torstai 30. tammikuuta 2014

Kisajännitystä

Kyllä voi vanhaakin jännittää yhdet ergokisat. Ennätys on uusittu jo kertaalleen tänä talvena, mutta nälkä kasvaa syödessä ja tekisi mieli nipistää vielä vähän. Viime viikolla tein viimeisen tiukan ergotreenin ja viikonloppuna oli ohjelmassa hiihtoa + sekalainen voimatreeni (raskas & kuormittava sellainen). Mitään optimivalmistautumisia en ole näihin kisoihin tehnyt, sillä tavoitteet ovat kesän souduissa. Eilen kidutin itseäni katselemalla juutuupista vanhoja ergokisoja videolta.. 

Tänään on ollut ohjelmassa lepopäivä, joka sisälsi mm. shoppailureissun Ideaparkkiin ja keskimmäisen muksun purukaluston korjaussuunnitelma-hammaslääkärireissun kylille. Nyt illalla kävin vielä jäädyttämässä itseni luistimilla Ice Skating Tour- tapahtumassa tuossa naapurikentällä. Tunnin jaksoin, kunnes tultiin keskimmäisen kanssa kotiin tähän 50m päähän ja iso superluistelija-tytsy jäi vielä vetämään toisen tunnin eli loppuun asti.

 Ihkut pinkit pallokuvioiset luistimet ovat Reebokin. Nämä oli pari vuotta sitten ihan pakko saada, vaikka maksoivat hunajaa. 

Shoppailureissut painottuva aina urheiluliikkeisiin, lastenvaateliikkeisiin ja idiksen laiffiin, joka on monipuolinen luontaistuote-kauppa. Tämä ei ole mainos, sillä pulju on kallis, mutta koska siellä on hyvä valikoima laadukkaita tuotteita, olen keskittänyt ostokseni sinne. 

Tänään reissusta tarttui mukaan: 

Uudet tukisukat Mamulle ja parit collarit vanhimmalle junnulle. Kaikki vaatteet ovat taas pieniä..


 Koko on niinkin jäätävä kuin 146/152. Mittasin tytön ja hän oli 138cm pitkä, ihan hyvä lukema juuri 7v. täyttäneelle. Kaikki vaatteet ovat silti pieniä, olisiko tavallista pidemmät raajat. Pitäisi ainakin soutuun olla geenit kohdillaan, mutta tuolla pituudella tulee tuskin kevyen luokan soutajaa :D

 Jumipohkeelle uudet tukisukat. Niken vanhat sukat tuhosin suunnistusmaratonilla syksyllä ja Zeropointin säärystimet eivät tunnu hyvältä maksimivauhdeissa. Josko nämä toimisivat, huomenna koeajolle viimeistelytreenissä.


Ihana kalenteri, jossa paljon tilaa menoille (joita meillä riittää). Muksut tarkistavat joka päivä, monesko päivä on ja kenen nimpparit + huolehtivat kuukauden vaihdosta. Tänne voin merkata kerhon lelupäivät ja eskarin jumpat yms. Voivat sitten itse pitää huolen, kun aina unohtelen. 
 
 Lifesta tarttui mukaan elintärkeä magnesium. Ilman sitä ei pysty nukkumaan, kun levottomat jalat vaivaa. Kaksi pilleriä joka ilta ja simsalabim.

 Lauantain kisan jälkeen nautin tummaa suklaata. 

Ja kuiviin talvikäsiin laitan Weledan tyrnikäsivoidetta. Ihan huippu luonnonkosmetiikka-sarja. Sain joululahjaksi saman sarjan suihkuvoiteen ja se on ollut tosi hyvää. Käsivoidekin tuntui hyvältä. Soutajalle on tärkeää pitää kädet soutukunnossa, vaikka minulla ei koskaan ole ollutkaan mitään rakko-ongelmia (nuoruus hevostyttönä ja lantalinkona lienee syynä siihen). 

Raakapatukan salakuljetin Linkosuon kahvilaan, ostin sille kaveriksi vihreää teetä. Muksulle isoin pulla ja kaakao. Äiti oli hövelillä tuulella ja poika on niin ajokoiran näköinen, että saa vähän energia antaakin. 

Lisukkeeksi vielä rooibos-teetä teenistille.


