sunnuntai 5. syyskuuta 2010

7-ottelua

Meillä on muodostunut tavaksi joka syksy kaveriporukan kesken järjestää 7-ottelu. Minulle moinen on kauhistus, sillä en todellakaan ole mikään yleisurheilu-nörtti. Nykyään olen kaiken lisäksi vanha ja kankea, ennenkaikkea vailla yhtään nopeata lihassolua, joten jotkut lajit aiheuttavat suurta ahdistusta. Tänä vuonna keräsin sentään hurjat 1574 pongoa, kun viime vuonna sain reilu kuukausi synnytyksen jälkeen vain 1035. Tänä vuonna naisten sarjassa meitä oli vain kaksi (muita ei uskaltautunut viivalle kovatasoiseen kisaan) ja jäin niukalla 25 pisteen tappiolla toiseksi.

Homma alkoi aitajuoksulla, joka on selkeästi heikoin lajini. Ruhtinaalliset 4 pistettä, jipii! Ja aidat olivat kaiken lisäksi jollakin semi-korkeudella (eli oikeasti liian matalat). Kipitin ainakin kymmenen askelta joka väliin ja sitten hirmuisella loikalla yli, ettei vahingossakaan hipaise aitaa. Hirmuinen aitakammo siis.. 100m aj aika oli 26,00 eli puoli päivää. Alla kuvassa: "Katso kankeaa loikkaa"


Seuraavana oli vuorossa pituus. Askelmerkki lipsahti hieman kolmiloikalle eli viimeinen askel lankulle oli jo melkoinen venytys. Viimeinen hyppy kolmesta osui vihdoin nappiin lankulle, mutta väärällä jalalla. Pituudessa olisi ollut potentiaalia 20-30cm pidemmälle, jos askel olisi osunut edes sinne päin. Tulos jäi 362:een. Alla ensimmäisen yrityksen kolmatta loikkaa.


Pituudesta kipinkapin kuulapaikalle. Kuula oli toiseksi paras lajini, vaikka en kuihtuneessa varressani olekaan enää varsinaisesti mikään mörssäri. Viimevuotinen tulos parani parikymmentä senttiä ollen nyt 685. Yleisurheilussa olen muuten aikoinani sitä harrastaessa ollut parhaimmillani moukarissa (ihmeellistä, mutta totta), kuulassa ja pitkillä juoksumatkoilla.



Kuulasta jatkoimme ennakkoon pelätylle 200m:lle. Viime vuonna sain vain 7 pistettä ja niin helppo laji, juosta vain eteenpäin. Nyt tuli onneksi parannusta ja kylmästä kankeilla kintuilla painelin vastatuuleen 36,4. Alla kuvassa huom! Muut ovat tulleet jo maaliin, en siis joutunut juoksemaan yksin.


Seuraavana vuorossa oli korkeus, joka oli kaikista karmein laji tällaiselle rimakauhuiselle turistille. Ensimmäinen tavoite oli hypätä patjalle. Tämä onnistui ja ensimmäiset yritykset itse kisassakin menivät yllättävän hyvin, ilmavaraa tuntui olevan, ainakin kuvista päätellen. Metrikympissä tuli kuitenkin totaalijäätyminen. Askelmerkki meni sekaisin ja yritykset jäivät ihan torsoiksi. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kolistelin riman alas monta kertaa ja yritin loppuun asti luovuttamatta. Alla kuvassa: 105 meni vielä kevyesti, sitten totaali-stop.



Korkeuden jälkeen heitimme keihästä. Keihäässä tein oman ennätykseni ja kaupan päälle kolautin poikittaisella keihäällä takaraivooni kumeasti toisella heitolla. Keppi lensi 18,79.



Keihään jälkeen oli vuorossa bravuurilajini eli 800m. Hieman odotin vielä parempaa tulosta, mutta kylmä keli kangisti ja edelliset räväkät lajit verottivat oman osansa. Jalat olivat aika hapoilla alusta asti ja hengitys pihisi flunssan jäljiltä. Lopputulos oli 2.52.



Tämän blogitekstin viisaus oli se, että superhauskaa ja sporttista toimintaa voi harrastaa, vaikka lajit/tekeminen olisi täysin hazardia. Nauttikaahan kaikenlaisista urheilullisista aktiviteeteista ja kokeilkaa hullutuksia rohkeasti! Toteuttamiskelpoisia hullutus-ideoita otetaan vastaan! :)

PS. Suuret kiitokset Sinille kuvista! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti