sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kisaraportit Jämi84MTB ja Pienvene-SM

Onpas ollut niin kiireen haipakkaa koko viikko, että hyvistä aikeistakin huolimatta ei ole bloggailulle löytynyt aikaa. 
Täältä pesee kisakauden aloituskisojen fiiliksiä ja pohdintoja!

Jämi84MTB 3.8.2013

Alkuvalmistelut

Pari päivää ennen Jämin maastopyöräkisaa naksautin olkapääni puntilla penkkiä tehdessä. Olkapäästä kuului kunnon pamahdus ja kipu oli kerrassaan huikeaa. Raahauduin jopa kunnan päivystykseen asti (sinne ei tee mieli mennä kuin pakon edessä) käpälää näyttämään. Kaikki normaalit liikeradat onnistuivat lääkärin testauksessa pakotettuna, joten diagnoosina oli epämääräinen "joku jänne siellä on luultavasti ottanut nokkiinsa". Ainoa oire oli viiltävä kipu, varsinkin kättä liikuttaessa, mutta myös ihan paikoillaan ollessa. Kuumotusta, turvotusta tai paineluarkuutta ei tuntunut missään vaiheessa missään kohtaa, vaikka kipupiste oli selkeästi olkalisäkkeen kohdalla. Kotona illalla ehdin surra menetettyjä kisoja ja kaivoin itselleni syvää henkistä monttua. Lopulta tajusin urheilumärehtimiseltäni huolestua myös siitä, että kuinka pärjään vauvan ja kahden rasavilin kanssa yksin kotona seuraavalla viikolla. 

Lääkäri määräsi vaivaan Buranaa 3x600mg/vrk ja tämä lääkehän on minulle valitettavasti tuttu myös monien muiden vammojen hoitamisesta. Jo seuraavana päivänä huomasin illalla, että lääke alkaa puraista ja aloin iltamyöhällä fiilistellä, että jos kipu hellittää sen verran, että pystyn pitämään pyöräntangosta kiinni lähden pyöräilemään. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, seuraavana aamuna käsi oli taas astetta parempi, vaikka edelleen kipeä. Kävin illalla pomppimassa pyörällä naapuritien rotvalleja kokeillakseni, mitä käsi tykkää. Lopulta Jämille lähdettiin buranan ja tukevan kinesioteippauksen voimin. Muutamissa oikein kovaa rytkyttävissä alamäissä jouduin himmailemaan, mutta muuten käsi kesti kisan loistavasti. 

Olkapäätä on hieman vaikea teipata itse, mutta mies toimi loistavana teipparina ohjeillani :)
Itse kisa sujui vaihtelevissa fiiliksissä. Jännitin aika kovasti ja pari päivää ennen kisaa oli vatsa kipeänä, mikä johtui luultavasti jännittämisestä ja käsiepisodista, sillä vatsan kanssa ei ole ollut kummempia ongelmia aikoihin. Startissa huomasin heti, että ei ole kulkupäivä ja letka hävisi, minä jäin. Aloitin poljeskelemalla rauhallisen tuntuisesti, mutta etenin silti ihmeekseni melko samassa tahdissa, kuin viime vuonna. Ekojen huoltopisteiden jälkeen huomasin, että mikään neste/energia ei imeydy kunnolla. Päätin kuitenkin sitkeästi yrittää tankkailla, koska näillä matkoilla noutaja saapuu tankkauksesta huolimatta. Kun istuin mykkyrässä ajoasennossa pyörän päällä vatsakrampit eivät niin haitanneet menoa, juosten yms. ei olisi tullut mitään. Ainoastaan polkupätkillä jumiutunutta alaselkää oikoessa vatsa tuntui todella pahalta. Lihaskramppi ajoi kuitenkin suolistokrampin edelle ja oikomalla selkäkin kesti ihan hyvin maaliin asti. 

Matkan varrella yritin psyykata itseäni kiusaamaan itseäni vielä kovempaa. Välillä oli vaikeuksia pitää itseäni riittävän kovilla, tuntui että syke laski helposti ja vauhti lussahti, jos ei kokoajan ollut pieni vihreä mies piiskaamassa korvien välissä. Toisaalta lopussa huomasin, että niitti tulee, että oli se matkavauhti sittenkin ihan riittävä. Vikojen kilsojen kohdalla tajusin, että tulee parempi aika, kuin viime vuonna, jos vedän loppuun hanaa. Onneksi sain melko yksikseni ajella, ei meinannut tie piisata kun silmät sumeena vedin 5km loppukirin. Aika oli noin 3min parempi kuin viime vuonna. Tosin porukka yleisesti ajoi huomattavasti nopeammin, kuin viime vuonna, että vaikea sanoa oliko itse suoritus lopulta parempi. Arvosanaksi annoin itselleni 8+. Hyvä, että pääsin viivalle viime hetken vaikeuksista huolimatta ja ihan ok se kisakin sujui olosuhteisiin ja harjoitustaustaan nähden.

Pienvene-SM 10-11.8.2013

Pyöräkisasta toipuessa meni muutama päivä ja myös buranan syönnin lopetin heti kisapäivän jälkeen. Lääkkeiden kanssa linjanani on se, että jos syödään, niin sitten syödään kunnolla, tapetaan tauti ja sitten lääkkeet pois, koska en halua yhtään ylimääräisiä myrkkyjä kehooni. Tämä tepsi ja käsi on ollut melko hyvä. Ainoastaan soutustarteissa tuli hieman liikaa painetta. Starttiharjoittelu jäikin muutamaan hassuun kokeiluun ja päätin luottaa kokemukseeni. Silti vene liikkui lähdöissä ihan ok, taisi yksi nopeampi löytyä koko kolmesta lähdöstä, vaikka olen hidastunut parhaista vuosista (väliaikaisesti) hurjasti. Oli pakko vilkuilla sivuille, vaikka ei saisi :P

Loppuviikosta tein pari hyvää, lyhyttä valmistautumistreeniä ja uumoilin, että vene saattaa liikkua ihan kohtuullisesti kuntoon nähden, jos kaikki osuu kohdilleen kisavedossa. 

Lauantain alkuerä

Alkuerästäni ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä jatkoon ennakkoon ajateltuna, mutta suunnittelin vetää sen silti täysiä, jotta saan koneen auki. Meno oli takkuista, niin kuin tiesin jo etukäteen, mutta ihan hyvin sai pidettyä tahtia ja tasaista vauhtia. Olin odotetusti eräni viimeinen, mutta pärjäsin ajoissa toisen erän viimeiselle ja kevyen naisille ihan ok. Arvosana 7,5.
(Huom! Ajat eivät ole 100% vertailukelpoisia, mutta suuntaa antavia).

Lauantain keräilyerä

Keräilyerään lähtiessä kroppa tuntui huomattavasti paremmalta. Vasta startissa huomasin, että oli tullut yksi poisjäänti, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että oli pakko voittaa yksi tai ei pääsisi soutamaan seuraavana päivänä ollenkaan. Jos osallistujia on 7, vain yksi putoaa ja yksinhän ei voi B-finaalissa soutaa. Tästä viime hetken oivalluksesta keräsin hurjat tsempit, sillä halusin startata toisenakin päivänä. Soutu sujui superhyvin ja sain kropasta irti kaiken, mitä siitä tällä hetkellä irtoaa. Ekan tonnin sykkeet huiteli 180-184 tuntumassa ja toka tonni tuli huikeilla 183-187 sykkeillä. En edes muista, koska olisin saanut soutamalla moisia lukemia irti. Keräilystä pääsin viimeisenä jatkoon. Arvosana 9.

Sunnuntain finaali

Jo aamulla huomasin, että en ollut palautunut eilisen koitoksista. Illalla nukkumaan mennessä syke oli varmaan 20 lyöntiä korkeampi kuin normaalisti (näin oli myös Jämin jälkeen). Nukahtaminen oli supervaikeaa. Tämän lisäksi heräsin varmaan 5x syöttämään vauvaa, joka on aloittanut yötankkaus-vaiheen. (Yöllä syöminen lisää maidoneritystä ja maitoa tarvitaan nyt, kun hän osaa liikkua ja mennään edelleen täysimetyksellä).

Alkuverkassa oli myös tahmeaa ja tiesin, että o-ou tästä ei tule kiva kisaveto. Eilisen hurmoksen jäljiltä oli vaikea kursia kokoon myös pääkopassa risteileviä ajatuksia. Kisaveto lähti liikkeelle ihan ok startilla, tiputin matkavauhtiin heti ja lyhensin myös vetoa hieman, sillä jalat olivat todella happamat ja taas oli pientä vastatuulta. Tonnilla vilkaisin kelloa ja syke oli ana-kynnyksen tuntumassa, kuten epäilinkin. Tonnilta sain pikkuisen lisää tehoa koneeseen ja loppu tuli vähän paremmin. Olin A-finaalin viimeinen ja hävisin puoli päivää kärkeen. Hieman ehkä jäi paha maku suuhun, kun vika veto oli huonoin veto, mutta ensi viikonloppuna sitten uudestaan Valkeakoskella ja toivon, että kilpaileminen tuntuu taas helpommalta. Olen altavastaajana myös kisavetojen määrän suhteen, sillä muut naiset ovat kisailleet jo pitkän alkukesän. Arvosana 6,5.

Kisaaminen on kyllä superkivaa ja vaikka itse suoritus on yleensä täyttä tuskaa, on fiilis onnistuneen suorituksen jälkeen jotain niin parasta. Ensi kesänä aion olla taas omassa painoluokassani, kevyessä ja taistella siitä kirkkaimmasta mitskusta näissä samoissa kisoissa. Tämä avoimen kisailu ei ole meikäläistä varten, sillä tästä tehottomasta rasvamassasta ei ole varsinaisesti mitään iloa suoritukseen. Uskon, että tänä päivänäkin olisin soutanut kovempaa kevyen painoisena, jos suorituskyky olisi vastaavasti samaa luokkaa. Talvelle riittää siis haasteita painon suhteen, mutta homma on onneksi hyvässä vauhdissa! :)



Kisapäivien perusaamupala: luomuspelttimannapuuroa + luomumustikkasoppaa, raejuusto-kananmuna-pähkinätahnamössöä, luomuomppumehua ja vettä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti