maanantai 20. syyskuuta 2010

Dataa viime kaudesta


Kausi 2009-2010 (syyskuu-elokuu):

treeniä 426h
hiihtoa 850km
soutua 119km + 660km (viime syksy + kevät 2010-elokuu 2010)
laihdutettua läskiä 21,5kg
yhteensä 13 kisastarttia
2 SM-kultaa (ergojoukkue ja LW1X)
2 SM-hopeea (W4X ja W8+)
voimaennätys penkistä 35kg :D
treenilajit: soutu veneellä, soutu ergolla, soutu altaalla, hiihto (molemmat tyylit), juoksu, pyöräily, raaka puntti, dyno-puntti, jumppa, suunnistus, metsäjuoksu, sauvakävely, yleisurheilua (7-ottelu)
sairaspäivät: 21 vrk (liikaa!)

Kovaa on ollut, mutta on ollut myös raadannan arvoista. Monenlaista menoa on vuoteen mahtunut, kunto on noussut kohisten samaa tahtia kuin paino vähentynyt. Väsymys pikkulasten äitinä on meinannut monesti viedä voiton, mutta lenkillä piristyy, vaimitensenytmeni? Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen tekemiseen ja nyt on ainakin tietoa siitä, mihin sitä pystyy kun oikein yrittää.

Pienten vaikeuksien kautta yritän päästä käsiksi opiskelija-arkeen ja uusiin treeneihin. Juuri nyt olen vanhemman muksun kanssa (taas vaihteeksi) kotona päivystämässä, sillä perheemme on sairastanut elokuun alusta kaikki vuoron perään ja loppua ei näköjään näy. Suuret muutokset ja niistä johtuva stressi on ilmeisesti tehnyt työnsä ja palkkaa maksellaan nyt. Onneksi uuden kauden alkuun on vielä aikaa ja leppoisampaa siirtymäkautta riittää vielä kuukauden verran!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

7-ottelua

Meillä on muodostunut tavaksi joka syksy kaveriporukan kesken järjestää 7-ottelu. Minulle moinen on kauhistus, sillä en todellakaan ole mikään yleisurheilu-nörtti. Nykyään olen kaiken lisäksi vanha ja kankea, ennenkaikkea vailla yhtään nopeata lihassolua, joten jotkut lajit aiheuttavat suurta ahdistusta. Tänä vuonna keräsin sentään hurjat 1574 pongoa, kun viime vuonna sain reilu kuukausi synnytyksen jälkeen vain 1035. Tänä vuonna naisten sarjassa meitä oli vain kaksi (muita ei uskaltautunut viivalle kovatasoiseen kisaan) ja jäin niukalla 25 pisteen tappiolla toiseksi.

Homma alkoi aitajuoksulla, joka on selkeästi heikoin lajini. Ruhtinaalliset 4 pistettä, jipii! Ja aidat olivat kaiken lisäksi jollakin semi-korkeudella (eli oikeasti liian matalat). Kipitin ainakin kymmenen askelta joka väliin ja sitten hirmuisella loikalla yli, ettei vahingossakaan hipaise aitaa. Hirmuinen aitakammo siis.. 100m aj aika oli 26,00 eli puoli päivää. Alla kuvassa: "Katso kankeaa loikkaa"


Seuraavana oli vuorossa pituus. Askelmerkki lipsahti hieman kolmiloikalle eli viimeinen askel lankulle oli jo melkoinen venytys. Viimeinen hyppy kolmesta osui vihdoin nappiin lankulle, mutta väärällä jalalla. Pituudessa olisi ollut potentiaalia 20-30cm pidemmälle, jos askel olisi osunut edes sinne päin. Tulos jäi 362:een. Alla ensimmäisen yrityksen kolmatta loikkaa.


Pituudesta kipinkapin kuulapaikalle. Kuula oli toiseksi paras lajini, vaikka en kuihtuneessa varressani olekaan enää varsinaisesti mikään mörssäri. Viimevuotinen tulos parani parikymmentä senttiä ollen nyt 685. Yleisurheilussa olen muuten aikoinani sitä harrastaessa ollut parhaimmillani moukarissa (ihmeellistä, mutta totta), kuulassa ja pitkillä juoksumatkoilla.



Kuulasta jatkoimme ennakkoon pelätylle 200m:lle. Viime vuonna sain vain 7 pistettä ja niin helppo laji, juosta vain eteenpäin. Nyt tuli onneksi parannusta ja kylmästä kankeilla kintuilla painelin vastatuuleen 36,4. Alla kuvassa huom! Muut ovat tulleet jo maaliin, en siis joutunut juoksemaan yksin.


Seuraavana vuorossa oli korkeus, joka oli kaikista karmein laji tällaiselle rimakauhuiselle turistille. Ensimmäinen tavoite oli hypätä patjalle. Tämä onnistui ja ensimmäiset yritykset itse kisassakin menivät yllättävän hyvin, ilmavaraa tuntui olevan, ainakin kuvista päätellen. Metrikympissä tuli kuitenkin totaalijäätyminen. Askelmerkki meni sekaisin ja yritykset jäivät ihan torsoiksi. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kolistelin riman alas monta kertaa ja yritin loppuun asti luovuttamatta. Alla kuvassa: 105 meni vielä kevyesti, sitten totaali-stop.



Korkeuden jälkeen heitimme keihästä. Keihäässä tein oman ennätykseni ja kaupan päälle kolautin poikittaisella keihäällä takaraivooni kumeasti toisella heitolla. Keppi lensi 18,79.



Keihään jälkeen oli vuorossa bravuurilajini eli 800m. Hieman odotin vielä parempaa tulosta, mutta kylmä keli kangisti ja edelliset räväkät lajit verottivat oman osansa. Jalat olivat aika hapoilla alusta asti ja hengitys pihisi flunssan jäljiltä. Lopputulos oli 2.52.



Tämän blogitekstin viisaus oli se, että superhauskaa ja sporttista toimintaa voi harrastaa, vaikka lajit/tekeminen olisi täysin hazardia. Nauttikaahan kaikenlaisista urheilullisista aktiviteeteista ja kokeilkaa hullutuksia rohkeasti! Toteuttamiskelpoisia hullutus-ideoita otetaan vastaan! :)

PS. Suuret kiitokset Sinille kuvista! :)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syksyisiä kuulumisia

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut niin paljon tekemistä ja mm. nettikatkoa muuton vuoksi, että en ole ehtinyt päivittää blogia ollenkaan. Tässä pieni kertaus vikoista kisoista ja kuulumisista!Valkeakosken isovene-SM-kisat sujuivat hyvissä tunnelmissa.

Takon "kakkosnelkku" eli minä, siskoni Noora, olympiatoivomme Ulla ja juniorilupaus Annika saimme kovatasoisessa neloskisassa SM-hopeaa. Venekuntamme harjoitteli vain kerran ennen kilpailua, joten suoritus on jo sinällänsä arvostettava. Soudimme seuran ns. isolla nelkulla eli miesten veneellä, joten veneen säätäminen toi lisähaastetta hommaan ja vaati huolellista suunnittelua.

Meillä oli alipainoa yhteensä noin 110kg, veneessä 47 numeron kengät ja mehän olemme kaikki tunnetusti 190-200cm pitkiä. Kaiken lisäksi kisastartit olivat samassa sumpussa miesten kanssa, joten aikaa säätötoimenpiteille oli kisatilanteessa vähän. Säädöt onnistuivat hyvällä suunnittelulla nappiin ja loistavan tasapainon ansiosta uskon, että ison veneen paremmasta liu'usta (pienempi märkä pinta-ala=pienempi kitka) oli meille huomattavasti hyötyä. Seuran uudempaan pikkunelkkuun verraten ohjaus toimi huomattavasti paremmin, vaikka finaalissa minulla oli ongelmia seilaavan kengän kanssa.

Nelosta ja mm. ip. kaksikkoa ohjataan kengällä eli ohjaavan soutajan oikeanpuoleisen kengän kantapäätä voi liikuttaa sivuille. Kengän varpaankärjestä lähtee vaijerit peräsimeen, joka kääntyy kun soutaja kääntää kantapäätänsä sivulle tai keskelle. Ohjaaminen on haasteellista, mutta onneksi selvisin tehtävästä kunnialla (meidän seuran veneissä ohjaus on aina tahdissa). Kasissa kulkee samanlaiset vaijerit veneen peräsimeen, mutta vaijereissa on kahvat, joita veneen perämies käyttelee tarpeen mukaan.

Soutu nelosessamme oli kerrassaan mahtavan tuntuista. Harmonia veneeseen löytyi nopeasti ja ison veneen vauhti yksinäisen yksikön ja kirppu-kaksikon puurtajalle tuntui hurjalta. Minä heiluttelin tahtipuikkoja ja kisassa saimmekin 34-35 lukemia helposti aikaiseksi ja vene tuntui liukuvan ihan mukavasti. Vedimme suoran A-finaalipaikan helpolla soudulla lauantain alkuerissä heti aamusta ja minä sain keskittyä pienempiin veneisiin loppupäivän. Yksikkö meni täysin penkin alle, ei siitä sen enempää, mutta kaksikossa vedimme siskoni kanssa hyvän perussoudun ja olimme kansallisessa lähdössä toisia.

Sunnuntaina päivä alkoi Takon naisten kasissa, jossa koettiin suurta draamaa rannalla jo ennen kisaa. Alkutilanne: Seurallamme on 8kpl samanlaisia isoja airoja, jotka ovat alunperin kasin airot. Tämän lisäksi on 2kpl uudempia hyviä airoja ja 4kpl erittäin huonoja "airoja". Miesten ip. nelosen startti oli 30min ennen meidän starttia ja jouduimme ikävään airo-pula-dilemmaan, koska miehet halusivat soutaa meidän neljällä kasiairolla ja me olisimme joutuneet joustamaan ja vetämään huonoilla airoilla. Sisukkaat naiset eivät niin vain airoista luopuneetkaan ja perämiehen tahdittaman pikkuäläkän jälkeen valmentajani ratkaisi ongelman diplomaattisesti lainaamalla meille 4kpl hyviä airoja Valkeakosken Vesiveikoilta. Suuri kiitos Valkeakoskelle airojen lainasta ja suuren sodan ehkäisystä!

Luulenpa, että seurassamme ensi kertaa päätään nostanutta naisarmeijaa aletaan tämän kesän esitysten perusteella arvostaa enemmän ja vastaavat ongelmatilanteet ratkeavat paremmalla tavalla jatkossa. Itse olin mukana tekemässä historiaa, sillä W8+ oli Takon Soutajien pitkän historian ensimmäinen laatuaan kautta aikain.Kisasoutu kasissa sujui paremmin kuin kertaakaan treeneissä ja hieman ehkä yllättäin sijoituimme toiseksi heti Smarkin jälkeen ja olimme reilusti edellä ennakkosuosikkina pidettyä Nesteen Soutajia.




Kaikenkaikkiaan naisten kaseja oli viivalla 5kpl ja pariaironelosiakin 10kpl, joten voidaan puhua todellisesta naissoudun heräämisestä. Minnan ja Sannan olympiamenestyksellä saattaa hyvinkin olla positiivista vaikutusta harrastajamäärän kasvuun ja hyvä näin!

Kasin jälkeen oli jäljellä enää huisin jännittävä nelkkukisa. Järvellä kävi kova aallokko ja teimme viime hetken muutoksia hankainkorkeuksiin pikaisesti rannalla. Nelonen starttasi Niinan Quick-startilla ja olimme hyvissä asemissa heti alusta asti. Puolen matkan jälkeen kärkikolmikon asemat olivat jo lopullisessa järjestyksessä ja hyvällä loppukirillä painoimme aallokossa maaliin toisina. Soutu oli ehkä paras henkilökohtainen vetoni koko kesänä. Nopea startti, kovaa pyöritystä matkavauhdilla ja kunnollinen nosto loppukirissä. Hyvän alkuerän jälkeen uskalsimme odottaa menestystä, mutta etukäteen en olisi ikinä uskonut, että pärjäämme kovatasoisessa porukassa näin hyvin. Kisan voitti jo tutuksi käynyt Smark ja Lappeenrannan sitkeä nuorten naisten nelonen oli kolmas. Hyvä kisa kerrassaan, iso kiitos tytöille! Ensi vuodeksi aiomme panostaa yhteistreeneihin hyvissä ajoin, jotta voimme haastaa Smarkin tosissaan.



Ensimmäiset SM-hopeat ja SM-mitalit isoista veneistä tuli poimittua Valkeakoskelta kotiin. Soudun viimeiset kisat eli Sprintti-SM jäi väliin minulta, sillä tulin oikein kunnon flunssaan. Viime viikko meni soffalla lepäillessä ja vasta tänään poljin pyörällä kouluun (13km/suunta) ja olo alkaa kohentua pikkuhiljaa.

Siirtymäkaudelle minulla on ohjelmassa kaikkea mukavaa sporttimenoa. Lauantaina on ohjelmassa kaveriporukan perinteinen 7-ottelu. Tarkoitus olisi parannella viimevuotisia pohjanoteeraus- pistelukemia. Ilmoittauduin eilen myös Pirkan hölkkään eli juoksu lisääntyy ohjelmassa huomattavasti. Vesillä käydään muutaman kerran viikossa, niin kauan kuin järvi pysyy auki, eikä ole liian kylmää. Lisäksi ohjelmaan kuuluu hyötypyöräilyä kouluun joka päivä, hierontaa, hierontaa, hierontaa.. Ja myös ravitsemus- ja personal trainer-aiheisia viikonloppukoulutuksia. Rumba on alkanutlupaavasti ja nautin tekemisen meiningistä!

Hyvää syksyä kaikille, välttäkää tyhmiä flunssia, nauttikaa raikkaista & upeista treenikeleistä ja tekemisen riemusta! :)