sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kaikenlaista äksöniä

Heinäkuussa on riittänyt tekemistä ja taitaa edelleenkin riittää. Hieroja/PT-koulua on jäljellä pari viikkoa, jotka ovat pelkästään hieronnan näyttötutkinnon käytännön osuutta + liiketoimintasuunnitelman palautteen vastaanotto. Jaiks, kahdeksan päivää hierontaa arvioijien kiertäessä hierontakoppeja, toivottavasti ovat mukavia :D

Koulun loppurutistukseen aion yhdistää kilpailuviikonlopun Jämsänkoskella sekä superdieetin, jolla pitäisi saada viisi kiloa painoa alas. Kevyttä settiä siis. Laihduttaminen on ollut hidasta ja hankalaa, sillä mm. seuraava juttu häiritsi käytännön toteutusta:




Eilen sain kruunattua Personal Trainerin tutkintoni harjoitusasiakkaan virallisen ohjelmoinnin osuuden onnistuneesti päätökseen Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikkaalla. Epävirallisesti aion jatkaa ohjausta niin kauan kuin asiakkaani haluaa :) Tämä äiti-tytär-projekti on onnistunut vallanmainiosti, tuloksia on saatu ja hauskaa on ollut. Vähäiset kyläilyt yms. on korvattu kaksi kärpästä yhdellä iskulla- menetelmällä eli olen treenaillut äitini kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja samalla saanut PT-harjoitusprojektin kasaan, muuten en olisi ehtinyt nähdä häntä varmaan koko vuonna.



Kohta onneksi ovat hommat pulkassa ja kaksi ensimmäistä tutkintoa valmiina. Ravintoneuvoja-koulutusta on kyllä vielä ihan riittävästi jäljellä, 4 viikonloppua läsnäolokursseja, 3 tenttiä ja sokerina pohjalla kaikki etäopintokurssit. Elokuun olen lasten kanssa kotona ja parantelen käteni kuntoon, mutta sen jälkeen olisi keksittävä jotakin duunia. Yrityksen perustamisen aika on myöhemmin, ehkä vuodenvaihteessa tai aikaisintaan, kun viimeinenkin koulutus on kasassa.

Eilisen puolimaraton oli hyvä kokemus tiimimme molemmille osapuolille. Juoksimme hieman vaihtelevasti 5.50-6.50- kilometrivauhdilla. Äidilleni suoritus oli maksimaalinen kilpailusuoritus, mutta onneksi itse pääsin hieman helpommalla. Jalat ja etenkin pohkeet ovat kyllä ihan muussina asfaltilla juoksemisesta ja vasemmassa reidessä on juoksijanpolvi-oireita. Loppuaikani oli 2.14,40 ja juoksin melkein koko matkan jänikseni noin 20m äitiä edellä. Aina kun yritin hidastaa rinnalle niin hänkin hidasti, oli pakko siis hieman kirittää koko ajan.

Laskeskelin tämän aamun palauttavalla pyörälenkilläni, että tosissani olisin juossut 1.45-1.55 haarukkaan, todennäköisesti lähemmäs hidasta aikaa. Jalat eivät tykkää äkkiseltään juoksemisesta varsinkaan asfaltilla, vaikka kunto onkin ihan ok. Sen verran kyllä kilpailuhenki nousi lappu rinnassa juostessa, että aion panostaa syksyllä Hämeen Hölkän ja Pirkan Hölkän juoksemiseen ainakin puolitosissani. Ensi vuonna aion juosta uudelleen Hämeenlinnassa puolikkaan, mutta tosissani, jos vain soudun kisakalenteri antaa myöden. Reitti oli tosi kiva, tasainen ja nopea eli juuri bueno ennätysyritykseen + järjestelyt pelasivat kiitettävän hyvin :)

Nyt meno jatkuu siis dieetin parissa, aamupaino näytti tänään hurjia lukemia ja vakituisesti paino on ollut noin 64kg. Siitä on kisapainoon pitkä matka ja aikaa vain kolme viikkoa. Aion vaipua ketoosiin ja pitää yllä hurjaa kalorivajetta. Loppukeväästä lääkäri kielsi laihduttamisen ylikunnon takia, mutta nyt kun kunto ja fiilikset ovat olleet nousussa pari kuukautta, päätin kuitenkin yrittää kevyeeseen (59kg) SM-kisoihin, (hullu mikä hullu).
Tulevaisuus näyttää kuinka käy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti