lauantai 29. toukokuuta 2010

10 things about me & my relation to FOOD

1. Pidän ihan älyttömästi kaikista kasviksista. Minulla on valtavat parvekeviljelmät ja lisäksi mummoni kanssa maalla melkoinen plantaasi kymmeniä eri hyötykasveja kesäisin. Viime kesänä söimme kesäkurpitsan satokaudella ainakin 10kg kesäkurpitsaa viikossa kuukauden ajan! Joskus kun muutan takaisin maalle, haluan ihkaoman jättiläismäisen luomupuutarhan.


2. Hei, nimeni on Nutriina ja olen entinen sokeriholisti. Olen ollut nyt kuivilla tai toisin sanoen kohtuukäyttäjänä vuoden verran. Edelleen joudun pysyttelemään jatkuvasti tarkkana, jotta putki ei jää päälle.

3. Olen hyvin kaikkiruokainen ja minulla on hyvin vähän ruoka-aineita, joista en pidä. Yläasteella olin kasvissyöjänä muutaman vuoden. Pikku hiljaa jauhelihan ja Saarioisen herkku-pippurikinkun avulla ruokavalioni laajeni takaisin sekaravinnoksi. Edelleenkään en ole liharuokien ystävä, mutta yritän olla avoin. Raja kulkee tällä hetkellä maksasta ja muista sisäelinruuista joulukinkun kautta makkaroihin ja nakkeihin. Kymmeniä kertoja kesässä jo 15 vuoden ajan olen joutunut toteamaan kiitos, mutta ei kiitos tälle jalolle kansallisvihanneksellemme.

4. Minulla on hyvälaatuinen lisäaine-, vierasaine- yms. fobia. En syö ikinä eineksiä tai valmisruokia kotioloissa, ulkona syödessäkin pyrin välttämään tarkalla annoksen valinnalla. Kaupassa uusien tuotteiden kohdalla vilkaisen aina ensin tuoteselostetta ja useasti palautan tuotteen takaisin kaupan hyllyyn. Tiesittekö, että tavallinen kansalainen syö vuoden aikana 6-7kg lisäaineita keskimäärin!? Hirmuinen määrä ylimääräistä kemikaalikuormaa keholle.
5. Olen kulinaristi. Rakastan hyvää ruokaa ja syömistä. Panostan mielelläni laadukkaisiin raaka-aineisiin ja laitan monen ruokalajin aterioita. Olen myös opetellut usean vuoden ajan paremmaksi leipuriksi. Leivän leivonta alkaa olla jo hyvin hanskassa, varsinkin kun muistelee ensimmäisiä Golf-pallo-sämpylöitä (=pieniä, kivikovia). Minulla ei ole visuaalista silmää yhtään taiteilijasuvun geeneistä huolimatta ja kaikki leipomukseni epäonnistuvat ulkonäöllisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Eikös maku ole tärkein? ;)

6. En voi syödä melkeinpä mitään hedelmiä. Olen pahalaatuinen siitepöly-allergikko ja lähes kaikki hedelmät ristiinreagoivat allergiani kanssa. Olen siedättänyt itseäni jonkin verran ja pystyn syömään nykyään tuoretta ananasta, melonia, mandariineja ja hyvin hyvin pieniä määriä (esim. vahingossa) muita hedelmiä. Tämä allergia aiheuttaa suuria käytännön ongelmia helpon & terveellisen syömisen suhteen.
7. Edellisestä kohdasta johtuen aion poimia kaikki pakastimet (omat ja sukulaisten tyhjät) täyteen marjoja (ja sieniä) ensi syksynä. Mustikat silmissä kiiluen aion ryhdistäytyä tämän asian suhteen. Taatusti luomua, herkullista ja ah niin terveellistä. Pidän ulkoilma-aherruksesta ja hyötyliikunnasta niin kasvimaalla kuin metsässäkin.



8. Haluaisin kokeilla paastoa. Sopivaa ajankohtaa ei vain tunnu löytyvän. Ehkä syksyllä kisakauden jälkeen. Koulu, jossa opiskelen on luontaishenkinen ja opettajilta ja opiskelutovereilta olen kuullut niin mahtavia kuin kamaliakin kokemuksia paastosta. Tämä pitää itse kokea.

9. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut suhtautumaan rennosti ruokaan. Aikaisemmin pallottelin vuoristorataa herkkujen himon ja morkkiksen pyörteissä vuoron perään. Nykyisellä ruokavaliollani verensokerinini pysyy tasaisena kuin rantakallio ja näin myös mielitekojen kontrollointi on paljon helpompaa.

10. Lempilistani:

- ruoka: Aito kreikkalainen Moussaka
- salaatti: Kreikkalainen salaatti, aitoa fetaa ja kalamata-oliiveja
- keitto: Tomaattikeitto fetalla höystettynä
- liha: Lampaanliha
- kala: Graavilohi
- vihannes: Kesäkurpitsa ja chilit- juures: Porkkana
- hedelmä: Omena, näille olen allerginen ja se aiheuttaa hieman ongelmia. Yksi pieni omena päivässä yhdestä mummolan sata vuotta vanhasta punakanelipuusta ei aiheuta oireita..
- yrtti: Basilika
- marja: Mustikka
- juoma: Vesi tietysti ja valkkari!
- makeinen: Salmiakki, olen yrittänyt koukuttaa salmiakin tilalle terveellisempää tummaa minttusuklaata, tämä on melko hyvin onnistunut.
- leipä: Itsetehty Saaristolaislimppu
- suolainen leivonnainen: Kotitekoinen pitsa ja Spinakopita-piirakka
- makea leivonnainen: Porkkanapiirakka

Bonus:

Aamu ei lähde oikeille raiteille ilman perusaamupalaani: Kaurapuuro + itsekerättyjä marjoja lajeja vaihdellen, keitetty kananmuna silppuna + raejuustoa, iiiso mukillinen vettä, vaihtelevasti myös teetä ja hedelmiä. Jos tämä jää väliin, olen kiukkuinen kuin ampiainen, Bzzzz...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kisaraporttia Lappeenrannasta

Ensimmäinen kisarundi on nyt koluttu läpi kunnialla. Ensimmäisenä kisapäivänä olin Takon naisten nelosen keulassa. Matkana oli 4000m ja paikkana siis Saimaan kanava. Kanavalla oli hyvät olosuhteet soutaa. Nelkku-kisassa ei ollut kuin yksi muu joukkue (SMARK) meidän lisäksemme, sillä Lappeenrannan soutajien nelonen oli peruuttanut osallistumisensa.

Alkulämmittelynä oli soutu lähtöpaikalle ja henkilökohtaisesti olisin kaivannut lisäksi pari kovempaa pätkää alle, sillä itse startissa oli todellisia käynnistymisvaikeuksia. Soutu vedettiin väliaikalähdöllä ja me pääsimme matkaan ennen SMARKia. Itse startti meni hyvin ja pääsimme heti hyvään matkavauhtiin. Ensimmäiset 2000m sujuivat mallikkaasti ja helposti. Toisella puolikkaalla meillä oli erilaisia ongelmia ja rytmi hieman sekosi. Tahti ja vauhti hieman putosivat. Itse en saanut oikein parastani irti, sillä ominaisuuksilleni sopii paremmin hieman kovempitahtinen soutu. Nyt matkatahtimme oli arvioni mukaan n. 26-27. Voitto heltisi pienistä ongelmista huolimatta n. 50s turvin ja liigapistetili tuli avattua jättipotilla.

Illalla siirryimme kisapaikalta majoitukseen Sokos Hotel Lappeeseen ja kävimme Rossossa syömässä. Yritin valita omien intressieni mukaan terveellisimmän, poikkeuksellisesti paljon hiilaria sisältävän annoksen (tulevaa kisapäivää ajatellen) ja söin katkarapupastan. Ruuasta tuli vatsa älyttömän kipeäksi, mikä ei ollut ensimmäinen kerta Rossossa syönnin jälkeen. Lappeenranta-citystä ei vain kovin hevin muitakaan paikkoja löytynyt. Yö tuli nukuttua hyvin, ihme kyllä, sillä olen erittäin huono nukkumaan vieraassa paikassa. Pitkällä kisapäivällä ja ulkoilmamyrkytyksellä lienee osuutta asiaan.

Aamulla ylös klo 7.00 ja mars hotellin aamiaiselle. Pitäydyin tiukalla linjalla notkuvista herkkupöydistä huolimatta, sillä alkuerät olisivat jo aikaisin aamupäivällä. Luomuohrapuuroa + marjasekoitusta ja keitetty kananmuna+ raejuustoa, pari lasia vettä = perusaamupala. Onneksi hotellissa oli huippuhyvä aamiaispöytä ja sain koottua "perusaamupalani", sillä en käynnisty kunnolla ilman sitä. Aamupalalta kipinkapin kisapaikalle ja venettä kokoamaan.

Yksikkökisassani oli neljä osanottajaa, joista kolme pääsi A-finaaliin karsinnasta. Karsinta 2000m soudettiin aamupäivällä väliaikalähdöllä. Soutu sujui teknisesti ihan ok, tahteihin (28-31) olin tyytyväinen, mutta: Kroppa ei pelannut yhtään, kaikki lihakset olivat kuin ylikypsää spagettia. Keskisyke oli 162 ja korkeimmillaan syke oli 174, eli vain pari pykälää yli ANA-kynnyksen. Analysoin kisaa mielessäni ja tulin seuraavaan tulokseen: Liian löysä valmistautuminen, paljon tyhjänpäiväistä lipsuttelua vesillä -> seuraavalla kerralla kunnon vetotreeni alkuviikkoon (näissä kisoissa peruuntui kovan tuulen takia). Helle ei myöskään sovi minulle, sillä se tekee aivan olon aivan veteläksi.

Starttien välinen aika meni myös ihan päin pusikkoa, koska en ollut huolehtinut ruokahuollosta etukäteen. Finaali oli vasta iltapäivällä ja starttien välissä oli monta tuntia aikaa. Minulla oli eväänä kisapaikalla pelkästään vettä ja kisabuffetista oli juuri sillä hetkellä sämpylät loppuneet. Onneksi seurakaverini pelasti ja tarjosi urhoollisesti omista vähistä eväistään apuja. Kiitos! Suutarin lapsella ei ole kenkiä.. En ymmärrä kuinka unohdin ruokapuolen niin totaalisesti. Toisaalta pakkasin omia varusteitani ja lasten hoitotavaroita vaivaiset 1,5h pe-iltana ja tunnin la-aamuna ja mitään muuta ei unohtunut sentään.

Finaaliin yritin hakea aggressiivista taisteluhenkeä. Kanavassa joutui yhdensuuntaisen soutuliikenteen vuoksi odottelemaan startin alkua ylimääräiset puoli tuntia, joten arvata saattaa, että fiilis meni menojaan tuulien mukana jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Lähtöviivalla mielessäni oli päällimmäisenä valtava pissahätä. Finaalissa soutu oli vielä löysääkin löysempää. Vastatuuli oli ajoittain aika napakka ja satasten keskivauhdit vaihtelivat huimasti jopa 12 sekunnilla. Tahdit olivat aamun soudun luokkaa. Loppuaika oli 20s huonompi kuin aamulla, josta osa menee kyllä kovemman tuulen piikkiin, sillä myös muiden ajat huononenivat. Vastustajat menivät menojaan ensimmäisen 100m jälkeen, joten tulipahan kerrankin keskityttyä omaan soutuun. Viimeisellä 500m:llä tempaisin jaloista kaikki tyhjäksi ja sain vauhdit nousemaan niin, että rutistuksen voi laskea jopa loppukiriksi. Sijoitus oli kokonaisuudessaan 3. sija ja lieventävät asianhaarat huomioon ottaen, olen ihan tyytyväinen kauden avaukseen viiden vuoden kisatauon jälkeen.

Pointseja tulevaisuutta ajatellen:

- Kova treeni alle alkuviikosta kisaviikolla
- Tehokas ja lyhyt alkuverryttely vesillä
- Kunnolliset ruoat, välipalat yms. kisareissuun mukaan jo kotoa. Onneksi kahdet seuraavat tärkeät kisat ovat kotiradalla, joka eliminoi monta käytännön ongelmaa.
- Treeniä, treeniä, treeniä: Soutu on tällä hetkellä sellaista "pikkusievää". Ihmeitä ei ehdi tälle kesälle enää tehdä suorituskyvyn suhteen, mutta lisää tehoa liikkeeseen on jostakin keksittävä.

Treeni jatkuu

Vajaa kuukausi on seuraaviin kisoihin, jotka ovat pienvene-SM-kisojen lisäksi kauden pääkisoja. Panostukseni kohdistuu painonpudotuksen loppurutistukseen, kaksikon vauhdikkaaseen kehittämiseen ja laadukkaaseen yksikkötreeniin. Motivaatio on vähintäänkin hyvä jatkoa ajatellen. Kisojen jälkeisenä maanantaina kävin kevyellä hölkällä vajalla kokoamassa ja pesemässä kuljetuksessa kuraantuneen Tuiskun ja oli vaikeuksia pysyä pois vesiltä kaatosateesta huolimatta. Tänään tiistaina kävin 10km eli reilun tunnin yksiköllä kevyesti soutelemassa ja olisin voinut olla tuplat, jos kiireinen perhe-aikataulu olisi antanut myöden.

Kaksikkoa ajatellen painonpudotus huolestuttaa, sillä ylipainoa on edelleen ihan riittävästi. Toinen ongelma on välineet. Seuralla on melko huono tilanne kaksikoiden ja hyvien airojen kanssa, varsinkin suhteessa soutajien määrään. Toivottavasti se siitä suttaantuu. Tänään yksikkötreenissä sain "loistoidean" kaksikkomme kulkua parantaakseni: Kokeilemme huomenna soutua toisinpäin. Minä heiluttelen tahtipuikkoja ja sisko saa luvan pysyä perässä- ei kun siis keulassa! :)

kisaterkuin:ps. kisatulokset löytyvät: täältä

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kisakausi alkaa!

Huomenna se kauan odotettu soudun kisakausi alkaa. Kisat ovat Lappeenrannassa Saimaan kanavalla ja aikataulu on kerrankin suunniteltu älykkäästi, eli startit ovat iltapäivällä, jolloin ei tarvita kuin yksi yö majoitusta. Aloitan oman viikonloppuahkerointini heiluttelemalla airoja Takon naisten nelosen keulassa. Avauspäivän matka on 4000m, joka soudetaan onneksi väliaikalähtönä, ei tarvitse käyttää kaikkea energiaa siihen, että vahdataan kenen kyljessä ollaan vai eikö olla. Sunnuntaina hyppään yksikkööni Tuiskuun ja vedän 2000m. Soudussa aikuisten sarjassa perusmatka on aina 2000m, joskus soudetaan myös muita matkoja ja esim. 500m:ä sprinttimatkana. Aloitusmatkana 4000m on ihan mukava. Tahtia ei tarvitse hilata kaakkoon ja kone käynnistyy paremmin kylmän talven jälkeen.

Treenit ja valmistautuminen ovat menneet ihan hyvin. Edellinen treeniviikko jäi hieman torsoksi kouluviikonlopun vuoksi. Ennen viikonloppua tuli onneksi ihan hyvää treeniä (ja vähän liiankin kovaa). Tällä viikolla alkuviikosta jäi yksi tehotreeni tekemättä (4x5min) kovan tuulen takia. Tuulessa itseasiassa olisi fifty-fifty voinut vetää ko. treenin, mutta henkinen vireystila/keskittyminen tekniikkaan ei ollut aivan parhaimmillaan, niin katsoin paremmaksi jättää väliin, vedin silti perus-pk:ta ja viihdyin vesillä suunnitelman mukaisen ajan eli 90min.

Sumplimista aiheuttivat myös nelkkuporukan treenit, sillä yksi venekunnan jäsen oli koko viikon kipeänä ja toinen muuten vain estynyt tulemasta. Tiistain nelos-treeni jouduttiin perumaan ja torstaina mentiin tuurauskokoonpanolla. Itse pääsin/jouduin (miten sen nyt ottaa) torstaina tahtiin ja se oli vaihteeksi hirmu mukavaa. Veneen haasteellinen ohjaus kylmiltään onnistui mielestäni hyvin. Vedettiin mm. 250m reipasta kisavauhtia melontaradoilla, eikä kenenkään airo osunut kertaakaan poijuun! Melontaratoja mahtuu samalle baanalle 8kpl ja souturatoja vain 6kpl.

Olen nauttinut hurjasti yksikkösoudusta viimeiset pari viikkoa. Kaukajärvellä on Suomen parhaimmat treeniolosuhteet ja niitä olen hyödyntänyt monta kertaa viikossa, muut treenimuodot ovat nyt jääneet vähän vähemmälle. Järven päästä päähän vetämällä tulee 6km lenkki, joten paljoa ei tarvitse soudella edestakaisin hyvän treenin tekemiseksi. Käytössämme on ainoana Suomessa koko pitkä albano-systeemillä poijutettu rata. Oi että kuinka mukavaa siinä onkaan vetää vetoja!

Yksikössä on ihan hyvä liuku mielestäni ja tasapaino on alkanut löytyä taas. Talven tasapaino- ja keskivartalotreeneistä on selvästi iloa nyt veneessä. Lisävauhtia veneeseen toisi tietysti parempi kunto ja paremmat voimaominaisuudet, mutta ne ovat 2011-vuoden heiniä. Tämän hetkisillä ominaisuuksillani olen ihan tyytyväinen toukokuun treeneihin ja odotan luottavaisena tulevaa kautta. Suomessa harrastajapopulaatio ei ole kovin laajaa, joten mitään tulos- tai sijoitustavotteita en ole asettanut. Tulevan viikonlopun kisojen lähtölistoja en ole edes nähnyt, joten huomenna se sitten paikanpäällä selviää, ketä on viivalla.

Painonpudotus Kaukajärven kisoihin (aikaa vielä 1kk) on ihan kohtuullisessa mallissa. Pitkään jatkunut bugi on rikottu, paino on laskenut taas hieman ja uusi bugikin on tullut nyt 61kg:n kohdalle. Painonpudotus oli kovin hankalassa tilanteessa muutaman viikon, sillä alkoi tuntua siltä, että söi tai ei, paino on ja pysyy. Helleaalto sekoitti elimistöä sopivasti ja ylimääräinen aktiivisuus eli raskaat puutarhahommat 4-5h/x useana päivänä viikossa sysäsivät aineenvaihduntaa taas uusille urille. Nyt ei ole kuin kolme tuskallista kiloa jäljellä ja kuukausi aikaa, voi olla että punnitukseen ei tarvitse edes hikoilla tai sitten ei...

Jonkin verran olen muuttanut ruokavaliotani tarvittaessa tilanteen mukaan myös kisadieetin aikana ja nyt kun kasvikset halpenevat taas, niitä tulee varmasti ahmittua reilusti päivittäin. En ole pitänyt aivan ehdotonta rajaa herkkujenkaan suhteen, sillä liika ryppyotsaisuus aiheuttaa stressiä, joka taas lisää kortisoli-hormonin tuotantoa, joka taas hyvin monimutkaisen tapahtumaketjun jälkeen lisää (yllätys-yllätys) lihomista! Ravinnon ja systeemin kokonaisuus ja toimivuus on se, mikä loppupeleissä ratkaisee.

Olen vaihtanut tavalliset kalaöljykapselit Lysin omega-3 lemon -öljyyn. Kalaöljy on normaalisti hirveän makuista, mutta tämä maistuu ihan siedettävälle ja uppoaa jopa helpommin, kuin monta nielaistavaa kapselia. Kapseleiden öljyyn vaihtaminen perustuu ravinnon laatu-seikkoihin. Monta kapselia päivässä syöden tulee syötyä hirveä määrä kapseliaineita. Uskoisin myös, että puhdas öljy imeytyy paremmin kuin muovisen näköinen kapseli.

Kalaöljy buustaa rasva-aineenvaihduntaa ja laihduttaessa onkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia riittävästä välttämättömien rasvahappojen saannista kokonaisenergiamäärän ollessa pieni. Olen myös huomannut monesti, että keho luopuu helpommin ylimääräisistä rasvavarastoistaan, kun sille annetaan riittävä määrä välttämättömiä rasvahappoja ja nimenomaan omega-3-rasvahappoja. Omega-3-rasvahappoja saadaan ravinnosta pääasiassa rasvaisesta kalasta, pähkinöistä, siemenistä ja kasviöljyistä. Huolimatta terveellisestä ruokavaliosta, niitä on nykyään melkolailla mahdotonta saada riittävästi tavallisesta ruoasta, joten suosittelen kaikkia hyvinvoinnistaan kiinnostuneita ottamaan niitä ravintolisänä. Hyvänmakuinen Lysi on tullut ravintolisäkseni jäädäkseen!






Perjantain spinning-vedot ovat ohi ja kisa-viimeistelytreenin kävin tekemässä jo aamulla. Keli oli mitä parhain, aurinko paistoi, pieni tuulenvire kävi ja soutu sujui. Vedin treeniä tunnin verran, josta 20+20min oli verryttelyitä ja keskellä treeniä tempaisin 20min Fartlek-osuuden eli vauhtileikittelyn. Vedin radan mitan (2000m) 500m:n välein startin 5+10 (lähtökiihdytys+matkavauhti) vetoa ja viimeiset 250m kisavauhtia.

Tahdit olivat kisavauhtisessa soudussa noin 28-29, mikä on matkatahtini myös itse kisassa Lappeenrannassa. Kisataktiikkani on seuraavanlainen: startti ja kiihdytys 2000-1750m, matkavauhtia 1750-500, loppukiri nousevalla teholla 500-maali. Vauhti oli vedoissa noin 2-05-2.08, mitä lähden hyvällä kelillä yrittämään myös Lappeenrannassa.

Treenin jälkeen jäin muksujen kanssa rantaan pienelle piknikille ja lastenvahtiapuna toiminut mummu kävi melomassa lenkin kajakillaan. Kerrassaan onnistunut päivän aloitus. Illalla vielä pakkaamaan traileria, joka natisee liitoksistaan Takolaisten rynnistäessä sankoin venekunnin kohti Lappeenrantaa! :)



lauantai 8. toukokuuta 2010

Juoksukissaa, "kevyt viikko" ja epäonnistuneet iltarastit

Hauska treeniviikko alkaa olla lopuillaan, monenmoista treeniä on tullut taas tehtyä. Viikko alkoi erittäin epäonnistuneella suunnistuksella Suolijärven iltarasteilla. Olimme liikenteessä koko perheen voimin ja lapsetkin pääsivät flunssan jäljiltä vähän temmeltämään uimarannalla. Mieheni suunnisti ensin ja minä pääsin melko myöhään baanalle.
Matkakertomus mielenkiintoisesta suunnistusreissusta:

Valkkasin 4km:n radan, koska edellisviikon 3km rata oli mielestäni liian helppo ja meni yhdessä hujauksessa läpi. No, eihän se pidempi rata ihan lapaseen mennyt tutuista kotimaastoista huolimatta. Pari ensimmäistä rastia meni ok, mutta sitten meni ihan plörinäksi. Juoksin edestakaisin ristiinrastiin yhtä metsälämpärettä Vanhan Hervannantien varressa varmaan puoli tuntia. Lopulta rastit löytyivät ja muutama rastiväli sujui hieman paremmin. Sitten tuli taas yllättäen iso pummi, rasti oli kartan mukaan noin 50m päässä kuntoradasta, mutta todellinen matka oli ainakin 200m, kiersin varmaan jokaisen kiven ympäri hehtaarin alueella. Tässä vaiheessa huomasin, että parempi pistää hösseliksi, jos meinaa ehtiä maaliin ennen sen sulkeutumista. Maksimivauhtia kimpoilin menemään ja seuraava rasti löytyi onneksi melko pian pienellä hakemisella. Tämän jälkeen unohdin tokavikan rastin välistä, huomasin virheen 100m ennen viimeistä rastia ja ei kun takaisin. Unohtunut rasti löytyi onneksi heti, sitten täyttä vauhtia vikalle rastille (joka onneksi oli superhelppo) ja kipinkapin kirien maaliin. Ehdin maaliin noin 2,5min ennen maalin sulkeutumista.

Meinasi muutaman kerran metsässä itku tulla, kun rasteja ei alkanut vain löytymään. Onneksi moni muukin oli aivan hukassa ja parilla tutullakin oli kestänyt reissu "hieman" pidempään kuin tavallisesti. Ihmeen vaikeat radat heti kauden alkuun. Syksyllä vikat rastit olivat samassa paikassa ja siellä juostiin kuntorataa edestakaisin silloin tällöin pujahtaen pikkuisen metsään. Ehkä palaan seuraavilla rasteilla kolmoselle ja metsästän helpolla radalla kadonneen suunnistus-itsevarmuuden takaisin. Toivon mukaan seuraaville rasteille pääsen uusilla nastareilla (vanhoja ei edes, ole, lenkkareilla on todella ikävä lipsutella kuraisessa metsässä), jotka minulle on luvattu äitienpäivälahjaksi jälkitoimituksena! Melkoinen lahjavalinta muuten..

Tällaiset ovat tulossa: Icebug SPIRIT-OLX-L aika makea väri, vai mitä?!



Loppu treeniviikko lipsahti hieman turhan kovatahtiseksi, ottaen huomioon, että tämän viikon piti olla kevyt viikko. Tunteja tuli melkein 10h, jonka päälle vielä 4h reipasta hiki-hyötyliikuntaa, mitä en kyllä treeniksi laske.

Tiistaina pyöräilin melko reipasta vauhtia seuran hallituksen kokoukseen yhteensä 45min ja tein pari tuntia lapio-kottikärry-hommia maalla puutarhassa. Ja tiistai oli tosiaan lepopäivä..

Keskiviikkona kävin lipsuttelemassa siskoni kanssa kaksikolla Kaukajärvellä. Kevyt kaksikko- projekti alkaa edetä ihan hyvässä mallissa. Veneessä on hyvä tasapaino ja soutukin sujuu 3/4-vedolla ihan hyvin. Jos vetoa pidentää kokopitkään, airotyöskentely ja tasapaino huononevat dramaattisesti. Pikku hiljaa, pikku hiljaa etenemme! Eilen oli vasta 4. kerta vesillä siskolleni ja homma sujui jo tosi hyvin pienestä tuulesta huolimatta. Meillä on myös ollut melkein joka kerta teknisiä ongelmia veneiden ja airojen kanssa. Nyt oikea vene, airot ja säädöt ovat saatu kohdilleen. Kisapaino-projekti on myös jollain lailla hallinnassa. Tällä hetkellä meillä on yhteenlaskettua ylipainoa kyllä useampi kilo ja kisoihin on 1,5kk. Tiukkaa tekee, mutta toistaiseksi olen luottavainen. Siskoni oli myös vihdoin hakenut kaupasta vaa'an, jonka ostin hänelle synttärilahjaksi. Erikoinen lahjamaku meillä siskoksilla.

Torstaina istuin ensimmäistä kertaa tällä kaudella Takon naisten neloseen. Soudan tällä kaudella keulapaikkaa ja palloilu keulassa on minulle ihan mieluista. Suunnan katsominen ja ohjauskäskyjen antaminen sujuvat luonnostaan. Soudan paljon yksikköä ja myös edm. kaksikossa keulassa, joten pää kääntyy jo refleksinä. Ei ole muuten ihan helppo jobi kääntää jatkuvasti päätä kesken soudun ja pitää tasapainoa yllä ja yrittää pysyä tahdissa samalla. Vene liikkuu niin nopeasti, että vähintään 10 vedon välein on vilkaistava, ettei selän takana näy mitään törmäysaltista. Nelkku sujui hyvin, porukka on kehittynyt huimasti talvikauden allastreeneissä ja myös tasapaino oli parempi. Näin myös valmentajan videoimaa omaa soutuani ja se näytti ihan hyvältä. Selkä loppuvedossa jäi hieman liian pystyyn, siihen täytyy kiinnittää huomiota, mutta muuten suurempia virheitä ei ollut.

Perjantaina vedin oman spinnituntini ja ohjelma oli perus 4x5min (ANK) tahdilla 28, 3min palautuksella. Vedin kaikki vedot 2.05-2.08 vauhteja ja syke pysyi hieman alle anaerobisen kynnyksen. Soutu tuntui helpolle ja höpöttelin siinä samalla kaikenlaista asiakkaille. Spinnin vetäminen ei harmittanut yhtään, sillä oli niin kova tuuli, että vesille ei ollut mitään asiaa. Ensi viikolla on viimeinen spinni tälle keväälle ja aion laittaa asiakkaat vetämään 500m testimielessä!

Lauantain juoksukisa-selostus:

Lauantaina kipaisin juoksemaan synnyinpaikkakunnalleni Vesilahteen perinteisen Rautialan lenkin. Lenkki on nykyään 9,6km ja sisältää asfalttia ja hiekkatietä. Lähtö kisapaikalle ipanoiden kanssa taas perinteisesti hieman venähti. Tein vain 10min hölkkäverryttelyn ja totesin, että pistää. Aamupalan olin syönyt jo ajoissa, mutta minua usein pistää, vaikka olisin syönyt monta tuntia sitten. En ole vielä onnistunut paikallistamaan syytä, mistä pistos johtuu. Tavoitteeni oli juosta 48min, mikä vastaisi 5min/km vauhtia. En ole juossut kuin keskimäärin kerran viikossa vuoden alusta lähtien ja vain yhden kevyen VK:n viime lauantaina koko keväälle. Juoksukunto oli siis täysi arvoitus.

Ensimmäiset 3km paukuttelin noin 4.10-4.20-vauhtia ihan helposti siskoni peesissä, pistoksesta ei ollut tietoakaan, mutta: Kun asfaltti loppui ja maantiepätkä alkoi, kauhea kipu kyljessä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Putosin siskoni peesistä ja juoksin välin 3km-7km kauheissa tuskissa. Alamäissä ei pystynyt henkeä vetämään, koska kipu oli niin viiltävä. Pari lasta synnyttäneenä totesin, että tämä on pientä siihen verrattuna ja jatkoin hampaat irvessä. Kilometrivauhti putosi 4.30-4.35, mutta edelleen siis aika reipasta vauhtia. Mäkisillä kilometreillä lopussa vauhti hieman putosi, mutta pysyi alle 5min/km. Viimeiset pari kilometriä pistos helpotti hieman ja tahkosin hyvän loppukirin. Loppu aika painui niukasti alle 44min, eli 43.59.

Olen suunnitellut itse treeniohjelmani, mutta mieheni toimii tarvittaessa (ja käytännössä aika usein) konsulttina. Hölkkäkisan aikatavoitettani (48min) hän piti melko kovana. Kovan tavoitteen alitus neljällä minuutilla oli hurja suoritus ja yllätti meidän molemmat aivan täydellisesti. Spekuloimme, mitä olisikaan tapahtunut, jos pistos ei olisi vaivannut. Toisaalta olisin varmasti juossut jalkani pihalle ennen puolta matkaa..

Hölkän tulos on ilmoitus siitä, että oikeita asioita on tehty. Nuorempi lapseni on vasta 10kk ja vaikka heti synnytyksen jälkeen lähdin liikkeelle on kehitys ollut silminnähden valtavaa. Kunnon parantuminen ja painonpudotus takaisin urheilullisiin lukemiin on onnistunut tähän asti melko lailla täydellisesti. Tämä antaa uskoa myös tulevaan uravalintaani. Asioita tekemällä oikein voi muuttua valtavasti jopa lyhyessä ajassa ja voida niin paljon paremmin!

Sain vihdosta viimein eilen muutettua veneeni Tuiskun Kaukajärvelle, ja on täysi työ pysyä nahoissani iltatreeneihin asti, treeni-iloa toivottelen myös teille muille!


Kevyen kaksikkoprojektin siskokset Rautialan lenkin naisten sarjan palkintojen jaossa. Noora voitti ja Niina oli toinen. Soutukisoissa järjestys menee onneksi aina toisinpäin, sillä minä tulen maaliin ensiksi veneen keulassa :D

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vesille vesille!

Soutukausi on avattu todenteolla vihdosta viimein. Kaksi kovaa ja melko lailla onnistunutta treeniviikkoa on takana. Tunteja tuli noin 11h ja 12h. Soutua on tullut yksiköllä viiden treenin verran ja kaksikolla pari kertaa. Neloseen en ole vielä päässyt, sillä kelit ovat todella haitanneet harjoituksia. Olen myös joutunut peruuttamaan kolme suunniteltua yksikkötreeniä kovan tuulen ja aallokon takia.

Keliongelma on jokavuotinen muuten niin hienon lajin vitsaus. Kapealla kilpaveneellä soutaminen puhumattakaan laadukkaan treenin tekemisestä, ei onnistu kovassa myrskyssä. Pahoja kelejä on turha kuitenkin vältellä loputtomiin, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä niitä osuu myös kisoihin. Niiden neljän kesän aikana, jolloin olen aktiivisesti kilpaillut, ei ole peruutettu kuin yhdet kilpailut kelin takia. Ei se tietysti kovin kivaa ole soutaa, jos aallokko pyyhkii yli veneen, mutta kaikkeen tottuu ja karaistuu.

Keliongelmien lisäksi soutamista on haitannut epävarmuus. En tiedä mistä epävarmuus soutua ja venettä kohtaan on tullut. Välillä tulee pieniä pakokauhuisia hetkiä, jolloin tuntuu, että homma ei ole hallussa ja vene kaatuu. Pitkän tauon jälkeen tietysti alku on aina vaikeaa. Luotto veneeseen ja soutuun palautuu toivottavasti pikku hiljaa. Kevään kylmissä keleissä kaatuminen pelottaa todella sillä, jos joutuu veden varaan, se ei ole leikin asia.

Treenejä helpottaa toivon mukaan siirtyminen treenaamaan soudun suomalaiseen mekkaan eli Kaukajärvelle. Venevajaan ja täksi kesäksi saapuvaan lisäkonttiin on kuitenkin pitkä jono halukkaita, toivottavasti venepaikka Tuisku-veneelle irtoaa ja saan tehtyä useamman kerran viikossa laadukkaita treenejä yksiköllä. Treenaaminen kahdessa eri paikassa hankaloittaisi tekemistä huomattavasti, sillä kaksikot ja nelonen ovat Kaukajärvellä joka tapauksessa.

Ensi kesänä kisasuunnitelmissa on kiertää kaikki kotimaiset soutukilpailut. Kausi alkaa kolmen viikon kuluttua Lappeenrannassa, tarkemmin Saimaan kanavalla. Ensimmäisissä kilpailuissa on tarkoitus soutaa yksikköä ja nelosta. Kisamatkat ovat avauksessa 4000m ja 2000m. Toisen matkan vedän nelosessa ja mahdollisesti aikataulujen salliessa molemmat matkat yksiköllä. Kisakuume on jo kova!

Kausi jatkuu Kaukajärven kansainvälisessä regatassa kesäkuussa, joka on myös Soutuliiton 100-vuotisjuhlaregatta ja junioreiden Pohjoismainen mestaruuskilpailu. Kaukajärvellä päälajeina ovat kevyt yksikkö sekä -kaksikko siskoni kanssa. Mahdollisesti soudan myös avointa yksikköä ja kaksikkoa, sekä nelosta tarpeen vaatiessa.

Painonpudotus kisoja varten tulee hieman silmille, sillä sain Kaukajärven regattaohjelman käsiini melko myöhään. Alunperin suunnitelma oli tiputtaa painoa elokuun alussa pidettäviin Pienvene-SM-kisoihin. Nyt aikataulu aikaistui kahdella kuukaudella. Painoa on tällä hetkellä 61,9-63kg riippuen päivästä, tavoite on olla 58kg, jotta punnitukseen jää hieman pelivaraa (raja on max. 59kg). Aikaa on vajaa pari kuukautta, mutta kyllä se onnistuu, nyt ollaan jo niin lähellä! Painonpudotusta on takana melkein 19kg viime heinäkuusta ja BMI alkaa olla hyvin lähellä 20:tä, tästä johtuen kroppa pitää tiukasti kiinni viimeisistä kiloista. Tasapainoilu rasittavan treenin ja painonpudotuksen välillä on ollut viimeiset viikot hyvin vaikeaa minulle. Tähän asti tiputetut 19kg on lähtenyt aivan itsestään, mutta nyt joutuu hieman pysyttelemään kovana ja näkemään nälkääkin. Painonpudotusta kauhisteleville voin kertoa, että syön joka päivä 1800-2400kcal riippuen treeneistä, joten mistään varsinaisesta kitudieetistä ei silti ole kyse.

Avasin viime viikolla suunnistuskauden Linnainmaan iltarastien 3km:n radalla. Olin tyytyväinen avaukseen, sillä olin sarjan 19./98. ja vauhti oli reilu 9min 10s/km. Syksyllä suunnistin Suolijärven erittäin tutussa maastossa huomattavasti heikommin. Juoksuvauhdissa olisi ollut vielä varaa kiristää, sillä keskisyke oli vain reilut 150. Karttaa pystyin jo lukemaan juostessa tasaisella maalla, mutta metsässä vielä joutuu kävelemään tai pysähtelemään, jotta ei ole ensimmäiseen kantoon tai kiveen nenällään. Suunnistus jatkuu taas huomenna Suolijärvellä!

Joku saattaa ihmetellä, miksi jauhan kaikenmaailman lajeja menemään vielä kisakauden kynnyksellä. Minulle henkisesti erittäin tärkeää on päästä urheilemaan joka päivä. Päivät lasten kanssa kotona ovat usein rankkoja, joten hetki omaa aikaa ja liikunnan riemua piristää kummasti. Olen suorastaan pahantuulinen lepopäivinä. Perheen äitinä ja urheilevan miehen vaimona ajankäyttö on joskus haastavaa ja on parempi vetää lenkkarit jalkaan ja ampaista ovesta ulos, kuin lähteä rantaan katsomaan, josko pääsisi soutamaan. Parhaassakin tapauksessa menee ennen ja jälkeen varsinaisen treenin helposti puoli tuntia matkoihin, veneen kantamiseen jne.

Monipuolisuus harjoittelussa on erittäin tärkeää minulle. Olen aloittanut treenaamisen 10kk sitten aivan nollapisteestä. Lajeja vaihtelemalla ja harjoittelun tarkalla suunnittelulla, olen kehittänyt kuntoani merkittävästi ja välttynyt suuremmilta ylirasitustiloilta ja rasitusvammoilta. Tykkään monista lajeista: soutu, pyöräily, hiihto, juoksu, suunnistus yms. ovat kaikki mahtavia lajeja! Mielenkiinto ja motivaatio pysyy paremmin yllä, kun laji, kausi ja tavoitteet vaihtuvat säännöllisesti.

Ensi viikon treeniohjelmassa monipuolisuus taas loistaa, maanantaina rasteille ja lauantaina Rautialan lenkille hölkkäilemään 9,6km reippaasti. Loput treenit perus kevyen viikon pulkoilua, niin kuin meidän perheessä sanotaan! :)

Alla kuva soutukauden avauksesta 23.4.2005. Valitettavasti tuoreampaa materiaalia ei ole ehditty näpsiä, tosin kelitkään eivät ole olleet yhtä valokuvauksellisia.