tiistai 25. lokakuuta 2011

Vihdoinkin!

Enää ette kuule (kopkop, koputtaa päätään) valitusta pyöräilyn vaikeudesta.


Paitsi ehkä ihan pikkuisen. Prinsessapeffani ei ole tottunut herneenkokoiseen satulaan, mutta ajan kanssa, toivottavasti.

Uusi pyörä on ihana. Kaikki toimii kuin unelma (jarrut, vaihteet, jousto yms.) Ja mikä parasta, pyörä rullaa paljon kovempaa kuin vanha pyöräni muskelirenkaista huolimatta. Rengaspaineet saavat tosin maantieajossa olla melko korkeat. Pyörä on ollut lähinnä jokapäiväisessä työmatka-ajossa (7,5km/suunta), sillä peffa vaatii totutteluaikaa ja maastoon ei muutenkaan viitsi lähteä pimeässä. Ensi sunnuntaina sitten polkemaan metsään, jos treenisuunnitelmiin ei tule muutoksia.

Työmatkapyöräilyn + muutaman pidemmän pyörälenkin lisäksi olen tehnyt vaihtelevasti lyhyitä lenkkejä köpötellen metsässä sauvojen kanssa sekä ilman. Jopa yhden 30min juoksulenkin -> akilles ei tykännyt. Viime torstaina raahauduin punttisalille vanhaan tuttuun paikkaan Kuntokeskus Linjaan. Olen tehnyt muutaman punttitreenin ja huomenna olisi aikomus tehdä ensimmäistä kertaa pidempää ergotreeniä. Vaihtelu virkistää!

Viime viikonloppu meni tautioppi-1-kurssilla Helsingissä, jonne matkustin erikseen joka päivä pe-su. Pyhä tarkoitus oli tehdä edes pieni saunalenkki joka ilta, mutta kertakaikkisen rättipoikkipuhki-olo kaatoi sängyn pohjalle iltaisin hyvin nopsasti. Vielä olisi tautioppi-2 marraskuussa ja pari la-su-kurssia keväällä ja homma on pulkassa. (+ kaikki puuttuvat etäopinnot). Luultavasti aion käydä ei-pakollisiakin peruslääketieteen kursseja lisäksi, ainakin psykologian ja psykiatrian. Opettaja oli kerrassaan loistava ja nämä kurssit todella kiinnostaisivat.

Useiden tutkimusten mukaan ihmisen sairastumisen aiheuttaa noin 70%:ssa tapauksia ihmisen mieli. Tämä seikka jysähti omaan tajuntaani, sillä olen viime aikoina paljon miettinyt omia terveysongelmiani. Fiilikset ovat olleet vuoroin maassa ja vuoroin olen ollut innostunut, että kyllä se tästä. Treenaaminen on vain yllättävän haasteellista vammojeni kanssa. Vaihtoehdot käyvät vähiin ja on vaikea pysyä optimistisena. Kerran oikein kiukustuessani lupasin jo jopa mennä vesijuoksemaan, mutta onneksi puolisoni luultavasti tajusi minun laskevan leikkiä (vaikka olin kyllä täysin tosissani sillä hetkellä).

Loppukevennykseksi haluaisin jakaa reseptin syksyn lemppariruoastani, joka on:


Pizza!

tästä ohjeesta tulee kaksi pellillistä (osa vaikka pakastimeen tai ihan vaan ahmatti-suurperheen iltapalaksi):

pohja:

7dl lämmintä vettä, 2 pss kuivahiivaa (tai vastaava määrä leivinjauhetta), 2tl harmaata merisuolaa, 2-3dl luomukaurahiutaleita, puolikarkeita luomuspelttijauhoja, niin paljon että taikina on löysää puuroa, 0,5dl luomuoliiviöljyä.

Laita hiiva + suola veteen, anna liueta. Lisää kaurahiutaleet ja osa jauhoista, lisää oliiviöljy ja loput jauhoista. Taikinan tulisi olla sellaista, että sen saa helposti levitettyä lusikalla pellille, mutta jauhoja pitäisi silti olla mahdollisimman paljon, toivottavasti pääsette kärryille, mitä tarkoitan. Ei siis liian löysää ja jos levitys on hankalaa, on jauhoja liikaa.

väliin: Heinz luomuketsuppia, reilusti

päälle: 1pkt luomunaudanjauhelihaa, 1 jättisipuli, 1 paprika, 4-5 pientä tomaattia siivuina, 1 pikkuruinen kesäkurpitsa, 1 punainen luomuchili. Paista jauheliha ja kuullota pilkotut vihannekset ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Levitä pohjan+ketsupin päälle.

päällimmäiseksi Pohjanpoikaraastetta + oreganoa.

Paista 200 astetta kiertoilmalla vajaa puoli tuntia tai perusuunilla kunnes väri on rapsakka.

Bon Appetit!

5 kommenttia:

  1. Mistä oot kuullut että 70% sairastumisista on mielen aiheuttamia? Aika erikoiselta kuulostaa, mut saattais jopa pitää paikkansa ainakin mun kohdalla... Terveisin parin kuukauden aikana kolme flunssaa sairastanut, jolla mieli ihan maassa

    VastaaPoista
  2. Olen aikoinani lukenut lääkiksen pääsykokeisiin ja varmaan ainoa asia, mitä siitä vaikeaselkoisesti opuksesta on jäänyt elävästi &oikeasti mieleeni on kappale, jossa muistutetaan ihmisen olevan biopsykososiaalinen olento. Tätä pyhää kolmiota olen monesti jälkeenpäin miettinyt, kun on ollut vaikeaa ja tuntuu, että kaikki menee pieleen. Hakenut voimaa arkeen perheestä ja ystävistä, tuulettanut päätä lenkillä hurjien ajatustyösessioiden (tenttien yms.) jälkeen ja psyykannut itseäni koviin urheilusuorituksiin mielikuvaharjoittelulla (lempimantrani: mikään ei satu enempää kuin synnytys, ei minkäänlainen maitohappo potku: 1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-1-2-3-4-5-6-7-jne..).

    Viime viikonlopun tautiopin kurssilla opettajana toiminut funktionaaliseen lääketieteeseen suuntautunut lääkäri mainitsi tuon tekstissäni esiintyneen prosenttiluvun 70%, joka varmasti pitää paikkansa. Stressistä on tullut osa normaalia arkea ja sitä harvoin edes yritetään hallita luonnonmukaisilla keinoilla. V. 2010 Suomessa mielialalääkkeitä käytti 13% väestöstä ja suunta on kasvussa räjähdysmäisesti.

    Tietysti joskus on vaikea sanoa oliko ensin muna vai kana, mutta masentuneena ei jaksa innostua liikunnasta ja jos ei pääse liikkumaan, masentuu hyvin nopeasti. Näin kierre on valmis ja siitä pois pääseminen vaatii megalomaanisia voimia rysäyttää maailmankirjat toisinpäin.

    Minullakin on ollut kaksi pitkää flunssaa elokuun alun jälkeen + nämä ikävät rasitusvammat, mutta ei auta muu kuin yrittää porskutella eteenpäin ja nauttia pienistä hyvistä asioista, myös muista kuin urheilujutuista.

    Kun on joku mielikuva siitä tunteesta, miltä treenien pitäisi tuntua, kun on hyvässä kunnossa, tekemisen draivi on päällä (virtaa riittää) ja kun terveys on kohdillaan, voi motivaatiota kerätä tämän mielikuvan avulla hurjasti ihan oman pään sisältä! :)

    VastaaPoista
  3. Hieno pyörä Niina, ala rikko se. Paljon hiilihidrateja on sen pizzan,hehe, olen nyt karppaus dietissa, hehe, kokeilun mielessa.

    Arvakuka

    VastaaPoista
  4. En ole karppi-dieetillä :D Olen kyllä gluteeniton + maidoton + sokeriton- dieetillä tällä hetkellä terveysongelmien vuoksi, joten tuo terveyspitsakin on tällä hetkellä pannassa.

    Olo on parantunut ihan huikeasti jo muutamassa päivässä dieetin ansiosta ja aionkin blogata aiheesta piakkoin. Karppaus on muuten loistava juttu henkilöille, jotka eivät kuluta huimasti energiaa.

    Minulla sen sijaan energiaa kuluu liikunnallisen työn sekä työmatkaliikunnan ja treenien muodossa, joten vähillä hiilareilla alkaa nopeasti hapottaa.

    Onneksi ruokavaliooni kuuluu perunaa, bataattia ja riisiä (+ muut gluteenittomat viljat alkuvaiheen jälkeen).

    VastaaPoista
  5. Ihmettellen lukea kun kaikki dietta ovat terveysongelmat takia ja heti kun aloitetan joku dietti parempi olo tule ihmellisesti. Olen ihmetteli viimeinen sana sota karppajat ja normaali ruokailu porukka, molemmat ovat kuin hihhulit ja sano tämä on se totuus ja muu helvetti.

    Minun kokeilu on juuri se, kokeilu, autako se mihinkaan tiedan kuukauden kuluttua, hehe. Mutta kova on kävella La Mamman vieressä, tai Subbin paikka, mutta olen jo kuudes päivä aloitanu ilman ongelma. Liikuminen jatka sama kuin ennen.

    Terveisia ja toivotan kaikki hyvä sinulle ja perhelle

    Ciao

    VastaaPoista