tiistai 30. elokuuta 2011

Soutukausi räpiköity kasaan


Kauden lopetus ei mennyt aivan niin kuin käsikirjoituksessa luki. Pienvene-SM-kisojen ja hurjan laihdutuksen jälkeisellä viikolla hankin itselleni työpaikan ja täten kaiken stressin poistuttua ajattelin keskittyä vain lomailuun parin viikon ajan. Sairastuin kuitenkin johonkin superkesä-virukseen, joka sisälsi ensin 5 päivää kuumetta, kovaa kokovartalosärkyä + sellaista päänsärkyä, että päässä sumeni. Tämän jälkeen seurasi vielä toiset 5 päivää kovaa yskää, joka hakkasi kyljet ja keskivartalon muhennokseksi.

Aluksi kuvittelin toipuvani taudista parissa päivässä levolla ja soutavani kisoissa, mutta toipumiseen menikin melkein kaksi viikkoa. Valkeakosken isovene-SM-kisoissa 20-21.8.2011 jouduin jättämään kaikki kisalähdöt W8+ coxin tehtävää lukuunottamatta väliin. Tarkoitus oli ollut soutaa W1X ja W2X kansallisessa regatassa, sekä W8+ ja W4X SM-kisalähtöinä. Kilpaileminen jäi väliin pitkään jatkuneen heikon yleiskunnon eli kovan yskän ja epätavallisten sykkeiden takia. Kävin torstai-aamuna vielä kevyellä lenkillä kokeilemassa "jos sittenkin"- tyyliin ja alun hölkkäilyn jälkeen oli pakko vaihtaa kävelyksi sykkeiden edelleen paukuttaessa tasaisesti pikkukovan alueella.




Teki tuskaa jättäytyä kisoista pois, mutta onneksi pääsin sentään kasiin perämieheksi eli sain pikkaisen maista kisafiilistä itsekin. Påatti oli sairaanvaikeaa saada menemään suoraan varsinkin startissa, mutta lopulta pääsin jyvälle vaijerin vetämisen salaisuuksista. Luontaisesti kovalla äänellä ja raivokkaan kilpailuvietin sytyttämän kannustuksen voimin luotsasin naiset SM-hopealle SMARKin voittaessa viimevuotiseen tapaan. Ehkä TAKO ensi vuonna laittaa sitten vihdoinkin asetelman toisin päin.. Naisten nelkussa tapahtui ehkä hieman yllättäviä: Turun soutajat ottivat pirteällä soudulla ykköspallin ehkä hieman yllättäen ennakkosuosikki- SMARKilta. Lappeenrannan tehotytöt kiskoivat pronssille ja TAKO tiputettiin kokonaan mitaleilta, vaikka meillä oli kaksi joukkuetta viivalla tyrkyllä palkinnoille.

Valkeakoskella huusin kurkkuni käheäksi uudelleen ja pari päivää kroppaa kuulosteltuani uskaltauduin vesille yksiköllä keskiviikkona. Järvi päästä päähän (6km) kauhealla tuskanhiellä ja totesin huippukuntoni hukkuneen täydellisesti. Päätin silti lähteä kisoihin, koska sykkeet olivat normaalit enkä tuntenut itseäni varsinaisesti sairaaksi. Tein tiukan päätöksen jättää Sprintti-SM-kisoista 27-28.8.2011 yksikön kokonaan väliin huonon kunnon (heikkojen menestymismahdollisuuksien) sekä aikataulun kireyden takia. Jos alkuperäiset ilmoittautuneiden listat olisivat pitäneet paikkansa olisi lauantaille tullut minimissään 5 ja maksimissaan 7 starttia = liikaa toipilaalle. Lopulta joka veneluokasta oli peruttu eriä ja lauantaille jäi vain 2 starttia.

Sprinteissä soudin siis "vain" W4X, W8+ ja W2X veneluokkia. Sprinttikisat olivat Porvoossa ja matkana vain 500 metriä. Henkilökohtaisesti vihaan ko. kilpailumuotoa ja yleensäkin lyhyitä matkoja ja nämä kisat ehkä provosoivat vain inhoani enemmän. Kisapaikka oli tosi kiva ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti, mutta souturata oli ihan kiero banaanin muotoinen leveä-kapea-leveä ja verryttelyalueet aivan olemattomat.

Kisat alkoivat nelosella, joka olikin ihan omaa luokkaansa. Heiluttelin tahtipuikkoja ja seuramme veneissä myös veneen ohjauskenkä on tahtiairolla. Saimme hyvän startin ja pyöritimme venettä eteenpäin melkoisella kisaraivolla ja kovasta vauhdista huolimatta sain veneen pidettyä suorassa linjassa, mutta jos kerran kisarata kaartaa rutkasti vinoon ja radan reunuspoijut ovat siksak-rivissä ei linjauksistani ollut mitään iloa, päinvastoin. Viimeisen parinsadan metrin matkalla naapuriradalta kiilattiin päällemme oikein huolella kahteen otteeseen veneet ja airot ryskyen. Tässä rytäkässä tunteet kuumenivat puolin ja toisin. Kolaroinneista ja tiukasta loppukamppailusta huolimatta nappasimme 21 sadasosan turvin naisten SM-pronssia joukkueemme melko nuoresta keski-iästä huolimatta.

Lauantain toinen startti oli W8+, jossa olin myös tahdissa varsinaisen tahtisoutajan ollessa poissa tältä kisaturneelta. Vaikka vetopuoli vaihtui vasemmasta oikeaksi ja en ole aiemmin edes kokeillut tahtipaikkaa, innostuin tämän paikan soutamisesta. Myös muu joukkue kiitteli hyvästä rytmistä ja helposta seurattavuudesta. Tahti pysyi korkealla ja olimmekin kisassa toisia ylläri-pylläri SMARKin jälkeen.

Sunnuntaina urakoimme siskoni kanssa tutussa veneessä eli kaksikossa. Vene temppuili koko viikonlopun ajan lukuunottamatta viimeistä starttia ja viimeiset toiveet suorasta finaalipaikasta menivät alkuerässä heti startin jälkeen. Olimme erässämme kuitenkin selkeästi toisia ja keräilyn kautta pääsimme helposti A-finaaliin.

Veneessämme on carbon wing- siipihankain, jonka keulasoutajan oikeanpuolen airotappi on saanut osumaa jo viikkoja sitten. Kukaan venettä käyttävistä soutajista ei ole tunnustanut soutaneensa jorpakkoon tai laituriin, mutta hiilikuitukuori on halki ja tappi ei pysy 100%:sti paikoillaan. Jo verryttelyssä huomasin, että tappi kolisee, natisee ja antaa periksi vedon kiinniotossa. Alkuerän ja keräilyn välissä kiristelimme kaikki mutterit ja ruuvit, sekä löysällä olleen tukiputken, mutta kolina ja löysyys jatkui edelleen. Vasta tapin kiristys auttoi ongelmaan, mutta nyt kulmaukset ovat pielessä. Raportoimme ongelmasta valmentajallemme, joka on seuraamassa parhaillaan käynnissä olevia MM-soutuja Slovenian Bledissä ja hän oli heti hankkinut paikanpäältä varaosan ja korjausohjeet, jotta Silakka saadaan kuntoon.

Erien perusteella olisin uskaltanut veikata nappisoudulla meille jopa SM-pronssia, mutta finaalin veto oli kerrassaan surkea. Kaksi umpiväsynyttä airoilla sohijaa jäivät kuudenneksi eli viimeiseksi. Toisaalta erissä oli ihan reipasta soutua verrattuna esim. Kauksun sprinttimatkaan, joka soudettiin heinäkuun alussa eli kehitystä on tapahtunut.




Superraskaan viikonlopun jälkeen heräsin maanantaina klo 5.45 ja aloitin klo 7.00 ihan oikeiden aikuisten työt sitten vuoden 2006. Toimin siivoojana tässä lähialueella ja mukava työaika klo 7-15 välillä antaa hyvät mahdollisuudet treenata ensitalvena, jos motskarin saa kohdilleen. Oman alani hommia on tarjolla lähinnä yrittäjyyden muodossa ja ranneongelmien ja raskaan kouluvuoden jälkeen yrittäjyyden aloitus saa odottaa voimien palautumista x ajan. Eipähän tarvitse istua tietsikalla ja saa hyötyliikuntaa 7,5h joka päivä :)

Aikaisemmin mainitsin jo nyt käynnissä olevista soudun MM-kisoista, jotka ovat seuraamisen arvoinen tapahtuma. Suomesta mukana ovat W2X eli Ulla ja Minna. Oikein paljon tsemppiä tytöille olympiapaikan metsätykseen ja onnittelut jo hienosta välietapista eli soudusta 12 parhaan joukkoon. Meille tuli juuri Eurosport kuin tilauksesta, joten finaaleja odotellen! ;)

tiistai 9. elokuuta 2011

Kauden SM-kisa-avaus


Viikonloppuna oli kauan ja hartaasti odotetut sekä toisaalta kauhusta kankeana pelätyt pienveneiden SM-kisat. Veneluokista soudin kevyttä yksikköä ja kevyttä kaksikkoa. Haasteellisinta hommasta teki sen, että vielä 17.7. (3 viikkoa ennen kisoja) minulla oli painoa 65,2kg kun kisoissa painoraja on molemmissa veneissä max. 59kg ja kaksikossa soutajien keskipainon tulee olla max. 57kg. Painon kanssa oli takkuamista loppumetreille asti, mutta lopulta kävi niin, että laihdutus meni reilusti överiksi. Kevyestä yksiköstä sain niukasti hävityn hopean, mutta lohdutuksena kaksikosta tuli kultaa varmasti parhaalla soudulla, mitä venekuntamme on koskaan tehnyt.

Valmistautumisesta:

Dieetti jatkui loppuun asti ravintokorvikejauheilla (Ultra Meal Rice) sekä uutuutena kokeilussani olleella Squeezyn Athleticilla. Ravintosisältö ja funktio jauheissa on suunnilleen sama, mutta UM on riisiproteiinipohjainen ja Athletic täysjyvävehnäpohjainen. Athletic herätti monessa suhteessa epäilyksiä vehnän ja siinä käytetyn makeutusaineen (sukraloosi) suhteen, mutta käytännössä aineet tuntuivat toimivan yhtä lailla. Viimeisellä viikolla vaihdoin osan aterian korvikkeista "oikeaan ruokaan" + lisäsin omega-3-rasvahappojen annosta painonpudotuksen jumittaessa. Söin muutaman kerran raejuustoa, jauhelihaa, marjoja, kasviksia ja tattaririeskaa. Viimeisellä viikolla en käyttänyt treenibuustereita kuin kovimmissa treeneissä (juoksulenkit).

Paino oli loppuun asti tiukassa hulluista treenimääristä huolimatta ja edeltävänä iltana sekä kisa-aamuna tein puolen tunnin hikilenkit. Nälän vielä kestää, mutta se jano, auts! Kisa-aamuna kotivaaka näytti kisapuku päällä 59,1kg ja meinasin repiä unisuittini. Siskoni oli onneksi oman vaakansa mukaan 55,2kg ja komensi äkkiä rantaan kokeilemaan mitä kisavaaka näyttää. Kipinkapin eväät kasaan ja kopille, jossa vaaka näyttikin 58,1kg!

Koska kaksikon punnitusaika alkoi vain 30min ennen yksikön starttia jouduin kärvistelemään ensimmäiset 1,5h hyvää tankkausaikaa odotellen uutta punnitusta. En uskaltanut syödä enkä juoda, vaikka sisko painoi vain 54,3kg kisavaa'an mukaan ollen siis reilusti alipainoinen, sillä vaa'an antamat tulokset olivat heitelleet aamun aikana. Tyhmyydestä saa kärsiä, olisi pitänyt vain syödä ja juoda rohkeasti sen 1,2kg:n edestä mitä olisi voinut, sillä kaksikon virallinen punnitus näytti minulle 57,8kg siskoni ollessa 54,3kg. Käytännössä olimme siis 1,9kg "liian" kevyitä. Tämän jälkeen uskallan jo luottaa kotivaakaani, että jos se näyttää homman olevan hallussa niin se sitten kanssa on.

Ensimmäinen kisa kevyessä kaksikossa onnistui kokonaisuudessaan hyvin, painonpudotus onnistui hyvin useista kauhujen päivistä huolimatta, tankkaus onnistui superhyvin (laskin ja suunnittelin kaikki syömiset pilkun tarkasti etukäteen meille molemmille), ja mikä tärkeintä huolellisen valmistautumisen ansiosta soutu sujui laihdutuksesta huolimatta erinomaisesti eli kuntohuippukin osui kohdalleen.

Ainoa juttu, mikä jäi kaivelemaan oli yksikköni, jossa hävisin vain 2 sek voittajalle. Jos ja jos, mutta jos olisin tankannut rohkeasti ennen toista punnitusta, kun kerran varaa olisi ollut, olisinko voinut voittaa? Elämä on ja urheilu on, mutta aina pitää etsiä heikkoja kohtia, jotta osaa parantaa seuraavalle kerralle. Jos tästä rumbasta jotain oppi, niin tulevaisuudessa olisi parempi pysyä kisapainossa ihan ympäri vuoden, säästää huomattavasti voimavaroja ja kehoaan.

Treenit kisaviikolla:

ma: soutu 2x 11,5km
ti: soutu 2x 10,5km ja juoksu 35min
ke: soutu 1x 8,5km ja pyöräily 20+40min
to: juoksu 15,5km 1h36min
pe: juoksu 15km Kumpula-hölkkä, juoksin äitini jäniksenä, aika 1h28min, verkat 5+10min päälle
la: aamulenkki: pyöräily 30min ennen aamupalaa, soutu 4,5km 2x kevyt ja pari vetoa, iltalenkki hikipuvulla pyöräilyä 45min
su: hikilenkki aamulla 30min, kisavedot 2x2000m + verkat 30+30min

Syömingit kisapäivänä:

- Aamulla ei mitään, hampaita pestessä yksi kulaus vettä

- Kaksikon punnituksen jälkeen 0,5l 6% Squeezyn Super juomaa ja yksi Clif kofeiinigeeli. Molemmat ovat lemppareitani ja aika hyvin ehti puolessa tunnissa palautua voimia (ei silti tarpeeksi..), starttipaikalla meinasin oksentaa kun suussa maistui äklömakea yskänlääkkeen ja kahvin yhdistelmä. Vatsa kesti tällin kuitenkin hyvin.

- Yksikkökisan jälkeen toinen samanlainen juomasetti terästettynä harmaalla merisuolalla, 50g:sta riisihiutaleista veteen keitettyä riisipuuroa + 1tl sokeria ja ripaus ceylon-kanelia. Mietin pitkään mikä olisi mahdollisimman hellää vatsalle, nopeasti imeytyvää ja hyvää kiinteää syötävää ennen starttia ja tämä toimi erinomaisen hyvin. Join lisäksi melkein litran vettä hitaasti hörppimällä tunteen mukaan ja otin uuden kofeiinigeelin ennen toista starttia.

Laskin hiilarimäärän ja nestemäärän painokiloa kohti (paljonko ehtii imeytyä annetussa ajassa) ja kerroin luvut 1,5 -kertoimella, sillä olen havainnut kehon tehostavan imeytymistä suuressa vajeessa laskennallisista arvoista ja käytännön kokemuksesta uskallan luottaa, että tämä kerroin ei ole vielä liikaa, jotta vatsa kestää äkilliset tällit nestettä ja energiaa. Urheilujuoman vahvuus riippuu hyvin pitkälti jopa lajista. Esimerkiksi juoksussa vatsaa hölskytetään ihan erilailla ja vahva juoma saattaa aiheuttaa hankalat vatsavaivat, mikä on tietysti ei-toivottua.

- Kaksikon jälkeen join normaalin palkkarin, kolme litraa vettä ja söin kääpiökokoisen proteiinipatukan (olisin halunnut suuuuuren, mutta ei löytynyt kaupasta sitä ainoata merkkiä, jonka hyväksyn..)

- Päivälliseksi nautimme valmistamaani intialaista ateriaa valmentajamme, hänen vaimonsa ja siskoni kanssa. Oli mukava lauantaina tehdä ruokia kun ei saanut syödä. Illallisella oli tarjolla: Tandoorikanaa, luomutäysjyväbasmatiriisiä, kukkakaali-perunamuhennosta, linssimuhennosta, intialaista vihersalaattia, raita-kastiketta, mangovanukasta ja Naan-leipää. Juomana toimi jäävesi, luomuvalkkari, cokis ja intialainen tee. Illalla join loput cokiksesta ja söin puolikkaat levylliset yhteensä reilut 100g sekä valkosuklaata että minttutäytesuklaata (luomua molemmat) + macadamia-suolapähkinöitä.

Kisa-analyysiä:

1x:

Yksikössä olin kuuden naisen porukassa toinen, häviten noin veneenmitaan voittajalle, jonka kanssa olemme painineet joka kisassa vuoronperään voittaen jo pari vuotta. Viime vuonna samassa kisassa minä voitin ne 2 sekuntia. :D Soutu oli ihan ok, jalat olivat aika tyhjät, mutta yllättävän sitkeästi jaksoin pyörittää. Voittajalle nostan hattua kyllä hurjasti, sillä hänen painonpudotuksensa oli aivan HC-kamaa. Hurja supernainen!

2x:
Kaksikko kulki hullunlailla. Saimme tosi hyvän startin (niin kuin lähes aina) ja alusta asti teimme omaa työtämme. Tahti oli melko korkea, 31-33 matkavauhdissa vastatuuleen ja loppukirissä 33-35. Yhtä pientä kämmiä (airo poijuun, tahti sekosi lopussa) lukuunottamatta tulimme tasapainoisen suorituksen loppuun asti ja jopa loppukiri irtosi. Pysyin 100% siskoni tahdissa enkä yhtään jyrännyt päälle, mitä olen aikaisemmin tehnyt jatkuvasti puolitahattomasti.



Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen viimeisen kuukauden tekemiseen, olemme palauttaneet itsemme kansallisen tason soutajiksi kaikkien välillä jopa ylitsepääsemättömien ongelmien jälkeen. Olen miettinyt paljon urheilujani ja tekemisen nälkää olisi, aika näyttää kuinka resurssit riittävät tulevaisuudessa. Tänä kesänä on vielä jäljellä parit SM-kisat: isot veneet ja sprintit, joten nyt ei auta muu kuin keskittyä sinne! :)

torstai 4. elokuuta 2011

Ammattiesittely osa 1/3

Keväällä kommenttiboksissa esitettiin toivomus esitellä ravintoneuvojan koulutusta ja ammattia. Täältä pesee! Ajattelin samalla bloggailla myös muista koulutuksistani. Ravintoneuvoja on Luonnonlääketieteellisen keskusliitto ry:n hyväksymä koulutus eli tietyt vaatimukset täyttävä terapeutti pääsee liittoon liittymällä rekisteriin ja saa mm. edullisemman ja kattavan hoitovastuuvakuutuksen. Ravintoneuvoja-koulutusta annetaan Suomessa vain Terveysopisto Saluksessa. Ravintoneuvoja-koulutuksen jälkeen voi jatkaa opintoja valmistuen ravintoterapeutiksi, joka on eri asia kuin Valviran laillistettu ammattihenkilö ravitsemusterapeutti.

Miten ravintoneuvoja/ ravintoterapeutti eroaa ravitsemusterapeutista?

Ravintoneuvojan koulutus perustuu luonnonlääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen, jossa Hippokrateen lausahdus "Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke olkoon ruokasi" (Hippokrates c.460 - 400 BC). Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen sairastumiselle/ oirehtimiselle etsitään syy ongelman alkujuurilta asti, eikä dumpata oireita erilaisilla lääkkeillä yms. piiloon "poissa silmistä, poissa mielestä"- tyylillä.




Mielestäni lääkäreiltä ja virallisen terveydenhuollon ammattilaisilta on viety oikeudet "pakottaa" asiakas elämäntapamuutoksilla korjaamaan terveydentilansa. Lääkäri joutuu suuriin vaikeuksiin, jos ei suostu määräämään lääkkeitä ja potilas sattuukin saamaan slaagin. Tämä on johtanut valtavaan pilleripurkkiralliin. Monet elintapasairauksistamme (verenpainetauti, sydänsairaudet, kolesterolit, masennukset, hormonihäiriöt..) olisivat korjattavissa puhtaasti elämäntapamuutoksilla. Kaikenlisäksi ihmiskeho on uskomattoman sopeutuva ja palautuva kapistus, joten jo pienillä muutoksilla saa aikaan suuria tuloksia. Onneksi meitä vaihtoehtoisien hoitomuotojen osaajia koulutetaan ja ihmiset alkavat olla valveutuneita hakemaan terveysongelmiinsa ratkaisuja myös terveellisemmästä ruoasta ja liikunnan ilosta.



