lauantai 8. toukokuuta 2010

Juoksukissaa, "kevyt viikko" ja epäonnistuneet iltarastit

Hauska treeniviikko alkaa olla lopuillaan, monenmoista treeniä on tullut taas tehtyä. Viikko alkoi erittäin epäonnistuneella suunnistuksella Suolijärven iltarasteilla. Olimme liikenteessä koko perheen voimin ja lapsetkin pääsivät flunssan jäljiltä vähän temmeltämään uimarannalla. Mieheni suunnisti ensin ja minä pääsin melko myöhään baanalle.
Matkakertomus mielenkiintoisesta suunnistusreissusta:

Valkkasin 4km:n radan, koska edellisviikon 3km rata oli mielestäni liian helppo ja meni yhdessä hujauksessa läpi. No, eihän se pidempi rata ihan lapaseen mennyt tutuista kotimaastoista huolimatta. Pari ensimmäistä rastia meni ok, mutta sitten meni ihan plörinäksi. Juoksin edestakaisin ristiinrastiin yhtä metsälämpärettä Vanhan Hervannantien varressa varmaan puoli tuntia. Lopulta rastit löytyivät ja muutama rastiväli sujui hieman paremmin. Sitten tuli taas yllättäen iso pummi, rasti oli kartan mukaan noin 50m päässä kuntoradasta, mutta todellinen matka oli ainakin 200m, kiersin varmaan jokaisen kiven ympäri hehtaarin alueella. Tässä vaiheessa huomasin, että parempi pistää hösseliksi, jos meinaa ehtiä maaliin ennen sen sulkeutumista. Maksimivauhtia kimpoilin menemään ja seuraava rasti löytyi onneksi melko pian pienellä hakemisella. Tämän jälkeen unohdin tokavikan rastin välistä, huomasin virheen 100m ennen viimeistä rastia ja ei kun takaisin. Unohtunut rasti löytyi onneksi heti, sitten täyttä vauhtia vikalle rastille (joka onneksi oli superhelppo) ja kipinkapin kirien maaliin. Ehdin maaliin noin 2,5min ennen maalin sulkeutumista.

Meinasi muutaman kerran metsässä itku tulla, kun rasteja ei alkanut vain löytymään. Onneksi moni muukin oli aivan hukassa ja parilla tutullakin oli kestänyt reissu "hieman" pidempään kuin tavallisesti. Ihmeen vaikeat radat heti kauden alkuun. Syksyllä vikat rastit olivat samassa paikassa ja siellä juostiin kuntorataa edestakaisin silloin tällöin pujahtaen pikkuisen metsään. Ehkä palaan seuraavilla rasteilla kolmoselle ja metsästän helpolla radalla kadonneen suunnistus-itsevarmuuden takaisin. Toivon mukaan seuraaville rasteille pääsen uusilla nastareilla (vanhoja ei edes, ole, lenkkareilla on todella ikävä lipsutella kuraisessa metsässä), jotka minulle on luvattu äitienpäivälahjaksi jälkitoimituksena! Melkoinen lahjavalinta muuten..

Tällaiset ovat tulossa: Icebug SPIRIT-OLX-L aika makea väri, vai mitä?!



Loppu treeniviikko lipsahti hieman turhan kovatahtiseksi, ottaen huomioon, että tämän viikon piti olla kevyt viikko. Tunteja tuli melkein 10h, jonka päälle vielä 4h reipasta hiki-hyötyliikuntaa, mitä en kyllä treeniksi laske.

Tiistaina pyöräilin melko reipasta vauhtia seuran hallituksen kokoukseen yhteensä 45min ja tein pari tuntia lapio-kottikärry-hommia maalla puutarhassa. Ja tiistai oli tosiaan lepopäivä..

Keskiviikkona kävin lipsuttelemassa siskoni kanssa kaksikolla Kaukajärvellä. Kevyt kaksikko- projekti alkaa edetä ihan hyvässä mallissa. Veneessä on hyvä tasapaino ja soutukin sujuu 3/4-vedolla ihan hyvin. Jos vetoa pidentää kokopitkään, airotyöskentely ja tasapaino huononevat dramaattisesti. Pikku hiljaa, pikku hiljaa etenemme! Eilen oli vasta 4. kerta vesillä siskolleni ja homma sujui jo tosi hyvin pienestä tuulesta huolimatta. Meillä on myös ollut melkein joka kerta teknisiä ongelmia veneiden ja airojen kanssa. Nyt oikea vene, airot ja säädöt ovat saatu kohdilleen. Kisapaino-projekti on myös jollain lailla hallinnassa. Tällä hetkellä meillä on yhteenlaskettua ylipainoa kyllä useampi kilo ja kisoihin on 1,5kk. Tiukkaa tekee, mutta toistaiseksi olen luottavainen. Siskoni oli myös vihdoin hakenut kaupasta vaa'an, jonka ostin hänelle synttärilahjaksi. Erikoinen lahjamaku meillä siskoksilla.

Torstaina istuin ensimmäistä kertaa tällä kaudella Takon naisten neloseen. Soudan tällä kaudella keulapaikkaa ja palloilu keulassa on minulle ihan mieluista. Suunnan katsominen ja ohjauskäskyjen antaminen sujuvat luonnostaan. Soudan paljon yksikköä ja myös edm. kaksikossa keulassa, joten pää kääntyy jo refleksinä. Ei ole muuten ihan helppo jobi kääntää jatkuvasti päätä kesken soudun ja pitää tasapainoa yllä ja yrittää pysyä tahdissa samalla. Vene liikkuu niin nopeasti, että vähintään 10 vedon välein on vilkaistava, ettei selän takana näy mitään törmäysaltista. Nelkku sujui hyvin, porukka on kehittynyt huimasti talvikauden allastreeneissä ja myös tasapaino oli parempi. Näin myös valmentajan videoimaa omaa soutuani ja se näytti ihan hyvältä. Selkä loppuvedossa jäi hieman liian pystyyn, siihen täytyy kiinnittää huomiota, mutta muuten suurempia virheitä ei ollut.

Perjantaina vedin oman spinnituntini ja ohjelma oli perus 4x5min (ANK) tahdilla 28, 3min palautuksella. Vedin kaikki vedot 2.05-2.08 vauhteja ja syke pysyi hieman alle anaerobisen kynnyksen. Soutu tuntui helpolle ja höpöttelin siinä samalla kaikenlaista asiakkaille. Spinnin vetäminen ei harmittanut yhtään, sillä oli niin kova tuuli, että vesille ei ollut mitään asiaa. Ensi viikolla on viimeinen spinni tälle keväälle ja aion laittaa asiakkaat vetämään 500m testimielessä!

Lauantain juoksukisa-selostus:

Lauantaina kipaisin juoksemaan synnyinpaikkakunnalleni Vesilahteen perinteisen Rautialan lenkin. Lenkki on nykyään 9,6km ja sisältää asfalttia ja hiekkatietä. Lähtö kisapaikalle ipanoiden kanssa taas perinteisesti hieman venähti. Tein vain 10min hölkkäverryttelyn ja totesin, että pistää. Aamupalan olin syönyt jo ajoissa, mutta minua usein pistää, vaikka olisin syönyt monta tuntia sitten. En ole vielä onnistunut paikallistamaan syytä, mistä pistos johtuu. Tavoitteeni oli juosta 48min, mikä vastaisi 5min/km vauhtia. En ole juossut kuin keskimäärin kerran viikossa vuoden alusta lähtien ja vain yhden kevyen VK:n viime lauantaina koko keväälle. Juoksukunto oli siis täysi arvoitus.

Ensimmäiset 3km paukuttelin noin 4.10-4.20-vauhtia ihan helposti siskoni peesissä, pistoksesta ei ollut tietoakaan, mutta: Kun asfaltti loppui ja maantiepätkä alkoi, kauhea kipu kyljessä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Putosin siskoni peesistä ja juoksin välin 3km-7km kauheissa tuskissa. Alamäissä ei pystynyt henkeä vetämään, koska kipu oli niin viiltävä. Pari lasta synnyttäneenä totesin, että tämä on pientä siihen verrattuna ja jatkoin hampaat irvessä. Kilometrivauhti putosi 4.30-4.35, mutta edelleen siis aika reipasta vauhtia. Mäkisillä kilometreillä lopussa vauhti hieman putosi, mutta pysyi alle 5min/km. Viimeiset pari kilometriä pistos helpotti hieman ja tahkosin hyvän loppukirin. Loppu aika painui niukasti alle 44min, eli 43.59.

Olen suunnitellut itse treeniohjelmani, mutta mieheni toimii tarvittaessa (ja käytännössä aika usein) konsulttina. Hölkkäkisan aikatavoitettani (48min) hän piti melko kovana. Kovan tavoitteen alitus neljällä minuutilla oli hurja suoritus ja yllätti meidän molemmat aivan täydellisesti. Spekuloimme, mitä olisikaan tapahtunut, jos pistos ei olisi vaivannut. Toisaalta olisin varmasti juossut jalkani pihalle ennen puolta matkaa..

Hölkän tulos on ilmoitus siitä, että oikeita asioita on tehty. Nuorempi lapseni on vasta 10kk ja vaikka heti synnytyksen jälkeen lähdin liikkeelle on kehitys ollut silminnähden valtavaa. Kunnon parantuminen ja painonpudotus takaisin urheilullisiin lukemiin on onnistunut tähän asti melko lailla täydellisesti. Tämä antaa uskoa myös tulevaan uravalintaani. Asioita tekemällä oikein voi muuttua valtavasti jopa lyhyessä ajassa ja voida niin paljon paremmin!

Sain vihdosta viimein eilen muutettua veneeni Tuiskun Kaukajärvelle, ja on täysi työ pysyä nahoissani iltatreeneihin asti, treeni-iloa toivottelen myös teille muille!


Kevyen kaksikkoprojektin siskokset Rautialan lenkin naisten sarjan palkintojen jaossa. Noora voitti ja Niina oli toinen. Soutukisoissa järjestys menee onneksi aina toisinpäin, sillä minä tulen maaliin ensiksi veneen keulassa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti