tiistai 8. helmikuuta 2011

Ergo-SM 2000m 2011

Kiirettä pitelee, mutta tuli silti vetäistyä lauantaina 5.2. Helsingin reissu ja siellä talvikauden tärkein kisastartti. Sijoitus oli hyvä ja pärstä vilahti jopa Urheiluruudussa, mutta muuten suoritus oli selvästi alle oman tason.

Valmistautuminen ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa ja painon kanssa oli alkuviikosta melkoinen taistelu. Perinteisesti edellisen viikonlopun Anatomia III-kurssin 20h peffallaan istuminen välillä pe-su teki tehtävänsä. Lihaksisto oli täysin tukossa, suolisto ja aineenvaihdunta aivan pelit seis. Koko viikonlopun olin reiluilla alikaloreilla tiedostaen ongelman jo etukäteen, mutta silti maanantaina olin "lihonut" melkein kilon perjantaista. Ei auta itku markkinoilla hokee meillä lapsetkin. Reilusti narua kireämmälle maanantaista lähtien ja konetta avaavaa treeniä peliin. Viimeisillä metreillä paino alkoi asettua ja kisavaaka näyttikin 60,8kg eli kirkkaasti läpi.

Painoni on tässä talvikaudella hieman noussut kesästä vaihdellen välillä 61-63kg. Jatkuva sairastaminen ja soffalla makoilu lohtukarkkipussin kanssa tekee tehtävänsä myös minun kohdallani. Onneksi nyt on ollut taas pitkä parempi kausi sairastamisen suhteen, joten kesäksi kisapainoon- projektin on hyvä alkaa. Toisaalta jostain syystä painonhallinta on aina helpompaa kesällä, joten olen luottavaisin mielin.

Kisapäivän aamuna lähdimme kovalla kisatiimillä Helsinkiä kohti äitini ja siskoni kanssa. Äiti toimi autokuskina, huoltajana ja kannustajana. Siskoni souti kanssani samassa sarjassa ja debytoi hienosti aikuisten ergoSM-kisoissa nappaamalla pronssia melkein 13s ennätystään parantaen. Oma aikani jäi 10-15s tavoitteestani, mutta sain silti SM-hopeaa olympiamitalisti Minna Niemisen jälkeen. Minna kiskoi paremman ajan kuin kukaan avoimen naisista, joten kultaan ei ollut mahdollisuuksia mitenkään päin.

Kisasuoritustani analysoidessani totesin olevani ehkä(?) pienessä ylirasitustilassa. Minulla on ollut välillä treeneissä vaikeuksia saada syke reagoimaan ja nousemaan vauhdin noustessa. Pari viikkoa sitten kiskoin 1000m testin, jossa sain sykkeen hädintuskin anaerobiselle kynnykselle. Harjoitusohjelma sinällään ei ole ollut liian kova, mutta esimerkiksi pari viikkoa sitten ohjelmasta putosi monta kevyttä ja palauttavaa treeniä pois vahtiessani kotona pientä korvatulehduspotilasta. Olen myös huomannut nukkuvani aivan liian vähän ja aloitinkin unipäiväkirjan pitämisen, jotta voin tarkemmin analysoida unen kokonaismääriä mututuntuman sijaan. Paras tietenkin olisi nukkua joka yö tarpeeksi, mutta opintojen lukuhommat ja kotityötkin on pakko tehdä joskus...

Sykeongelmaa kompensoidakseni olin suunnitellut huomattavasti kovemman alkuverryttelyn kisaan, jotta kone olisi jo valmiiksi käynnissä kisaergon päälle istuessani. Pahaksi onneksi juuri meidän startissa tietokonejärjestelmä, joka ohjaa kisaergoja kaatui ja ongelman selvittely vei melkein 20min ennen kuin päästiin matkaan. Ehti juuri sopivasti lämpö lihaksista laskea hyppelyistä yms. huolimatta ja jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen tiesin että pipariksi meni. Harmittaa vietävästi kun jo toisen kerran sattui huono päivä ja fiilis, kun yritän jahdata uutta ennätystä kahdelle tonnille. Tiedän olevani vähintään 7.40- kunnossa, mutta millä ihmeellä sen tuloksen saisi puserrettua ulos?

Ehkä muutokset treenikuvioissa, unipäiväkirjan analysointi ja ruokavalion tarkempi syynäys auttavat asiaa ja minua miellyttävä aika saadaan kevään aikana suoritettua!



Starttia odotellessa...



Vauhdin hurmaa, tuskaa, hikeä ja kyyneleitä



Mitalikolmikko naisten kevyessä sarjassa vm. 2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti