maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kova työ palkitaan aina!

Kauden päätavoitteista ensimmäinen etappi on takana päin. Viime viikonloppuna soudettu Kaukajärven kansainvälinen regatta tarjosi monenlaisia kokemuksia. Heti ensimmäiseksi mainittakoon, että kisaviikonloppu oli erittäin onnistunut. Kaksikkomme avasi kauden tyylikkäästi tynkäkilpailussa Lappeenrannan tyttöjä vastaan, muita osallistujia ei siis uskaltautunut viivalle. Yksikkökilpailuni sunnuntaina oli tämänhetkiseen kuntoon ja suorituskykyyn verraten nappisuoritus.

Kisaviikko oli hidasta ja uuvuttavaa taistelua vaakaa vastaan. Mieli pysyi pirteänä ja taistelutahto kovana alikaloreista huolimatta. Ikinä en ole käynyt noin 100 kertaa viikossa vaa'alla.. Alkuviikon söin kevennetysti, ehkä noin 800kcal päivävajeella. Keskiviikosta perjantaihin huomattavasti suuremmalla vajeella. Lauantai-aamuna puntari näytti onneksi 58,6, joten hieman sai hengähtää. Lauantaina söin normaalin aamupalan, kevyen pasta-savusiika lounaan, tuhdin välipalan kaksikkokisan jälkeen ja pienen pasta-bologneseannoksen ja viilin illalla. Kasvikset jätin lauantaina kokonaan pois ruokavaliosta ja punnitsin jokaisen ruoka-annoksen erikseen sekä kävin vaa'alla ennen ja jälkeen syömisen. Vedenjuontia tarkkailin myös, mutta siitä onneksi ei tarvinnut tinkiä.

Lauantaina ainoana kisastarttina oli kaksikko. Naisten kevyt kaksikko oli peruttu ja soudimme avoimessa, jossa oli vain yksi osallistuja lisäksemme!!? Käsittämätöntä kerrassaan osanottajien vähäinen määrä. Lähdössämme soutivat junioripojat, joten hieman sentään saatiin vipinää vesille. Koko viikon vaivanneet tuulet jatkuivat ja lauantaille osui Kaukajärvelle harvinainen kova myötätuuli.

Startti meni yllättävän hyvin, emme jääneet kuin veneenmitan. Heti matkavauhtiin ja tasaiseen puurtamiseen alkukiihdytyksen jälkeen. Tahti oli kokomatkan noin 29-30. Vene ei mennyt metriäkään suoraan, mutta pahimmilta poijujen kolisteluilta vältyttiin. Airot hieman läpsyttelivät haitallisesti, sillä kovassa myötätuuli-aallokossa oli hankalaa pitää tasapainoa. Lappeenranta meni menojaan, mutta emme hävinneet kuin 10 sekuntia. Ero on ihan ok tässä vaiheessa ja sopivasti jäi hampaankoloon uusia startteja varten, SM-kisoissa tavataan, toivottavasti kevyessä kaksikossa! :)

Loppupäivä lauantaista meni kisoja seuratessa ja seuraavaa päivää jännittäessä. Naisten yksikössä oli lauantaina tasainen kilpailu ja arvelin olevani suht samalla tasolla itsekin. Kevyttä syömistä loppupäivästä, hyvin vähän hermostunutta unta ja uusi kisapäivä alkakoon.

Sunnuntaina aamulla ensimmäisenä kotivaa'alle syke pilvissä. Huh 58,4 kg. Raja on 59,0kg eli hieman riittää siimaa. Vajaa pikkulasillinen tuoremehua hedelmälihalla, 1dl vettä, eväiden ja tavaroiden pakkaus ja rannalle pyöräillen. Ensimmäisenä kopille ja kisavaaka antoi myös armon. Sai jopa juoda 1,5dl verran. Vielä tunti odottelua ja viralliselle punnitukselle heti klo 10.07, startti oli 12.07. Punnituksessa lukemat 58,6 ja ainoalla vastustajallani kevyessä sarjassa tismalleen sama lukema, hassu sattuma. Ja eikun tankkaamaan: 3dl kylmää kaurapuuroa, NAM (oli oikeasti taivaallisen hyvää) ja sitten latkimaan krokotiilinlientä eli vahvaa Gutzy Energy Loaderia terästettynä harmaalla merisuolalla. Makeaa, suolaista ja lämmintä! Vielä päälle puoli litraa vettä, pikku pala suklaata ja valmistautumaan alkuverryttelyyn.

Kunnon hiki päälle hölkkäämällä reippaasti ja suorinta tietä bajamajan kautta vesille. Eilisen myötätuuli oli kääntynyt ikäväksi sivu-puuska-vastatuuleksi. Alkuverryttelyssä tuntui karmealle ja muiden veneet näyttivät liukuvan paljon nopeammin, kauniimmin ja paremmin.

Linjalle huovaten, veneen suoristus, hiljaisuus, keskittyminen, ATTENTION-GO! Startti oli ihan perus, ei maagisen hyvä, mutta ei huonokaan. Vastustajani kevyestä sarjasta ampaisi vierestä menojaan, hieno ja nopea startti. Kevyen ja avoimen naiset soutivat samassa erässä, joten meitä oli kuusi naista yhteensä viivalla. Ensimmäinen 500m vilisti silmissä ja kauhu alkoi nousta, eikö vastustajani ollenkaan hidasta kovaa alkumatkan vetoaan? Se on menoa nyt, 1250m poijut välähtävät, raju tuulenpuuska. Nopea päätös, tahti alas, voimaa peliin (mitä voimaa?), vain yksi ajatus takoo päässäni kovassa vastatuulessa: mahdollisimman vähän aikaa lavat pystyssä. Sitä hoen mantrana päässäni seuraavat 750m läpi tuulenpuuskien.

Keli suosi avoimen soutajia, mutta 1000m kohdalla huomasin yllättäen johtavani koko porukkaa ja näkeväni muut selkeästi takanani. Mitä ihmettä? Joko minä soudan liian lujaa tai sitten tässä on jotain vialla. Tahti pysytteli 25-26 välillä, mikä on todella matala matkavauhdin tahti minulle. 500m ennen maalia tuuli tyyntyi, rytmin muutos ja tekniikka aivan sekasin. Ykkösradalta mennään ohi, että heilahtaa. Pikainen itsensä kokoaminen ja lisää tahtia vaan kauhealla räpeltämisellä. Kroppa huutaa armoa, mutta loppuun asti mennään. Maaliviivalla menee tiukalle, sain ohittajan melkein kiinni, mutta riittääkö kiri? 0,14 sekunnin tappio, maalikamerakuva varmistaa. Silti kevyen sarjan voitto 10 sek turvin. Hyvä veto!

Vaikka lähdössä kansainvälistä väriä ei ollutkaan ja kotimainen soudun kerma oli maailmancupissa Saksanmaalla, olen huipputyytyväinen soutuuni. Paljon on tekemistä ja nälkää riittää monella saralla, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. SM-kisat tältä kaudelta ovat vielä soutamatta ja monenlaista visiota pyörii päässä jopa tuleville kesille. Treenit jatkuvat toivottavasti hieman erilaisissa valmentautumiskuvioissa ja ennen kaikkea viikonlopun ansiosta hyvissä fiiliksissä. Myös kaksikon tulevaisuus näyttää valoisalta. Tulevaa työtä ja ammatinvalintaakin ajatellen, on tärkeää tietää omakohtaisesti, että kovasta työstä saa ansaitsemansa palkinnon.

Uusia tuulia ja treenejä kohden sekä treeni-iloa ja tsemppiä haasteisiin lukijoille toivotellen:

Nutriina

1 kommentti:

  1. Hyvä Niina, asenne on oikea, kova tulos tule kovatyön kautta. Hyvä Noora

    VastaaPoista