torstai 25. helmikuuta 2010

Ledilenkkeilyllä laatua treeneihin

Vihdosta viimein olen oppinut tekemään treenejä oikeilla tehoilla ja selkeää kehitystä eteenpäin on tapahtunut tässä muutaman viikon aikana. Olen vain joutunut jatkuvasti kaikenlaisen huonon tuurin kohteeksi. Pitänee suunnitella treenit vielä(kin) tarkemmin. Treenejä on jäänyt torsoksi tai jopa kokonaan tekemättä tai tekeminen ei ole ollut ihan sitä mitä on suunnitellut. Urheilun ulkopuolinen elämä on kiristynyt niin, että stressikuminauhasta ensimmäiset säikeet ovat jo pamahtaneet poikki. Se, että yleensä pääsee treenaamaan on ollut välillä työn ja tuskan takana.

1. Esimerkki hyvin onnistuneesta treenistä:

Viime lauantaina mieheni lähti ulkomaille kisareissuun ja minä painelin lasten kanssa mummulaan. Olin ajatellut jättää lapset mummulle hoitoon ja mennä tekemään hyvän 2,5h kevyen hiihtolenkin. No, ei mennyt ihan homma lapaseen:
A. Ulkona oli pakkasta -19 astetta ja tuuli ainakin 10m/s. Ei se mitään, vaatetta vaan päälle ja optimistina liikenteeseen!
B. Pääsin ladulle ja hiihdin 50m ja totesin suksi ei kyllä luista, ei siis oikeasti yhtään, se siitä kevyestä hiihdosta..
C. Päätin kuitenkin hiihtää lenkin vähän lyhennettynä (perusratkaisu on aina typistää treeni torsoksi). Kaupan päälle meinasin päästä hengestäni, kun mahtavia tykkylumikasoja rupesi putoilemaan päälleni puista tuulen oikein puhaltaessa. Onneksi tajusin luovuttaa ja lähteä menemään, kumma kyllä ladulla ei näkynyt muita yritteliäitä!

Lopputulos: 32min hiihtoa korkealla sykkeellä aivan umpijäässä ja melkoinen ärsytys loppu-viikonlopuksi.

2. Toinen esimerkki hyvästä treenistä:
Minulla on yksi punttitreeni viikossa, jonka teen yleensä tiistaina tai keskiviikkona. No tällä viikolla vaadittiin sitkeyttä treenin läpi viemiseksi. Salillemme pääsee treenaamaan klo 18.30 jälkeen ja silloin siellä alkaa varsinainen tungos kaikkien aktiivitreenareiden syöksyessä saliin.

Ensimmäisen kerran puntti piti tehdä tiistaina. Paikan päällä totesin, että kymmenen hengen äijäporukka vetää tehokuntopiiriä kaikilla laitteilla ja ihan turha kuvitella mahtuvansa mukaan härväämään omiaan. Joka ikisessä nurkassa oli joku jumppaamassa tai heiluttamassa painoja.

Keskiviikkona päätin pitää lepopäivän suunnitelman mukaan, sillä edellisellä viikolla osuin keskelle junnujen samanmoista kuntopiiri-hässäkkää, enkä halunnut yömyöhään lähteä puntille.

Torstaina naisten omalla treenivuorolla olin kerrankin ajoissa paikalla ja kauhealla kiireellä pyörän päälle istumaan, jotta varmasti pääsen tekemään treenini. Yhdeksän minuuttia poljettuani käsky kävi, että tässä alkaa nyt junnujen kuntopiiri ja kaikki laitteet ovat varattuja, mene altaalle, ota tai jätä. Ihan jees! Väkisin sitten tuppasin tekemään sarjojani palautusten väliin sekalaisessa järjestyksessä. Oli laatu kaukana tästä treenistä. Loppuhuipennus oli, kun tajusin, että en ehdi naisten olympiaviestin alkuun takaisin kotiin, vaikka alkuperäisen aikataulun mukaan olisin ollut kotona puoli tuntia ennen viestin alkua.. :(

Lopputulos: Hyvin sekalaiset sarjat missä-lie-järjestyksessä, todella kaukana laadukkaasta punttitreenistä ja alkuperäisestä suunnitelmasta.

Nämä treenit eivät ole tosiaan ainoita sattumuksia. Jatkuvasti tulee itsestä riippumattomia ongelmia ihan yksinkertaisissakin jutuissa. Pitää tehdä siis suunnitelma A. B. C. ja D. Tarkkuutta vaaditaan ja viikko etukäteen pitää tietää, miten hommat hoidetaan. Karvaasti olen saanut oppia, että tässä hullunmyllyssä pärjääminen vaatii enemmän aivo- kuin lihastyötä. Hyvin suunniteltu on siis käytännössä tehty minun kohdallani.

