielä tähän vaiheeseen) ja toisella kerralla muutaman pikkuisen palan luomua tummaa suklaata kotona punaviinilasillisen kanssa. Kaiken kaikkiaan ketoosi on toiminut vallan mainiosti alkuvaikeuksien kaikottua. Vihanneksia ja juureksia tulee arvioni mukaan 900-1200g/pvä, joten niistä tulee hieman hiilaria aivojen glukoosin tarpeeseen ja vaadittava minimimäärä kuitua suoliston hyvinvointiin. Kuitua on lisäksi myös syömissäni pähkinöissä (joita kuluu) ja Molkosanissa.

Alla hieman sapuskakuvia (jemmasin kameran keittiöön pysyvästi) antamaan mielikuvaa "ankeasta dieetistä" ja mahdollisesti lisäämään inspiraatiota toteuttamaan terveellisiä ruoka-annoksia:


Savulohta, itsetehdyllä basilika-mantelipestolla kuorrutettuja kasviksia, kananmunaa + kokeiluna oman luomukurpitsan siemeniä paahdettuna ja ruususuolalla suolattuna. Siemenet olivat melkoista herkkua, joten ne eivät kauan ehtineet keittiössä vanheta.




Uunilohta, pestolla kuorrutettuja kasviksia. Omia uunissa kypsennettyjä luomu-väriporkkanoita rosmariinilla maustettuina.


Tuoreita kasviksia, katkarapu-simpukka-tomaatti-purjo-muhennosta sekä cashew-pähkinöitä.



Jokapäiväiseen vatsan hyvinvointiin Molkosan Vitalityä, maistuu melko karmealle "muka-appelsiinille", mutta menee kurkusta alas ja ennenkaikkea toimii!



Paistettuja muikkuja, sitruunaviipaleita maustamiseen, höyrytettyä parsakaalia ja omaa luomupurjoa.



Luomu-munakoisoa (omia) ja luomu-kesäkurpitsaa luomu-chilijauhelihalla ja avokadosoosilla maustettuna ja uunissa kypsennettynä. Munakoisot olivat niin suurta herkkua.



Luomu-väriporkkanoita ja niistä tehtyä hauskaa sateenkaariraastetta. Tiesittekö muuten, että porkkana on ollut alunperin violetti? Oranssisuus on jalostustyötä.


Savulohta, paprikaa, omaa luomu-kurkkua, hapankaalia, omia luomu-tomaatteja ja cashew-pähkinöitä. Keep it simple. Lounaan valmistukseen meni 5min.

Aamupala: Purjo-munakas, tomaattia ja paprikaa, graavilohta, Molkosania, hapankaalia, vitamiineja, vettä ja tietenkin Aamulehti.


Luomu-kurkkua, väriporkkanoita, avokadoa, kananmunaa, pinaatti-chilijauhelihaa, auringonkukansiemeniä.


Savulohta, lasten kanssa kerättyjä suppilovahveroita, paistettua luomu-kesäkurpitsaa, hapankaalia ja vihreää salaattia.

Nämä sapuskat ovat niin hyviä. Olen aivan koukussa omiin luomuvihanneksiin, maistuvat paljon paremmille (ihan oikeasti). Lisäksi olen koukussa macadamia-pähkinöihin, pestoon, erilaisiin savukaloihin ja Clipperin valkoiseen minttuteehen, nam. Nyt teehetki koittaa, joten adios!

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

PPPP- Pirkan hölkkä, paljolti palauttelua ja Paleo-dieetti

Hieman on taas vierähtänyt aikaa viime blogitekstistä. Viime sunnuntaina tuli juostua Pirkan hölkkä. Valmistautuminen meni erittäin heikosti ja vielä sunnuntai-aamunakin oli katastrofin elkeitä ilmassa. Koko syyskuussa en ehtinyt harjoitella juoksua kunnolla, vaikka suunnitelmat olivat hyvät. Koulustressi, koulumatkapyöräily ja perheessä myllännyt sairastelukierre tekivät olon voimattomaksi. Viimeisellä viikolla meille tuli kylään vatsatauti ja muutama päivä meni pelkästään potilaita hoivatessa.




Juoksuselostus

Kaikesta huolimatta pääsin lähtöviivalle ja kauhunsekaisin tuntein matkaan. Alku lähti hitaasti käyntiin, kauhea ruuhka muutamat ensimmäiset kilometrit + puskapissalle jo 4km kohdalla. Matkavauhti löytyi kuitenkin nopeasti ja peesasin yhtä porukkaa suurimman osan matkasta. Toiset rupattelivat niitä näitä ja minä keskityin roikkumaan mukana ja tuijottelemaan toisten lenkkareita. Eka 11km meni tasan tuntiin niin kuin pitikin. Puolimatkassa oli jo 3min yliaikaa alle 3h tavoitteesta hitaan polkuosuuden takia. Siinä mentiin possujunassa ja veturi oli hieman liian verkkainen. Ohi ei viitsinyt kimpoilla metsän puolelta, kun jo polullakin nilkat pyörivät. 21km kohdalla jalat tilttasivat ja viimeinen kolmannes oli tuskien taival. Kuntoa olisi piisannut, mutta jalkojen kestävyys oli ennakkoarveluiden mukaisesti erittäin heikkoa. Hampaat irvessä ja alamäet itkien taivalsin maaliin ja loppuaika oli 3.06,43. Pikkuisen jäi tavoitteesta, mutta olin todella yllättynyt, että lopussa ei tullut suhteessa enemmän yliaikaa.

Ravinto eli tankkaus- ja huoltopuoli:

Viikolla tuli syötyä miten sattuu. Lauantai oli myöskin tiukka päivä ja vasta illalla puolisoni huomautti, että kannattaisi varmaankin vähän syödä jotakin kisaa ajatellen. Söin tutun tankkiannoksen eli pari lautasellista pestopastaa ja 0,5l 8%:sta urheilujuomaa Gutzy Energy Loaderia. Ateria on juuri bueno ja hyväksi havaittu, olkoon sitten pelkkää psykologiaa tai ei. Aamulla 2,5h ennen hölkkää söin jättilautasellisen kaurapuuroa ja itsetehtyä mustikkakiisseliä, juomaksi vettä.

Itse kisaan teippasin mukaani 4 pakettia geeliä, 3 kpl Clif:in energiageelejä ja yhden kofeiinigeelin. Geelit kulkivat mukavasti mukana jesarilla teipattuna reisissä ja kyljissä. Ensimmäisellä huoltopisteellä en ottanut vielä geeliä, vaan järjestäjän urheilujuomaa, koska geelejä oli yksi liian vähän (ei ollut otollisia teippauspaikkoja enempää). Vatsa heti kramppiin ja saman tien iski takaraivoon, pitikö sitä taas kokeilla, kun se ei kerran sovi. Olen huomannut paljon toimivammaksi yhdistelmäksi imeytymisen kannalta geeli+vettä-systeemin kuin urheilujuoman. Suklaanmakuinen geeli piristää mukavasti mieltäkin kovassa tohinassa ja nämä käyttämäni saavat luomulaadustaan erityisplussan. Lopuilla huoltopisteillä otin geeliä + vettä ja imeytyminen sujui hienosti ja ongelmia ei enää ilmaantunut. Parilla viimeisellä pisteellä rouskutin suolakurkkuja krampin tuskiini, mutta en huomannut siitä olevan vastaava hyötyä.

Kisan jälkeen oli pienoinen yllätys, kun mikään juoma tai ruoka ei ottanut imeytyäkseen. Suolaa karisi ohimolta, kurkkua kuivasi ja heikotti, mutta vatsa sanoi töks. Pikkuhiljaa iltapäivällä suklaata ja keltaista sokerijaffaa ja alkoi taas taju palata. Illalla sitten kunnon sapuskaa.

Palautumisesta:

Jalat tulivat niin kipeäksi, että jos sen olisi tiennyt etukäteen, olisi voinut juoksu jäädä juoksematta. Sunnuntaina liikuin lähinnä seiniä ja sohvia pitkin käsivoimin hinaten. Maanantaina olo oli vielä tuskallisempi ja töissä ei jalka taipunut edes hierontapöydän polkimille. Tiistaiaamuna kävin vetäisemässä 55+ spinningin ja soutu sujui, 10,2km tunnin aikana. Ergon päältä noustessa jäykkyys palasi ja venytykset olivat tuskaa. Tänään keskiviikkona pyöräilyä ja se sujui jo ihan jees, portaita voi kävellä jo myös alaspäin. Onpahan omakohtaista kokemusta, jonka perusteella voi suositella lämpimästi kaikkia tulevia asiakkaita harjoittelemaan huolellisesti ja lajinomaisesti moisiin koitoksiin.

Paleo-dieettiä:

Tänään aloitin hurjalta kuulostavan dieettikokeilun, onhan siirtymäkausi otollista aikaa tehdä jotakin extremeä. Tarkoitus ei ole varsinaisesti pudottaa painoa, vaan kiristää rasvaprosenttia pienemmäksi. Tämän aamuisen vaakalukeman ja turvotuksen mukaan saa kyllä muutama kilokin lähteä. Tarkoitus on myös parantaa insuliiniherkkyttä ja sitä kautta hiilihydraatin sietokykyä. Kehon puhdistuminen puhtaammalla ruoalla on myös erittäin tervetullut vaikutus.

Dieetti kestää kokonaisuudessaan noin 2kk ja siinä on monta erilaista vaihetta. Alkuvaiheessa ollaan hyvinkin niukalla hiilihydraattimäärällä panostaen energiansaannin hyvälaatuisiin rasvoihin ja proteiineihin.

Paleodieetin perusjuttuja:

- syödään reilusti hyvälaatuista proteiinia, lihaa ja kalaa etupäässä
- syödään reilusti hyvälaatuisia rasvoja: pähkinät & siemenet, avokado, rasvainen kala, oliiviöljy, kylmäpuristettu kookosöljy, lihojen ei tarvitse myöskään olla sieltä rasvattomimmasta päästä
- syödään reilusti kasviksia ja juureksia, myöhemmissä vaiheissa marjoja ja hedelmiä
- maitotuotteet, viljatuotteet ja kaikki prosessoitu ravinto jätetään pois, myös tähän kategoriaan kuuluvat juomat

Itse käytän lisäksi jonkin verran mukaan kelpuuttamiani tarpeellisia lisäravinteita:

- kalaöljy
- monivitamiini
- D-vitamiini
- Molkosan Vitality suoliston hyvinvointiin

Olo dieetillä on reipas ja kaikinpuolin hyvä tasaisesta verensokerista johtuen. Nälkää ei tarvitse nähdä, sillä energiansaanti pidetään riittävänä. Proteiini antaa kylläisyyden tunnetta ja rasvapitoinen ruoka pitää nälänhallinnan kuosissa. Peruskestävyys- ja voimapainotteista liikuntaa voi ja pitää harrastaa normaalisti. Tehokkaammat anaerobiset treenit yms. eivät ole kovin mukavia hiilihydraattivajeesta johtuen. Riittävään syömiseen ja energiansaantiin pitää kiinnittää huomiota, mutta muuten tämä dieettaaminen on helppoa.

