tiistai 30. elokuuta 2011

Soutukausi räpiköity kasaan


Kauden lopetus ei mennyt aivan niin kuin käsikirjoituksessa luki. Pienvene-SM-kisojen ja hurjan laihdutuksen jälkeisellä viikolla hankin itselleni työpaikan ja täten kaiken stressin poistuttua ajattelin keskittyä vain lomailuun parin viikon ajan. Sairastuin kuitenkin johonkin superkesä-virukseen, joka sisälsi ensin 5 päivää kuumetta, kovaa kokovartalosärkyä + sellaista päänsärkyä, että päässä sumeni. Tämän jälkeen seurasi vielä toiset 5 päivää kovaa yskää, joka hakkasi kyljet ja keskivartalon muhennokseksi.

Aluksi kuvittelin toipuvani taudista parissa päivässä levolla ja soutavani kisoissa, mutta toipumiseen menikin melkein kaksi viikkoa. Valkeakosken isovene-SM-kisoissa 20-21.8.2011 jouduin jättämään kaikki kisalähdöt W8+ coxin tehtävää lukuunottamatta väliin. Tarkoitus oli ollut soutaa W1X ja W2X kansallisessa regatassa, sekä W8+ ja W4X SM-kisalähtöinä. Kilpaileminen jäi väliin pitkään jatkuneen heikon yleiskunnon eli kovan yskän ja epätavallisten sykkeiden takia. Kävin torstai-aamuna vielä kevyellä lenkillä kokeilemassa "jos sittenkin"- tyyliin ja alun hölkkäilyn jälkeen oli pakko vaihtaa kävelyksi sykkeiden edelleen paukuttaessa tasaisesti pikkukovan alueella.




Teki tuskaa jättäytyä kisoista pois, mutta onneksi pääsin sentään kasiin perämieheksi eli sain pikkaisen maista kisafiilistä itsekin. Påatti oli sairaanvaikeaa saada menemään suoraan varsinkin startissa, mutta lopulta pääsin jyvälle vaijerin vetämisen salaisuuksista. Luontaisesti kovalla äänellä ja raivokkaan kilpailuvietin sytyttämän kannustuksen voimin luotsasin naiset SM-hopealle SMARKin voittaessa viimevuotiseen tapaan. Ehkä TAKO ensi vuonna laittaa sitten vihdoinkin asetelman toisin päin.. Naisten nelkussa tapahtui ehkä hieman yllättäviä: Turun soutajat ottivat pirteällä soudulla ykköspallin ehkä hieman yllättäen ennakkosuosikki- SMARKilta. Lappeenrannan tehotytöt kiskoivat pronssille ja TAKO tiputettiin kokonaan mitaleilta, vaikka meillä oli kaksi joukkuetta viivalla tyrkyllä palkinnoille.

Valkeakoskella huusin kurkkuni käheäksi uudelleen ja pari päivää kroppaa kuulosteltuani uskaltauduin vesille yksiköllä keskiviikkona. Järvi päästä päähän (6km) kauhealla tuskanhiellä ja totesin huippukuntoni hukkuneen täydellisesti. Päätin silti lähteä kisoihin, koska sykkeet olivat normaalit enkä tuntenut itseäni varsinaisesti sairaaksi. Tein tiukan päätöksen jättää Sprintti-SM-kisoista 27-28.8.2011 yksikön kokonaan väliin huonon kunnon (heikkojen menestymismahdollisuuksien) sekä aikataulun kireyden takia. Jos alkuperäiset ilmoittautuneiden listat olisivat pitäneet paikkansa olisi lauantaille tullut minimissään 5 ja maksimissaan 7 starttia = liikaa toipilaalle. Lopulta joka veneluokasta oli peruttu eriä ja lauantaille jäi vain 2 starttia.

Sprinteissä soudin siis "vain" W4X, W8+ ja W2X veneluokkia. Sprinttikisat olivat Porvoossa ja matkana vain 500 metriä. Henkilökohtaisesti vihaan ko. kilpailumuotoa ja yleensäkin lyhyitä matkoja ja nämä kisat ehkä provosoivat vain inhoani enemmän. Kisapaikka oli tosi kiva ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti, mutta souturata oli ihan kiero banaanin muotoinen leveä-kapea-leveä ja verryttelyalueet aivan olemattomat.

Kisat alkoivat nelosella, joka olikin ihan omaa luokkaansa. Heiluttelin tahtipuikkoja ja seuramme veneissä myös veneen ohjauskenkä on tahtiairolla. Saimme hyvän startin ja pyöritimme venettä eteenpäin melkoisella kisaraivolla ja kovasta vauhdista huolimatta sain veneen pidettyä suorassa linjassa, mutta jos kerran kisarata kaartaa rutkasti vinoon ja radan reunuspoijut ovat siksak-rivissä ei linjauksistani ollut mitään iloa, päinvastoin. Viimeisen parinsadan metrin matkalla naapuriradalta kiilattiin päällemme oikein huolella kahteen otteeseen veneet ja airot ryskyen. Tässä rytäkässä tunteet kuumenivat puolin ja toisin. Kolaroinneista ja tiukasta loppukamppailusta huolimatta nappasimme 21 sadasosan turvin naisten SM-pronssia joukkueemme melko nuoresta keski-iästä huolimatta.

Lauantain toinen startti oli W8+, jossa olin myös tahdissa varsinaisen tahtisoutajan ollessa poissa tältä kisaturneelta. Vaikka vetopuoli vaihtui vasemmasta oikeaksi ja en ole aiemmin edes kokeillut tahtipaikkaa, innostuin tämän paikan soutamisesta. Myös muu joukkue kiitteli hyvästä rytmistä ja helposta seurattavuudesta. Tahti pysyi korkealla ja olimmekin kisassa toisia ylläri-pylläri SMARKin jälkeen.

Sunnuntaina urakoimme siskoni kanssa tutussa veneessä eli kaksikossa. Vene temppuili koko viikonlopun ajan lukuunottamatta viimeistä starttia ja viimeiset toiveet suorasta finaalipaikasta menivät alkuerässä heti startin jälkeen. Olimme erässämme kuitenkin selkeästi toisia ja keräilyn kautta pääsimme helposti A-finaaliin.

Veneessämme on carbon wing- siipihankain, jonka keulasoutajan oikeanpuolen airotappi on saanut osumaa jo viikkoja sitten. Kukaan venettä käyttävistä soutajista ei ole tunnustanut soutaneensa jorpakkoon tai laituriin, mutta hiilikuitukuori on halki ja tappi ei pysy 100%:sti paikoillaan. Jo verryttelyssä huomasin, että tappi kolisee, natisee ja antaa periksi vedon kiinniotossa. Alkuerän ja keräilyn välissä kiristelimme kaikki mutterit ja ruuvit, sekä löysällä olleen tukiputken, mutta kolina ja löysyys jatkui edelleen. Vasta tapin kiristys auttoi ongelmaan, mutta nyt kulmaukset ovat pielessä. Raportoimme ongelmasta valmentajallemme, joka on seuraamassa parhaillaan käynnissä olevia MM-soutuja Slovenian Bledissä ja hän oli heti hankkinut paikanpäältä varaosan ja korjausohjeet, jotta Silakka saadaan kuntoon.

Erien perusteella olisin uskaltanut veikata nappisoudulla meille jopa SM-pronssia, mutta finaalin veto oli kerrassaan surkea. Kaksi umpiväsynyttä airoilla sohijaa jäivät kuudenneksi eli viimeiseksi. Toisaalta erissä oli ihan reipasta soutua verrattuna esim. Kauksun sprinttimatkaan, joka soudettiin heinäkuun alussa eli kehitystä on tapahtunut.




Superraskaan viikonlopun jälkeen heräsin maanantaina klo 5.45 ja aloitin klo 7.00 ihan oikeiden aikuisten työt sitten vuoden 2006. Toimin siivoojana tässä lähialueella ja mukava työaika klo 7-15 välillä antaa hyvät mahdollisuudet treenata ensitalvena, jos motskarin saa kohdilleen. Oman alani hommia on tarjolla lähinnä yrittäjyyden muodossa ja ranneongelmien ja raskaan kouluvuoden jälkeen yrittäjyyden aloitus saa odottaa voimien palautumista x ajan. Eipähän tarvitse istua tietsikalla ja saa hyötyliikuntaa 7,5h joka päivä :)

Aikaisemmin mainitsin jo nyt käynnissä olevista soudun MM-kisoista, jotka ovat seuraamisen arvoinen tapahtuma. Suomesta mukana ovat W2X eli Ulla ja Minna. Oikein paljon tsemppiä tytöille olympiapaikan metsätykseen ja onnittelut jo hienosta välietapista eli soudusta 12 parhaan joukkoon. Meille tuli juuri Eurosport kuin tilauksesta, joten finaaleja odotellen! ;)

4 kommenttia:

  1. Vähän säikähdin kun näin Porvoon kisaradan, ajattelin että tällaisilla radoillako ne kisat mennäänkin... Mut hyvä jos radat ei yleensä oo tollasia banaaninmuotoisia :)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa ens kesänä Tampereelle kisaileen, meillä on albanot ja Suomen hienoin soutukisakeskus! ;)

    VastaaPoista
  3. Joo, ens kesänä kierrän kaikki mahdolliset kisat. Ja parin vuoden päästä muutan Tampereelle... :)

    VastaaPoista
  4. Hyvin meni Niina, SM mitali oli tavoitte ja saimme se, tai saitte, heh. Kaikkien ongelmat huolimatta kaikki meni hyvin, katsotan nyt ensi kausi hyvä mielella. Tsemppiä

    VastaaPoista