Paradoksaalista kyllä, mutta suurin osa muutenkin pienestä määrästä (20 aloituspaikkaa vuosittain) koulutettavista ravitsemusterapeuteista siirtyy elintarviketeollisuuden tai jopa lääketeollisuuden pariin asiantuntijatehtäviin valmistuttuaan. Suomessa ei ravitsemusterapeutin lisäksi ole muuta valtion tarjoamaa ravitsemusohjaukseen liittyvää koulustusta (ammattikoulu- tai AMK-tasoista) ja ihmettelemme yhä miksi olemme jenkkien jälkeen maailman toiseksi lihavin ja sairastavin kansa. Kaikenlisäksi olen monta kertaa joutunut kyseenalaistamaan virallisten ravitsemusterapeuttien suosituksia esimerkiksi makeutusaineiden turvallisuudesta ja kevyttuotteiden käytöstä.

Eräskin tunnettu ravitsemusterapeutti-luennoitsija/ tunnettu urheiluravitsemusasiantuntija suositteli keskustellessamme marjojen käyttötavoista keittämään marjoista Funlight-kiisseliä, jotta marjoja tulee syötyä riittävästi/ ei vahingossakaan saa kauheita kaloreita liikaa. Olin ihan monttu auki ko. lausuman jälkeen, sillä A. kallisarvoisista marjoista pienenee vitamiinipitoisuudet huomattavasti kuumennettaessa ja B. Funlight on pelkkää vettä, makeutusaineita, keinotekoista aromia ja muita ihania lisäaineita. YÖK!




Mitä ravintoneuvojan koulutukseen sisältyy?

Perusopinnot:

- Pohjalla on hyvä olla lukion kemia, ravinto-opin kurssit saattavat olla muuten vaikeita hahmottaa
- Peruslääketieteen opinnot: anatomia ja fysiologia 1-2(3), käsittää koko elimistön toiminnan hormoneista hermostoon ja lihaksistoon ja kaiken siltä väliltä. Tautioppi 1-2(3), käsittää perustiedot kaikista yleisistä sairauksista. Tähän pakettiin kuuluu myös luontaislääketieteen perusteet 1-2, jotka käsittelevät luontaislääketieteen eri muotoja ja niiden vaikutuksia. Kaikki muut kurssit paitsi luontaislääketieteen perusteet ovat kolmipäiväisiä viikonloppukursseja pe-su. Luontaislääketieteen perusteet 1-2 suoritetaan etäopintoina.

Peruslääketieteen opinnot ovat samat kaikille luontaisalojen opiskelijoille ja vakuutuksen saamiseksi ne tulevat kokonaisuudessaan olla suoritettuna. Ravintoneuvoja-koulutuksen ulkopuolelle jää neurologia, psykologia ja psykiatria, jotka ovat suoritettava erikseen, jos mielii saada liiton vakuutuksen.

Aine- ja erikoisopinnot:

Viikonloppukurssit/ luennot:

- opiskelu aloitetaan ALO-kurssilla, jossa koulutus esitellään pääpointein ja ainakin itselleni selvisi juuri tällä kurssilla eroavaisuudet virallisterveelliseen puolen suosituksiin. Myös koulun sisällä on opettajakohtaisia näkemyseroja mm. rasvojen, VHH-ruokavalion ja lihansyönnin suhteen.

- ALO:n jälkeen seuraa Ravinto-opit 1-4, joissa käydään läpi ravintoaineet alusta asti (myös kemiallisia kaavoja, yök..) sekä erityisryhmien ravintoterapiaa.

- Yksi kurssi on käytännön kokkausta, mikä oli superkivaa. Toisena päivänä valmistimme peruskasvisruokaa ja toisena päivänä elävää ravintoa/ raakaravintoa eli kypsentämätöntä kasvissapuskaa. Nam :P Täältä on monta reseptiä jäänyt käytäntöön, vaikka minusta ei kasvissyöjää tullutkaan.

- Ravintoterapia 1-3A:

Ykkönen oli kamala paastokurssi, joka meni ylihilseen ja tenttikin on edelleen tekemättä. Perinteistä mehupaastoa aion kokeilla joskus, mutta ainakin tämä ravintokorvike-dieetti/ superdieetti 600-800kcal/päivä kisoja varten on ihan kamalaa.

Kakkosella käsiteltiin luontaistuotteita ja ravintolisiä ja ihanan kaupalliset yhtiöt olivat lähettäneet meille muovipussilliset erilaisia näytteitä kotiinvietäviksi. Tosi hyödyllinen kurssi, jolla oppi erottamaan laadukkaita valmisteita laaduttomista ja erilaisten yrttivalmisteiden yms. käyttöä. Olen ihan ihastunut esimerkiksi Frantsilan tuotteisiin, ja kunhan rikastun aion ostaa niitä kokeiluun. Tällä kurssilla söin varmaan 200kpl Vogelin kurkkupastilleja...

Kolmosta en ole vielä käynyt, mutta kurssilla paneudutaan yleisesti hankalien sairauksien (mm. hiivasyndrooma, reuma, krooninen väsymysoireyhtymä) tukihoitoon ravinnon avulla. Tässä kohtaa voisin korostaa, että ravintoneuvojan toimenkuvaan ei ikinä kuulu puuttua asiakkaan lääkitykseen tai yrittää pelkällä ravintoterapialla hoitaa vakavia sairauksia. Koulumme suosittelee myös, että anoreksia-potilaat ohjataan suoraan virallisen terveydenhuollon piiriin, jossa he saavat myös tarvitsemaansa psykiatrista terapiaa.

- Pätevöitymiskurssit: Pätevöitymiskursseilla käydään läpi käytännön terapiatyötä, liiketoimintaa, asiakkaan kohtaamista ja motivoimista sekä tehdään kolmen asiakkaan laajuiset harjoitustyöt. Liiketoiminnan ja harjoitustöiden osalta koulutus on miljoona kertaa parempi kuin urheiluhieroja- tai Personal Trainer koulutuksissani. Opettaja oli kerrassaan huippu.

Etäopintokurssit:

Näistä olen hieman huono kirjoittamaan, sillä en ole saanut aikaiseksi vielä suorittaa yhtään loppuun asti.. :D

- SRA-kurssilla käsitellään suomalaisia ravintosuosituksia. Jokaisen ravintoneuvojan tulee tuntea viralliset suomalaiset suositukset, vaikka koulun linjauksen suositukset ovat hieman erilaiset.

- Ravintoterapian perusteet 1-3: Kurssitöissä pohditaan erilaisia terapiaruokavalioita ja niiden vaikutuksia terveyteen. Myös erilaisten sairauksien mm. keliakia ja hiivasyndrooma ravitsemuksellista hoitoa käsitellään näiden kurssien harjoitustöissä. Näihin kursseihin kuuluvat myös minun pakkomielteeni eli E-koodit.

Tarkat kurssisisällöt ja hinnasto sekä kattavat koulutuskalenterit löytyvät opiston sivuilta.

Missä ravintoneuvojat työskentelevät?

Etupäässä neuvojat toimivat yrittäjinä ja monesti taustalla on myös muuta hyvinvointiin tai terapiaan liittyvää. Suurin osa tekee töitä osa-aikaisesti. Muutamia ravintoneuvojia tai terapeutteja on myös vieraan palveluksessa mm. funktionaalisen lääketieteen lääkäriasemilla. Sopiva työpaikka voisi olla myös luontaistuotekaupassa. Palkkataso vaihtelee rutkasti, mutta keskimäärin 2h vastaanotto yksinkertaiset henkilökohtaiset ohjeet ja ruokavalion tarkastaminen (ravintopäiväkirja tai rasti ruutuun- lomake) maksavat 90-150€.

Itse aion käyttää ravintoneuvojaopintoja hyväkseni PT-työssä eli yhdistettynä liikunnanohjaukseen. Toivottavasti pääsen tekemään neuvontaa myös urheilijoille, sillä monella urheilijalla tuntuu klikkaavan nykyään ravinto- ja lepopuoli, fyysisen harjoitusohjelman sinänsä ollessa kunnossa. Nämä kolme kovaa muodostavat kuitenkin bermudan kolmion ja yhden osa-alueen klikatessa koko urheilija hukkuu omaan kolmioonsa.

Käytännön opiskelusta:

Luentokurssit järjestetään etupäässä Sipoon Kalkkirannan kurssikeskuksessa, jossa voi yöpyä paikanpäällä. Paikka on tosi kiva ja muutaman sadan metrin päässä oleva meri on erittäin inspiroiva ympäristö. Alkupään kursseja pidettiin Helsingin Markkinointi-instituutissa, koska Sipooseen ei mahdu kuin noin 20 opiskelijaa. Aika nopeasti porukkaa putoaa pois ja nyt loppuvaiheessa on enää puolet aloittaneista jäljellä.