keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Motivaationolla


Ensimmäistä kertaa uuden elämäni aikana eli viimeisen kuluneen 1v 8kk:n aikana joudun todella kamppailemaan itseni kanssa raahatessani itseäni ulos lenkille jäätävään pakkaseen saati sitten punttisalille tai muihin sisätreeneihin. Olen jauhanut päässäni näitä motivaatioasioita viimeiset pari viikkoa ja nyt ajattelin kokeilla, jos tämä kirjallinen ja julkinen purkautuminen antaisi potkun persuksille ja hommat palaisivat raiteilleen.

Ergokisojen jälkeen olin todella pettynyt tulokseeni, joka olikin kyllä aivan ala-arvoinen. Silti ajattelin kisojen jälkeen, että ei muuta kuin häntä pystyyn ja menoksi. Käytännön toteutus kertoo tällä hetkellä jotain aivan muuta ja pyöriskelen itsesäälin alamaissa.

Mukava noidankehä syntyy nykyisessä superkiireisessä arjessani hyvin helposti. Kaikki alkaa siitä, että en ehdi laittaa terveellistä sapuskaa, jonka olen kyllä onnistunut ostamaan kiltisti kaupasta. Kun en ehdi laittaa ruokaa syön kiireessä ja karmeassa nälässä jotakin epäterveellistä ja yleensä aina liikaa, koska suuri energiavaje syntyy yllättävän nopeasti mm. koulussa. Vatsa täynnä ja verensokerin romahtaessa ei tee enää mieli lähteä treenaamaan. Illalla väsyttää, mutta uni ei tule. Seuraavana päivänä piristän itseni hereille sokerilla tai kofeiinilla, jotta pystyn luovimaan koulupäivästä läpi. Kofeiini liian myöhään otettuna aiheuttaa unettomuutta uudelleen ja kierre on valmis.

Treeneissä ei kulje. Koulussa on rankkaa fyysisesti ja edm. ruokavalio ei palauta ja lataa loppuun kulutettuja akkuja. Punttiohjelma tällä hetkellä on sen verran kova, että sitä ei parane mennä vetämään takki auki. (Enpäs muuten muista koska viimeksi olisi jäänyt punttitreeni kesken ennen tätä). Ulkona on jatkuvasti liikaa pakkasta ja harmaan seinän tuijottelu sisätreeneissä ei kiehdo, kun töissäkin saa olla sisällä hela dagen.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että minun tulisi itsekin pystyä noudattamaan omia ohjeitani ravitsemuksesta, unesta & levosta sekä lihashuollosta. Tämä se vasta tympiikin siinä vaiheessa, kun homma alkaa karata käsistä. Voipahan ainakin tulevaisuudessa ammentaa intoa ja motivaatiota asiakkaille "Kyllä minä kuule tiedän"- asenteella. :)

Toivottavasti tämä tästä nyt. Äsken ainakin juoksin lenkillä jostain kumman syystä, vaikka olin etukäteen päättänyt olevani liian väsynyt reippaaseen treeniin ja ajatellut tehdä vain pienen kävelylenkin "raikkaassa" pakkasilmassa virkistyäkseni.

torstai 17. helmikuuta 2011

Ensimmäistä kertaa edustustehtävissä

Tiistaina 15.2.2011 järjesti Tampereen kaupunki raatihuoneella v. 2010 menestyneiden tamperelaisia seuroja edustavien urheilijoiden palkitsemistilaisuuden. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki v. 2010 arvokisoissa (MM, EM, PM) menestyneet urheilijat sekä Suomen mestaruuden voittaneet urheilijat. Palkittavia urheilijoita oli yli 200 ja eri lajejakin edustettuna yli kolmekymmentä sorttia. Soutajat olivat selkeästi suurin yksittäinen ryhmä, vaikka meistä ei ollut paikalla edes kaikki kutsun saaneet. Itse sain kutsuni tuplavahvistuksella, sillä saavutin SM-kultaa sekä ergosoudun joukkueessa, että naisten kevyestä yksikössä vesillä.

Kaikki palkittavat saivat hienon lautasen kaiverruksella Mestariurheilija 2010. Lisäksi tarjolla oli herkullinen buffetti pientä purtavaa ja kattava juomatarjoilu viineistä tuoremehuun. Mukavaa jutustelua kesti muutaman tunnin ja osa meidän porukasta taisi lähteä vielä jatkoille. Itse tulin suorinta tietä kotiin valmistautumaan seuraavaan koulupäivään.

Fiilis paikanpäällä oli hieno, hauska joskus päästä nauttimaan kovan työn tuloksista juhlakamppeet päällä!



Takon soutajien SM-kultamitalistit vm. 2010.


tiistai 8. helmikuuta 2011

Ergo-SM 2000m 2011

Kiirettä pitelee, mutta tuli silti vetäistyä lauantaina 5.2. Helsingin reissu ja siellä talvikauden tärkein kisastartti. Sijoitus oli hyvä ja pärstä vilahti jopa Urheiluruudussa, mutta muuten suoritus oli selvästi alle oman tason.

Valmistautuminen ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa ja painon kanssa oli alkuviikosta melkoinen taistelu. Perinteisesti edellisen viikonlopun Anatomia III-kurssin 20h peffallaan istuminen välillä pe-su teki tehtävänsä. Lihaksisto oli täysin tukossa, suolisto ja aineenvaihdunta aivan pelit seis. Koko viikonlopun olin reiluilla alikaloreilla tiedostaen ongelman jo etukäteen, mutta silti maanantaina olin "lihonut" melkein kilon perjantaista. Ei auta itku markkinoilla hokee meillä lapsetkin. Reilusti narua kireämmälle maanantaista lähtien ja konetta avaavaa treeniä peliin. Viimeisillä metreillä paino alkoi asettua ja kisavaaka näyttikin 60,8kg eli kirkkaasti läpi.

Painoni on tässä talvikaudella hieman noussut kesästä vaihdellen välillä 61-63kg. Jatkuva sairastaminen ja soffalla makoilu lohtukarkkipussin kanssa tekee tehtävänsä myös minun kohdallani. Onneksi nyt on ollut taas pitkä parempi kausi sairastamisen suhteen, joten kesäksi kisapainoon- projektin on hyvä alkaa. Toisaalta jostain syystä painonhallinta on aina helpompaa kesällä, joten olen luottavaisin mielin.

Kisapäivän aamuna lähdimme kovalla kisatiimillä Helsinkiä kohti äitini ja siskoni kanssa. Äiti toimi autokuskina, huoltajana ja kannustajana. Siskoni souti kanssani samassa sarjassa ja debytoi hienosti aikuisten ergoSM-kisoissa nappaamalla pronssia melkein 13s ennätystään parantaen. Oma aikani jäi 10-15s tavoitteestani, mutta sain silti SM-hopeaa olympiamitalisti Minna Niemisen jälkeen. Minna kiskoi paremman ajan kuin kukaan avoimen naisista, joten kultaan ei ollut mahdollisuuksia mitenkään päin.

Kisasuoritustani analysoidessani totesin olevani ehkä(?) pienessä ylirasitustilassa. Minulla on ollut välillä treeneissä vaikeuksia saada syke reagoimaan ja nousemaan vauhdin noustessa. Pari viikkoa sitten kiskoin 1000m testin, jossa sain sykkeen hädintuskin anaerobiselle kynnykselle. Harjoitusohjelma sinällään ei ole ollut liian kova, mutta esimerkiksi pari viikkoa sitten ohjelmasta putosi monta kevyttä ja palauttavaa treeniä pois vahtiessani kotona pientä korvatulehduspotilasta. Olen myös huomannut nukkuvani aivan liian vähän ja aloitinkin unipäiväkirjan pitämisen, jotta voin tarkemmin analysoida unen kokonaismääriä mututuntuman sijaan. Paras tietenkin olisi nukkua joka yö tarpeeksi, mutta opintojen lukuhommat ja kotityötkin on pakko tehdä joskus...

Sykeongelmaa kompensoidakseni olin suunnitellut huomattavasti kovemman alkuverryttelyn kisaan, jotta kone olisi jo valmiiksi käynnissä kisaergon päälle istuessani. Pahaksi onneksi juuri meidän startissa tietokonejärjestelmä, joka ohjaa kisaergoja kaatui ja ongelman selvittely vei melkein 20min ennen kuin päästiin matkaan. Ehti juuri sopivasti lämpö lihaksista laskea hyppelyistä yms. huolimatta ja jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen tiesin että pipariksi meni. Harmittaa vietävästi kun jo toisen kerran sattui huono päivä ja fiilis, kun yritän jahdata uutta ennätystä kahdelle tonnille. Tiedän olevani vähintään 7.40- kunnossa, mutta millä ihmeellä sen tuloksen saisi puserrettua ulos?

Ehkä muutokset treenikuvioissa, unipäiväkirjan analysointi ja ruokavalion tarkempi syynäys auttavat asiaa ja minua miellyttävä aika saadaan kevään aikana suoritettua!



Starttia odotellessa...



Vauhdin hurmaa, tuskaa, hikeä ja kyyneleitä



Mitalikolmikko naisten kevyessä sarjassa vm. 2011