Onneksi on ollut mukaviakin lenkkejä! :) Maanantain vakkarilenkiksi on tullut parin tunnin juoksulenkki Led-lampun valossa Kaukajärven ympäri. Ihanat maisemat, paljon lunta, hiirenhiljainen luonto ja askelkin alkaa olla melko kevyt. Viime lenkillä tosin törmäsin kolmeen hirveen naamatusten ja syke hieman pompsahti. Lenkillä mietin sisuuntuneena parhaimpia ja myös niitä huonoimpia urheiluhetkiä, -kokemuksia ja -treenejä.

Naama punaisena raikkaasta pakkasesta :)

TOP-5 parhaimmat:

1. Keväthiihdot Ylläksellä, vaihteleva reitti, upeat maisemat, hiihtelyä 3-6h, tuntureiden valloitusta omin avuin, auringonpaistetta, hyvät ladut.. keksisin ainakin sata perustetta lisää!

2. Soutu kesällä järvellä tyynellä ja aurinkoisella ilmalla, viilentävä tuulenvire, vene liukuu kauniisti ja voi vain nauttia soudusta.

3. Pirkan hölkkä 33km (ja myös muut pitkät lenkit) syksyisessä metsässä. Kostea ja viileä, mutta silti raikas ilma. Upea ja vaativa reitti, maalissa onnistuminen ja jes-jaksoin-sen-läpi-tunne palkitsee!

4. Pitkä lenkki pyöräilyä vaihtelevassa maastossa, on kävelytietä, polkua, pururataa, maantietä. Maisema vaihtuu reippaasti ja ajatus kulkee vapaasti, ei tarvitse miettiä tekniikkaa yms. kunhan sotkee vain eteenpäin.

5. Soutua aamulla aikaisin syksyisessä ilmassa. Laituri on jo jäässä ja sankka sumu nousee vedestä, veden pinta on aivan tyyni. Vene lipuu tasaisesti hämärässä ja koleassa kelissä. Viimeiset vedot ennen veneen talviteloille laittoa. Hieno, mutta myös hieman haikea tunnelma.

TOP-5 kamalimmat treenit:

1. Kaikenlaiset punttitreenit ja kuntopiirijumpat hikisessä hallissa tai kotona ahtaassa olkkarissa. YÖKS! (Pakko näitäkin on kai tehdä, aivot nollille vaan)

2. Treenaus mahdottomissa keleissä: kaikki aktiviteetti kovassa helteessä tai kovassa pakkasessa, soutu myrskyaallokossa, juoksu tai pyöräily kaatosateessa jne. Huom! En ole sokerista tehty, mutta liika on aina liikaa! :)

3. Perus-PK soutua ergolla 60min- yksin, ilman musiikkia, (alkaa kyllä jo tympiä 10min jälkeen)

4. Hiihtoa lipsuvalla ja tökkivällä pertsan suksella kevään loska-liippa-roska-laduilla.

5. Soutua vanhalla puuveneellä, joka liukuu yhtä nopeasti kuin perusmökkivene, jos yleensäkin jaksat kantaa veneen laituriin lähteäksesi soutamaan. Veneen säädöt ovat yleensä aina kohdillaan: Penkki kolisee kummassakin päässä, jalat saavat mukavan seepraraidoituksen monia takapuolia nähneistä kiskoista, kengät eivät pysy jalassa ilman jesaria ja airot takkuavat sylissä hankainkorkeuden ollessa viimeisen päälle bueno.. Jos sattuu tulemaan hieman kovempi aallokko, vanhat kelmut hörppäävät saumoista vettä sisään ja paatti alkaa vajota, tässä kohtaa alkaa kiireesti lähimmän laiturin/rannan tähyily ja operaatio pelastautuminen.

Ei kai tässä muu auta, kuin listiä taas jälleen kerran hankaluudet yksi kerrallaan ja yrittää treenata jäljellä olevat 1,5 viikkoa mahdollisimman hyvin ennen Pirkan hiihtoa. Hiihdon jälkeen ohjelmassa on kevyt viikko ja sen jälkeen alkaa armoton valmistautuminen Lapponiaan ja viimeisten hiihtokilometrien ahmiminen! Nyt ne upeat keväkelit alkavat ja kaikki ladulle mars! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti