torstai 12. elokuuta 2010

Kisaraporttia Kauksun SM-kisoista

The kisat ovat nyt onnellisesti ohi. Huh huh, mikä viikonloppu olikaan, vaatii kyllä kovuutta suorittaa moinen rundi läpi, vaikka itse sanonkin. Reilun viikon päästä vaatii hieman enemmän kovuutta, sillä Valkeakoskella soudetaan isovene-SM ja kansallista pienveneregattaa. Tarkoitus olisi istua yksikköön, kaksikkoon, neloseen ja kasiin vahtelevasti kahden päivän aikana. Kisamatka on poikkeuksellisesti 1650m, sillä Valkeakoskella järvi on vain ko. mittainen. Ja nyt viime viikonlopun tapahtumiin:

Valmistautuminen:

Valmistautuminen meni ihan hyvin. Edeltävällä viikolla oli 1 yksikkötreeni, 1 kaksikkotreeni, 2 lepoa (tarkoituksella kevennettiin) ja 1 juoksulenkki (kova tuuli, ei päässyt vesille). Treenit vesillä olivat n. 8-10km, perussoutua ja muutamia kymppinostoja sekä starttiharjoituksia.
Yksiköllä sain hilattua tahdit jo tosi korkealle (40-45) ja viidennellä vedolla vauhtikin oli jo alle 1.50 ihan perussuorituksella. Kaksikon starttikin on kehittynyt huimasti ja minun ei tarvitse enää niin paljoa jarrutella tahdin suhteen. Sunnuntain kisassa vedin melko lailla täydellä tahdilla (n. 40) ja keula pysyi vähintäänkin hyvin mukana. Starttasimme aivan kärkirintamassa, vaikka paikalla oli monta osaavaa venekuntaa. Hyvät startit antavat lupauksia Sprintti-SM:kisoihin.
Lauantain erät:

Lauantaina aloitimme urakan kaksikon alkueristä. Alkuerän veto oli teknisesti kaikista heikoin kaksikon esityksistä. Olimme erässämme toisia ja kaikista keräilyyn joutuneista nopeimpia. Toisaalta osa porukasta ei tainnut pistää aivan parastaan alkuerissä ja meillä ei olisi ollut varaa kiristää montaa napsua. Tahti oli koko matkan n. 30,5-32. Vene ei mennyt metriäkään suoraan, vaikka keli oli melko tyyni. Aika oli 8.02 ja risat.

Parin tunnin tauon jälkeen oli vuorossa keräilyerät. Alkueristä pääsi vain nopeimmat venekunnat suoraan jatkoon ja me muut 6 paria yhdistettiin yhteen erään. Tiesimme, että keräilyssä saa vetää täysiä, jos mielii A-finaaliin. Soutu oli teknisesti jo parempaa, mutta reidet olivat aivan tyhjät ekan startin ja raskaan kelin ansiosta. Loppukiri hakattiin lyhyellä vedolla ja kovalla tahdilla ja muutaman metrin erolla lunastimme paikan A-finaaliin.

Pääsimme juuri sopivasti pois vesiltä, kun kamala ukkosmyrsky alkoi. Venevajaamme iski salama, ei ollut kovin mukavaa olla siellä sisällä. Lauantai-ilta jatkui palautellessa ja syödessä. Paino oli hyvin hanskassa ja sain syödä melkein puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Nestettä oli kulunut päivän aikana reilusti, kisan jälkeen söin sämpylän, kana-ananaspastaa ja iltapalaksi vielä raejuustoa ja kananmunaa. Kasvikset, hedelmät ja marjat olen jättänyt punnituksia edeltävinä päivinä pois hullunkurisesti ajatellen, että paino ei lisäänny. Yleensähän niitä syödään juuri päinvastaiseen tarkoitukseen..

Sunnuntain finaalit:
Aamulla aikaisin ylös ja vaa'alle heti. Vaaka näytti 58,3kg ja söin sämpylän juustolla ja join lasin vettä. Kamat kasaan ja vajalle hyvissä ajoin. Tarkoitus oli käydä vaa'alla jo etukäteen tarkistamassa tilanne, mutta vaakakoppi aukesi vasta juuri ennen virallista punnitusta. Punnitus meni kuitenkin hyvin, sillä puntari näytti 58,3kg. Muut tytöt pääsivät myös punnituksesta kirkkaasti läpi. Punnituksen jälkeen pieni annos kaurapuuroa, 0,5l Gutzy Energy Loaderia extra-merisuolalla ja reilusti vettä. Vartti ennen starttia vielä Clif:fin luomu-kofeiinigeeli.


Alkuverkassa huomasin, että olo ei ole mitä parhain. Jalat tuntuivat väsyneiltä ja kun sää oli erittäin kuuma ja painostava kokonaisfiilis oli vähän huono. Viivalla meitä oli minä, kaksi Lappeenrannan tyttöä ja ulkomaalaisvahvistus Roxana Islas-Garcia. Startista rivakasti liikkeelle, veneenmitta suomalaisia edelle ja siitä matkavauhtiin. Yksikkö pyöri ihan kivasti pitkällä rennolla vedolla 30-32 tahdilla. Puolilta matkoin olin koko porukasta johdossa. Koko matkan vedin samaa vauhtia tasaisesti ja kirosin mielessäni hitaita keskivauhteja veneen mittarista. Mittari näytti 2.08-2.10-vauhteja. Loppukirissä hieman tahtia ylös ja lisää potkua vetoon. Päivä ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta suoritus oli silti mielestäni ihan hyvä. Kultamitali irtosi vain 3s erolla, joten kaikkensa tuli annettua.

Mennessäni katsomaan loppuaikaa, meinasin pyllylleni pudota: 8.17,59! Tajusin, että lainassa ollut mittari ei ollut ihan tarkasti kalibroitu minun veneeseeni. Aika on uusi ennätykseni yli 10 sekunnilla. Ja parasta tässä on se, että tiedän, että parempana päivänä tällä samalla kunnolla aika olisi ollut vielä 5-10s nopeampi. Erot avoimen soutajien aikoihin ovat mielestäni hyvällä mallilla. Aikoja ei tietysti ihan 100% voi vertailla, mutta keli pysyi melko samana erien välillä ja oikeastaan koko päivän. Ensimmäinen henkilökohtainen kultamitali vesiltä on nyt takataskussa ja hienolta tuntuu!



Suuret kiitokset haluaisin esittää niin myötä- kuin vastatuulessakin minua kannustavalle puolisolleni, valmentajalleni Carlokselle, joka on tehnyt valtavasti erinomaista työtä lyhyessä ajassa, lastenhoitoapu-porukalle: mummi, mummu, ystävät, sukulaiset jne. Ilman kaikkien läheisten tukea en olisi mitenkään pystynyt tekemään tällaista paluuta soudun pariin vuoden takaisesta tilanteesta lähtien.

Hyvää suoritusta yksikössä ei ehtinyt paikan päällä kauaa juhlia, sillä kaksikko oli vielä edessä. Väliaika meni nestettä litkiessä ja energiavarastoja täytellessä sekä lepäillessä. Yksikön jälkeen olo oli heikko, silmissä musteni, kun venettä nosti järvestä. Keli meinasi tehdä tepposet. Onneksi lepo ja nesteytys auttoivat ja olo oli ihan kohtuullinen lähteä kohti uutta nousua.

Kaksikko starttasi tosiaan hyvin ja myös matkavauhtinen soutu sujui. Paras veto teknisesti ja fyysisesti tuli juuri finaaliin. Tahdit pyöri 31-32 paikkeilla. Viimeisellä 500m:llä saimme jopa hieman kirittyä edellä ollutta Hämeenlinnan venettä kiinni. Lopullinen sijoitus oli 5. johon olimme ihan tyytyväisiä. Soutu sujui ja teimme parhaani. Me taistelimme hyvin ja annoimme vain vähän tasoitusta venekunnan kokemattomuudessa. Pitää myös huomioida, että edellämme olleista venekunnista 3/4 ovat selkeästi avoimen soutajia. Pronssiin jäi n. 15s, joten jossitteluja ei tarvita enempää.

Tulokset kisoista löytyvät: täältä

Kausi jatkuu vielä:

Palautuminen on ollut poikkeuksellisen hidasta. Vielä eilenkin oli selän lihakset kipeät ja tiistain juoksulenkillä olin kuin vanha mummo ryhti vinossa. 1,5 viikon päästä soudetaan edm. Isovene-SM ja siitä viikon kuluttua Sprintti-SM Espoossa. Tämän jälkeen on soudun kisakausi pulkassa ja uudet kuviot alkavat. Isovenekisoja odotan mielenkiinnolla, sillä siellä soudamme Takon naisten kanssa 8+ venettä, joka on suuri haaste meille kaikille. Olemme huomattavan kokemattomia yhden airon soudussa. Pieniä veneitä pyöritellään lauantain kansallisessa regatassa ja luultavasti meillä on myös erittäin iskukykyinen "kakkosnelkku" kehissä SM-lähtöön. Nelosesta ei sen enempää, sillä osallistuminen ei ole vielä 100% varmaa.

Pieni haaste arjessa tässä elokuun aikana on kerätä takki tyhjäksi-kisojen jälkeen motivaationrippeet kasaan, tehdä kunniallinen soutukauden päätös ja saada uusi hektinen arkielämä asettumaan oikeisiin uomiinsa.

Viimeisiä kisoja odotellessa!