Paleo sopii myös laihdutukseen, sokeri-/hiilarikoukutuksen hallintaan ottamiseen ja itse haluan kohdistaa vilja- ja maitotuotteiden aiheuttamia mahdollisia haittavaikutuksia. Leivän (hiilari+hiiva= vatsa kuplii) syömisen olen jo selkeästi yhdistänyt vatsavaivoihin, mutta tällä poissulkevalla dieetillä on mahdollisuus selvittää mahdolliset loputkin vaivat ja sopivuudet melko tarkasti. Dieetistä palataan "normaaliin ruokavalioon" yksi ruoka-aineryhmä kerrallaan. Ensimmäisenä kehiin pääsevät gluteenittomat viljat eli riisi, kvinoa jne. Aika näyttää kuinka homma toimii, mutta usko on jo etukäteen vahva ja uskoisin tästä dieetistä tulevan hitti terapia-asikkaiden avuksi!

Innoituksena aiheeseen on toiminut muutama seuraamani bloggaaja ja tuttu kokemuksineen sekä alla oleva kirja:



maanantai 20. syyskuuta 2010

Dataa viime kaudesta


Kausi 2009-2010 (syyskuu-elokuu):

treeniä 426h
hiihtoa 850km
soutua 119km + 660km (viime syksy + kevät 2010-elokuu 2010)
laihdutettua läskiä 21,5kg
yhteensä 13 kisastarttia
2 SM-kultaa (ergojoukkue ja LW1X)
2 SM-hopeea (W4X ja W8+)
voimaennätys penkistä 35kg :D
treenilajit: soutu veneellä, soutu ergolla, soutu altaalla, hiihto (molemmat tyylit), juoksu, pyöräily, raaka puntti, dyno-puntti, jumppa, suunnistus, metsäjuoksu, sauvakävely, yleisurheilua (7-ottelu)
sairaspäivät: 21 vrk (liikaa!)

Kovaa on ollut, mutta on ollut myös raadannan arvoista. Monenlaista menoa on vuoteen mahtunut, kunto on noussut kohisten samaa tahtia kuin paino vähentynyt. Väsymys pikkulasten äitinä on meinannut monesti viedä voiton, mutta lenkillä piristyy, vaimitensenytmeni? Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen tekemiseen ja nyt on ainakin tietoa siitä, mihin sitä pystyy kun oikein yrittää.

Pienten vaikeuksien kautta yritän päästä käsiksi opiskelija-arkeen ja uusiin treeneihin. Juuri nyt olen vanhemman muksun kanssa (taas vaihteeksi) kotona päivystämässä, sillä perheemme on sairastanut elokuun alusta kaikki vuoron perään ja loppua ei näköjään näy. Suuret muutokset ja niistä johtuva stressi on ilmeisesti tehnyt työnsä ja palkkaa maksellaan nyt. Onneksi uuden kauden alkuun on vielä aikaa ja leppoisampaa siirtymäkautta riittää vielä kuukauden verran!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

7-ottelua

Meillä on muodostunut tavaksi joka syksy kaveriporukan kesken järjestää 7-ottelu. Minulle moinen on kauhistus, sillä en todellakaan ole mikään yleisurheilu-nörtti. Nykyään olen kaiken lisäksi vanha ja kankea, ennenkaikkea vailla yhtään nopeata lihassolua, joten jotkut lajit aiheuttavat suurta ahdistusta. Tänä vuonna keräsin sentään hurjat 1574 pongoa, kun viime vuonna sain reilu kuukausi synnytyksen jälkeen vain 1035. Tänä vuonna naisten sarjassa meitä oli vain kaksi (muita ei uskaltautunut viivalle kovatasoiseen kisaan) ja jäin niukalla 25 pisteen tappiolla toiseksi.

Homma alkoi aitajuoksulla, joka on selkeästi heikoin lajini. Ruhtinaalliset 4 pistettä, jipii! Ja aidat olivat kaiken lisäksi jollakin semi-korkeudella (eli oikeasti liian matalat). Kipitin ainakin kymmenen askelta joka väliin ja sitten hirmuisella loikalla yli, ettei vahingossakaan hipaise aitaa. Hirmuinen aitakammo siis.. 100m aj aika oli 26,00 eli puoli päivää. Alla kuvassa: "Katso kankeaa loikkaa"


Seuraavana oli vuorossa pituus. Askelmerkki lipsahti hieman kolmiloikalle eli viimeinen askel lankulle oli jo melkoinen venytys. Viimeinen hyppy kolmesta osui vihdoin nappiin lankulle, mutta väärällä jalalla. Pituudessa olisi ollut potentiaalia 20-30cm pidemmälle, jos askel olisi osunut edes sinne päin. Tulos jäi 362:een. Alla ensimmäisen yrityksen kolmatta loikkaa.


Pituudesta kipinkapin kuulapaikalle. Kuula oli toiseksi paras lajini, vaikka en kuihtuneessa varressani olekaan enää varsinaisesti mikään mörssäri. Viimevuotinen tulos parani parikymmentä senttiä ollen nyt 685. Yleisurheilussa olen muuten aikoinani sitä harrastaessa ollut parhaimmillani moukarissa (ihmeellistä, mutta totta), kuulassa ja pitkillä juoksumatkoilla.



Kuulasta jatkoimme ennakkoon pelätylle 200m:lle. Viime vuonna sain vain 7 pistettä ja niin helppo laji, juosta vain eteenpäin. Nyt tuli onneksi parannusta ja kylmästä kankeilla kintuilla painelin vastatuuleen 36,4. Alla kuvassa huom! Muut ovat tulleet jo maaliin, en siis joutunut juoksemaan yksin.


Seuraavana vuorossa oli korkeus, joka oli kaikista karmein laji tällaiselle rimakauhuiselle turistille. Ensimmäinen tavoite oli hypätä patjalle. Tämä onnistui ja ensimmäiset yritykset itse kisassakin menivät yllättävän hyvin, ilmavaraa tuntui olevan, ainakin kuvista päätellen. Metrikympissä tuli kuitenkin totaalijäätyminen. Askelmerkki meni sekaisin ja yritykset jäivät ihan torsoiksi. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kolistelin riman alas monta kertaa ja yritin loppuun asti luovuttamatta. Alla kuvassa: 105 meni vielä kevyesti, sitten totaali-stop.



Korkeuden jälkeen heitimme keihästä. Keihäässä tein oman ennätykseni ja kaupan päälle kolautin poikittaisella keihäällä takaraivooni kumeasti toisella heitolla. Keppi lensi 18,79.



Keihään jälkeen oli vuorossa bravuurilajini eli 800m. Hieman odotin vielä parempaa tulosta, mutta kylmä keli kangisti ja edelliset räväkät lajit verottivat oman osansa. Jalat olivat aika hapoilla alusta asti ja hengitys pihisi flunssan jäljiltä. Lopputulos oli 2.52.



Tämän blogitekstin viisaus oli se, että superhauskaa ja sporttista toimintaa voi harrastaa, vaikka lajit/tekeminen olisi täysin hazardia. Nauttikaahan kaikenlaisista urheilullisista aktiviteeteista ja kokeilkaa hullutuksia rohkeasti! Toteuttamiskelpoisia hullutus-ideoita otetaan vastaan! :)

PS. Suuret kiitokset Sinille kuvista! :)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syksyisiä kuulumisia

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut niin paljon tekemistä ja mm. nettikatkoa muuton vuoksi, että en ole ehtinyt päivittää blogia ollenkaan. Tässä pieni kertaus vikoista kisoista ja kuulumisista!Valkeakosken isovene-SM-kisat sujuivat hyvissä tunnelmissa.

Takon "kakkosnelkku" eli minä, siskoni Noora, olympiatoivomme Ulla ja juniorilupaus Annika saimme kovatasoisessa neloskisassa SM-hopeaa. Venekuntamme harjoitteli vain kerran ennen kilpailua, joten suoritus on jo sinällänsä arvostettava. Soudimme seuran ns. isolla nelkulla eli miesten veneellä, joten veneen säätäminen toi lisähaastetta hommaan ja vaati huolellista suunnittelua.

Meillä oli alipainoa yhteensä noin 110kg, veneessä 47 numeron kengät ja mehän olemme kaikki tunnetusti 190-200cm pitkiä. Kaiken lisäksi kisastartit olivat samassa sumpussa miesten kanssa, joten aikaa säätötoimenpiteille oli kisatilanteessa vähän. Säädöt onnistuivat hyvällä suunnittelulla nappiin ja loistavan tasapainon ansiosta uskon, että ison veneen paremmasta liu'usta (pienempi märkä pinta-ala=pienempi kitka) oli meille huomattavasti hyötyä. Seuran uudempaan pikkunelkkuun verraten ohjaus toimi huomattavasti paremmin, vaikka finaalissa minulla oli ongelmia seilaavan kengän kanssa.

Nelosta ja mm. ip. kaksikkoa ohjataan kengällä eli ohjaavan soutajan oikeanpuoleisen kengän kantapäätä voi liikuttaa sivuille. Kengän varpaankärjestä lähtee vaijerit peräsimeen, joka kääntyy kun soutaja kääntää kantapäätänsä sivulle tai keskelle. Ohjaaminen on haasteellista, mutta onneksi selvisin tehtävästä kunnialla (meidän seuran veneissä ohjaus on aina tahdissa). Kasissa kulkee samanlaiset vaijerit veneen peräsimeen, mutta vaijereissa on kahvat, joita veneen perämies käyttelee tarpeen mukaan.

Soutu nelosessamme oli kerrassaan mahtavan tuntuista. Harmonia veneeseen löytyi nopeasti ja ison veneen vauhti yksinäisen yksikön ja kirppu-kaksikon puurtajalle tuntui hurjalta. Minä heiluttelin tahtipuikkoja ja kisassa saimmekin 34-35 lukemia helposti aikaiseksi ja vene tuntui liukuvan ihan mukavasti. Vedimme suoran A-finaalipaikan helpolla soudulla lauantain alkuerissä heti aamusta ja minä sain keskittyä pienempiin veneisiin loppupäivän. Yksikkö meni täysin penkin alle, ei siitä sen enempää, mutta kaksikossa vedimme siskoni kanssa hyvän perussoudun ja olimme kansallisessa lähdössä toisia.

Sunnuntaina päivä alkoi Takon naisten kasissa, jossa koettiin suurta draamaa rannalla jo ennen kisaa. Alkutilanne: Seurallamme on 8kpl samanlaisia isoja airoja, jotka ovat alunperin kasin airot. Tämän lisäksi on 2kpl uudempia hyviä airoja ja 4kpl erittäin huonoja "airoja". Miesten ip. nelosen startti oli 30min ennen meidän starttia ja jouduimme ikävään airo-pula-dilemmaan, koska miehet halusivat soutaa meidän neljällä kasiairolla ja me olisimme joutuneet joustamaan ja vetämään huonoilla airoilla. Sisukkaat naiset eivät niin vain airoista luopuneetkaan ja perämiehen tahdittaman pikkuäläkän jälkeen valmentajani ratkaisi ongelman diplomaattisesti lainaamalla meille 4kpl hyviä airoja Valkeakosken Vesiveikoilta. Suuri kiitos Valkeakoskelle airojen lainasta ja suuren sodan ehkäisystä!

