tiistai 9. maaliskuuta 2010

Pirkan hiihto 45km pertsalla

Valmistautuminen:

Valmistautuminen meni melkoiseksi hullunmyllyksi. Lapsiperheessä sattuu ja tapahtuu: Iiris sai kauhean ripulin perjantaina ja luulin jo, että tauti tarttuu ja meidän perhe ei osallistu hiihtoon lopulta ollenkaan. Onneksi kamala tauti ei iskenyt minuun ja sain valmistautua rauhassa. Miehelläni ei käynyt yhtä hyvä tuuri, mutta onneksi tauti oli lievä ja ei se menoa näyttänyt lopulta haittaavan :)

Loppuviikon treenit ennen koitosta menivät ihan hyvin. Torstain vapsun hiihto oli tosin jähmeää. Perjantain spinnin veto meni hyvin, sykkeet pysyivät kurissa ja pystyin vetämään 2.10-2.15-vauhteja 3x8min 150-160 sykkeellä ja puhua pälättämään siinä soutelun lomassa. Lauantaina tein taktiset, enkä käynyt muuta kuin kokeilemassa, että sukset pitävät. Lepoa siis treeneistä, tosin siivosin 4,5h, (meillä ei ollut ollenkaan sotkuista..) joten ei päivä ihan soffalla makoilua ollut.

Koko viikon söin suunnitelman mukaan enemmän hiilareita kuin tavallisesti ja olo oli sen mukainen. Joka päivä ihan tööt ja väsynyt. Hiilaripainotteinen ruokavalio ei vain sovi minulle, paitsi jos treenaan hullunlailla. Lauantaina söin päivällä normaaliruoan: uunilohta, lohkoperunoita (perunoita pitkästä aikaa) + kasviksia. Illalliseksi söin kaksi isoa lautasellista tomaatti-parmesaani-pastaa. Jouduin myös juomaan Lidlin "urheilujuomaa", kun pulloja tyhjennettiin juottopulloiksi miehelleni kisahuoltoa varten. Yksi pullollinen riitti sitä herkkua ja loput juomat menivät viemäriin.. Illalla olo oli melko tuhti tankkaussyömisten jälkeen.


Yllä lounas ja alla "tankkausateria" (tuollainen satsi 2x)

Yön nukuin ihme kyllä melko hyvin. Lapset olivat hoidossa, eikä tarvinnut panikoida, milloin perheen pienimmäinen parkaisee aamusyötölle. Heräsin puoli seitsemän ja söin aamupalan: puuroa, mustikkakiisseliä (itsetehtyä), luomuappelsiinimehua, vettä, raejuustoa + salaattipähkinäseosta. Kimpsut ja kampsut kasaan, sukset kainaloon, autolla raviradalle ja sieltä kisabussin kyytiin.


Lappu rintaan ja menoks!

Starttia sai odotella lähtöpaikalla tunnin verran ja ehdin kannustaa Akiakin ennen omaa lähtöäni.

Itse hiihto:

Ensimmäinen kilometri oli melkoista seisoskelua ja paikan hakemista jonossa, mutta sitten porukka hajaantui ja jouduin hiihtämään yksistäni. Olin hieman kummissani, sillä olin luullut, että ladulla on valtava ruuhka ja vanhemmat herrasmieshiihtäjät katkovat sauvoja taistellessaan parhaista paikoista letkoissa. Alkumatkan sain hiihdellä yksinäni ja omassa tahdissa. Hiihto oli vähän tahmean tuntuista ensimmäiset 10km.

Kyröskosken kävelypätkän (jonka muuten hölkkäsin kevyesti ja ohitin noin 20 hiihtäjää) jälkeen sain porukkaa peesiin taakseni. Lintuharjun nousussa kone aukesi ja hiihtoon alkoi löytyä tehoja. Ylämäet olivat helppoja, alamäissä laskin 20kg painavammista äijistä heittämällä ohi (suksi piti ja luisti loistavasti, kiitokset vaan miehelleni superhyvästä voitelusta), mutta ne tasaiset! Tasatyöntöä olisi varmaankin syytä harjoitella hieman lisää ja nostaa superheikkoja voimatasoja. Jos penkistä nousee 35kg, niin ei niillä käsillä kyllä tätä ruhoa liikutella.. :D Tietysti pitää muistaa, että hiihtelin miesten letkassa ja heillä nyt on luonnostaan voimaa (ja sitä elopainoa loivilla alavilla osuuksilla) lykkiä eteenpäin.

Rokkakoskella odotin laskettelurinteen kokoista koti-Lukonmäen jyrkkää nousua, mutta ei siellä ollutkaan kuin pari pientä nyppylää ja vain muutama pätkä haarakäyntiä. Kiivin ripsakkaa vuorohiihtoa latua pitkin haarakäyntiä tallustavista pitkistä letkoista ohi. Nousuosuuden aikana nappasin kiinni muutaman miehen letkan ja asettauduin keskelle porukkaa ja tasaiset osuudet kulkivat tuulisilla aukeilla hyvin siinä peesissä.

Rokkakosken päältä Julkujärvelle asti hiihtelin vähän käsijarru päällä. Arvelin voimien loppuvan jossakin vaiheessa ja päätin, että on paras olla hötkyilemättä. Hiihdin myös ylämäet rauhallisesti peesissä, vaikka olisin voinut hiihtää paljon kovempaa kuin letka. Oletus oli oikea, sillä Julkujärven huoltopisteeltä lähtiessäni olin päättänyt, että nyt voi pistellä hana auki menemään. Ei se vauhti siitä ainakaan kovasti kiihtynyt ja varsinkin tasatyöntö harjun päällä oli kovin voimatonta. Lihaksisto oli ihan tyhjänä, energiaa olisi ollut hyvän tankkauksen ja huollon ansiosta, mutta syke ei noussut yli 165, vaikka kuinka yritti hosua. Selkä, lonkankoukistajat ja kädet olivat aivan paalissa. Tasatyönnössä ja 1-potkuisessa piti pitää "vuorohiihtotaukoa" aina kymmenen potkun välein, kun selkä jässähti ihan jäykäksi. Lopussa tulin kaikesta huolimatta melko hyvää vauhtia ja jätin puolet miehistä, joiden letkassa olin hiihdellyt reilusti taakseni. Maalisuoralla irtosi vielä "reipas" loppukiri!

Huolto hiihdon aikana:

Käytin juomahuoltona järjestäjien huoltopisteitä, jotka olivat 7-8km välein. Huoltoon tullessa otin oman Power Bar- energiageelin juomavyöstä ja pari mukillista urheilujuomaa perään. Parissa viimeisessä huollossa join lisäksi omasta juomapullosta suolavettä ja viimeisessä huollossa Julkujärvellä otin kofeiinia sisältävän geelin. Huolto ja energiatäydennys onnistuivat loistavasti. Energiat riittivät hyvin maaliin asti ja sen suhteen ei tapahtunut perinteistä niittaamista. Hieman kyllä pelkäsin, että alkaa etoa makean geelin ja urheilujuoman vetäminen, mutta vatsa ei ottanut nokkiinsa ja energiat imeytyivät hyvin. Makea ja paha maku oli kyllä suussa koko matkan..

After-ski:
Maalissa huomasin olevani ihan loppu, ihmeellistä! Jalat eivät meinanneet kantaa ja kun lopetti hiihtämisen alkoi julmetusti kolottaa kaikkia lihaksia. Kisapaikalla join ilmaisen Gainomaxin, vettä ja söin energiapatukan. Automatkalla kotiin mies puhui vain pizzasta ja kepatista (tyttöni 3v. sanonta). Kotiin päästyämme pizza-auto tilattiin hetimmiten. Palautumisateriani ei ehkä ollut ihan optimaalisin koostumukseltaan, mutta energiat ja suolat varmaankin tuli korjattua tasoilleen. Kävi kyllä perinteiset "silmät syö enemmän kun maha vetää" ja olo oli melko kamala. Illalla vielä Jaffaa pullollinen (ei mitään light-limppaa) ja minttusuklaata, niin alkoi sokeripula-päänsärkykin helpottamaan. Onneksi ehdin nukkua myös lyhyet tirsat ennen lasten hoidosta kotiinpaluuta

Palautuminen hiihdosta:

1. päivä:
Aamulla oli niin kipeät paikat, että ei meinannut saada itseään sängystä ylös kammettua. Lonkankoukistajat olivat niin risana (varsinkin oikea, joka oli jo hiihdon aikana ihan muusina), että kävely oli tuskaista. Syömistä kevensin huimasti päivällä, sillä edellispäivän tankkaus aiheutti inhottavan närästyksen. Illalla juhlimme neljän ruokalajin illallisella viineineen Naisten päivää sekä mieheni Akin Pirkan hiihdon 90km perinteisen hienoa voittoa! :)

2. päivä:
Aamulla uskaltauduin jopa vaa'alle. Vain kilon verran turvotusta! Nesteet lähtivät aamupäivän aikana oikein liikenteeseen ja leikkipuistojumpan ja -venyttelyn jälkeen olo tuntui jopa ihan normaalille! Illalla lenkille ja huomenna kevyt puntti, sitten pikkuhiljaa paluu normaaleihin treeneihin.

Loppupäätelmät hiihdosta:

-Valmistautuminen onnistui täydellisesti olosuhteisiin nähden (olosuhteita äiti-ihmisenä en aio edes yrittää muuttaa paremmaksi, koska se vaatisi liikaa muutoksia lasten kustannuksella)
- Tankkaus ja huolto onnistuivat täydellisesti. Kisapaino oli 64,4kg eli vajaan kilon verran enemmän kuin peruspaino (hiilari kerää nestettä). Olo oli melko turvonnut, mutta hiihdossa ei niin haitannut. Tankkausta ja huoltoa pitää kehittää Lapponiaa varten ja myös syksyn Pirkan hölkkää. Se on varma jos joku on, että vatsa ei kestä moista tankkausta juostessa.
- Suksi pelasi loistavasti! Jatkuvista treenien pito-ongelmista ei ollut merkkiäkään.
- Vauhdinjako onnistui täydellisesti: Käsijarru päällä hiihtely ennen viimeistä kymppiä tietyillä osuuksilla oli erittäin fiksua taktikointia, mihin en ole ennen pystynyt! :) Aina on menty luukku auki, niin kauan kunnes lopullinen stoppi tulee (yleensä reilusti ennen puolta matkaa).
- Loppuaika 3.35.12 olisi voinut olla parempikin, mutta tällä kunnolla se oli parasta mitä voi saada aikaan. Sijoitus oli 12./123 eli ihan hyvä! Miehiäkin jäi taakse 179! ;)

Vinkit tulevaisuuteen:

1. Lapponiaa pitää lähteä hiihtämään todella hiljaa! Myös palautumiseen pitää kiinnittää huomiota: Pizza-kebab-tankkauksella ei pitkälle pötkitä seuraavalla etapilla, toisaalta pitää kiinnittää huomiota ruoan riittävään energiatiheyteen, sillä näissä hommissa niitä ennuja kuluu.

2. Ensi vuodelle pitää hioo tasuria: Skiergolla ja puntilla voimaa + taidan joutua syksyllä rullasuksille! :)

Yksi etappi uudella urheilu-urallani on saavutettu, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita ja tavoitteita! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti