keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lomailijan onni (on ohi jo..)

Tämän postauksen piti ilmestyä jo aikapäiviä sitten. Lomalta arkeen palaaminen on ollut kiireistä puurtamista ja kirjoittelu-inspiraatio siksi taka-alalla. Ensimmäiset kisat tuli soudettua vasta viime viikonloppuna käden pitkään jatkuneen vihoittelun takia. Tulokset olivat kehnoja ja käsi tiukasti teipattuna, mutta rämpimällä selvisin 8 starttia ja 8,5km kisasoutua yksiköstä ja kaksikosta kasiin. Kisoista ei sen enempää, nyt on kova dieetti ja kovat treenit päällä kohti SM-kisoja. Aika näyttää nouseeko kunto, laskeeko paino ja pysyykö käsi kunnossa.

Lomalla tuli vedettyä mieltä lepuuttavaa päiväohjelmaa puoliskoni kanssa. Mikä olisikaan mukavampaa kuin kaksi siivunjauhajaa jauhaa siivua monta tuntia päivässä ja saa kerrankin tehdä sen yhdessä. Yleensä treenit ovat "läpsystä vaihto- tyylisiä" pikapyrähdyksiä vuoronperään arjen kiireessä.

Lomaviikon maanantai alkoi ipanaattoreiden mummulaan viennillä, josta suunnistin suoraan Kauksulle tekemään soututreeniä, josta olikin ollut pitkä tauko ranteen ongelmien takia. Hyvä soututreeni aamulle ja vielä tunnin juoksulenkki + toiminnallinen venyttely illalle. Harvinaista herkkua tehdä kaksi hyvää treeniä päivässä :).

Säätiedotusten mukaan lupasi hyvää keliä tiistaille, joten päätimme tehdä suunnittelemamme pitkän pyöräreissun. Keli oli mitä oli, kastuimme kolme kertaa läpimäräksi ja pidimme loppumatkasta puolentunnin kahvi-cokis-voileipä-paussin Pälkäneellä huoltoasemalla salamoiden ryskyessä suoraan yllämme. Reittimme kulki Kangasala-Sahalahti-Sappee (puikkaus huipulle asti)-Pälkäne-Vehoniemi-Kangasala-akselia ja reissu oli tosi hieno vaihtelevista sääoloista huolimatta. Pituutta reitille tuli 80km ja aikaa taukoineen kuluin 5,5h. Koko matka oli asfalttia ja parhaimmillaan reitti olisikin maantiekiitureilla rullaillessa.


Sappeen kingi

Se mäki oli piiitkä.



Seuraavana päivänä teimme toisen pitkän lenkin, josta olimme jo pitkään haaveilleet. Hurautimme Luopparilla eli Luopioisten Linjan maaseutulinjabiililla Pälkäneelle ja patikoimme harjuja pitkin takaisin kotiin. Kerrassaan upea reitti ja melkein koko matka ihania polkuja.


Pälkäneeltä lähdimme vesitornilta kohti maailman suurinta suppaa Punamultalukkoa, joka oli ensimmäinen varsinainen nähtävyys reitillämme.


Punamultaa, tästä tuli kivat inkkarimaalaukset poskiin :)





Supalta matka Vehoniemen automuseolle taittui melko nopsaan ja joutuisasti. Museolla otettiin munkki-cokikset (maakunnan kuuluja munkkeja salaisella reseptillä kuulemma) ja kiersimme autonäyttelyn verkkaisesti.

Automuseolla kiipesimme myös näkötorniin ja kyllä huipulla tuulee, minulla on nimittäin aivan karsea korkeanpaikankammo.

Matka jatkui kohti Kaivantoa, jossa olikin omanlaisensa nähtävyys, nimittäin järvellä oli mielestäni erittäin kova aallokko sisävesille. Onneksi ei ollut soutupäivä :D



Kaivannon kanavan jälkeen marssimme Keisarinharjua pitkin ja poikkesimme myös Keisarinharjun näkötasanteella. Pudottauduimme Keisarinharjulta alas ja poikkesimme Mobilian rantaan. Ihana lasten liikennepuisto ja kauniita moottoriveneitä laiturissa (minulla ei ole moottorivenekuumetta..). Mobiliasta menimme pienen matkaa tietä pitkin kohti Kuohunharjua. Kuohunharjulla pääsimme mukavaa polkua pitkin kohti Vesaniemeä, jonne poikkesimme uimaan. Kastoin pois talviturkin, mutta vesi oli superkylmää. Pulahdus virkisti mukavasti jäykkiä betonireisiä ja puutuneita jalkapohjia. Uimareissun jälkeen patikoimme kotiin tuttuakin tutumpaa Kirkkoharjua pitkin.


Baanat olivat kuin moottoritietä eli reitti sopisi erinomaisesti maastopyörällä ajettavaksi. Minun pyörälläni sinne on silti sattuneesta syystä porttikielto. Ilman apuvälineitä en suosittele reitille lähtöä, sillä polkuja siellä piisaa. Meillä oli hankalimmasta osuudesta kartta ja katsoimme suuntaa koko ajan auringosta, sillä simpanssi-kompassi unohtui kiireessä kotiin.


Kolmen päivän ja yli 12 treenitunnin jälkeen harjoittelin kevyemmin loppuviikon ja vietimme juhannusta rauhallisissa merkeissä. Näiden kovien treenipäivien illat palauttelimme katselemalla leffoja ja kokkaamalla hyvää & terveellistä ruokaa (+herkkujakin syötiin, tunnustetaan) kerrankin rauhassa. Melkoista urheilijan luxus-elämää. Toisaalta torstaina olikin jo lapsia ikävä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti