maanantai 23. syyskuuta 2013

Miten se kaikki onnistuu?

Tässä postauksessa ajattelin valottaa hieman arkeani kolmen lapsen kotiäitinä sekä tavoitteellisena urheiluhulluna. Tampereen SM-kisoissa jopa kuuluttajan toimesta ihmeteltiin, kuinka pääsin ja uskaltauduin viivalle näin pienen vauvan äitinä. Kaikki lähtee kotona vallitsevasta kannustavasta ilmapiiristä. Olen huomannut, että jaksan huomattavasti paremmin pyörittää arkea, hallitsen jollain lailla loputonta kotitöiden suota ja kestän kiukuttelevien lasten päivittäistä nahistelua hermostumatta, kun vain pääsen lenkille päivittäin. Kaksi lepopäivää peräkkäin alkaa jo kiristää pinnaa + tulee huono omatunto tekemättömistä treeneistä. Mieheni on onneksi huomannut saman seikan ja on ilmeisesti todennut pääsevänsä helpommalla lahjoittamalla minulle päivittäin lenkkiaikaa, kun vaihtoehtona on kestää aikuis-äkäpussin kiukuttelua.

Haluan omalla esimerkilläni kannustaa myös muita äitejä harrastamaan urheilua sekä hälventää äitiyttä harkitsevien urheilijoiden/ kuntoilijoiden pelkoja oman elämän lopullisesta häviämisestä äitiyden myötä. Omat haasteensa arkeen tuo myös se, että en ole ainoa urheilua harrastava perheessämme. Myös mieheni ja vanhin lapsemme harrastaa useita kertoja viikossa.

Äiti-urheilijan aakkoset ja öökköset

A Aikataulutus

Ajanhallinta lähtee hyvästä aikataulutuksesta. Oma tapani on merkata kaikki mahdolliset menot ylös, heti kun tiedän ne. Tämä helpottaa huomattavasti pitkäjänteistä suunnittelua. Kalenteriini on merkattu jo jopa ensi talven hiihtokisoja jne. Omasta puolestani voin sanoa, että lapsenvahti-avun tarvetta laskee huomattavasti se, että itse olen kesälajin urheilija ja mieheni talvilajin. Toisaalta kummankin ohjelmaan kuuluu kisoja ympäri vuoden. Joka viikonloppu suunnittelemme seuraavan viikon menot ja kiireisille päiville luon valmiiksi minuuttiaikataulun, jotta yllätyksiä ei tule. Jatkuvaa minuuttiaikataulua ei kukaan tietenkään jaksa, mutta sitä varten ovatkin lusmuilupäivät, joita on yleensä kerran-pari viikossa ja tällöin annan itselleni luvan kasata pyykki- ja tiskivuoria yms. Välillä meillä on viikkoja, jolloin olen monta päivää yksin lasten kanssa, tällöin on hankittava apuvoimia (kts. kohta L) hyvissä ajoin, jotta treenit onnistuvat. Myös treeniohjelma elää arkiohjelman mukana eli lepopäiviksi osuu usein miehen työreissupäivät.

B Baby Burnout eli suomeksi synnytyksen jälkeinen masennus (en tiedä onko tuo oikea käännös englanniksi, mutta anyway)

Jopa 10-15% synnyttäneistä äideistä (hurja luku!) sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tätä sairautta voi ehkäistä ja hoitaa pysyttelemällä hyvässä fyysisessä kunnossa, mikä taas auttaa henkiseen hyvinvointiin eli liikunta on tärkeää niin raskaus- kuin synnytyksen jälkeisellä ajalla.

E Eskari ja kerhot yms.

Jos lapsia on useampia ja hoidat pientä vauvaa kotona, on useassa kunnassa tarjolla kunnallisia/ seurakunnan järjestelmiä tmv. tahon järjestämiä lasten päiväkerhoja. Itse olen kiikuttanut lapset pari kertaa viikossa kerhoon kolmeksi tunniksi (nyt isompi käy jo eskaria) ja painunut vauvan kanssa vaunulenkille. Lapset saavat tasokasta leikitystä, sosiaalisia kontakteja ja oppivat muuan muassa askartelemaan, joka on minun heikko kohtani lasten kasvatuksellisesti.

I Imetys

Vauvan luonnollisin ruokintamuoto on tietysti imetys, olen imetyksen vankka kannattaja ja puolestapuhuja, mutta se on asia erikseen. Imetys helpottaa huomattavasti arkea, kun pullojen ja maitojen lämmityksen kanssa askarteleminen jää pois. Vauva kannattaa silti opettaa syömään rintapumpulla pumpattua maitoa, sillä muuten voi olla hankalaa suorittaa pitkiä harjoituksia.  (kts. myös kohta N).Olen ollut myös viikonlopun harjoitusleirillä keskimmäisen muksun ollessa noin 7kk vanha (hän oli osittaisimetyksellä eli söi jo vähän muutakin ruokaa) ja imetys jatkui onnistuneesti leirin jälkeen.

K Koko perhe liikkuu

Lapset voi ottaa lenkille mukaan. Isoin muksu viihtyy hyvin jalkalenkeillä mukana pyöräillen. Samalla voin antaa laatuaikaa lapselle juttelemalla niitä näitä, kun kaksi muuta huomionvaatijaa ovat kotosalla. Pienempien lapsien kanssa lenkillä vaaditaan erikoisvälineitä kts. kohta V.

L Lapsenvahdit

Kaikki sopivat uhrit: isovanhemmat, tädit, sedät, siskot, veljet, kaverit & ystävät, kummit, jopa naapurit jne. kannattaa valjastaa silloin tällöin hyötykäyttöön eli lapsenvahdiksi. Itsellä on käynyt hyvä flaksi, sillä minulla on todella huippu lähipiiri (erityisesti kiitos äiti!) ja he vahtivat mielellään lapsiamme silloin tällöin ja joskus vähän liian usein (tai sitten he vain feikkaavat hyvin, että se on mukavaa puuhaa). Joskus olen maksanut jopa palkkaa parille nuorelle sukulaistytölle, kun he ovat vahtineet lapsiamme, jotta pääsen treeneihin.

M Motivaatio

Kun väsyttää niin turkasesti tai kaikki ärsyttää ja tekee mieli kaivautua soffatyynyjen alle, on parempi muistutella itseään ankarasti, missä se mieli kirkastuu. Jos edellisenä yönä on tullut nukuttua 4h puolen tunnin pätkissä voi itseään armahtaa ja vaihtaa tehotreenin rauhalliseen metsäkävelyyn. Hyvin harvoin lenkille lähtö on kaduttanut jälkeenpäin. Tavoitteiden, niin kilpailullisten kuin muidenkin asettaminen motivoi lähtemään lenkille silloinkin, kun ei huvittaisi. Kilpailuihin uskaltautuminen ei-niin-hyväkuntoisena on tärkeää, ainakin itselleni tulee yleensä valtava motivaatiopuuska myös huonosti menneiden kisojen jälkeen. Jos jää odottamaan hyvään kuntoon pääsemistä, jotta voi osallistua kisoihin, saa odottaa loppuelämänsä.

N Nukkuminen

Pienten lasten vanhemmilta voisi kysyä, että mitä se on? Meillä perheen pienin (5,5kk) nukkuu ja on nukkunut äidin kainalossa koko lyhyen elämänsä. Tällä hetkellä hän nukkuu keskimäärin 9-10h yössä 2-8:lla herätyksellä. Itse valvon yleensä illalla vielä hetken sen jälkeen, kun hän on nukahtanut. Isommat lapset ovat oppineet nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssään läpi yön noin 8kk:n ikäisenä.

Omat, vauvasta johtuvat huonosti nukutut yöt, voin laskea yhden käden sormilla koko neljän kuukauden ajalta. Vauvan syöttäminen onnistuu hyvin minulta jopa nukkuessani. Neuvolassa ja jo synnytyssairaalassa on kauhisteltu yleisesti perhepedissä nukkumista, mutta itse en ole koskaan pyörähtänyt vauvan päälle, kai se on jotakin äidinvaistoa. Mielummin nukun näin ja herään selkä puuduksissa epäergonomisesta asennosta vauvan viereltä, kun nousen monta kertaa yössä syöttämään ja nukuttamaan vauvaa omaan sänkyynsä. Lähes poikkeuksetta vauva nukahtaa viereeni yöllä heti syönnin jälkeen tai syö puolinukuksissa, mutta jos yritän laittaa hänet omaan sänkyyn, hän herää nostamiseen ja aloittaa huutokonsertin välittömästi. Päiväunia meillä nukutaan enimmäkseen vaunuissa, siihen ei onneksi tarvita äidin välitöntä läheisyyttä.

O Oma aika

Paljon on sellaisia wannabe-äitejä, jotka perustavat elämänsä pelkästään lapsilleen ja pitävät sitä suurena ongelmana, jos joku haluaa tehdä uraa tai jotakin muuta äidiksi tulonsa jälkeen. En ole kovin kunnianhimoinen uran suhteen, mutta urheileminen on minulle tärkeää ja urheilullisten tavoitteiden toteuttamiseksi olen välillä itsekäs. Haluan edelleen hyvinvointi- ja liikunta-alan yrittäjäksi, mutta en perheen kustannuksella. Uskon, että urheileminen antaa enemmän kuin ottaa, siksi omaa aikaa omien ajatuksien kanssa on hyvä olla säännöllisesti. 

R Ruokailu

Kohdassa I, kävin läpi jo vauvan ruokailua. Yhtä tärkeä asia on oma ruokailu. Tästä kohdasta voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta sanotaan nyt pari pääasiaa. Jo pelkästään imetyksen onnistumisen ja laadukkaan rintamaidon erittymisen kannalta on supertärkeää pitää huoli kunnollisesta ruokavaliosta. Terveellinen, runsas ja monipuolinen ruokavalio pitää yllä maidontuotantoa, pitää maidon ravinnepitoisuudet kohdillaan, auttaa itseä kehittymään ja palautumaan treeneistä ja ennen kaikkea auttaa jaksamaan arjen hässäkkää. Toisaalta hyvän ruokavalion noudattaminen vaatii aikaa kokkaukseen ja viitseliäisyyttä suunnitella ruokia, reseptejä ja kauppalistoja. Panostus kannattaa, sillä lopputulos jää  plussalle vaivannäköön nähden.


S Synnytyksen jälkeen

Synnytyksen kulku ja siitä palautuminen on hyvin yksilöllistä. Itse arvioisin päässeeni kohtuullisen helpolla, mikä osittain on omaa ansiotani, sillä olen ollut aina kohtuullisessa fyysisessä kunnossa, mikä auttaa asiaa huomattavasti. Synnytyksen jälkeiseen liikuntaan on melkoisesti ohjeita tarjolla ja yhdistävä tekijä niissä on se, että hyssytellään ja suorastaan pelotellaan riskeistä ja komplikaatioista. Harvemmin neuvolastakaan saa mitään aktiivisuuteen kannustavia ohjeita. Ainakin omakohtaisella kokemuksella Tampereen ja Kangasalan neuvoloista paremminkin toppuutellaan, että älä vaan väsytä itseäsi edes ajattelemalla mitään liikuntaa.

Mielestäni pitäisi enemmän kannustaa äitejä liikkumaan, jotta yhdeksän kuukauden ajan romahdutettu fyysinen kunto ei rapistuisi edelleen raskauden jälkeen ja raskausaikana hankittu rasvamassa ei jäisi lopullisesti vyötärölle. Tottakai pitää ottaa huomioon, että raskaus ja synnytys on kova kokemus kropalle, mutta väittäisin, että vielä kovempaa on se, että sama suunta kohti kuilunpohjaa jatkuu vielä useita kuukausia synnytyksen jälkeen.

Omaa kroppaa kuunnellen voi aloittaa treenaamisen, vaikka seuraavana päivänä synnytyksestä. Ensimmäinen harjoitus voi olla 15min hidasta kävelyä vaunuja lykkien. Moni ei tätä edes harjoitukseksi laske, mutta synnytyksen jälkeen tärkeintä on liikkeelle lähteminen. Ensimmäistä keskivartalojumppaa tehdessäni huomasin, että pari kierrrosta suunnitellun kolmen sijasta riittää, enkä jäänyt märehtimään suunnitelman muutosta sen kummemmin, kuten tavallisesti olisin tehnyt. Seuraavalla kerralla sitten enemmän jne.

Pitää myös muistaa, että kroppa raskauden jäljiltä ei tunnu omalta ja esimerkiksi soutaminen, ylämäkien pyöräily ja moni muu juttu tuntui sangen eksoottiselta, vaikka ei haitallista millään tavalla ollutkaan. Oman kropan kuuntelussa on tärkeää mieltää, mitä kannattaa oikeasti jättää väliin ja mitä voi tehdä, vaikka se ei ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan menisikään.

U Urheiluliivit

Tämä on äitiurheilijalle, varsinkin imettävälle sellaiselle, tärkeä osio. Maidonnousun aikaan heti synnytyksen jälkeen on parempi vain välttää sellaista liikuntaa, mikä aiheuttaa kivuliaita tuntemuksia etumuksessa. Maidontulon tasaannuttua on tärkeää löytää mahdollisimman tukevat, mutta silti puristamattomat urheiluliivit. Ilman kunnollisia liivejä on kaikki pomputtava urheileminen suoranaista kidutusta.

Liivit eivät saa puristaa, sillä silloin on olemassa rintatulehduksen vaara, jos tiehyeitä pääsee puristumaan tukkoon asti. Rintatulehdus muuten sattuu enemmän kuin itse synnytys, joten suosittelen ottamaan asian vakavasti. Ainakin ensimmäisten kuukausien ajan liiveihin olisi hyvä mahduttaa myös liivinsuojat ja talvella esimerkiksi hiihtäessä rinnanlämmittimet. Kylmettyminen on toinen asia, joka saattaa edesauttaa rintatulehduksen syntymistä. Itselläni on käytössä kaksin kappalein Shock Absorber Max Sports Bra- liivejä ja soututreeneissä H&M:n vuorattu pehmeä urheilutoppi, joka ei hierrä kainaloista käsien tehdessä laajaa liikettä, kuten taas ensin mainitut liivit tekevät.

V Välineurheilu

Lasten kanssa harrastaminen on mukavaa. Vauvat yleensä tykkäävät hirmuisesti nukkua, kun menopeli heiluu ja tutisee. Meillä kaikki ovat viihtyneet mainiosti vaunuissa ja vaunulenkkeily on ollut isossa osassa etenkin ekan muksun ja nyt myös tämän kolmannen kanssa. Ekalla ja keskimmäisellä on sen verran vähän ikäeroa, että vaunulenkkeily ei onnistunut ilman kaksosvaunuja.

Meillä on tällä hetkellä Baby Jogger F.I.T.- juoksuvaunut, joissa pienelle vauvalle on kova vaununkoppa erikseen. Vaunut toimivat superhyvin niin lenkillä kuin arjessa. Kunnollisiin vaunuihin kannattaa panostaa, jotta lenkkeily ei ole siitä kiinni. Toisekseen meidän Babyjoggerit olivat huomattavasti keskimääräistä vaunujen hintaa edullisemmat.

Pienille lapsille on olemassa myös pyörän peräkärryjä ja hiihtoahkioita tai jopa kombisettejä, joista saa lisäosilla vaunun lajiin kuin lajiin (Fjellpulken, Chariot). Meillä on käytössä vaunujen lisäksi vauvan kantorinkka, joka antaa mahdollisuuksia tehdä esimerkiksi polkuvaelluksia tai lähteä hiihtokisoissa kannustamaan umpimetsään. Sopivat välineet hankkimalla saadaan taas muutama tekosyy liikkumattomuudelta poistettua :)

Nämä olivat tietenkin omia mielipiteitäni ja tapojani tehdä asioita, mutta toivon, että tästä olisi hyötyä & vinkkejä myös muille!

Loppuun ajattelin vinkata muutaman superäidin:

Simone Niggli, suunnistus, kolmen lapsen äiti, moninkertainen maailmanmestari
Riitta-Liisa Roponen, maastohiihto, yhden lapsen äiti, kansainvälisen tason hiihtäjä ja arvokisamitalisti
Kirsten Van Der Kolk, soutu, kahden lapsen äiti, voitti mm. olympiakultaa ensimmäisen lapsen jälkeen
Paula Radcliffe, maraton-juoksija, kahden lapsen äiti, mm. maratonin ME-nainen, jatkoi uraansa myös lastensaannin jälkeen.


Ekan muksun kanssa tuli kulutettua vaunun renkaita varmasti eniten :) historiallinen kuva vuodelta 2008






2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Ei lapsen hankinta vaikuta ollenkaan urheilua rajoittavalta tekijältä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Aihe on sydäntä lähellä, niin siitä oli kiva kirjoittaa :)

      Poista