lauantai 28. tammikuuta 2012

Valitusta sairastuvalta

En ole hävinnyt minnekään, vaikka blogissa on ollut hiljaista. Se johtuu siitä, että olen mahdottomalta & päättymättömältä tuntuvassa sairastelu- ja vammakierteessä. Heti joulun jälkeen sain jonkun kamalan viruksen, joka kasvatti kurkkuun kaktuksen ja pisti yskimään ikävästi + oli aivan vetopois-olo. Muutamaa epätoivoista lenkkiyritystä lukuunottamatta taukoa tuli melkein kolme viikkoa. Tämän jälkeen pääsin hyvissä talvisissa olosuhteissa pyöräilemään työmatkaa ja tekemään hiihtolenkkejä viikon verran ja olin aivan intoa piukassa piiitkän tauon jäljiltä. Kolmen pertsan lenkin jälkeen vasemman jalan syksystä asti vaivannut epämääräinen "akillesvammani" uusiutui ja myös vanha rannevammani otti nokkiinsa sauvanremmin mekaanisesta ärsytyksestä.

Alunperin luulin kyseessä olevan akillesjänteen tulehdus, mutta muutaman lääkärireissun ja ensimmäisen fysioterapeuttikäynnin jälkeen vamma on paikallistunut tibialis posterior- lihaksen jänteen tulehdukseen sekä tibialis-hermon ärsytykseen.





Ongelma juontaa juurensa reilun viidentoista vuoden takaiseen ratsastusonnettomuuteen, jossa katkaisin reisiluuni vasemmasta jalastani. Jalan asento ja liikkuvuus eivät ole koskaan korjautuneet normaaleiksi (mm. lonkan sisä- ja ulkorotaatio) ja nyt useamman jauhamisvuoden jälkeen on tullut maksun aika. Esimerkiksi lonkkanivelen normaali sisärotaatio on 40-45 astetta ja tämä vasuri meni helposti 80 astetta, enempää ei kuulemma uskalla edes kokeilla.. Ulkorotaatioon tämä taipuu hädin tuskin ollenkaan. Myös nilkan liikkuvuus on liiallista ja varsinkin telaluun, joka on juuri vamma-alueen ytimessä.

Koko jalka on kierossa ja liian pitkä, mikä selittää myös useimmat alaselkäongelmani ja mahdollisesti istumisen vinossa veneessä. Olen tiedostanut tietysti ongelmat jo aikaisemminkin, mutta koska suurempia vaivoja ja rahaa terapiaan ei ole ollut, olen porskutellut iloisesti menemään vaan.

Tällä hetkellä olen sairaslomalla ja lyhyenkin matkan käveleminen laukaisee jomotuksen jalassa välittömästi. Tarkoitus on käydä fyssarilla muutamaan otteeseen ja sen jälkeen kotiliikkein jatkaa kuntousta. Olen varautunut henkisesti siihen, että mahdollisesti jalkaa ei saada koskaan kokonaan (treeni)kuntoon, sillä onnettomuudesta on pitkä aika ja virheasento on luutunut ja jässähtänyt tiukasti paikoilleen.

Finnish Open- ergokisat jäävät tältä talvelta väliin, luultavasti myös kaavailemani Jämi42, Finlandia-hiihto, ja Pirkan hiihto (puolikas). Uudet tukevammat pertsan monot ovat tilauksessa, josko lopputalvesta pääsisi hiihtoa kokeilemaan. Juoksu on ollut pannassa koko syksyn ja sama meno jatkuu luultavasti kevään. Puolimaraton ennätysyritys-ajatus ensi kesälle on tällä hetkellä jäissä. Olen vielä toiveikas soudun ja pyöräilyharjoittelun suhteen, mutta tulevana kesänä en lähde viime kesän tyyliin väkisin hakkaamaan päätä seinään Buranan ja urheiluteipin voimin muutaman mitalin tähden.

Aika näyttää tuleeko tästä vielä menopeli vai pitääkö kehitellä jotakin uutta mihin purkaa tekemisen vimmaa. Kaikkiruokaiselle siivunjauhajalle kun tarjotaan maksalaatikkoa joka päivä, alkaa mielenkiinto äkkiä lopahtaa. Varsinkin kun omaa hankalan kaikki tai ei mitään -asenteen. Vielä en ole paiskonut suksia seinään ja lenkkareita roskikseen, mutta täytyy myöntää, että huonolta näyttää lähitulevaisuus.. :/