Luulenpa, että seurassamme ensi kertaa päätään nostanutta naisarmeijaa aletaan tämän kesän esitysten perusteella arvostaa enemmän ja vastaavat ongelmatilanteet ratkeavat paremmalla tavalla jatkossa. Itse olin mukana tekemässä historiaa, sillä W8+ oli Takon Soutajien pitkän historian ensimmäinen laatuaan kautta aikain.Kisasoutu kasissa sujui paremmin kuin kertaakaan treeneissä ja hieman ehkä yllättäin sijoituimme toiseksi heti Smarkin jälkeen ja olimme reilusti edellä ennakkosuosikkina pidettyä Nesteen Soutajia.




Kaikenkaikkiaan naisten kaseja oli viivalla 5kpl ja pariaironelosiakin 10kpl, joten voidaan puhua todellisesta naissoudun heräämisestä. Minnan ja Sannan olympiamenestyksellä saattaa hyvinkin olla positiivista vaikutusta harrastajamäärän kasvuun ja hyvä näin!

Kasin jälkeen oli jäljellä enää huisin jännittävä nelkkukisa. Järvellä kävi kova aallokko ja teimme viime hetken muutoksia hankainkorkeuksiin pikaisesti rannalla. Nelonen starttasi Niinan Quick-startilla ja olimme hyvissä asemissa heti alusta asti. Puolen matkan jälkeen kärkikolmikon asemat olivat jo lopullisessa järjestyksessä ja hyvällä loppukirillä painoimme aallokossa maaliin toisina. Soutu oli ehkä paras henkilökohtainen vetoni koko kesänä. Nopea startti, kovaa pyöritystä matkavauhdilla ja kunnollinen nosto loppukirissä. Hyvän alkuerän jälkeen uskalsimme odottaa menestystä, mutta etukäteen en olisi ikinä uskonut, että pärjäämme kovatasoisessa porukassa näin hyvin. Kisan voitti jo tutuksi käynyt Smark ja Lappeenrannan sitkeä nuorten naisten nelonen oli kolmas. Hyvä kisa kerrassaan, iso kiitos tytöille! Ensi vuodeksi aiomme panostaa yhteistreeneihin hyvissä ajoin, jotta voimme haastaa Smarkin tosissaan.



Ensimmäiset SM-hopeat ja SM-mitalit isoista veneistä tuli poimittua Valkeakoskelta kotiin. Soudun viimeiset kisat eli Sprintti-SM jäi väliin minulta, sillä tulin oikein kunnon flunssaan. Viime viikko meni soffalla lepäillessä ja vasta tänään poljin pyörällä kouluun (13km/suunta) ja olo alkaa kohentua pikkuhiljaa.

Siirtymäkaudelle minulla on ohjelmassa kaikkea mukavaa sporttimenoa. Lauantaina on ohjelmassa kaveriporukan perinteinen 7-ottelu. Tarkoitus olisi parannella viimevuotisia pohjanoteeraus- pistelukemia. Ilmoittauduin eilen myös Pirkan hölkkään eli juoksu lisääntyy ohjelmassa huomattavasti. Vesillä käydään muutaman kerran viikossa, niin kauan kuin järvi pysyy auki, eikä ole liian kylmää. Lisäksi ohjelmaan kuuluu hyötypyöräilyä kouluun joka päivä, hierontaa, hierontaa, hierontaa.. Ja myös ravitsemus- ja personal trainer-aiheisia viikonloppukoulutuksia. Rumba on alkanutlupaavasti ja nautin tekemisen meiningistä!

Hyvää syksyä kaikille, välttäkää tyhmiä flunssia, nauttikaa raikkaista & upeista treenikeleistä ja tekemisen riemusta! :)

torstai 12. elokuuta 2010

Kisaraporttia Kauksun SM-kisoista

The kisat ovat nyt onnellisesti ohi. Huh huh, mikä viikonloppu olikaan, vaatii kyllä kovuutta suorittaa moinen rundi läpi, vaikka itse sanonkin. Reilun viikon päästä vaatii hieman enemmän kovuutta, sillä Valkeakoskella soudetaan isovene-SM ja kansallista pienveneregattaa. Tarkoitus olisi istua yksikköön, kaksikkoon, neloseen ja kasiin vahtelevasti kahden päivän aikana. Kisamatka on poikkeuksellisesti 1650m, sillä Valkeakoskella järvi on vain ko. mittainen. Ja nyt viime viikonlopun tapahtumiin:

Valmistautuminen:

Valmistautuminen meni ihan hyvin. Edeltävällä viikolla oli 1 yksikkötreeni, 1 kaksikkotreeni, 2 lepoa (tarkoituksella kevennettiin) ja 1 juoksulenkki (kova tuuli, ei päässyt vesille). Treenit vesillä olivat n. 8-10km, perussoutua ja muutamia kymppinostoja sekä starttiharjoituksia.
Yksiköllä sain hilattua tahdit jo tosi korkealle (40-45) ja viidennellä vedolla vauhtikin oli jo alle 1.50 ihan perussuorituksella. Kaksikon starttikin on kehittynyt huimasti ja minun ei tarvitse enää niin paljoa jarrutella tahdin suhteen. Sunnuntain kisassa vedin melko lailla täydellä tahdilla (n. 40) ja keula pysyi vähintäänkin hyvin mukana. Starttasimme aivan kärkirintamassa, vaikka paikalla oli monta osaavaa venekuntaa. Hyvät startit antavat lupauksia Sprintti-SM:kisoihin.
Lauantain erät:

Lauantaina aloitimme urakan kaksikon alkueristä. Alkuerän veto oli teknisesti kaikista heikoin kaksikon esityksistä. Olimme erässämme toisia ja kaikista keräilyyn joutuneista nopeimpia. Toisaalta osa porukasta ei tainnut pistää aivan parastaan alkuerissä ja meillä ei olisi ollut varaa kiristää montaa napsua. Tahti oli koko matkan n. 30,5-32. Vene ei mennyt metriäkään suoraan, vaikka keli oli melko tyyni. Aika oli 8.02 ja risat.

Parin tunnin tauon jälkeen oli vuorossa keräilyerät. Alkueristä pääsi vain nopeimmat venekunnat suoraan jatkoon ja me muut 6 paria yhdistettiin yhteen erään. Tiesimme, että keräilyssä saa vetää täysiä, jos mielii A-finaaliin. Soutu oli teknisesti jo parempaa, mutta reidet olivat aivan tyhjät ekan startin ja raskaan kelin ansiosta. Loppukiri hakattiin lyhyellä vedolla ja kovalla tahdilla ja muutaman metrin erolla lunastimme paikan A-finaaliin.

Pääsimme juuri sopivasti pois vesiltä, kun kamala ukkosmyrsky alkoi. Venevajaamme iski salama, ei ollut kovin mukavaa olla siellä sisällä. Lauantai-ilta jatkui palautellessa ja syödessä. Paino oli hyvin hanskassa ja sain syödä melkein puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Nestettä oli kulunut päivän aikana reilusti, kisan jälkeen söin sämpylän, kana-ananaspastaa ja iltapalaksi vielä raejuustoa ja kananmunaa. Kasvikset, hedelmät ja marjat olen jättänyt punnituksia edeltävinä päivinä pois hullunkurisesti ajatellen, että paino ei lisäänny. Yleensähän niitä syödään juuri päinvastaiseen tarkoitukseen..

Sunnuntain finaalit:
Aamulla aikaisin ylös ja vaa'alle heti. Vaaka näytti 58,3kg ja söin sämpylän juustolla ja join lasin vettä. Kamat kasaan ja vajalle hyvissä ajoin. Tarkoitus oli käydä vaa'alla jo etukäteen tarkistamassa tilanne, mutta vaakakoppi aukesi vasta juuri ennen virallista punnitusta. Punnitus meni kuitenkin hyvin, sillä puntari näytti 58,3kg. Muut tytöt pääsivät myös punnituksesta kirkkaasti läpi. Punnituksen jälkeen pieni annos kaurapuuroa, 0,5l Gutzy Energy Loaderia extra-merisuolalla ja reilusti vettä. Vartti ennen starttia vielä Clif:fin luomu-kofeiinigeeli.


Alkuverkassa huomasin, että olo ei ole mitä parhain. Jalat tuntuivat väsyneiltä ja kun sää oli erittäin kuuma ja painostava kokonaisfiilis oli vähän huono. Viivalla meitä oli minä, kaksi Lappeenrannan tyttöä ja ulkomaalaisvahvistus Roxana Islas-Garcia. Startista rivakasti liikkeelle, veneenmitta suomalaisia edelle ja siitä matkavauhtiin. Yksikkö pyöri ihan kivasti pitkällä rennolla vedolla 30-32 tahdilla. Puolilta matkoin olin koko porukasta johdossa. Koko matkan vedin samaa vauhtia tasaisesti ja kirosin mielessäni hitaita keskivauhteja veneen mittarista. Mittari näytti 2.08-2.10-vauhteja. Loppukirissä hieman tahtia ylös ja lisää potkua vetoon. Päivä ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta suoritus oli silti mielestäni ihan hyvä. Kultamitali irtosi vain 3s erolla, joten kaikkensa tuli annettua.

Mennessäni katsomaan loppuaikaa, meinasin pyllylleni pudota: 8.17,59! Tajusin, että lainassa ollut mittari ei ollut ihan tarkasti kalibroitu minun veneeseeni. Aika on uusi ennätykseni yli 10 sekunnilla. Ja parasta tässä on se, että tiedän, että parempana päivänä tällä samalla kunnolla aika olisi ollut vielä 5-10s nopeampi. Erot avoimen soutajien aikoihin ovat mielestäni hyvällä mallilla. Aikoja ei tietysti ihan 100% voi vertailla, mutta keli pysyi melko samana erien välillä ja oikeastaan koko päivän. Ensimmäinen henkilökohtainen kultamitali vesiltä on nyt takataskussa ja hienolta tuntuu!



Suuret kiitokset haluaisin esittää niin myötä- kuin vastatuulessakin minua kannustavalle puolisolleni, valmentajalleni Carlokselle, joka on tehnyt valtavasti erinomaista työtä lyhyessä ajassa, lastenhoitoapu-porukalle: mummi, mummu, ystävät, sukulaiset jne. Ilman kaikkien läheisten tukea en olisi mitenkään pystynyt tekemään tällaista paluuta soudun pariin vuoden takaisesta tilanteesta lähtien.

Hyvää suoritusta yksikössä ei ehtinyt paikan päällä kauaa juhlia, sillä kaksikko oli vielä edessä. Väliaika meni nestettä litkiessä ja energiavarastoja täytellessä sekä lepäillessä. Yksikön jälkeen olo oli heikko, silmissä musteni, kun venettä nosti järvestä. Keli meinasi tehdä tepposet. Onneksi lepo ja nesteytys auttoivat ja olo oli ihan kohtuullinen lähteä kohti uutta nousua.

Kaksikko starttasi tosiaan hyvin ja myös matkavauhtinen soutu sujui. Paras veto teknisesti ja fyysisesti tuli juuri finaaliin. Tahdit pyöri 31-32 paikkeilla. Viimeisellä 500m:llä saimme jopa hieman kirittyä edellä ollutta Hämeenlinnan venettä kiinni. Lopullinen sijoitus oli 5. johon olimme ihan tyytyväisiä. Soutu sujui ja teimme parhaani. Me taistelimme hyvin ja annoimme vain vähän tasoitusta venekunnan kokemattomuudessa. Pitää myös huomioida, että edellämme olleista venekunnista 3/4 ovat selkeästi avoimen soutajia. Pronssiin jäi n. 15s, joten jossitteluja ei tarvita enempää.

Tulokset kisoista löytyvät: täältä

Kausi jatkuu vielä:

Palautuminen on ollut poikkeuksellisen hidasta. Vielä eilenkin oli selän lihakset kipeät ja tiistain juoksulenkillä olin kuin vanha mummo ryhti vinossa. 1,5 viikon päästä soudetaan edm. Isovene-SM ja siitä viikon kuluttua Sprintti-SM Espoossa. Tämän jälkeen on soudun kisakausi pulkassa ja uudet kuviot alkavat. Isovenekisoja odotan mielenkiinnolla, sillä siellä soudamme Takon naisten kanssa 8+ venettä, joka on suuri haaste meille kaikille. Olemme huomattavan kokemattomia yhden airon soudussa. Pieniä veneitä pyöritellään lauantain kansallisessa regatassa ja luultavasti meillä on myös erittäin iskukykyinen "kakkosnelkku" kehissä SM-lähtöön. Nelosesta ei sen enempää, sillä osallistuminen ei ole vielä 100% varmaa.

Pieni haaste arjessa tässä elokuun aikana on kerätä takki tyhjäksi-kisojen jälkeen motivaationrippeet kasaan, tehdä kunniallinen soutukauden päätös ja saada uusi hektinen arkielämä asettumaan oikeisiin uomiinsa.

Viimeisiä kisoja odotellessa!

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kohti kauden pääkisoja

Viimeinen viikko alkaa olla käsillä ennen kauden pääkisoja eli pienvene-SM-kisoja. Kisat ovat kotikisat (onneksi!) ja pikku hiljaa alkaa jännitys kohti kisoja tiivistyä. Lähtölistat löytyvät tästä osoitteesta etusivulta aukeavasta pdf:stä. Kevyessä yksikössä on kaksi osanottajaa lisäkseni + Suomeen erittäin tervetullut kilpailun ulkopuolella soutava ulkomaalaisvahvistus. Kaksikossa on kahdeksan paria viivalla, joten lauantaina aloitetaan urakoimalla kaksikon alkuerät ja mahdollisesti keräilyt, jos ei flaksi käy. Soudussa on monimutkainen karsintasysteemi finaaliin pääsemiseksi. Alkuerissä kahdeksan parin porukka jaetaan kahteen erään eli 4+4 venekuntaa. Näistä eristä kaksi parasta pääsee suoraan A-finaaliin. Loput 4 joutuvat soutamaan erillisen keräilyerän, josta kaksi parasta niinikään pääsevät A-finaaliin. Kaksi jäljelle jäänyttä kamppailevat keskenään B-finaalissa. Kaksikkomme kunto huimasta edistyksestä huolimatta arvoitus verrattuna kilpasiskoihin. Ehdottomasti yritämme päästä A-finaaliin ja mitalikin kiiltelee silmissä, mutta reilun viikon päästä olemme viisaampia ja tiedämme mille tasolle yllämme.

Olen tehnyt yhteistyötä jo 1,5kk ajan junioriaikojen coachin kanssa ja hän on ollut jokaisessa treenissä mukana, myös kaksikkoa "vahtimassa". Vesillä olemme olleet poikkeuksellisesti vain 4-5 kertaa viikossa, kaksi kertaa yksiköllä ja kaksi kertaa kaksikolla ja melkein joka viikolla 8+ treeneissä. Tämän lisäksi ohjelmassa on ollut yksi lepopäivä, 1 kevyt juoksulenkki-päivä ja 1 pyöräily-päivä. Tämä treenisysteemi on ollut mielestäni hyvin toimiva ja tasapainoinen. Vesillä on jaksanut keskittyä paljon paremmin verrattuna entiseen, yhtään turhaa ja teknisesti huonoa kilometriä ei ole vedetty. Lisäksi olemme tehneet paljon kovavauhtisia treenejä, joten kevyt hölkkä metsäpoluilla tai löysä rullailu pyörällä ovat toimineet paremmin kuin hyvin palauttavina treeneinä. Veneet on trimmattu huippusäädöille, johon oma tietämykseni ei olisi riittänyt alkuunkaan. Yksikössä olen ottanut käyttöön Magik Rowing svirvelit, jotka vakauttavat mukavasti kiinniottoa. Startissa ja vastatuulessa airot pysyvät huomattavasti paremmin hallinnassa.


Vesillä olemme keskittyneet hakemaan vauhtia ja tahtia veneeseen liukua unohtamatta. Kovuutta ja kivunsietokykyä on tullut rutkasti lisää. Tekniikassa on tehty paljon onnistuneita muutoksia ja koettu suuria Ahaa-elämyksiä. Molemmissa venekunnissa on videoitu soutua jatkuvasti, joten virheiden analysointi ja kehitys näkeminen on ollut helppoa. Aikaisemmin olen puurtanut jääräpäisesti ja omatoimisesti yksistäni "vaikka läpi harmaan kiven" ja onkin ollut suuri helpotus antaa vastuuta systeemistä jollekulle toiselle, kenen osaamiseen voi 100% luottaa. Tehokas ja analyyttinen valmennustyyli, urheilijan ja valmentajan toimiva vuorovaikutus ja tekemisen meininki treeneissä on ollut huippumukavaa. Treeneihin pääsyä oikein odottaa ja tylsiä & tasapaksuja harjoituksia ei ole nähtykään Kauksun kesäkuun kisojen jälkeen. Suuri kiitos valmentajalle!

Elokuu pursuaa täynnä suuria tapahtumia. SM-kisojen lisäksi joka viikonlopulle ja myös arkipäiville riittää rutkasti tekemistä. Ravintoneuvoja-koulu jatkuu viikko SM-kisojen jälkeen ensimmäisellä & vaativalla Peruslääketieteen kurssilla, jossa käydään läpi anatomiaa ja fysiologiaa. Kurssin käyn poikkeuksellisesti kotikonnuilla Tampereella. Elokuun puolen välin jälkeen loikkaamme kevyesti perheeni kera Kangasalan puolelle, sillä olemme ostaneet kauan haaveillun oman rivitalon pätkän Suoramalta. Treenimatka pitenee parilla kilometrillä nykyisestä neljästä kilometristä, mutta muuten paikka on loistava kaikenlaiseen urheiluun. Uudet lenkkimaastot varmasti piristävät syksyn treenejä.

Muuton lisäksi toinen suuri muutos elämässämme on pitkän ja antoisan kotiäitiyden aikajakson päättyminen ja minun kokopäivätoimisen opiskelun aloittaminen monen vuoden tauon jälkeen. Samalla teemalla jatketaan eli aloitan opiskelemaan hieroja/urheiluhieroja/Personal Trainer-tutkintoa yksityisessä alan oppilaitoksessa Euro Sportsmassage Collegessa. Unelma omasta ravitsemus-, liikunta- ja terveysalan yrityksestä ja kokopäiväisesti yrittäjänä toimimisesta alkaa konkretisoitua. Reilun vuoden päästä minulla on monta alan tutkintoa/koulutusta suoritettuna ja monipuolinen osaaminen takataskussa toimia kokonaisvaltaisesti ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Palavaa halua levittää hyvän olon sanomaa riittää! Opiskelun aloittamista varjostaa suuri huoli äidin pikkuisten pärjäämisestä päiväkodissa, mutta eiköhän kaikki järjesty tavalla tai toisella.

Syksyn ja tulevan vuoden treenikuviot ovat täysin auki, mikä on toinen suuri huolen aiheeni. Kokopäivätoiminen opiskelu + ravintoneuvoja-koulutuksen tekeminen loppuun + perhe + treenit = mahdoton yhtälö? Koulukin on omalta osaltaan aika kuormittavaa fyysisesti, sillä se sisältää paljon käytännön harjoituksia, niin hierontaa kuin salitreeniäkin. Toivottavasti laatu korvaa määrän, niin kuin tähänkin asti!

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Pyöräily on parasta!

Kesän kivoin pyöräilylenkki on suoritettu. Reilut 110km ja 5h25min tuli istuttua pyörän päällä. Tyyli se on sekin viettää puolison kanssa harvinaista laatuaikaa yhdessä. Pyöräillessä tuli juteltua kaikenlaista mukavaa ja tehtyä samalla erittäin hyödyllinen treeni.

Tämä kyseinen lenkki on nimeltään Tour De Siuro. Reitti menee jotakuinkin näin: Ensin poljetaan Rajasalmen sillan kautta Nokialle, Nokian Valtatieltä koukataan Melon voimalaitoksen kohdalta vesistön toiselle puolelle, ja sieltä pikkutietä Taivalkunnantielle. Sarkolan ja Kutalan kautta Ellivuoren kulmille ja Nohkua-Salmi-Kulju-Siuro-reittiä takaisin Nokialle. Reitillä on muutama niin sanottu hazardi-osuus, eli kaikilla teillä ja reiteillä ei ole nimiä, joten on tiedettävä mihin on menossa.

Siurossa pysähdyimme syömään jäätelöt ja juomaan Pommacit, muuten reitti sujui tukevan aamupalan, veden ja yhden energiageelin voimalla. Peppu kesti hyvin istua satulassa, mutta takareidet ovat edelleen jäykät. Reitille suositellaan maastopyörää huonokuntoisten hiekkateiden ja kärrypolkujen takia, mutta kyllä siellä kaupunki-hybridilläkin pärjäsi!





Melon voimalaitoksen kohdilta (ei muuten hymy hyytynyt loppumatkastakaan).






Tässä kohtaa, veden syömissä urissa jyrkässä mäessä olin kapeilla renkailla hieman pulassa, tuli poljettua puskien kautta..




Asfaltin hurmaa




Siuron paikallisesta baarista: Huom! Lasissa on todellakin Pommacia. Itse kyllä ihmettelin, että juovatko kaikki muut baarissa myös Pommacia, sillä baarin piha oli täpötäynnä autoja. Voi olla, että oman kulkupelin moottori olisi hyytynyt, jos sinne olisi tujumpaa ainetta kaatanut...

Jos on kiinnostusta, niin syyskuussa voisi olla mahdollista järjestellä tyttöjen Tour, eli lähteä porukalla pyöräilemään reitti uudelleen. Vauhti tietysti porukan kuntotason mukaan, ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut! :)