keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kohti ensilumia

Pahoittelut venähtäneestä päivitysvälistä. Ensin levisi vanha tietsikka, läppärin näyttö irtosi kokonaan toisesta reunasta. Vika oli mekaaninen, mutta hiukan alkoi jänskättää, että koska se lakkaa lopullisesti käynnistymästä. Uusi kone hommattiin vihdoinkin varmaan vuoden suunnitelemisen jälkeen ja käyttämisen opettelussa vierähti tovi. Kosketusnäytön periaatteella toimiva hiiri tuotti luontaiselle nörtille hieman ongelmia, puhumattakaan siitä, kuinka paljon käyttöjärjestelmät ovat muuttuneet periaatteiltaan viimeisen viiden vuoden aikana, mitä vanha kone kesti.. :D

Asiasta kukkaruukkuun, tietsikoita saa aina uusia, mutta terveyttä on vaikeaa ostaa, kuten olen ennenkin todennut. Tässä viime aikoina olen joutunut seuraamaan vanhimman pikkuiseni sairastamista. Treenit ovat jääneet toisarvoiselle sijalle, samoin bloggaaminen, kun jatkuva huoli kalvaa mielessä. Onneksi saimme lähetteen lastenlääkärille tarkempiin tutkimuksiin, niin jospa tämä ikävä sairastamiskierre katkeaisi vihdoinkin.

Sairastin itse myös pienet tuplaflunssat, jotka haittasivat treenejä. Toisaalta muutaman päivän ekstra-lepo tuntui tuoneen kuntoa eteenpäin, sillä parissa treenissä meno on ollut taas pykälän parempaa. Tänään kävin juoksemassa pikkulenkkiä flunssa nro 2 jälkeen ja pyöräytin kuntoradan pimeässä kohdassa nilkan ympäri. Jalka on ihan älyttömän kipeä, mutta toivon sen parantuvan muutamassa päivässä. Yleensä ylijoustavista nivelsiteistä on ollut hyötyä näissä tapauksissa. Viimeksi keväällä kompastuin saippuakuplapurkkiin pihassa ja silloin parantuminen oireettomaksi kesti vajaan viikon.

Tällä viikolla treeniohjelmassa olisi ollut 5000m ergotesti, mutta siirrän testiä myöhemmäksi sairasteluiden takia. Toivottavasti lumileirin jälkeen ei ole niin syvässä montussa, että testin saa tehtyä ja mielellään tuloskin saisi olla hyvä. Lauantaina olisi ohjelmassa lähtö Ylläkselle. Tätä leiriä on odotettu ja treenisuunnitelmia hiottu. Hiihtoon on tänä vuonna treeniohjelmassa extrasuper-panostus. 

Kaikenlaista pikkusälää on vielä tehtävänä ennen reissuunlähtöä. Autossa on jo boksi katolla, suurin osa suksista askarreltu valmiiksi, mukaan lukien minun uudet superpertsan palikat! Niistä lisää myöhemmin..

 Vielä olisi perheen huoltopäälliköllä pientä sauvaduunia: 


Siniset sauvat ovat omat vanhat halpissauvani. Putket ovat melko painavat ja remmit hiertävät käsiin rakkoja isommilla kilometrimäärillä. Kuvassa olevat keltaiset putket ovat mieheni vanhoja sauvoja, jotka ovat jo vähän enemmän elämää nähneitä.

Uusiin sauvoihini tulee sinisten sauvojen kahvat & sommat, keltaiset hiilikuituputket sekä kokonaan uudet Rexin remmit. En malta odottaa! 

Olen kerran hiihtänyt tuolla keltaisella putkella ja oli hiukka eri svingi, myös remmi tuntui kuivaharjoittelussa tosi istuvalta. "Uusia" putkia on kuvassa tosiaan kolme ja toivon, että se neljäs on ulkovarastossamme tai muuten olemme pulassa.. :D



Meidän perhe kuluttaa hirmuisesti niin materiaalisesti kuin rahallisestikin urheiluvälineitä ja -vaatteita, mutta voin kertoa, että olemme siinä mielessä ekologisia, että kaikki vehkeet ajetaan 100% loppuun ja risoistakin tehdään varaosia. :D 

Toinen hyvä esimerkki sauvatuunauksen lisäksi on rullasukset, joilla tänä vuonna hiihdin. Ne olivat ensiksi eri paria, kunnes toisesta suksesta katkesi runko. Otettiin käyttöön alkuperäinen suksi, josta oli pyörät jumissa, vaihdettiin vain katkenneesta suksesta toimivat pyörät... 

Ja taas mennään!