sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulunaika on täynnä kaikkea mukavaa :)

Ensiksi erittäin rentouttavaa ja treenirikasta joulua blogini lukijoille!




Meidän perheessä on ollut jouluisin tapana treenata hyvin, herkutella jouluruoilla ja suklaalla sekä levätä vähintäänkin riittävästi joulunaikaan. Tänä vuonna juhlapyhät osuvat harmillisesti viikonlopun päiville, joten ylimääräisistä pyhistä ei tule lisälomaa. Positiivisen ajattelumallin mukaan nautin kuitenkin näistä vähistäkin vapaahetkistä.

Jouluaaton treeninä toimi kevyt tunnin sauvakävelylenkki siskoni ja äitini kanssa, jonka jälkeen saunoimme ja söimme riisipuuroa sekä sekahedelmäsoppaa + limppua ja kinkkua. Minä en tosin syönyt kinkkua, kuten en yleensäkään. Olen viimeksi syönyt kinkkua joskus lapsena ja tänä vuonna teinkin puolitosissani lupauksen maistaa mokomaa "herkkua", jos joku (lähinnä mieheni) hankkii luomukinkun. Suolainen hinta (noin 95€) dumppasi moisen haaveen tehokkaasti, kuten olin laskelmoinutkin.

Vietimme jouluaaton perinteisesti mummolassani maalla. Me osallistuimme valmisteluihin leipomalla saaristolaisleipää, tekemällä perinteisiä lihapullia sekä kermaista mäti-sipuli-silliä ja valmistamalla salaatinkastikkeen salaisella reseptillä. Salaatinkastike toimii joulupöydässä all-in-one-kastikkeena kaikelle mahdolliselle ruoalle ja itse laitan sitä myös leivän päälle. Tinkasin mummolta kotiin mukaani puolikkaan riisi-hiivaleivän, jotta voin vielä kotonakin nautiskella tästä herkusta.

Muita perinteisiä herkkuja joulupöydässämme on: lanttu-, porkkana-, maksalaatikot sekä imelletty perunalaatikko. Löytyy myös kinkkua, savusiikaa, itsegraavattua lohta, sillejä sekä joskus hunajasilakoita ja/tai sillihyydykettä.

Salaattipuolella on vihersalaattia höystettynä kotijuustolla ja viinirypäleillä, italiansalaattia sekä tietenkin rosollia.

Jälkiruokapuolella on pipareita, hannatädin pikkuleipiä, omatekoiseen voitaikinaan leivottuja tomusokerilla sokeroituja joulutorttuja sekä jouluista täytekakkua.

Tänä vuonna korvasin viimevuotisen syömismenetyksen (oksennustauti jouluna) syömällä vähintään tuplat kaikkea..

Kaikki sapuskat ovat mahdollisuuksien mukaan omalta maalta (juurekset, esim. pakastetut lanttu- ja porkkanasurvokset laatikoihin), luomua ja mahdollisimman luonnollista ruokaa yleensäkin. Mediassakin näkynyt voipula ei haitannut leipomisiamme, sillä hamstrasin lähikaupastamme luomuvoita monta pakettia hinnasta viis- meiningillä, kun sitä satuin paikalle juuri hyllyn täytön aikaan.

Jouluaaton hulinan jälkeen voin nautiskella ihanista lahjoistani, lepäillä, syödä lisää jouluruokaa, käydä välillä vähän raikastamassa oloa ja kuluttamassa energiaa lenkillä sekä viettää aikaa perheen kanssa.

Juustoja, luomusatsumia ja -viinirypäleitä. Viinirypäleet olivat kiven alla kunnes tein löydön Ideaparkin Prisman luomuhyllystä. Tavallisia en voi syödä ollenkaan allergian takia.





Lahjoista puheen ollen sain paljon ihania ja mieleisiä lahjoja, alla esittelyssä muutamia:

Monta pakettia lempparimerkkini tee-haudukkeita:




Pakollinen dekkari, olen lukenut ensimmäisen dekkarini juuri tätä sarjaa joskus vuonna -99 tai jotain. Hyvä palata tämän syksyn ruotsalaisvillityksestä dekkari-innostuksen alkujuurille.



Life Factory- silikonihupullinen lasinen juomapullo. Lasista ei liukene juomaveteen mitään haitallisia aineita (esim. BPA), kuten muovista ja huppu suojaa rikkoutumiselta.



Raakasuklaata "pari" pakettia



Ja vielä kerran ihanaa joulua!




tiistai 29. marraskuuta 2011

Perustreeniä ja arkea viikosta toiseen

Hups, pieni bloggaustauko. Viikot kuluvat niin haipakkaa, että hirvittää. Arki rullaa ja viikonloputkin ovat toistaneet samaa kaavaa koulureissuja lukuunottamatta.

Pyöräilyä

Olen kulkenut viime aikoihin asti 4-5x viikossa pyörällä töissä ja pitänee ruveta katselemaan talvirenkaiden vaihtoa, jotta moinen hullutus voi jatkua. Onneksi meillä on taloyhtiön lämmin pyörävarasto, jossa mahtuu myös "remppaamaan" pyörää. Pyöräily muodostaa perustan treeneilleni tällä hetkellä. Sitä tulee 15km/päivä eli noin 45-50min.

Muuta treenihärveliä:

Pyöräilyn lisäksi olen pyrkinyt käymään salilla pari kertaa viikossa, vetämään 1-2 reipasta ergotreeniä tai hyvällä ilmalla korvaamaan toisen ergoilun sauvarinteellä. Näiden lisäksi on ollut 2 perus-PK-lenkkiä 60-90min ja 2-3,5h lähinnä sauvakävelyä ja pyöräilyä maastossa ja vaihtelevilla reiteillä. Treeniohjelma on hyvin vapaamuotoinen ja noudatan sitä täysin fiiliksen ja ajankäytön mahdollisuuksien mukaan. Lähes joka viikolla on pudonnut suunnitellusta ohjelmasta 1-2 treeniä pois, mutta työmatkapyöräilystä olen pitänyt sinnikkäästi kiinni.

Punttia:

Puntilla tein loka-marraskuun ajan kuntopiirityyppistä jumppapunttia kuntouttaen takavartaloa + rannetta. Paljon selkää, takareisiä, pakaroita ja pohkeita sekä erillinen jumppa huhti-toukokuussa tulehtuneelle ranteelleni. Useissa liikkeissä olen käyttänyt ranteen tukena vetoremmiä, koska lihasten puristusvoima on täysin ala-arvoisella tasolla. Tilanne on onneksi korjaantunut pikkuhiljaa paremmaksi.

Jumppisohjelma sekä viime lauantaina alkanut uusi ohjelma tähtäävät oikeastaan pelkästään kropan kuntouttamiseen (ranne, alkukesän selkäongelmat, syksyn akillesjännetulehdus) ja vahvistamiseen ja jos tilanne antaa myöden, soudun ominaisuuksia kehittävää ohjelmaa tulee kuvioihin aikaisintaan tammikuussa. Tällä hetkellä teen kaksijakoista ohjelmaa:

1. jalat-rinta-vatsa
2. ojentaja-haukkari-selkä-olkapäät

Ainakin 1. päivä oli ihan kamala (=tuli paikat erittäin kipeäksi).

Puntilla teen aina myös erillisen keskivartalotreeniin painottuen tukilihaksistoon. Lämmittelyksi treeneihin kelpaa pyöräily (Wattbike tai maasturilla salille) + Skiergo tai soutua ergolla.

Ergoa:

Ergolla olen tehnyt vasta muutaman pidemmän intervallin mm. peruskauraa 3x10min palautus 3min syke 145-160-alueella. Viime perjantaina tein ensimmäistä kertaa vähän reippaampaa ergolla: 4x6min palautus 5min ja täytyy sanoa, että kyllä oli tahmeaa ja kone käynnistyy hitaasti. Sauvarinteessä tosin on tullut koviakin sykkeitä säännöllisesti, esimerkiksi Lamminpäässä hiihtopoikien kanssa sauvarinneradalla, joka oli "hiukan" liian kova profiililtaan meikäläiselle, poikien vauhdista puhumattakaan.

Motskari:

Pitkä tie on edes jonkinlaiseen kuntoon, mutta vaikeuksien jälkeen olen tyytyväinen, että pystyy edes treenaamaan melko normaalisti. Juoksu on ollut poissa kuvioista tähän asti, mutta tänään kävin kokeilemassa ja melko hyvältä se tuntui, jotain pientä jumitusta pohkeessa. Normaalissa arjessa ja treenissä akilles ei ole oireillut enää moneen viikkoon. Hieronnalla on ollut selkeä vaikutus tilanteen paranemiseen.

Treenaamisesta on ollut suurin palo ja innostus hieman kadoksissa. Kun kroppa pettää + suorituskyky romahtaa, on motivaatiota vaikea kaivaa, kun paluuyrityksistä treenirytmiin palkitaan uusilla vammoilla ja vaikeuksilla. Olen ottanut kokonaan rennomman asenteen urheiluun ja unohtanut tavoitteellisen treenamiseen ajatuksistani lähes kokonaan keskittyen siihen, että saan ahterini hinattua treeneihin mahdollisimman säännöllisesti. Liikkumattomuuttakin olen välillä kokeillut (lähinnä olosuhteiden pakosta, monta päivää yksin kotona sairaiden muksujen kanssa jne.) ja voi kiesus kuinka huono olo siitä tulee.

Kisasuunnitelmia: (se siitä rennommasta asenteesta)

Ergokisoihin aion osallistua ainakin Finnish Openiin (2k) 4.2.2012 kevyeeseen sarjaan (btw. pitäisi uskaltautua vaa'alle..) ja luultavasti vedän tutun 5k testin loppuvuodesta. Jos nämä menee hyvin, myös muut ergokisat kiinnostavat. Hiihtokisoista olen ilmoittautunut jo Jämi42-kisaan ja lisäksi olen suunnitellut Pirkan hiihdon puolikkasta pertsalla sekä Finlandia hiihdon 50km vapsulla. Hommasin oikein uudet hiihtostretsit, mutta näytän niissä tällä hetkellä lihavalta smurffilta, joten pieni ruokavalion siistiminen voisi olla myös ulkonäöllinen porkkana pakollisten punnitusten lisäksi.



Loppukevennys eli herkullisen & nopean terveysleivän resepti:

1dl vettä
3 luomukananmunaa
1tl harmaata merisuolaa
1dl auringonkukansiemeniä
1dl kurpitsansiemeniä
0,5dl seesaminsiemeniä
0,5dl pellavansiemeniä
2rkl oliiviöljyä
reilusti hiutaleita esim. kaura, tattari, hirssi, riisi jne. kaura+hirssi= toimii

Sekoita aineksista löysä puuro ja lisää hiutaleita lopuksi
tarpeen mukaan.


Levitä lusikalla pellille ohueksi kerrokseksi ja paista 200 astetta kunnes pinta ottaa väriä.




Leikkaa pitsapyörällä haluamasi kokoisiksi palasiksi ja säilytä tarvittaessa jääkaapissa. (Meillä ei säily :P)


Heips!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Vihdoinkin!

Enää ette kuule (kopkop, koputtaa päätään) valitusta pyöräilyn vaikeudesta.


Paitsi ehkä ihan pikkuisen. Prinsessapeffani ei ole tottunut herneenkokoiseen satulaan, mutta ajan kanssa, toivottavasti.

Uusi pyörä on ihana. Kaikki toimii kuin unelma (jarrut, vaihteet, jousto yms.) Ja mikä parasta, pyörä rullaa paljon kovempaa kuin vanha pyöräni muskelirenkaista huolimatta. Rengaspaineet saavat tosin maantieajossa olla melko korkeat. Pyörä on ollut lähinnä jokapäiväisessä työmatka-ajossa (7,5km/suunta), sillä peffa vaatii totutteluaikaa ja maastoon ei muutenkaan viitsi lähteä pimeässä. Ensi sunnuntaina sitten polkemaan metsään, jos treenisuunnitelmiin ei tule muutoksia.

Työmatkapyöräilyn + muutaman pidemmän pyörälenkin lisäksi olen tehnyt vaihtelevasti lyhyitä lenkkejä köpötellen metsässä sauvojen kanssa sekä ilman. Jopa yhden 30min juoksulenkin -> akilles ei tykännyt. Viime torstaina raahauduin punttisalille vanhaan tuttuun paikkaan Kuntokeskus Linjaan. Olen tehnyt muutaman punttitreenin ja huomenna olisi aikomus tehdä ensimmäistä kertaa pidempää ergotreeniä. Vaihtelu virkistää!

Viime viikonloppu meni tautioppi-1-kurssilla Helsingissä, jonne matkustin erikseen joka päivä pe-su. Pyhä tarkoitus oli tehdä edes pieni saunalenkki joka ilta, mutta kertakaikkisen rättipoikkipuhki-olo kaatoi sängyn pohjalle iltaisin hyvin nopsasti. Vielä olisi tautioppi-2 marraskuussa ja pari la-su-kurssia keväällä ja homma on pulkassa. (+ kaikki puuttuvat etäopinnot). Luultavasti aion käydä ei-pakollisiakin peruslääketieteen kursseja lisäksi, ainakin psykologian ja psykiatrian. Opettaja oli kerrassaan loistava ja nämä kurssit todella kiinnostaisivat.

Useiden tutkimusten mukaan ihmisen sairastumisen aiheuttaa noin 70%:ssa tapauksia ihmisen mieli. Tämä seikka jysähti omaan tajuntaani, sillä olen viime aikoina paljon miettinyt omia terveysongelmiani. Fiilikset ovat olleet vuoroin maassa ja vuoroin olen ollut innostunut, että kyllä se tästä. Treenaaminen on vain yllättävän haasteellista vammojeni kanssa. Vaihtoehdot käyvät vähiin ja on vaikea pysyä optimistisena. Kerran oikein kiukustuessani lupasin jo jopa mennä vesijuoksemaan, mutta onneksi puolisoni luultavasti tajusi minun laskevan leikkiä (vaikka olin kyllä täysin tosissani sillä hetkellä).

Loppukevennykseksi haluaisin jakaa reseptin syksyn lemppariruoastani, joka on:


Pizza!

tästä ohjeesta tulee kaksi pellillistä (osa vaikka pakastimeen tai ihan vaan ahmatti-suurperheen iltapalaksi):

pohja:

7dl lämmintä vettä, 2 pss kuivahiivaa (tai vastaava määrä leivinjauhetta), 2tl harmaata merisuolaa, 2-3dl luomukaurahiutaleita, puolikarkeita luomuspelttijauhoja, niin paljon että taikina on löysää puuroa, 0,5dl luomuoliiviöljyä.

Laita hiiva + suola veteen, anna liueta. Lisää kaurahiutaleet ja osa jauhoista, lisää oliiviöljy ja loput jauhoista. Taikinan tulisi olla sellaista, että sen saa helposti levitettyä lusikalla pellille, mutta jauhoja pitäisi silti olla mahdollisimman paljon, toivottavasti pääsette kärryille, mitä tarkoitan. Ei siis liian löysää ja jos levitys on hankalaa, on jauhoja liikaa.

väliin: Heinz luomuketsuppia, reilusti

päälle: 1pkt luomunaudanjauhelihaa, 1 jättisipuli, 1 paprika, 4-5 pientä tomaattia siivuina, 1 pikkuruinen kesäkurpitsa, 1 punainen luomuchili. Paista jauheliha ja kuullota pilkotut vihannekset ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Levitä pohjan+ketsupin päälle.

päällimmäiseksi Pohjanpoikaraastetta + oreganoa.

Paista 200 astetta kiertoilmalla vajaa puoli tuntia tai perusuunilla kunnes väri on rapsakka.

Bon Appetit!

torstai 6. lokakuuta 2011

Bzzzzzzzzzzzzzzzz....

Olen monesti täällä blogissanikin voivotellut uniongelmiani, riittämätöntä palautumista ja jatkuvaa väsymystä. Vihdoinkin tuntuu, että nukkumisongelmat alkavat olla pidemmällä aikajänteellä ratkaistuja! :) Mikä sitten on kohdallani avaintekijä uniongelmien selättämiseen?



Suurin tekijä on mielestäni nykyinen säännöllinen päivärytmi. Jokainen päivä on samanlainen. Meillä lapset pitävät huolen myös viikonloppuisin, että täällä ei nukuta koskaan puoleen päivään. Aamuherätys arkisin viimeistään klo 05.30 pitää huolen siitä, että illalla tulee mentyä aikaisin nukkumaan. Tuntuisi varsinaiselta itsemurhalta valvoa puolille öin, kun tietää kellon soivan ennen kukonlaulua. Koko viime talvena oli tuskin kahta samanlaista päivää, koulupäivien pituudet vaihtelivat huimasti ja muutoksia aikatauluihin tuli jatkuvasti ihan lennosta. Nyt tallataan tasaista samaa rytmiä päivästä toiseen.

Toisena merkittävänä asiana pidän sitä, että yökyöpelistä on tehty väkisin aamuvirkku. Aikaisemmin perusrytmini oli klo 7-8 herätys ja klo 23-24 nukkumaan. Virkeimmilläni olin noin 5h illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, nykyään väsymys hiipii juuri oikeaan aikaan. Rytmi on tällä hetkellä klo 5-6 herätys ja klo 21-22 nukkumaan. Määrällisesti unta nykyään varmasti enemmän, koska nukkumisaikaa ei mene nukkumatin odotteluun, vaan lyhdyt sammuu samantien kun pää painuu tyynyyn. Unirytmin kääntämiseen meni vajaa 2 viikkoa, alku oli tuskaa, mutta nopeasti siihen tottui. Esimerkiksi tänään heräsin ihan pirtsakkana automaattisesti kellon näyttäessä 5.16 ei uskoisi :D Oikeaan vuorokauden aikaan nukkuminen on erittäin tärkeää melatoniini-hormonin erittymisen kannalta. Melatoniini-hormonin pääasiallinen tehtävä liittyy uni-valverytmin ja nukahtamisen säätelyyn. Sillä on vaikutuksia myös muiden hormonien erityksen säätelyyn.

On niin ihanaa, kun vireystilassa on selkeät muutokset. Olen pitkiä jaksoja päivässä superpirteä ja vastaavasti taas illalla hyvin väsynyt. Ennen olin tasaisen väsynyt koko ajan, mutta silti illalla oli vaikeuksia saada uni silmään. Luulen, että vireystilan hallintaa helpottaa myös työ, jossa liikuntaa tulee runsaasti. Voin syödä huolettomasti hiilihydraattipitoista ruokaa ja jopa suuria määriä, mutta väsymystä ei tule, kun ruokatunnilta suoraan painellaan rappuun eikä tietsikalle istumaan.

Viikonloppuisin ja välillä arki-iltoinakin olen ottanut lyhyet päikkärit (20-30min) tai lepohetken soffalla silmät kiinni lasten leikkiessä vieressä, yöunien silti häiriintymättä. Etenkin urheilijalle päiväunet arkirytmin ne salliessa ovat todella tärkeitä palautumisen kannalta. Itse en ole aikaisemmin pystynyt nukahtamaan päivällä kuin superväsyneenä (monen yön ajalta kerääntynyt univaje) ja jos olen onnistunut nukahtamaan, herääminen on ollut vaikeaa, loppupäivä on mennyt ihan sumussa ja lopuksi en ole onnistunut nukahtamaan yöunille yleensä ennen aamuyötä.

Hyvän unen edellytykset:

- Nyrkkisääntö unen määrästä: nuku joka yö vähintään 7,5h+ treenatut tunnit. Eli jos käyt tekemässä 60min treenin, nuku 8,5h. Muista varata tämän lisäksi oma henkilökohtainen nukahtamiseen kuluva aika.
- Yritä pitää unirytmi samanlaisena päivästä toiseen, myös viikonloppuisin.
- Vältä tietokoneella istumista ja telkkarin katselua pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, jos nukahtamisen kanssa on vaikeuksia, sillä kirkas & liikkuva kuva antaa aivoille liikaa virikkeitä. Sen sijaan mukava kirja hämärässä lukulampun valossa auttaa ainakin itseäni nukahtamaan. Luen joka ilta ainakin muutaman luvun jotakin hyvää dekkaria.
- Syö hyvä iltapala hetki ennen nukkumaanmenoa, nopeat hiilihydraatit väsyttävät ja se saattaa olla hyvä juttu nukahtamisen kannalta. Muista myös riittävä proteiinin määrä, sillä kehon levätessä uuden kudoksen rakentaminen ja palautuminen on voimakkaimmillaan.
- Ravintolisistä magnesiumilla on positiivisia vaikutuksia unettomuuden hoidossa. Itse käytän magnesiumia levottomien jalkojen hoitoon + unensaantiin tietysti.
- Ei kannata nauttia kofeiinipitoisia juomia iltasella (klo 18 jälkeen): kahvi, musta tee, cola yms.
- Huolehdi unihygieniasta: Viileä ja raikas ilma, puhtaat petivaatteet, hyvät patjat, tyyny ja peitto, riittävän pimeää (pimennysverhot yms. ainakin kesällä) sekä mukava yöasu. Olen myös bongannut jostakin unettomuutta käsittelevästä artikkelista, että tutkimuksen mukaan paras nukkumiskombo on: viileä ilma + lämmin peitto + niukasti vaatetta päällä.

Hyniä unia tai hyviä unosia toivotellen! (kuten meillä sanotaan)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Syksyisiä fiiliksiä

Syksyn juoksukauden avasin perinteisessä Hämeen hölkässä Lamminpään mahtavilla ulkoilureiteillä juosten 20km lenkin eli pidemmän reittivaihtoehdon. Kisa ei mennyt aivan toiveiden mukaisesti ja ko. tapahtuman jälkeen treenaaminen on takunnut todella pahasti.

Kisassa aloitin tapojeni mukaisesti aivan liian kovaa, arvioni mukaan ensimmäiset 3-4km juoksin noin 4.30/km-vauhtia. Koko ensimmäisen puolikkaan juoksin hieman anaerobisen kynnyksen ylittävällä sykkeellä (kynnys 172-173, syke oli 174-178) ja juoksun tunteen keveydestä huolimatta se kostautui loppumatkasta. Ensimmäisen 11km väliaika oli 55min ja hieman ennen ko. välimatkataulua reitillä oli pitkä ja pehmeä soramäki, joka osoittautui kirjaimellisesti viimeiseksi niitiksi, josta jalat eivät enää palautuneet. Loppumatka oli tuskien taivalta takajalkojen eli takareisien ja pohkeiden krampatessa jatkuvasti. Pää olisi kyllä juossut, mutta minkäs teet kun jalat eivät liiku. Loppuaika oli 1.49, johon olin periaatteessa tyytyväinen (pitkät sairastelut yms. alla), Alkuperäinen kesän alussa asetettu tavoite oli tosin 1.45. Varovaisesti arvioiden reitti on noin 2min hitaampi kuin normaalissa maastossa juostava peruspuolimaraton, ainakin kovemman vauhdin juoksijoilla joten siinä mielessä tulos on ihan jees. Uskomatonta muuten kuinka ihminen voi muutamassa viikossa hukata kuntonsa ja vireensä ja kuinka yksi tyhmä flunssa voi vetää kropan & aineenvaihdunnan aivan jumiskukkeliin.

Kisan jälkeen pystyin kävelemään itse rappuset urheilumajalta alas :D mutta syömispalauttelu yms. ei meinannut onnistua. Vatsa otti aikalailla nokkiinsa moisesta rynkytyksestä. Ei ollut onneksi yhtä pahoja oireita kuin viime vuoden Pirkan (33km) jälkeen, jolloin ei pystynyt kävelemään (krampit) tai syömään (oksentaminen nestehukka/ imeytyminen) koko päivänä.

Pidemmällä tähtäimellä jalat olivat nyt kauttaaltaan kipeät reilun viikon. Lisäksi onnistuin hankkimaan parin palauttelupäivän jälkeen pienet revähdykset sekä hamstringin lähtökohtaan istuinkyhmyyn että akillesjänteen sisempään lähtökohtaan pohkeen puoliväliin vasempaan jalkaani. Näiden parantuminen kesti noin 5 päivää, eikä voinut kuvitellakaan juoksevansa, oli niin kipeät. Jos olisin hevonen, olisi eläinlääkäri sanonut varmasti, että ontuu :D Portaiden pomppiminen töissä eli jatkuva kevyt jumppa onneksi auttoi jalkoja palautumaan eli työstäni on myös hyötyä urheilun suhteen.

Kaikista ikävin ongelma tässä muutaman viikon ajan on ollut vasemman jalan vihoitteleva akillesjänne, joka ei ota rauhoittuakseen. En ole kauheasti uskaltanut juosta, sillä jalka on ollut vaihtelevasti todella kipeä ja välillä onneksi lähes oireeton. Tällä viikolla aion juosta muutaman hieman pidemmän lenkin ja sitten on alettava tehdä päätöksiä Pirkan hölkän (su 2.10) suhteen. Missään tapauksessa en enää lähde juoksemaan aikaa, vaikka alunperin oli tarkoitus yrittää 3.00 alitusta (ennätykseni viime vuodelta 3.06). Elättelen vielä heikkoja toiveita, jotta voisin edes osallistua hölkynkölkyn-vauhtia ja pääsisin nauttimaan upeasta reitistä ja ihanasta syysmetsästä.

Kaiken kaikkiaan tämän syksyn juoksusatsaus on mennyt ihan päin mäntyä, mutta onneksi soudun suhteen ollaan siirtymäkaudella eikä tarvitse alkaa vielä panikoimaan. Tottakai ärsyttää suunnattomasti, kun kuntoa kehittäväksi suunniteltu kisarupema on näin heikkoa räpellystä. Täällä Tampereella/ Kangasalla olemme saanet nauttia erittäin navakasta tuulesta ja/tai kaatosateesta jo parin viikon ajan, joten en ole ollut vesillä pitkään aikaan. Lisäksi en halua riskeerata akilleksen paleltumista veneessä, sillä alunperin arvelin rasittuneen jänteen saaneen kylmää sadetyömatkapyöräilyssä.

Olen muuten ollut sitkeä sissi, jo neljättä viikkoa työmatkapyöräilyä tunti päivässä joka päivä, todella karmeista keleistä huolimatta. Kurapuku päälle (sadeasu), villasukat ja Hait jalkaan, päiväreppuun sadesuoja päälle, reppuun mukaan kuivat vaatteet ja toimii! Fillarin selkään hyppään klo 6.30 ja nyt on muuten jo pimeää, huomiseksi aion kaivaa pyörääni lamput, sillä pelkkien heijastimien kanssa oli tänä aamuna hyvin orpo olo autojen seassa. Arvatenkin työkaverit katsovat aamulla hieman pitkään kun kuoriudun kuraisesta asustani.

Olen aivan syksyihminen yleensäkin ja nyt on ihanaa kun on puutarhan satokausi parhaimmillaan. Olemme käyneet kerran viikossa maalla hakemassa viikon kasviseväät. Taloyhtiössämme on kylmäkellari, jossa säilyvät mukavasti mm. perunat, porkkanat, kesäkurpitsat, jättikurpitsat, punajuuret, purjot, pinaatit, lehtikaalit, ruusupavut jne. Lisäksi meillä on jatkuvasti isot vadit omenoita, tomaatteja ja kurkkuja tarjolla. Omppuja olen ahminut hullunlailla, sillä niitä saan syödä vain kerran vuodessa. Olen kaupan omenoille allerginen, mutta nämä maalaisluomuomenat eivät aiheuta mitään ongelmaa. Harmi kun kausi on lyhyt ja maalla on viljelyksessä vain syysomenaa.

Loppukevennykseksi superherkkukuvia:

Kreikkalainen Spanakopita- taikinakuoreen piilotettuna pinaattifeta-höystöä.



Uunissa paistettua kokonaista luomubroileria (täytetty kokonaisella sitruunalla sekä puutarhan mitä-käteen-sattui-yrteillä), rosmariiniporkkanoita ja -perunoita, luomupunkkua



Kreikkalaisittain yrttimarinoitua broileria, neljän sipulin perunasalaattia, sitruunamehu-voi-kuorrutettuja papuja


Rahkaomenapiirakkaa (pohjassa 50% luomuspelttiä, 50% luomuvehnäjauhoa), vaniljakastike enimmäkseen luomua (maito+ kerma) ja lisäksi aitoa vaniljajauhetta :P




Kuulaita syksyilmoja odotellen ja treeni-iloa toivotellen!

tiistai 30. elokuuta 2011

Soutukausi räpiköity kasaan


Kauden lopetus ei mennyt aivan niin kuin käsikirjoituksessa luki. Pienvene-SM-kisojen ja hurjan laihdutuksen jälkeisellä viikolla hankin itselleni työpaikan ja täten kaiken stressin poistuttua ajattelin keskittyä vain lomailuun parin viikon ajan. Sairastuin kuitenkin johonkin superkesä-virukseen, joka sisälsi ensin 5 päivää kuumetta, kovaa kokovartalosärkyä + sellaista päänsärkyä, että päässä sumeni. Tämän jälkeen seurasi vielä toiset 5 päivää kovaa yskää, joka hakkasi kyljet ja keskivartalon muhennokseksi.

Aluksi kuvittelin toipuvani taudista parissa päivässä levolla ja soutavani kisoissa, mutta toipumiseen menikin melkein kaksi viikkoa. Valkeakosken isovene-SM-kisoissa 20-21.8.2011 jouduin jättämään kaikki kisalähdöt W8+ coxin tehtävää lukuunottamatta väliin. Tarkoitus oli ollut soutaa W1X ja W2X kansallisessa regatassa, sekä W8+ ja W4X SM-kisalähtöinä. Kilpaileminen jäi väliin pitkään jatkuneen heikon yleiskunnon eli kovan yskän ja epätavallisten sykkeiden takia. Kävin torstai-aamuna vielä kevyellä lenkillä kokeilemassa "jos sittenkin"- tyyliin ja alun hölkkäilyn jälkeen oli pakko vaihtaa kävelyksi sykkeiden edelleen paukuttaessa tasaisesti pikkukovan alueella.




Teki tuskaa jättäytyä kisoista pois, mutta onneksi pääsin sentään kasiin perämieheksi eli sain pikkaisen maista kisafiilistä itsekin. Påatti oli sairaanvaikeaa saada menemään suoraan varsinkin startissa, mutta lopulta pääsin jyvälle vaijerin vetämisen salaisuuksista. Luontaisesti kovalla äänellä ja raivokkaan kilpailuvietin sytyttämän kannustuksen voimin luotsasin naiset SM-hopealle SMARKin voittaessa viimevuotiseen tapaan. Ehkä TAKO ensi vuonna laittaa sitten vihdoinkin asetelman toisin päin.. Naisten nelkussa tapahtui ehkä hieman yllättäviä: Turun soutajat ottivat pirteällä soudulla ykköspallin ehkä hieman yllättäen ennakkosuosikki- SMARKilta. Lappeenrannan tehotytöt kiskoivat pronssille ja TAKO tiputettiin kokonaan mitaleilta, vaikka meillä oli kaksi joukkuetta viivalla tyrkyllä palkinnoille.

Valkeakoskella huusin kurkkuni käheäksi uudelleen ja pari päivää kroppaa kuulosteltuani uskaltauduin vesille yksiköllä keskiviikkona. Järvi päästä päähän (6km) kauhealla tuskanhiellä ja totesin huippukuntoni hukkuneen täydellisesti. Päätin silti lähteä kisoihin, koska sykkeet olivat normaalit enkä tuntenut itseäni varsinaisesti sairaaksi. Tein tiukan päätöksen jättää Sprintti-SM-kisoista 27-28.8.2011 yksikön kokonaan väliin huonon kunnon (heikkojen menestymismahdollisuuksien) sekä aikataulun kireyden takia. Jos alkuperäiset ilmoittautuneiden listat olisivat pitäneet paikkansa olisi lauantaille tullut minimissään 5 ja maksimissaan 7 starttia = liikaa toipilaalle. Lopulta joka veneluokasta oli peruttu eriä ja lauantaille jäi vain 2 starttia.

Sprinteissä soudin siis "vain" W4X, W8+ ja W2X veneluokkia. Sprinttikisat olivat Porvoossa ja matkana vain 500 metriä. Henkilökohtaisesti vihaan ko. kilpailumuotoa ja yleensäkin lyhyitä matkoja ja nämä kisat ehkä provosoivat vain inhoani enemmän. Kisapaikka oli tosi kiva ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti, mutta souturata oli ihan kiero banaanin muotoinen leveä-kapea-leveä ja verryttelyalueet aivan olemattomat.

Kisat alkoivat nelosella, joka olikin ihan omaa luokkaansa. Heiluttelin tahtipuikkoja ja seuramme veneissä myös veneen ohjauskenkä on tahtiairolla. Saimme hyvän startin ja pyöritimme venettä eteenpäin melkoisella kisaraivolla ja kovasta vauhdista huolimatta sain veneen pidettyä suorassa linjassa, mutta jos kerran kisarata kaartaa rutkasti vinoon ja radan reunuspoijut ovat siksak-rivissä ei linjauksistani ollut mitään iloa, päinvastoin. Viimeisen parinsadan metrin matkalla naapuriradalta kiilattiin päällemme oikein huolella kahteen otteeseen veneet ja airot ryskyen. Tässä rytäkässä tunteet kuumenivat puolin ja toisin. Kolaroinneista ja tiukasta loppukamppailusta huolimatta nappasimme 21 sadasosan turvin naisten SM-pronssia joukkueemme melko nuoresta keski-iästä huolimatta.

Lauantain toinen startti oli W8+, jossa olin myös tahdissa varsinaisen tahtisoutajan ollessa poissa tältä kisaturneelta. Vaikka vetopuoli vaihtui vasemmasta oikeaksi ja en ole aiemmin edes kokeillut tahtipaikkaa, innostuin tämän paikan soutamisesta. Myös muu joukkue kiitteli hyvästä rytmistä ja helposta seurattavuudesta. Tahti pysyi korkealla ja olimmekin kisassa toisia ylläri-pylläri SMARKin jälkeen.

Sunnuntaina urakoimme siskoni kanssa tutussa veneessä eli kaksikossa. Vene temppuili koko viikonlopun ajan lukuunottamatta viimeistä starttia ja viimeiset toiveet suorasta finaalipaikasta menivät alkuerässä heti startin jälkeen. Olimme erässämme kuitenkin selkeästi toisia ja keräilyn kautta pääsimme helposti A-finaaliin.

Veneessämme on carbon wing- siipihankain, jonka keulasoutajan oikeanpuolen airotappi on saanut osumaa jo viikkoja sitten. Kukaan venettä käyttävistä soutajista ei ole tunnustanut soutaneensa jorpakkoon tai laituriin, mutta hiilikuitukuori on halki ja tappi ei pysy 100%:sti paikoillaan. Jo verryttelyssä huomasin, että tappi kolisee, natisee ja antaa periksi vedon kiinniotossa. Alkuerän ja keräilyn välissä kiristelimme kaikki mutterit ja ruuvit, sekä löysällä olleen tukiputken, mutta kolina ja löysyys jatkui edelleen. Vasta tapin kiristys auttoi ongelmaan, mutta nyt kulmaukset ovat pielessä. Raportoimme ongelmasta valmentajallemme, joka on seuraamassa parhaillaan käynnissä olevia MM-soutuja Slovenian Bledissä ja hän oli heti hankkinut paikanpäältä varaosan ja korjausohjeet, jotta Silakka saadaan kuntoon.

Erien perusteella olisin uskaltanut veikata nappisoudulla meille jopa SM-pronssia, mutta finaalin veto oli kerrassaan surkea. Kaksi umpiväsynyttä airoilla sohijaa jäivät kuudenneksi eli viimeiseksi. Toisaalta erissä oli ihan reipasta soutua verrattuna esim. Kauksun sprinttimatkaan, joka soudettiin heinäkuun alussa eli kehitystä on tapahtunut.




Superraskaan viikonlopun jälkeen heräsin maanantaina klo 5.45 ja aloitin klo 7.00 ihan oikeiden aikuisten työt sitten vuoden 2006. Toimin siivoojana tässä lähialueella ja mukava työaika klo 7-15 välillä antaa hyvät mahdollisuudet treenata ensitalvena, jos motskarin saa kohdilleen. Oman alani hommia on tarjolla lähinnä yrittäjyyden muodossa ja ranneongelmien ja raskaan kouluvuoden jälkeen yrittäjyyden aloitus saa odottaa voimien palautumista x ajan. Eipähän tarvitse istua tietsikalla ja saa hyötyliikuntaa 7,5h joka päivä :)

Aikaisemmin mainitsin jo nyt käynnissä olevista soudun MM-kisoista, jotka ovat seuraamisen arvoinen tapahtuma. Suomesta mukana ovat W2X eli Ulla ja Minna. Oikein paljon tsemppiä tytöille olympiapaikan metsätykseen ja onnittelut jo hienosta välietapista eli soudusta 12 parhaan joukkoon. Meille tuli juuri Eurosport kuin tilauksesta, joten finaaleja odotellen! ;)

tiistai 9. elokuuta 2011

Kauden SM-kisa-avaus


Viikonloppuna oli kauan ja hartaasti odotetut sekä toisaalta kauhusta kankeana pelätyt pienveneiden SM-kisat. Veneluokista soudin kevyttä yksikköä ja kevyttä kaksikkoa. Haasteellisinta hommasta teki sen, että vielä 17.7. (3 viikkoa ennen kisoja) minulla oli painoa 65,2kg kun kisoissa painoraja on molemmissa veneissä max. 59kg ja kaksikossa soutajien keskipainon tulee olla max. 57kg. Painon kanssa oli takkuamista loppumetreille asti, mutta lopulta kävi niin, että laihdutus meni reilusti överiksi. Kevyestä yksiköstä sain niukasti hävityn hopean, mutta lohdutuksena kaksikosta tuli kultaa varmasti parhaalla soudulla, mitä venekuntamme on koskaan tehnyt.

Valmistautumisesta:

Dieetti jatkui loppuun asti ravintokorvikejauheilla (Ultra Meal Rice) sekä uutuutena kokeilussani olleella Squeezyn Athleticilla. Ravintosisältö ja funktio jauheissa on suunnilleen sama, mutta UM on riisiproteiinipohjainen ja Athletic täysjyvävehnäpohjainen. Athletic herätti monessa suhteessa epäilyksiä vehnän ja siinä käytetyn makeutusaineen (sukraloosi) suhteen, mutta käytännössä aineet tuntuivat toimivan yhtä lailla. Viimeisellä viikolla vaihdoin osan aterian korvikkeista "oikeaan ruokaan" + lisäsin omega-3-rasvahappojen annosta painonpudotuksen jumittaessa. Söin muutaman kerran raejuustoa, jauhelihaa, marjoja, kasviksia ja tattaririeskaa. Viimeisellä viikolla en käyttänyt treenibuustereita kuin kovimmissa treeneissä (juoksulenkit).

Paino oli loppuun asti tiukassa hulluista treenimääristä huolimatta ja edeltävänä iltana sekä kisa-aamuna tein puolen tunnin hikilenkit. Nälän vielä kestää, mutta se jano, auts! Kisa-aamuna kotivaaka näytti kisapuku päällä 59,1kg ja meinasin repiä unisuittini. Siskoni oli onneksi oman vaakansa mukaan 55,2kg ja komensi äkkiä rantaan kokeilemaan mitä kisavaaka näyttää. Kipinkapin eväät kasaan ja kopille, jossa vaaka näyttikin 58,1kg!

Koska kaksikon punnitusaika alkoi vain 30min ennen yksikön starttia jouduin kärvistelemään ensimmäiset 1,5h hyvää tankkausaikaa odotellen uutta punnitusta. En uskaltanut syödä enkä juoda, vaikka sisko painoi vain 54,3kg kisavaa'an mukaan ollen siis reilusti alipainoinen, sillä vaa'an antamat tulokset olivat heitelleet aamun aikana. Tyhmyydestä saa kärsiä, olisi pitänyt vain syödä ja juoda rohkeasti sen 1,2kg:n edestä mitä olisi voinut, sillä kaksikon virallinen punnitus näytti minulle 57,8kg siskoni ollessa 54,3kg. Käytännössä olimme siis 1,9kg "liian" kevyitä. Tämän jälkeen uskallan jo luottaa kotivaakaani, että jos se näyttää homman olevan hallussa niin se sitten kanssa on.

Ensimmäinen kisa kevyessä kaksikossa onnistui kokonaisuudessaan hyvin, painonpudotus onnistui hyvin useista kauhujen päivistä huolimatta, tankkaus onnistui superhyvin (laskin ja suunnittelin kaikki syömiset pilkun tarkasti etukäteen meille molemmille), ja mikä tärkeintä huolellisen valmistautumisen ansiosta soutu sujui laihdutuksesta huolimatta erinomaisesti eli kuntohuippukin osui kohdalleen.

Ainoa juttu, mikä jäi kaivelemaan oli yksikköni, jossa hävisin vain 2 sek voittajalle. Jos ja jos, mutta jos olisin tankannut rohkeasti ennen toista punnitusta, kun kerran varaa olisi ollut, olisinko voinut voittaa? Elämä on ja urheilu on, mutta aina pitää etsiä heikkoja kohtia, jotta osaa parantaa seuraavalle kerralle. Jos tästä rumbasta jotain oppi, niin tulevaisuudessa olisi parempi pysyä kisapainossa ihan ympäri vuoden, säästää huomattavasti voimavaroja ja kehoaan.

Treenit kisaviikolla:

ma: soutu 2x 11,5km
ti: soutu 2x 10,5km ja juoksu 35min
ke: soutu 1x 8,5km ja pyöräily 20+40min
to: juoksu 15,5km 1h36min
pe: juoksu 15km Kumpula-hölkkä, juoksin äitini jäniksenä, aika 1h28min, verkat 5+10min päälle
la: aamulenkki: pyöräily 30min ennen aamupalaa, soutu 4,5km 2x kevyt ja pari vetoa, iltalenkki hikipuvulla pyöräilyä 45min
su: hikilenkki aamulla 30min, kisavedot 2x2000m + verkat 30+30min

Syömingit kisapäivänä:

- Aamulla ei mitään, hampaita pestessä yksi kulaus vettä

- Kaksikon punnituksen jälkeen 0,5l 6% Squeezyn Super juomaa ja yksi Clif kofeiinigeeli. Molemmat ovat lemppareitani ja aika hyvin ehti puolessa tunnissa palautua voimia (ei silti tarpeeksi..), starttipaikalla meinasin oksentaa kun suussa maistui äklömakea yskänlääkkeen ja kahvin yhdistelmä. Vatsa kesti tällin kuitenkin hyvin.

- Yksikkökisan jälkeen toinen samanlainen juomasetti terästettynä harmaalla merisuolalla, 50g:sta riisihiutaleista veteen keitettyä riisipuuroa + 1tl sokeria ja ripaus ceylon-kanelia. Mietin pitkään mikä olisi mahdollisimman hellää vatsalle, nopeasti imeytyvää ja hyvää kiinteää syötävää ennen starttia ja tämä toimi erinomaisen hyvin. Join lisäksi melkein litran vettä hitaasti hörppimällä tunteen mukaan ja otin uuden kofeiinigeelin ennen toista starttia.

Laskin hiilarimäärän ja nestemäärän painokiloa kohti (paljonko ehtii imeytyä annetussa ajassa) ja kerroin luvut 1,5 -kertoimella, sillä olen havainnut kehon tehostavan imeytymistä suuressa vajeessa laskennallisista arvoista ja käytännön kokemuksesta uskallan luottaa, että tämä kerroin ei ole vielä liikaa, jotta vatsa kestää äkilliset tällit nestettä ja energiaa. Urheilujuoman vahvuus riippuu hyvin pitkälti jopa lajista. Esimerkiksi juoksussa vatsaa hölskytetään ihan erilailla ja vahva juoma saattaa aiheuttaa hankalat vatsavaivat, mikä on tietysti ei-toivottua.

- Kaksikon jälkeen join normaalin palkkarin, kolme litraa vettä ja söin kääpiökokoisen proteiinipatukan (olisin halunnut suuuuuren, mutta ei löytynyt kaupasta sitä ainoata merkkiä, jonka hyväksyn..)

- Päivälliseksi nautimme valmistamaani intialaista ateriaa valmentajamme, hänen vaimonsa ja siskoni kanssa. Oli mukava lauantaina tehdä ruokia kun ei saanut syödä. Illallisella oli tarjolla: Tandoorikanaa, luomutäysjyväbasmatiriisiä, kukkakaali-perunamuhennosta, linssimuhennosta, intialaista vihersalaattia, raita-kastiketta, mangovanukasta ja Naan-leipää. Juomana toimi jäävesi, luomuvalkkari, cokis ja intialainen tee. Illalla join loput cokiksesta ja söin puolikkaat levylliset yhteensä reilut 100g sekä valkosuklaata että minttutäytesuklaata (luomua molemmat) + macadamia-suolapähkinöitä.

Kisa-analyysiä:

1x:

Yksikössä olin kuuden naisen porukassa toinen, häviten noin veneenmitaan voittajalle, jonka kanssa olemme painineet joka kisassa vuoronperään voittaen jo pari vuotta. Viime vuonna samassa kisassa minä voitin ne 2 sekuntia. :D Soutu oli ihan ok, jalat olivat aika tyhjät, mutta yllättävän sitkeästi jaksoin pyörittää. Voittajalle nostan hattua kyllä hurjasti, sillä hänen painonpudotuksensa oli aivan HC-kamaa. Hurja supernainen!

2x:
Kaksikko kulki hullunlailla. Saimme tosi hyvän startin (niin kuin lähes aina) ja alusta asti teimme omaa työtämme. Tahti oli melko korkea, 31-33 matkavauhdissa vastatuuleen ja loppukirissä 33-35. Yhtä pientä kämmiä (airo poijuun, tahti sekosi lopussa) lukuunottamatta tulimme tasapainoisen suorituksen loppuun asti ja jopa loppukiri irtosi. Pysyin 100% siskoni tahdissa enkä yhtään jyrännyt päälle, mitä olen aikaisemmin tehnyt jatkuvasti puolitahattomasti.



Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen viimeisen kuukauden tekemiseen, olemme palauttaneet itsemme kansallisen tason soutajiksi kaikkien välillä jopa ylitsepääsemättömien ongelmien jälkeen. Olen miettinyt paljon urheilujani ja tekemisen nälkää olisi, aika näyttää kuinka resurssit riittävät tulevaisuudessa. Tänä kesänä on vielä jäljellä parit SM-kisat: isot veneet ja sprintit, joten nyt ei auta muu kuin keskittyä sinne! :)

torstai 4. elokuuta 2011

Ammattiesittely osa 1/3

Keväällä kommenttiboksissa esitettiin toivomus esitellä ravintoneuvojan koulutusta ja ammattia. Täältä pesee! Ajattelin samalla bloggailla myös muista koulutuksistani. Ravintoneuvoja on Luonnonlääketieteellisen keskusliitto ry:n hyväksymä koulutus eli tietyt vaatimukset täyttävä terapeutti pääsee liittoon liittymällä rekisteriin ja saa mm. edullisemman ja kattavan hoitovastuuvakuutuksen. Ravintoneuvoja-koulutusta annetaan Suomessa vain Terveysopisto Saluksessa. Ravintoneuvoja-koulutuksen jälkeen voi jatkaa opintoja valmistuen ravintoterapeutiksi, joka on eri asia kuin Valviran laillistettu ammattihenkilö ravitsemusterapeutti.

Miten ravintoneuvoja/ ravintoterapeutti eroaa ravitsemusterapeutista?

Ravintoneuvojan koulutus perustuu luonnonlääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen, jossa Hippokrateen lausahdus "Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke olkoon ruokasi" (Hippokrates c.460 - 400 BC). Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen sairastumiselle/ oirehtimiselle etsitään syy ongelman alkujuurilta asti, eikä dumpata oireita erilaisilla lääkkeillä yms. piiloon "poissa silmistä, poissa mielestä"- tyylillä.




Mielestäni lääkäreiltä ja virallisen terveydenhuollon ammattilaisilta on viety oikeudet "pakottaa" asiakas elämäntapamuutoksilla korjaamaan terveydentilansa. Lääkäri joutuu suuriin vaikeuksiin, jos ei suostu määräämään lääkkeitä ja potilas sattuukin saamaan slaagin. Tämä on johtanut valtavaan pilleripurkkiralliin. Monet elintapasairauksistamme (verenpainetauti, sydänsairaudet, kolesterolit, masennukset, hormonihäiriöt..) olisivat korjattavissa puhtaasti elämäntapamuutoksilla. Kaikenlisäksi ihmiskeho on uskomattoman sopeutuva ja palautuva kapistus, joten jo pienillä muutoksilla saa aikaan suuria tuloksia. Onneksi meitä vaihtoehtoisien hoitomuotojen osaajia koulutetaan ja ihmiset alkavat olla valveutuneita hakemaan terveysongelmiinsa ratkaisuja myös terveellisemmästä ruoasta ja liikunnan ilosta.



Paradoksaalista kyllä, mutta suurin osa muutenkin pienestä määrästä (20 aloituspaikkaa vuosittain) koulutettavista ravitsemusterapeuteista siirtyy elintarviketeollisuuden tai jopa lääketeollisuuden pariin asiantuntijatehtäviin valmistuttuaan. Suomessa ei ravitsemusterapeutin lisäksi ole muuta valtion tarjoamaa ravitsemusohjaukseen liittyvää koulustusta (ammattikoulu- tai AMK-tasoista) ja ihmettelemme yhä miksi olemme jenkkien jälkeen maailman toiseksi lihavin ja sairastavin kansa. Kaikenlisäksi olen monta kertaa joutunut kyseenalaistamaan virallisten ravitsemusterapeuttien suosituksia esimerkiksi makeutusaineiden turvallisuudesta ja kevyttuotteiden käytöstä.

Eräskin tunnettu ravitsemusterapeutti-luennoitsija/ tunnettu urheiluravitsemusasiantuntija suositteli keskustellessamme marjojen käyttötavoista keittämään marjoista Funlight-kiisseliä, jotta marjoja tulee syötyä riittävästi/ ei vahingossakaan saa kauheita kaloreita liikaa. Olin ihan monttu auki ko. lausuman jälkeen, sillä A. kallisarvoisista marjoista pienenee vitamiinipitoisuudet huomattavasti kuumennettaessa ja B. Funlight on pelkkää vettä, makeutusaineita, keinotekoista aromia ja muita ihania lisäaineita. YÖK!




Mitä ravintoneuvojan koulutukseen sisältyy?

Perusopinnot:

- Pohjalla on hyvä olla lukion kemia, ravinto-opin kurssit saattavat olla muuten vaikeita hahmottaa
- Peruslääketieteen opinnot: anatomia ja fysiologia 1-2(3), käsittää koko elimistön toiminnan hormoneista hermostoon ja lihaksistoon ja kaiken siltä väliltä. Tautioppi 1-2(3), käsittää perustiedot kaikista yleisistä sairauksista. Tähän pakettiin kuuluu myös luontaislääketieteen perusteet 1-2, jotka käsittelevät luontaislääketieteen eri muotoja ja niiden vaikutuksia. Kaikki muut kurssit paitsi luontaislääketieteen perusteet ovat kolmipäiväisiä viikonloppukursseja pe-su. Luontaislääketieteen perusteet 1-2 suoritetaan etäopintoina.

Peruslääketieteen opinnot ovat samat kaikille luontaisalojen opiskelijoille ja vakuutuksen saamiseksi ne tulevat kokonaisuudessaan olla suoritettuna. Ravintoneuvoja-koulutuksen ulkopuolelle jää neurologia, psykologia ja psykiatria, jotka ovat suoritettava erikseen, jos mielii saada liiton vakuutuksen.

Aine- ja erikoisopinnot:

Viikonloppukurssit/ luennot:

- opiskelu aloitetaan ALO-kurssilla, jossa koulutus esitellään pääpointein ja ainakin itselleni selvisi juuri tällä kurssilla eroavaisuudet virallisterveelliseen puolen suosituksiin. Myös koulun sisällä on opettajakohtaisia näkemyseroja mm. rasvojen, VHH-ruokavalion ja lihansyönnin suhteen.

- ALO:n jälkeen seuraa Ravinto-opit 1-4, joissa käydään läpi ravintoaineet alusta asti (myös kemiallisia kaavoja, yök..) sekä erityisryhmien ravintoterapiaa.

- Yksi kurssi on käytännön kokkausta, mikä oli superkivaa. Toisena päivänä valmistimme peruskasvisruokaa ja toisena päivänä elävää ravintoa/ raakaravintoa eli kypsentämätöntä kasvissapuskaa. Nam :P Täältä on monta reseptiä jäänyt käytäntöön, vaikka minusta ei kasvissyöjää tullutkaan.

- Ravintoterapia 1-3A:

Ykkönen oli kamala paastokurssi, joka meni ylihilseen ja tenttikin on edelleen tekemättä. Perinteistä mehupaastoa aion kokeilla joskus, mutta ainakin tämä ravintokorvike-dieetti/ superdieetti 600-800kcal/päivä kisoja varten on ihan kamalaa.

Kakkosella käsiteltiin luontaistuotteita ja ravintolisiä ja ihanan kaupalliset yhtiöt olivat lähettäneet meille muovipussilliset erilaisia näytteitä kotiinvietäviksi. Tosi hyödyllinen kurssi, jolla oppi erottamaan laadukkaita valmisteita laaduttomista ja erilaisten yrttivalmisteiden yms. käyttöä. Olen ihan ihastunut esimerkiksi Frantsilan tuotteisiin, ja kunhan rikastun aion ostaa niitä kokeiluun. Tällä kurssilla söin varmaan 200kpl Vogelin kurkkupastilleja...

Kolmosta en ole vielä käynyt, mutta kurssilla paneudutaan yleisesti hankalien sairauksien (mm. hiivasyndrooma, reuma, krooninen väsymysoireyhtymä) tukihoitoon ravinnon avulla. Tässä kohtaa voisin korostaa, että ravintoneuvojan toimenkuvaan ei ikinä kuulu puuttua asiakkaan lääkitykseen tai yrittää pelkällä ravintoterapialla hoitaa vakavia sairauksia. Koulumme suosittelee myös, että anoreksia-potilaat ohjataan suoraan virallisen terveydenhuollon piiriin, jossa he saavat myös tarvitsemaansa psykiatrista terapiaa.

- Pätevöitymiskurssit: Pätevöitymiskursseilla käydään läpi käytännön terapiatyötä, liiketoimintaa, asiakkaan kohtaamista ja motivoimista sekä tehdään kolmen asiakkaan laajuiset harjoitustyöt. Liiketoiminnan ja harjoitustöiden osalta koulutus on miljoona kertaa parempi kuin urheiluhieroja- tai Personal Trainer koulutuksissani. Opettaja oli kerrassaan huippu.

Etäopintokurssit:

Näistä olen hieman huono kirjoittamaan, sillä en ole saanut aikaiseksi vielä suorittaa yhtään loppuun asti.. :D

- SRA-kurssilla käsitellään suomalaisia ravintosuosituksia. Jokaisen ravintoneuvojan tulee tuntea viralliset suomalaiset suositukset, vaikka koulun linjauksen suositukset ovat hieman erilaiset.

- Ravintoterapian perusteet 1-3: Kurssitöissä pohditaan erilaisia terapiaruokavalioita ja niiden vaikutuksia terveyteen. Myös erilaisten sairauksien mm. keliakia ja hiivasyndrooma ravitsemuksellista hoitoa käsitellään näiden kurssien harjoitustöissä. Näihin kursseihin kuuluvat myös minun pakkomielteeni eli E-koodit.

Tarkat kurssisisällöt ja hinnasto sekä kattavat koulutuskalenterit löytyvät opiston sivuilta.

Missä ravintoneuvojat työskentelevät?

Etupäässä neuvojat toimivat yrittäjinä ja monesti taustalla on myös muuta hyvinvointiin tai terapiaan liittyvää. Suurin osa tekee töitä osa-aikaisesti. Muutamia ravintoneuvojia tai terapeutteja on myös vieraan palveluksessa mm. funktionaalisen lääketieteen lääkäriasemilla. Sopiva työpaikka voisi olla myös luontaistuotekaupassa. Palkkataso vaihtelee rutkasti, mutta keskimäärin 2h vastaanotto yksinkertaiset henkilökohtaiset ohjeet ja ruokavalion tarkastaminen (ravintopäiväkirja tai rasti ruutuun- lomake) maksavat 90-150€.

Itse aion käyttää ravintoneuvojaopintoja hyväkseni PT-työssä eli yhdistettynä liikunnanohjaukseen. Toivottavasti pääsen tekemään neuvontaa myös urheilijoille, sillä monella urheilijalla tuntuu klikkaavan nykyään ravinto- ja lepopuoli, fyysisen harjoitusohjelman sinänsä ollessa kunnossa. Nämä kolme kovaa muodostavat kuitenkin bermudan kolmion ja yhden osa-alueen klikatessa koko urheilija hukkuu omaan kolmioonsa.

Käytännön opiskelusta:

Luentokurssit järjestetään etupäässä Sipoon Kalkkirannan kurssikeskuksessa, jossa voi yöpyä paikanpäällä. Paikka on tosi kiva ja muutaman sadan metrin päässä oleva meri on erittäin inspiroiva ympäristö. Alkupään kursseja pidettiin Helsingin Markkinointi-instituutissa, koska Sipooseen ei mahdu kuin noin 20 opiskelijaa. Aika nopeasti porukkaa putoaa pois ja nyt loppuvaiheessa on enää puolet aloittaneista jäljellä.



tiistai 26. heinäkuuta 2011

Jos elämä ois helppoo..

Päässä pyörii Haloo Helsinki-yhtyeen biisejä, jotka ovat myös oivaa treenimusaa punttisalille (tosiurheilijat kuuntelevat ulkosalla vain linnunlaulua). Olen ihan ihastunut ko. yhtyeeseen ja onnekseni he ovat tulossa keikalle Tampereelle juuri sinä ainoana elokuun viikonloppuna kun minulla on kisataukoa. Oma elämä ei ole ollut linnunlaulua muutamaan viikkoon, mutta hengissä ollaan. Koulun näyttötutkintoja on jäljellä enää vaivaiset kaksi päivää ja valmistuminen näyttää melko todennäköiseltä.

Edellisviikolla aloitin massiivisen painonpudotus-urakan SM-kisoja varten ja viime viikonlopun vietto oli starttia startin perään Jämsänkoskella. Olen joskus miettinyt, että olenko idiootti, kun kahmin kaikki mahdolliset veneluokat soudettavakseni, mutta sieltä sitä kovuutta ja kokemusta saa, varsinkin kun kova harjoittelu on jäänyt tänä vuonna melko vähälle.

Jämsänkoskella herätettiin henkiin myös yhteistoimin SM-kisoista muutaman vuoden poistettuna ollut veneluokka LW2X. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että painonpudotustarve on jopa 1-1,5kg enemmän ja myös siskoni joutuu laihikselle. Naisten kevyessä yksikössäkin on pitkästä aikaa osanottaja- ryntäystä odotettavissa ja kauhulla odotan mahdollisia alkueriä (= kaksi päivää oltava painossa).

Miten se homma sitten käytännössä toimii?

Myös ravintoneuvojan työhöni kuuluu viedä läpi tällaisia painonpudotushankkeita/ muita erittäin vaativia vastaavanlaisia projekteja ja tässä kohtaa punnitaan ammattitaito kuinka homma hoidetaan kotiin mahdollisimman vähin vaurioin ja tehokkaasti. Itseni kohdalla työ on helpompaa, koska tunnen kehoni paremmin kuin kukaan muu ja osaan ennustaa kropan reaktioita erilaisiin temppuihin.

Alle kokosin pientä osviittaa elämäntapapäiväkirjan muodossa:

Huom! Nämä ohjeet ovat henkilökohtaisia minulle eli ne eivät ole tarkoitettu suoraan kopiointiin ja puutteellisessa terveydentilassa suoritettuna dieetti voi olla jopa hengenvaarallinen!

Dieetin aloitus:

Lauantaina söin normaalisti puolimaratonin jälkeen.

Dieetti alkoi sunnuntaina 55min palauttavalla pyöräilyllä, jonka tein tyhjällä mahalla glykogeenivarastojen tyhjenemistä edesauttaakseni. Glykogeenivarastojen nopea tyhjeneminen on edullista, sillä vasta silloin ketoosi käynnistyy kunnolla. Normaalisti glykogeenivarastojen tyhjeneminen tapahtuu 12-24h kuluessa "viimeisten" hiilareiden nauttimisesta.

Ketoosi pähkinänkuoressa:

- Ketoosi on elimistön luontainen tila selviytyä ilman hiilihydraatteja. Elimistö menee ketoosiin hiilihydraattien puutteesta esimerkiksi paastotessa, pitkään jatkuneessa aliravitsemuksessa tai tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
- Ketoosi ei ole ollenkaan vaarallinen tila terveelle ihmiselle
- Ketoosissa energiaa muodostetaan pilkkomalla sitä elimistössä olevista rasvahapoista (läski). Myös proteiineja pilkkoutuu (lihaskudosta), mutta ensisijaisesti pilkotaan rasvaa niin kauan kuin sitä riittää (yleensä kauan).
- Ketoosissa verensokeri on tasaisen matalalla, mikä aiheuttaa paastolle tyypillisen virkeän ja jaksavan olotilan. Myös vähähiilihydraattisen ruokavalion hyvänolontunne perustuu tähän samaan asiaan.
- Ketoosiin vaipuessa saattaa tulla erilaisia paasto-oireita: väsymystä, päänsärkyä, ärtyisyyttä, palelua yms, mutta aivojen tottuessa käyttämään ketoaineita oireet häviävät yleensä nopeasti. Myös ns. sokerikoukku-oireita saattaa esiintyä eli karkkihiirillä on vastustamatonta sokerinhimoa, tämäkin menee onneksi ohi :)
- Ketoosi on helppo keino terveille ihmisille laihduttaa nopeasti ja turvallisesti. Tuloksien mukaan esimerkiksi Extravaganza-ryhmissä on saatu huomattavia painonpudotuksia aikaiseksi silti lihasmassan säilyessä. Ketoosiin perustuvissa dieeteissä laihdutettu massa on 90-95% rasvaa, kun taas perinteisessä syö vähemmän liiku enemmän- mallissa saattaa vastaava luku olla vain 65-75%.

Su, ma ti ja to söin seuraavasti:

- 3x Ultra Meal Rice- ateriankorvike-pirtelö/ päivä. 1 annos 190kcal, sis. melko paljon hiilaria eli ei sovi kaikille. Jotkut henkilöt vaativat päivittäisen hiilarimäärän pudottamista jopa alle 30 grammaan, jotta ketoosi käynnistyy. Riisiproteiinipohja on erittäin allergia- ja vatsaystävällinen, joten suolistokin saa levätä dieetin aikana. Pulveri sisältää myös hyvät pitoisuudet suojaravintoaineita.
- mustikoita, mansikoita ja metsämansikoita vaihdellen 1-3x 1-2dl/ päivä
TAI luomuvesimelonia noin 200g/päivä
- treeneissä boosterina Squeezy Energy Gel sitruuna. Boosteri antaa hetkellisen hiilaripiikin glukoosin muodossa, jolloin treeneissä jaksaa painaa. Boosterissa olisi hyvä olla noin 30g/hiilaria. Boosteria ei oteta alle 45min lenkeille. Boosteri ei katkaise ketoosia juuri ennen treeniä otettuna glukoosina.

liikunnat:

ma- lepo
ti- soutu 1x 10x10 vetoa max. pal 15 vetoa n. 2km + verkat 6,5km, noin 55min
to- juoksu 50min reipas PK ja ylämäessä kävi varmasti VK-alueella

Keskiviikko:

Liikuntana tuli koulumatkapyöräilyt 40+45min 2x14km + 2x treenit (sama harjoitus kuin ti).

- 3x UM Rice vanilla
- 1x palkkari (ekan pyöräilyn jälkeen) 0,5dl Malto6 + 0,5dl Hera80 (Fast) + 1tl tumma kaakaojauho
- 2x Squeezy Energy Gel (pyöräily-boosterit)
- 0,75l Squeezy Super Sport Drink (jauhetta 20ml) Tämä urheilujuoma on todellakin super! Kokeilin ensin treeneissä ja sitten kisoissa, toimii kuin junanvessa, miedon yskänlääkkeen makuinen (silti raikas), sisältää myös aminohappoja, jotka ovat useammankin urheiluravitsemusluennoitsijan mielestä uusi tärkeä juttu suorituksen aikaisessa ravinnossa ikuisten hiilareiden lisäksi. Squeezyä myy mm. Hevoskuurin verkkokauppa
- viinimarjoja 3dl
- hunajamelonia 200g

perjantai:

- 2x UM rice
- 3dl appelsiinimehua
- 1x Vaasan ruispala, tomaattikastike (itsetehty), tonnikala, juustoraaste
- 1,5dl rasvaton luomumaito
- 1,5dl 2% raejuusto

-lepopäivä

Perjantaina valmistauduin jo viikonlopun kisoihin. Olo oli sen verran heikko, että pidin lepopäivän. Illalla en voinut vastustaa lämpimiä leipiä ja söinkin tonnikala-leivän. Optimaalisin ateria se ei ollut, mutta mielihyvä ja makuelämys korvasivat aterian puutokset. :)

Lauantai ja sunnuntai kisoissa:

Lauantai:

aamupala:

- luomukaurapuuro 2dl, 1tl voisilmä, 1 tl sokeria
- 1,5dl 2% raejuusto
- 2dl appelsiinimehua

kisapäivän aikana:

- 2x 0,75l Squeezy Super Energy Drink (20ml jauhetta/satsi)
- 1x QNT protein Shake (Prisman alekorista, laatu ei varmaankaan ihan paras mahdollinen)
- 1x Gainomax (hyvä jokamiesmarketin palkkari, näitä haettiinkin Jämsänkosken S-marketista..)
- 2x Powerbar Coffeine Gel (en tykännyt, karmea maku)
- 1x Clif Energy gel Organic ( näitä löytyi vielä kotoa jemmasta, paras geeli mitä olen käyttänyt)
- 4,5l vettä, josta 2l suolavettä (harmaa merisuola + vesi). Suolavesi helteellä on ehdoton riittävän natriumin saannin turvaamiseksi (varsinkin vähän natriumia sisältävällä dieetillä).

iltasapuska:

- tonnikalaa 0,5prk (helposti sulava)
- valkoista Jasmiiniriisiä 1 annos (helposti sulava)
- 2 pientä luomuporkkanaa mummolan kasvimaalta :)
- 1 luomutomaatti
- Fast Profx luxus Caramel pikkupatukka saa myös jättikokoisena, tämä maku/patukka varmaan ainut protskupatukka mikä ei sisällä kovetettuja kasvirasvoja.

Sunnuntai:

aamupala:

- Rainbow luomupikapuuro 1 pss
- raejuusto 2% 1,5dl
- mustikat 0,2l
- Marli Natur appelsiini-pillimehu 2dl

kisapäivän aikana:

- 2x 0,75l Squeezy Super Sport Drink (20ml jauhetta/ setti)
- 1x Power Bar geeli
- 1x Gainomax
- 1x QNT Protein Shake
- vettä + suolavettä noin 3-4l

kotimatkalla: (kauhea nälkä -> huoltsikalle)
- Gainomax suklaa
- Profx luxus mini Caramel
- Turkisk Peber tikkari
- 1l vettä

päivällinen:

- kukkakaali-parsakaali-gratiinia reilu annos
- 3 keskikokoista uutta perunaa
- 2dl luomu-kasvis(oman maan porkkana & sipuli)- jauheliha-kastiketta
- 2dl rasvatonta luomumaitoa

ilta-/yöpala:

- 2x riisikakku (Semper luomu-raakariisi) juustolla (Pohjanpoika)
- 2 lasillista luomuvalkkaria onnistuneen viikonlopun kunniaksi
- pari hyvää telkkuohjelmaa (mm. OC :D)

Viikonlopun startit:

lauantai:

- yksikön alkuerät 2000m: Startti sujui superhyvin, helppoa soutua, onnistui myös kilpasiskoihin nähden, lopussa hyytyi.
- kaksikko 2000m: Rytmi hakusessa ja meikäläinen omassa tahdissa, startti onnistui, mutta aika äkkiä kaverit painelivat ohi.
- yksikön A-finaali 2000m: Alusta asti jähmeää, kovassa tuulessa jäin kavereiden väliin pussiin ja rytmi koko matkan hukassa, loppukirin torpedoi suuret aallot huviveneilijöiden veneestä.. :D

sunnuntai:

- kaksikon alkuerät 1000m: Vähän parempi kuin eilen, illalla katsottu videopätkä treeneissä havainnollisti minulle, että penkit samassa tahdissa ei ole = airot samassa tahdissa. Pysyin silti paremmin siskoni tahdissa kuin eilen, tulos -> B-finaaliin.
- yksikkö 1000m: Hyvä soutu, edelleen lopussa puuttui kirikykyä, sijoitus 4. tiukan väännön jälkeen ( yksi kirisisko pääsi edelle ja toinen jäi taakse).
- kaksikon B-finaali 1000m: Oma soutu (vain 1 muu venekunta). Alku lähti jähmeästi, mutta loppu tuli jo melko hyvin ja airotkin pysyivät tahdissa.
- naisten nelonen 1000m: yllätysveto, heiluttelin tahtipuikkoja, siskoni souti kolmosta ja saimme kaksi junnua keulaan. Hyvin tytöt pyörittivät mukana ja olimmekin tiukassa taistossa toisia. Hieno veto nuorilta tytöiltä! :)

Painodetailit:

su: 65,2kg (normaalisti ollut 64kg paikkeilla, maratonturvotusta..)
ma: 63,9kg
ti: 63,2kg
ke: 62,4kg
to: 61,9kg
pe: 61,5kg
la: 61,3kg
su: 61,4kg
ma: 62,3kg (turvoksissa..)

Tavoite kisapaino 6-7.8. kisoihin 58,0-58,4kg. Menee menee!!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kaikenlaista äksöniä

Heinäkuussa on riittänyt tekemistä ja taitaa edelleenkin riittää. Hieroja/PT-koulua on jäljellä pari viikkoa, jotka ovat pelkästään hieronnan näyttötutkinnon käytännön osuutta + liiketoimintasuunnitelman palautteen vastaanotto. Jaiks, kahdeksan päivää hierontaa arvioijien kiertäessä hierontakoppeja, toivottavasti ovat mukavia :D

Koulun loppurutistukseen aion yhdistää kilpailuviikonlopun Jämsänkoskella sekä superdieetin, jolla pitäisi saada viisi kiloa painoa alas. Kevyttä settiä siis. Laihduttaminen on ollut hidasta ja hankalaa, sillä mm. seuraava juttu häiritsi käytännön toteutusta:




Eilen sain kruunattua Personal Trainerin tutkintoni harjoitusasiakkaan virallisen ohjelmoinnin osuuden onnistuneesti päätökseen Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikkaalla. Epävirallisesti aion jatkaa ohjausta niin kauan kuin asiakkaani haluaa :) Tämä äiti-tytär-projekti on onnistunut vallanmainiosti, tuloksia on saatu ja hauskaa on ollut. Vähäiset kyläilyt yms. on korvattu kaksi kärpästä yhdellä iskulla- menetelmällä eli olen treenaillut äitini kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja samalla saanut PT-harjoitusprojektin kasaan, muuten en olisi ehtinyt nähdä häntä varmaan koko vuonna.



Kohta onneksi ovat hommat pulkassa ja kaksi ensimmäistä tutkintoa valmiina. Ravintoneuvoja-koulutusta on kyllä vielä ihan riittävästi jäljellä, 4 viikonloppua läsnäolokursseja, 3 tenttiä ja sokerina pohjalla kaikki etäopintokurssit. Elokuun olen lasten kanssa kotona ja parantelen käteni kuntoon, mutta sen jälkeen olisi keksittävä jotakin duunia. Yrityksen perustamisen aika on myöhemmin, ehkä vuodenvaihteessa tai aikaisintaan, kun viimeinenkin koulutus on kasassa.

Eilisen puolimaraton oli hyvä kokemus tiimimme molemmille osapuolille. Juoksimme hieman vaihtelevasti 5.50-6.50- kilometrivauhdilla. Äidilleni suoritus oli maksimaalinen kilpailusuoritus, mutta onneksi itse pääsin hieman helpommalla. Jalat ja etenkin pohkeet ovat kyllä ihan muussina asfaltilla juoksemisesta ja vasemmassa reidessä on juoksijanpolvi-oireita. Loppuaikani oli 2.14,40 ja juoksin melkein koko matkan jänikseni noin 20m äitiä edellä. Aina kun yritin hidastaa rinnalle niin hänkin hidasti, oli pakko siis hieman kirittää koko ajan.

Laskeskelin tämän aamun palauttavalla pyörälenkilläni, että tosissani olisin juossut 1.45-1.55 haarukkaan, todennäköisesti lähemmäs hidasta aikaa. Jalat eivät tykkää äkkiseltään juoksemisesta varsinkaan asfaltilla, vaikka kunto onkin ihan ok. Sen verran kyllä kilpailuhenki nousi lappu rinnassa juostessa, että aion panostaa syksyllä Hämeen Hölkän ja Pirkan Hölkän juoksemiseen ainakin puolitosissani. Ensi vuonna aion juosta uudelleen Hämeenlinnassa puolikkaan, mutta tosissani, jos vain soudun kisakalenteri antaa myöden. Reitti oli tosi kiva, tasainen ja nopea eli juuri bueno ennätysyritykseen + järjestelyt pelasivat kiitettävän hyvin :)

Nyt meno jatkuu siis dieetin parissa, aamupaino näytti tänään hurjia lukemia ja vakituisesti paino on ollut noin 64kg. Siitä on kisapainoon pitkä matka ja aikaa vain kolme viikkoa. Aion vaipua ketoosiin ja pitää yllä hurjaa kalorivajetta. Loppukeväästä lääkäri kielsi laihduttamisen ylikunnon takia, mutta nyt kun kunto ja fiilikset ovat olleet nousussa pari kuukautta, päätin kuitenkin yrittää kevyeeseen (59kg) SM-kisoihin, (hullu mikä hullu).
Tulevaisuus näyttää kuinka käy!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lomailijan onni (on ohi jo..)

Tämän postauksen piti ilmestyä jo aikapäiviä sitten. Lomalta arkeen palaaminen on ollut kiireistä puurtamista ja kirjoittelu-inspiraatio siksi taka-alalla. Ensimmäiset kisat tuli soudettua vasta viime viikonloppuna käden pitkään jatkuneen vihoittelun takia. Tulokset olivat kehnoja ja käsi tiukasti teipattuna, mutta rämpimällä selvisin 8 starttia ja 8,5km kisasoutua yksiköstä ja kaksikosta kasiin. Kisoista ei sen enempää, nyt on kova dieetti ja kovat treenit päällä kohti SM-kisoja. Aika näyttää nouseeko kunto, laskeeko paino ja pysyykö käsi kunnossa.

Lomalla tuli vedettyä mieltä lepuuttavaa päiväohjelmaa puoliskoni kanssa. Mikä olisikaan mukavampaa kuin kaksi siivunjauhajaa jauhaa siivua monta tuntia päivässä ja saa kerrankin tehdä sen yhdessä. Yleensä treenit ovat "läpsystä vaihto- tyylisiä" pikapyrähdyksiä vuoronperään arjen kiireessä.

Lomaviikon maanantai alkoi ipanaattoreiden mummulaan viennillä, josta suunnistin suoraan Kauksulle tekemään soututreeniä, josta olikin ollut pitkä tauko ranteen ongelmien takia. Hyvä soututreeni aamulle ja vielä tunnin juoksulenkki + toiminnallinen venyttely illalle. Harvinaista herkkua tehdä kaksi hyvää treeniä päivässä :).

Säätiedotusten mukaan lupasi hyvää keliä tiistaille, joten päätimme tehdä suunnittelemamme pitkän pyöräreissun. Keli oli mitä oli, kastuimme kolme kertaa läpimäräksi ja pidimme loppumatkasta puolentunnin kahvi-cokis-voileipä-paussin Pälkäneellä huoltoasemalla salamoiden ryskyessä suoraan yllämme. Reittimme kulki Kangasala-Sahalahti-Sappee (puikkaus huipulle asti)-Pälkäne-Vehoniemi-Kangasala-akselia ja reissu oli tosi hieno vaihtelevista sääoloista huolimatta. Pituutta reitille tuli 80km ja aikaa taukoineen kuluin 5,5h. Koko matka oli asfalttia ja parhaimmillaan reitti olisikin maantiekiitureilla rullaillessa.


Sappeen kingi

Se mäki oli piiitkä.



Seuraavana päivänä teimme toisen pitkän lenkin, josta olimme jo pitkään haaveilleet. Hurautimme Luopparilla eli Luopioisten Linjan maaseutulinjabiililla Pälkäneelle ja patikoimme harjuja pitkin takaisin kotiin. Kerrassaan upea reitti ja melkein koko matka ihania polkuja.


Pälkäneeltä lähdimme vesitornilta kohti maailman suurinta suppaa Punamultalukkoa, joka oli ensimmäinen varsinainen nähtävyys reitillämme.


Punamultaa, tästä tuli kivat inkkarimaalaukset poskiin :)





Supalta matka Vehoniemen automuseolle taittui melko nopsaan ja joutuisasti. Museolla otettiin munkki-cokikset (maakunnan kuuluja munkkeja salaisella reseptillä kuulemma) ja kiersimme autonäyttelyn verkkaisesti.

Automuseolla kiipesimme myös näkötorniin ja kyllä huipulla tuulee, minulla on nimittäin aivan karsea korkeanpaikankammo.

Matka jatkui kohti Kaivantoa, jossa olikin omanlaisensa nähtävyys, nimittäin järvellä oli mielestäni erittäin kova aallokko sisävesille. Onneksi ei ollut soutupäivä :D



Kaivannon kanavan jälkeen marssimme Keisarinharjua pitkin ja poikkesimme myös Keisarinharjun näkötasanteella. Pudottauduimme Keisarinharjulta alas ja poikkesimme Mobilian rantaan. Ihana lasten liikennepuisto ja kauniita moottoriveneitä laiturissa (minulla ei ole moottorivenekuumetta..). Mobiliasta menimme pienen matkaa tietä pitkin kohti Kuohunharjua. Kuohunharjulla pääsimme mukavaa polkua pitkin kohti Vesaniemeä, jonne poikkesimme uimaan. Kastoin pois talviturkin, mutta vesi oli superkylmää. Pulahdus virkisti mukavasti jäykkiä betonireisiä ja puutuneita jalkapohjia. Uimareissun jälkeen patikoimme kotiin tuttuakin tutumpaa Kirkkoharjua pitkin.


Baanat olivat kuin moottoritietä eli reitti sopisi erinomaisesti maastopyörällä ajettavaksi. Minun pyörälläni sinne on silti sattuneesta syystä porttikielto. Ilman apuvälineitä en suosittele reitille lähtöä, sillä polkuja siellä piisaa. Meillä oli hankalimmasta osuudesta kartta ja katsoimme suuntaa koko ajan auringosta, sillä simpanssi-kompassi unohtui kiireessä kotiin.


Kolmen päivän ja yli 12 treenitunnin jälkeen harjoittelin kevyemmin loppuviikon ja vietimme juhannusta rauhallisissa merkeissä. Näiden kovien treenipäivien illat palauttelimme katselemalla leffoja ja kokkaamalla hyvää & terveellistä ruokaa (+herkkujakin syötiin, tunnustetaan) kerrankin rauhassa. Melkoista urheilijan luxus-elämää. Toisaalta torstaina olikin jo lapsia ikävä!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Hurjastelua Sokkarin luontaistuoteosastolla ja ekokaupoissa

Viime viikolla sain puuskan vihdoinkin hankkia uusia erilaisia ravintolisiä, ekohärpäkkeitä ja kuivamuonaa (lähinnä pähkinöitä ja kuivahedelmiä) ekokauppakierroksella Tampereen keskustassa. Olen viime aikoina laiskistunut lähtemään "kaupungille", vaikka lähi-Prismassamme on melko onneton terveellisen sapuskan valikoima. Kävin myös kirjastossa maksamassa hääpäivämme kunniaksi häiden aikaan v. 2008 muodostuneen suurehkon sakkosumman vihdoinkin pois ja lainasin ison kasan ammattikirjallisuutta sekä pari dekkaria. Dekkarit on luettu jo (ihme) ja ammattikirjallisuus on vuorossa ensi viikosta alkaen, sillä minulla alkaa parin viikon loma :)

Ensimmäinen osuus hierojan näyttötutkinnosta on pulkassa ja homma sujui erinomaisesti. Anatomian ja fysiologian perustan ollessa hallinnassa, aion nyt alkaa omatoimisesti opiskella lisää kaikista hienoista hoitomenetelmistä ja sovelluksista. Ainoa miinus-merkkinen palaute näyttötutkinnon ensimmäisellä osuudella tuli käsien ergonomisesta käytöstä ja ranteeni onkin oireillut edelleen. :/ Olen myös kärsinyt soututreenien aloittamisen jälkeen ikävistä selkä- ja istuinluukivuista. Selkäkivun olen onnistunut saamaan ainakin väliaikaisesti kuriin, sillä olen ottanut tavaksi painella itse itseltäni alaselän ja pakaran alueen trigger-pisteet heti oireiden ilmestyessä ja se todellakin auttaa. Lainasin kirjastosta trigger-pisteistä kertovan opuksen ja pahaa-aavistamattomat asiakkaani pääsevät taas koekaniineiksi etsiessäni uusia ah niin ihanan makeita pisteitä.

Sitten ostooksiini:

Huom! Tämän ei ole tarkoitus olla mikään mainospostaus. Monia juttuja hankkiessani itselläni on tapana ensin kuuklettaa tai muuten vain kysellä tutuilta yms. kokemuksia systeemin toimivuudesta ja tällaista tietoa haluan myös jakaa itse hyvistä kokemuksistani. Valmistajien mainospuheiden suhteen olen yleensä hyvin skeptinen ja käytännön toimivuuden ja kokemuksien haravoiminen on minulle tärkeää.

Suosikkini tällä hetkellä:

ykkönen: Sarvikuono-nenäkannu

Sarvikuono-kannu on erinomainen väline tukkoisen nenän avaamiseen ja hoitamiseen niin allergisessa nuhassa kuin muussakin nenän tukkoisuudessa. Kannu täytetään haalealla vedellä ja sinne laitetaan mittalusikallinen (lusikka tulee kannun mukana) hienoa merisuolaa. Kannun suippo pää laitetaan toiseen sieraimeen, pää kallistetaan oikeaan asentoon (mukana tulee myös hyvät ohjeet) ja kaadetaan vesi niin, että se tulee toisesta sieraimesta ulos. Operaatiota suorittaessa pitää hokea mielessään vain, että leuka rintaan (niin kuin ala-asteella opeteltiin tekemään takaperinkuperkeikkaa) ja älä hengitä nenän kautta (oppii kyllä kerrasta).

Vesi avaa todella tehokkaasti nenän ja suola huoltaa limakalvoja. Itse en ole tänä vuonna käyttänyt ollenkaan allergiaani tarkoitettua nenäsuihketta, sillä sen tehokkaat ainekset repivät muutaman päivän käytön jälkeen limakalvot verille. Nenä pysyy tehosuihkeella kyllä auki, mutta suussa ja nenässä on koko ajan verenmaku = ei kiva. Tämän kannun avulla nenä pysyy auki ja limakalvot kunnossa = me like! Ja mikä parasta kannu maksaa yhden nenäsuihkepurtilon verran n. 10-13€ ja kestää varmaan ikuisesti.







Ostos numero kaksi:

Granovita idätys-astia:

Miksi kannattaisi syödä ituja?

- idättäessä kovasta jyvästä, pavusta yms. vapautuu kaikki ravinteet kasvamiseen ja jos ihminen sen tässä vaiheessa popsii suuhunsa kaikki ravinteet tulevat ravitsemuksellisesti erinomaisesti elimistön käyttöön. Vastaavasti jos syöt kovan siemenen, niin siitä ei kauheasti imeydy, sillä kaikki ravinteet ovat tiukasti varastoituna ja jo kuori pelkästään on erittäin huonosti sulava.

- Iduissa on runsaasti vitamiineja (etenkin B-ryhmän ja C-vitamiinia), kivennäisaineita (rauta, sinkki) ja proteiinia + entsyymejä.

- Idut ovat helppo tapa täällä pimeässä Pohjolassa valmistaa tuoreita & ekologisia kasviksia ympäri vuoden.

Miksi kannattaa idättää itse?

- Kaupassa myytävät idut maksavat melkein 3€/rasia. Saman määrän saa idätettyä itse noin 30 sentillä ja vieläpä luomu-laatuisia.

- Hygieenisyydestä ja tuoreudesta on takuu.

Miten idättäminen käytännössä tapahtuu?

1. Laita idätettävät jutskat (itse laitan yleensä mungo-papuja tai vihreitä linssejä, tarkoitus olisi kokeilla myös alfalfaa eli sinimailasta) likoamaan illalla.

2. Huuhtele aamulla ja laita idätysastiaan tai lasipurkkiin + harso päälle. Aseta purkki 45 asteen kulmaan jotta ylimääräinen vesi valuu pois ja huuhtele vähintään 3 kertaa päivässä.

3. Esimerkiksi mungot valmistuvat parissa päivässä, kun idätys on valmis laita idut säilöön jääkaappiin. Syö parin päivän sisällä.

Miksi Granovita kannattaa ostaa?

Idättämisessä hygieenisyys ja itujen huuhtominen kasvatusvaiheessa on tärkeää. Itse en oikein diggaile lasipurkkiversiossa kangasharson hygieniaominaisuuksia, vaikka se pitäisi ihan hyvä ollakin. Lasipurkki-harso-virityksessä joudut ottamaan aina idut siivilään, huuhtomaan ja pakkaamaan ne takaisin purkkiin. Granovitassa riittää kun lasket vain vedet purkista läpi nopsasti. Granovitassa on myös valmis teline 45 asteen kulmassa, joten riittää kun nakkaa purkin vain takaisin telineeseen. Tehokas työaikaa menee idätykseen noin 8x30s eli 4min,, jos laskee liotuksen, huuhteluiden ja jääkaappiin siirtoon kuluvat ajat. Kätsyä! Idätysboxi maksoi 9,90€ Ruohonjuuressa.

Elävän ravinnon yhdistyksen sivuilta löytyy tosi kätevä ja monipuolinen taulukko kaikesta mitä voi idättää erittäin tarkoin ohjein.




nr3. Weledan hammastahna

Talvella koin herätyksen myös vaihtaa sen vähäisenkin kosmetiikan, jota käytän ekokosmetiikkaan. Myös kodin pesuaineet ja muut kemikaalit ovat vaihdossa mukana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vanha tuote loppuu niin uusi on ekoa. Hammastahnani pääsi loppumaan ja uusi tuubi on Weledan Herbal Gel Toothpastaa. Ihana tuoksu, hyvä maku. Pesuominaisuudet eivät ole perushammastahnan superteho-luokkaa (lähinnä vaahtoaminen), mutta puhdasta tulee. Monet aftoista (suuhun tulevia ikäviä rakkuloita) kärsivät henkilöt ovat saaneet ongelmaansa helpotusta, kun ovat vaihtaneet supervaahtoavan perushammastahnan ko. yrttitahnaan tai Weledan suolahammastahnaan.

Kaapistamme löytyvien hammastahna-tuubien INCI-listoja selatessani huomasin, että meidän muksujen käyttämässä hammastahnassa on kahta eri parabeenia (käytetään säilöntäaineina), jotka esiintyvät monessa yhteydessä allergisoivina, rintasyöpää aiheuttavina ja hormonihäiritsijöinä. En ole perehtynyt aiheeseen ja tutkimuksiin tarkemmin, mutta tämänkaltainen imago ja julkisuus saa minut jo alitajuisesti karttamaan ko. aineita. Onneksi lapsosten hammastahna on lopussa ja pääsen pian vaihtamaan myös sen parempaan. Pitänee liimata ekohammastahna-tuubin kylkeen joku kiva tarra, jotta myös ekoversio voi kilpailla lasten muumi- ja prinsessahammastahnojen vetävien etikettien kanssa..



kuva

Lisäksi ostin:

- Bioteekin ProbioottiPlus-maitohappobakteerikapseleita
- Biotta rypäle-täysmehua ja Vita7-mehua (luomu)
- Vogelin Molkosania
- Kelpamax-merilevä-tabletteja
- luomulaatuisia: cashew-pähkinöitä, macadamia-pähkinöitä, luumuja, viikunoita, ananasrenkaita, taateleita ja aprikooseja
- isoäidin luomuhapankaalia
- minttu-tummaasuklaata (luomu)

Maitohappabakteereilla ja Molkosanilla on torjuttu jo yksi alkava ripuli onnistuneesti. Yliannostus kumpaakin (tuplat maksimiohjeesta) ja jo loppui ripuli ennen kuin ehti kunnolla tullakaan.

Vogelin mehut maistuvat mainiosti reiluun vesimäärään lantrattuina näin helteellä, kun pelkkä veden litkiminen alkaa tympiä. Muistanette viime kesän bloggauksen, jossa kerroin mitä tapahtuu kun nestehukka yllättää totisesti.

Kelpamax-tableteissa on merilevää puristeena ja yksi tabletti sisältää jodia päivän RDA:n verran. Koska käytämme jodioimattomia suoloja (harmaa merisuola ja punainen ruususuola), otin käyttöön kokeeksi luonnolisen jodivalmisteen riittävän saannin turvaamiseksi. Jodia kun on melko vähän nykyajan ruokavaliossa luonnostaan.

Suurin osa kuivaruoastakin on jo syöty. Lapsille ostan vain ja ainoastaan luomulaatuisia kuivahedelmiä, sillä rikitetyt (rikkidioksidi= säilöntäaine) kuivahedelmät eivät pikkuisille ole ollenkaan hyvää ravintoa. Meillä menee melkein kilo pelkästään rusinoita viikossa, joten määrät ovat merkittäviä ja siksi tämä panostus kannattaa. Urtekramin luomusultanarusinoita saa jo marketeistakin ja ne maksavat ihan saman verran kuin perus-Sunmaidit. Kuivia ja pahanmakuisia superhalppisrusinoita saa kyllä noin kolmasosalla tästä hinnasta.

Ostamani hapankaali oli superhyvää eikä ollenkaan niin "kitkerää" kuin tavallinen hapankaali. Iso plussa myös lasitölkistä, sillä jostain poiminut pääni kovalevyn muistiin, että hapatetut jutut liuottavat muovista erityisen tehokkaasti muovinpehmentiminä käytettyjä ftalaatteja ja bisfenoli-A:ta. Kyseiset aineet olivatkin tovi sitten hurjassa pyörityksessä myös mediassa.

Minttusuklaa se on vain aina koukuttavan hyvää ja hyllyn ohi ei pysty kävelemään käden ojentumatta!

Viikonloppuna aloitan toivon mukaan kisakauden ja sen jälkeen seuraakin vaihteeksi urheilu- ja treenipostaus! Kivaa kesäkuuta ja ottakaa superluonnollista D-vitamiinia eli aurinkoa, nyt kun sitä tarjotaan ihan ilmaiseksi! :)


Linkki

torstai 26. toukokuuta 2011

Terveystarkastuksia ja -tuloksia

Jokaisen urheilijan/kuntoilijan olisi hyvä käydä terveystarkastuksessa ennen tosimielellä treenaamisen aloittamista tai mahdollisten ongelmien puskiessa esiin yhtäkkiä. Minä en ollut käynyt pitkään aikaan tällaisessa tarkastuksessa ja nyt kun on ollut koko kevään näitä ylirasitusongelmia/ muita terveysongelmia, päätin tarttua härkää sarvista. Otin luurin kauniiseen (=rikkinäiseen) käteeni ja varasin kunnallisesta terveydenhuollosta lääkäriajan. Urheilijoiden terveystarkastuksia tekevät myös yksityiset lääkäriasemat esimerkiksi Tampereella Tampereen Urheilulääkäriasema UKK-instituutissa. Itse päätin säästää 87€ (kunnallisen terveydenhuollon kertamaksu 13€), sillä edm. puljussa tarkastuksen hinta on noin 100€.


Kunnallisella puolella riippuu tietysti paljon tuurista, minkälainen lääkäri sattuu kohdalle, mutta ainakin minun omalääkärini osasi hyvin huomioida myös urheilun ja fyysisen työni/opiskeluni aiheuttamat raistukset kartoittaessaan oireita ja määrätessään tutkimuksia. Minulle määrättiin huomattavasti laajempi tutkimuspaletti, mitä yksityisellä puolella tuohon sadan euron pakettiin sisältyy.

Tulevaisuudessa Personal Trainer-valmennussuhteita tai muita urheiluvalmennussuhteita aloittaessani aion aina passittaa asiakkaan perustarkastukseen, jos siihen on vähänkin aihetta. Terveysasioilla ei koskaan kannata riskeerata.

Minulta tutkittiin mm. seuraavia asioita:

- tulehdusarvot: kaikki niin kuin pitääkin eli ei koholla mitään
- hemoglobiini: 138 (naisten viitearvo 125-160)
- maksa- ja lihasarvoja: normaaleja, (nämä menivät hieman yli hilseen, että mikä merkkaa mitäkin..)
- kolesterolit (mitattiin ensimmäistä kertaa elämässäni..):
- kokonaiskolesteroli: 3,7 (suositusten tavoitearvo alle 5,0)
- triglyseridit: 0,36 (viitearvo 0,4-1,7)
- HDL ("hyvis kolesteroli"): 1,7 (naisten tavoitearvo vähintään 1,1)
- LDL ("pahis kolesteroli"): 1,8 (tavoitearvo alle 3,5)
- keliakia: negatiivinen
- verensokeriin ja insuliineihin liittyvät arvot normaaleja, paastosokeri 5,1 mmol/l (viitearvo 3,5-5,5)
- kilpirauhastutkimukset: arvot normaaleja
-EKG eli sydämen sähkökäyrä: normaali

Omat analyysini:

Hemoglobiini-arvo oli mielestäni ok. Olen kuitenkin urheillut hirmuisesti, käynyt läpi kaksi raskautta ja täysimetystä ilman ylimääräisiä rautakuureja. Silti harmittaa hieman, kun rautavarastoja eli ferritiinejä ei testattu, olisin halunnut nähdä onko siellä vajausta, sillä korkea hemoglobiini saattaa joskus olla silmänlumetta (kaikki raudat kierrossa). Syön melko paljon punaista lihaa (koska välttelen mm. tehotuotettuja broilereita), joka sisältää runsaasti rautaa ja tietysti kasviksia, joka antaa raudalle hyvät mahdollisuudet imeytyä (C-vitamiini).


Kolesteroliarvoihini olen supertyytyväinen. Käytän päivittäisessä ruokavaliossani melko paljon tyydyttynyttä rasvaa (kananmuna, maitotaloustuotteet ja lihaa jonkin verran), mutta ravinnon sisältämä kolesteroli ei ilmeisesti vaikuta kehoni kolesteroliin. Suurimmalla osalla ihmisistä kehossa olevan kolesterolin määrään päättää diktatuurisesti maksa, joka myös tarvittaessa valmistaa kehossamme tarvittavan kolesterolin. Jos maksan toimintamekanismi on kunnossa, kolesterolin tuotanto vähenee automaattisesti, jos sitä tulee ravinnosta elimistön tarvitsemat määrät. Minulla HDL : LDL suhde on erinomainen ja triglyseridit ovat niin matalalla, että eivät mahdu edes viitearvo-haarukkaan.

Pari kikkakolmosta henkilöille, jotka ovat saaneet sapiskaa lääkäriltä kolesteroli-arvoista:

1. Kolesterolilla ei ole todettu olevan yhteyttä sydän-ja verisuonitautikuolleisuuteen! (Kraussin meta-analyysi 1/2010, tutkimuksessa mukana lähes 350 000 ihmistä 23 vuoden ajalta, julkaistu arvostetussa American Journal Of Clinical Nutrion- julkaisussa)

2. Kokonaiskolesteroliarvolla ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Vanhemmilla ihmisillä on todettu jopa korkeahkon kokonaiskolesteroliarvon tuovan enemmän terveyttä kuin matalan. Mutta:
Tärkeintä on muistaa: HDL: LDL suhde tulisi olla hyvä eli mahdollisimman korkea HDL ja mahdollisimman matala LDL. Ja triglyseridi-arvon tulisi olla mahdollisimman matala.

Käytännön esimerkki, miksi liika kokonaiskolesterolin tuijotus ei auta: Eräässä nimeltä mainitsemattoman B-alkuisen "kolesterolialentaja"-margariinin mainoksessa juhlittiin jamppa-perusjampan margariinin vaihdosta koitunutta muutosta, jossa kokonaiskolesteroli oli pudonnut 5,2:sta 4,7:än. Tässä muutoksessa kokonaiskolesterolin laskiessa oli samalla kuitenkin LDL noussut ja HDL laskenut eli oikeasti mentiin peffa edellä puuhun.. Ja tämän ne pöllöt olivat laittaneet vielä mainokseen :D

3. Kolesteroliarvoja tulisi ensisijaisesti korjata elintapamuutoksilla. Tupakoinnin lopettaminen on ykkönen. Rutkasti lisää liikuntaa on kakkonen ja jos nämä eivät auta, on aika alkaa hifistellä ruokavaliolla, joka on etupäässä HDL:n hilausta ylös, jotta suhde saadaan kohdilleen.



Negatiivisesta keliakiatuloksesta olen huojentunut, sillä se helpottaa huomattavasti käytännön elämää. Aion kuitenkin seurata vatsani tilannetta ja viljojen vaikutuksia edelleen suurennuslasilla.

Nyt vatsani on ollut kunnossa, sillä syön huomattavasti hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kovien pyöräilymäärien vuoksi. Elimistön on huomattavasti helpompaa sulattaa hiilareita ja viime postauksessa mainitsemani vatsahappo-ongelmat ovat vähentäneet hieman nauttimieni proteiinien ennen niin runsasta kokonaismäärää.

Liikunnan harrastaminen tuntitolkulla ei onnistu karppaamalla sanoi kuka tahansa wannabe-karppi mitä tahansa. Toisaalta liika hiilari tuppaa näkymään heti vyötärölläni ja koska tunnetusti hiilaripitoisella ruokavaliolla verensokerin säätely on huomattavasti vaikeampaa (pitkän lenkin jälkeen tulee nälissään syötyä yliäyräiden), olenkin saanut taas vanhan tutun pelastusrenkaan pullistumaan. Onpahan uimarengas kesäksi ;).

Sokeritestien hyvistä tuloksista huolimatta olen edelleenkin sitä mieltä, että hiilihydraatti ei vain sovi minulle. Toivottavasti saan joskus kehiteltyä sopivan kombon, joka ei keräänny vyötärömakkaraksi, mutta auttaa jaksamaan kovien harjoitusmäärien alla, sillä olen syvästi addiktoitunut näihin hiilarinhuuruisiin kestävyyslajeihin.

Myös kilpirauhasarvot olivat täysin normaaleja, vaikka en ole käyttänyt jodioitua ruokasuolaa vuosiin ja jodia ei tule muusta perusruokavaliosta kovin huimia määriä. Mielestäni raffinoidun ruokasuolan vaihtaminen aitoon harmaaseen merisuolaan ja punaiseen ruususuolaan on terveysvaikutusten kannalta kaikinpuolin järkevää. Suomalaiset ovat tunnetusti suolan ystäviä ja se näkyy myös verenpainearvoissa. Minun mieltäni on pitkän aikaa kaihertanut kysymys, että aiheuttaako tämä raffinoitu perussuola enemmän verenpaine-ongelmia kuin esimerkiksi edm. alkuperäissuolat? Mututuntumalla mielestäni kyllä, mutta pitäisi perehtyä asiaan ja tutkimuksiin, kunhan vain ehtisin. PS. Verenpaineeni oli alkuvuodesta mitattaessa 118/54.

Sydänfilmi eli EKG oli normaali, mikä oli huojentava tieto, sillä sykkeet ovat olleet tammikuusta asti enemmän tai vähemmän sekaisin niin levossa kuin treeneissäkin. Meillä on suvussa taipumusta sydänsairauksiin ja siksi näitä juttuja on hyvä syynätä nuoresta asti. Ystäväni Teekuusi (Suunto T6- sykemittari) on sanomassa sopimusta irti patterin loppumisen johdosta, joten arkinen seuraus on nyt ollut väliaikaisesti katkolla. Suunnitelmissa on laittaa mittari joskus päälle koko vuorokauden ajaksi ja sitten analysoida käppyröitä ja kaikkia kivoja arvoja, mitä tuo härveli sitten osaakaan laskea.

Sydänjutut ovat yksi sellainen asia, johon tulen erityisesti kiinnittämään huomiota ammattini puitteissa tapahtuvissa ohjauksissa. En voisi kamalampaa tilannetta kuvitella kuin, että joku saa infarktin hierontapöydällä tai toteuttaessaan suunnittelemaani urheiluharjoitusta. Suomalaiset kun ovat tunnetusti sydänsairauksille alttiita.



Nyt kaikki vain lääkäriin marsmars! :)

kuvat