Ergokisoihin valmistautuminen on pitänyt sisällään:

to- viimeistelytreeni ergolla sis. 4x500m kisavauhtia tai vähän reippaampaa
pe- lepo (tunnin PK jäi väliin väsymyksen vuoksi, huonosti nukuttu yö alla)
la- aamu: hiihto vapari 1h (pikkukovaksi lipsahti) ilta: kestovoimatreeni verkkoineen 1h50min sis. dynoa, skiergoa, keskivartalokuntopiiriä
su- hiihto 3h pertsa, Aerk

ma- vaunulenkki 1h15min PK-
ti- juoksulenkki 50min PK
ke- hiihtolenkki 60min Aerk vapaa
to- lepo
pe- ergotreeni 45min sis. fartlek
la- kisat 

Lauantain kisoja odotellessa! :)








lauantai 25. tammikuuta 2014

Välipala-inspiraatiota!

Vuoden alusta tein muutamia viilauksia omaan ruokavaliooni. Päätin tehdä seuraavat muutokset:

- Kaikki sokeri ja vehnä pois, myös ruis todennäköisesti joutumassa pannaan (vatsaoireiden vuoksi)
- Väli- ja iltapalojen laadun parantaminen
- Kasvisten määrän tuplaus puolesta kilosta kiloon/ vuorokausi, jossakin vaiheessa määrä on lipsahtanut takaisin alaspäin. Huomaan olossani selvästi, että iso määrä kasviksia tekee hyvää.

Ruokavalio-systeemi on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Viime viikonloppuna tosin retkahdin pitkästä aikaa ostamaan irtokarkkeja erittäin huonosti nukutun yön ja sitä seuranneen painajaismaisen päivän jälkeen. Moisesta tuli onneksi niin hirveä olo pariksi päivää, että ei tee mieli retkahtaa enää ikinä.

Huonoja öitä on piisannut, vaikka pääsääntöisesti saan nukuttua jopa 7h putkeen. Vauva osaa nousta seisomaan, mutta ei laskeutua ilman onnettomuuksia, siksi nukkuminen on joinakin öinä jäänyt muutamaan parin tunnin pätkään. Esimerkiksi eilen jätin väsymyksen takia kokonaan treenin väliin, sillä yö oli kuin kauhuleffasta (minä olin se zombie). Oikea ratkaisu, sillä tänään taas hiihto maistui ja olo oli paljon parempi. Olen kehittynyt melko hyväksi kokonaisrasituksen hallinnassa.

Sokerittomuus pitää myös pään virkeänä ja olen ollut yleisesti parempivoimainen arjessa. Vehnättömyys rauhoittaa vatsaa ja poistaa turvotusta. Tällä hetkellä huomaan, että painonpudotus alkaa vaatia vähän tarkempaa puunausta. Tähän asti olen voinut syödä ihan mitä haluan ja ihan kuinka paljon ja raskauskilot ovat hävinneet kuin itsestään. Tosin täytyy myöntää, että näillä uusilla systeemeilläkin annoskoko on edelleen valtava. Imetysaikana en varsinaisesti suosittele kenellekään tietenkään painonpudotusta, mutta jos paino itsestään putoaa ilman näläntunnetta, niin miksikäs ei, niin se luonto on tarkoittanutkin. Raskausaikana monesti aineenvaihdunta muuttuu ja elimistö kerää herkästi rasvaa, jotta äiti varmasti pystyy ruokkimaan vauvan. Muinainen geenien sanelema suojarefleksi.

Tässä esittelyä hieman välipala-virityksistäni, näistä tulee hyvä olo ja ravintoaineiden saantikin on kohdillaan. Mottoni painonhallinnassa tällä hetkellä on "Syö mahdollisimman paljon ja laihdu mahdollisimman paljon"! 

Ravintoainerikasta ruokaa eli kasviksia, hedelmiä ja marjoja fokusoimalla tämä onnistuu 100%:sti. 


Tästä kaikki lähtee. Puoli purkkia violettia rahkaa (rasvaa 2,3% perusnollan sijasta), pari lusikallista jogurttia ja nam. Opiskeluaikoina pyörittelin silmiäni, kun innokkaat fitness-harrastaja-toverini kaivoivat ehrmannit ja lusikat esiin käsilaukusta ja söivät hupskeikkaa siitä vaan välipalan ajasta ja paikasta huolimatta. Perusrahka on pahaa ja hapanta, mutta tämä yhdistelmä osuu ja uppoaa :)
 

Hups, mikäs setti se tämä on? Lasi luomupunkkua, parit pähkinät ja pari palaa 70% minttusuklaata (+ hyvä ruotsalainen rikosleffa). Viikonlopun pieniä nautintoja :)
 

Kaurapuuro, jonka unohdin syöttää vauvalle. Söimme myöhäisen päivällisen, käytin vauvan kylvyssä ja olin ajatellut kokeilla, jos vielä puuro maistuisi ruuan päälle, ettei yöllä nälkä yllätä. Vahingossa laitoinkin hänet suoraan nukkumaan :D En raaskinut heittää luomukaurapuuroa roskiin, niin päälle vaan lusikallinen jogurttia ja mustikoita ja omaan suuhun.


Vadelmarahkaa edm. pohjalla, luomujälkiuuniruisleipä päällä voita, juustoa, salaattia, kananmunaa ja paprikaa. 


Lasten välipala. Itse en ristiinreagointiallergian vuoksi uskalla syödä moniakaan hedelmiä sellaisenaan. Lapsille kyllä maistui, yleensä tällaiselle lautaselle laitan vielä esimerkiksi luomurusinoita. Monet lapset inhoavat kasviksia, mutta kun ne antaa raakoina ja herkullisesti aseteltuina paloina/ lohkoina ne ovat suurinta herkkua. 



 Jogurtti-/rahkapohja, tyrniä, saksanpähkinää ja muutama raita hunajaa.



 Jogurtti-/rahkapohja + granaattiomenaa. Katselin joulunaikaan Jamie Oliverin kokkiohjelmaa, jossa hän opetti, että granaattiomenan siemenet lähtevät, kun halkaistua hedelmän puolikasta koputtelee lusikalla reippaasti kuoren puolelta. Melkoinen ahaa-elämys, helpottaa kummasti elämää, kun siemeniä ei tarvitse ronkkia kalvojen välistä yksi kerrallaan. Blondikin voi oppia uutta..


Verigreippiä, raejuusto-pähkinätahna-sotkua, itsetehtyä mysliä kauramaidolla ja mustikoilla. 


 Iltapuuro omatekoisista viidenviljanhiutaleista (kaura, ohra, ruis, speltti, tattari) ja tyrniä lisukkeena.


Mansikka-rahkasmoothie, tattarimuroja kauramaidolla ja cashew-pähkinöitä. 


SweetGreen- viherpirtelö, salaattia, banaani, päärynä ja omena + vettä.


Ihanan myrkynvihreä väri, tämä maistui uulkonäöstä huolimatta tosi hyvälle :)


Ja vihdoinkin! Päätin, että toinen kerhopäivien aamujen vaunulenkeistä on omistettu opiskelulle. Mitä nopeammin hommat on valmiit, sitä nopeammin saa taas tehdä aamutreenejä. Jos ei kepillä, niin porkkanalla ;) Aloitin duunin kaivelemalla matskut esiin ja sain lisäksi kirjoitettua pari sivua. Yhteensä tein ekalla kerralla opiskeluhommia 2,5h ja kävi niin kuin ajattelinkin, en meinannut millään malttaa lopettaa. Aloittaminen aina vaikeaa..

 

perjantai 17. tammikuuta 2014

Perjantai-fiilistelyitä

Kotona on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Lapset nukkuvat ja mies on vielä iltamyöhällä voitelemassa suksia viikonlopun SM-hiihtoja varten. Edessä on jännittävä viikonloppu hiihtokisoineen, ainakin huomenna lähdemme mukaan kannustamaan koko perheen voimin. Ilta kului haaliessa kasaan kaikki paksut ja lämpimät vaatteet pakkasta vastaan.

Vauva on nukkunut kylmyydestä huolimatta vaunuissaan tyytyväisenä päikkäreitä joka päivä. Sisällä hän ei päivällä suostu nukkumaan varttia kauempaa ja sitä kiukuttelua, joka siitä seuraa ei kestä kukaan. Pukemista kyllä riittää: alusbody, sukkahousut, paksu college-puku, villahaalarit, ohuet villasukat, paksut villasukat, toppatöppöset, kypärä-myssy, pipo, tumput, toppahaalari, neulottu paksu villapeitto makuupussiin, paksu untuvamakuupussi, sadesuoja ja harso... :D Vaunut ovat avomalliset juoksurattaat ilman jalkapeitteitä yms. niin vaaditaan "hieman" toppausta. Onneksi itselle hiihtolenkille riittää vähän vähemmän.

Kävin tänään hiihtämässä koti-Kyötikkälässä tunnin kevyen iltatreenin. Puolet tasuria 750m pertsanladulla ja puolet vaparia 400m urheilukenttää ympäri. Oli mukava hiihtää ja pitää hattua nostaa kunnan latumiehille ja -naiselle, olivat lumikolalla tehneet ihan laadukkaan pertsan ringin ja vapariakin pääsi hissukseen vähän enemmän möykkyisellä baanalla. :) Pari kanssahiihtäjää oli pyörimässä, mutta ei tullut ollenkaan samanlaista ahdistusta kuin Kaupin tykkibaanalla, jossa tuntui kuin olisin ollut keilapallona.

Iltapalaksi tattarimuroja mustikoilla ja kauramaidolla + raejuustoa luomupähkinätahnalla. Melkein kaksi viikkoa ilman sokeria, herkkuja ja suusta sisään vain laadukasta ruokaa ja paljon.
Kisapaino here I go again! Enää ei tee edes tummaa suklaata mieli. 
Niin hyvä olo, suosittelen lämpimästi :)


Vielä pikaiset rentoutukset ja venyttelyt rollerilla ja kumpparilla ja sitten peti kutsuu, jotta jaksaa kannustaa ja myös itse treenata viikonloppuna. Voin kertoa, että ulkoilmamyrkytyksen jälkeen vaatii motskaria lähteä vääntämään omaa treeniä (ja alla vielä tuplatreeni, aamulenkille nääs ennen kisoja). 
Hiihtojännitystä on ilmassa! :)





tiistai 14. tammikuuta 2014

Liiton talvileiri 10-12.1.2014

Muutaman vuoden tauon jälkeen osallistuin taas Melonta- ja soutuliiton järjestämälle viikonlopun pituiselle talvileirille. Aikaisemmin leiri on kulkenut hiihtoleirin nimellä, mutta tänä vuonna ei paljon hiihtelyyn ollut mahdollisuutta, vaikka olisi ollut kiinnostusta (lumenpuute).

Leirille lähtö oli melko jännittävää omalta osaltani, sillä en ole koko 9 kuukauden aikana ollut ainoatakaan yötä pois kotoa ja vauvan nukkuminen on vielä, miten sen nyt nätisti sanoisi, vaihtelevaa. Pelkäsin kuitenkin turhaan, yöt olivat menneet isän hoidossa hyvin ja sunnuntai-päivä mummun hoidossa myös, isän ollessa hiihtokisoissa. Perheessämme oli siis sangen tapahtumarikas viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Leiriohjelmassa oli mm.

- Syömistä, ihanaa mennä valmiiseen & terveelliseen ruokapöytään, söin erilaisia kasviksia niin paljon, että oli vatsa kipeänä koko ajan.


Aamupala-setti: puuroa, marjoja, porkkana-sämpylä, kananmuna, kasviksia/juustoa/kinkkua, verigreippiä, juomaksi vettä ja toisena aamuna löysin jopa tuoremehuhanan vesihanan vierestä :D



Lounas: valitsin muutaman pääruokavaihtoehdon joukosta riisia ja kasvispullia, uuniporkkanoita, kinkku-pasta-kananmunasalaattia, marinoitua punakaalia, täytettyä paprikaa, hölskytyskurkkuja + erilaisia tuorekasviksia. Punakaali oli niin makeaksi marinoitua, että meinasi jäädä syömättä. Olen ollut nyt viikon kokonaan ilman sokeria ja vähentänyt myös vehnätuotteet aivan minimiin, olo on huomattavasti parempi. Punakaali oli niin makeaa, että ei meinannut saada syötyä.


Päivällinen: Broilerinfilettä, lohkoperunoita, Ratatouille-kasviksia, kaalisekoitus-jauhelihagratiinia, porkkanaraastetta, sienisalaattia, marinoitua punasipulia + tuoreita kasviksia. 


Jälkkäriksi vihreää teetä ja mansikka-vadelma-herukka-puolukkakiisseliä. Jälkkärit söin joka ruoalla, tarjolla oli kiisselin lisäksi marjarahkaa ja -pirtelöä. Onneksi jälkkäreissä oli käytetty vallan kitsaasti sokeria, niin vedin ihan hyvällä omatunnolla sokerilakosta huolimatta.

- Treenaamista, mm. kahvakuulaa, redcord-naruharjoittelua, soututekniikkaa, jumppapallo- ja lihaskuntoharjoitteita ja sauvakävelyä.


 Kahvakuulailua, onneksi kuula tärähtää kuvassa, niin kukaan ei näe kuinka pieni se on. :D 
Vieläkin on kolmen päivän kuluttua takareidet superkipeät..


Redcord-harjoittelun ohjasi moninkertainen melonnan arvokisamitalisti Anne Rikala. Opastus oli tosi hyvä ja aion muutamia keskivartaloliikkeitä napata jo seuraavaan keskivartalojumppaan. Vaihdan jumpan aina, kun punttiohjelmakin vaihtuu ja puntti vaihtuu sopivasti tällä viikolla. 

- Nukkumista, ekana yönä vieraassa paikassa en saanut kovin hyvin unta, mutta toisena yönä kunnon väsytyksellä (4,5h treeniä päivän aikana) ja saunomisen jälkeen uni maistui oikein mukavasti. Nukuin 7h putkeen ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Aamulla heräsin tosin tuntia liian aikaisin vanhasta rytmistä..

- Luentoja, ravitsemuskoulutuksessa oli ihan perusjuttuja, joten en saanut niistä luonnollisestikaan paljon uutta irti, mutta soudun tehoharjoittelu- luennolla tuli muutama hyvä tipsi + paljon hyödyllistä vanhan kertausta. 


Soutuluennolla käytiin läpi ihan perusjuttuja PK-, VK- ja MK-alueiden käytöstä harjoituksissa ja harjoitusohjelmien suunnittelussa.


 Ravitsemuskoulutusta varten saimme edellisenä päivänä etukäteisläksyt. Itse kuuluin ryhmään, jonka tehtävänä oli kirjoittaa perjantaipäivän ruokapäiväkirja (ateriarytmi-ryhmä). Muut ryhmät kuvasivat aterioita (lautasmallin toteutuminen) tai tutkivat aamupissan väriä arabialaisessa (nestetasapainon määritys).


- Hieman "väsähtänyttä" läpänheittoa soutukavereiden kanssa. Vitsiä väännettiin mm. nestehukasta ja salaattilautasen koosta. Iso kiitos erityisesti huonekavereilleni Team Tampereen tytsyille!! Ja terkkuja myös muille kamuille :)


Normaalisti niin pedantti minä otti leirillä rennosti, eikä jaksanut nipottaa järjestyksestä. Täytyy tosin todeta, että tuo oli silmänlumetta, poislähtö-pakkauksen pikaisesta kestosta päätellen tavarani olivat sittenkin jonkinlaisessa järjestyksessä :D
 

Päivän kuntokuva. Erityisen tyytyväinen olen neljään vahvaan jalkaan ja ylimääräiseen käsipariin ;) 


Paluu takaisin kotiin oli hieman ankea, sillä pikkuisellemme tulee taas hampaita ja hän oli kovin kiukkuinen koko yön, joten unet jäivät noin 4-5 tuntiin. Olen myös aika väsynyt treeneistä, joten maanantai-päivä meni enemmän tai vähemmän zombina.

Sain väsymyksestä huolimatta aamulla tehtyä viikon ruokaostokset sisältävän kauppareissun, sekä 1,5h vaunulenkin. Seuraavaksi pesin kolme koneellista pyykkiä, raivasin kaikki tavarat paikoilleen viikonlopun jäljiltä, pesin koneellisen tiskiä, hain keskimmäisen muksun kerhosta kävellen (matka yhteensä 1,5km), tuunasin lounaan vanhasta ruuasta salaatteineen + välipalan & päivällisen ihan alusta loppuun. Tämän lisäksi leikin vauvan kanssa parissa pätkässä yhteensä ainakin pari tuntia, vaihdoin vaippaa monta kertaa ja imetin tietysti. Päiväunien aikaan suunnittelin pitkän pätkän treeniohjelmia ja kalenteria, kirjoitin yhden blogitekstin melkein valmiiksi ja siinä sivussa katselin viikonlopun hiihdot nauhalta.

Tässä pikkuisen ohjelmaa normipäivästä, kun taas viikonloppuna keskustelussa tuli esiin, että jotkut ihmiset luulevat, että kotona oleminen on pelkkää soffalla makoilua. 

PS. Mies ampaisi työpäivän jälkeen parin tunnin hiihtolenkille :D
PPS. Olen ollut myös opiskelija ja työelämässä perheellisenä yhteensä useamman vuoden, joten voin sanoa, että puolensa kaikissa vaihtoehdoissa. 

Minulla ei ole mikään kiire takaisin työelämään ja hankkimaan lapsilleni päiväkotilasten sairastelukierrettä. Lapset ovat vain kerran pieniä ja työ-oravanpyörää ehtii pyöritellä useamman kymmenen vuotta, vaikka muutaman vuoden olisikin kotona.














sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ennätystehtailua

Tässä hehkutus toissapäiväisestä 2k-testistä sekä voimatestitulokset. Olen niin innoissani kunnonkehityksestä, että treenimotivaatio kasvaa ihan potenssiin!

Viimeinkin sain rikottua 2000m ergoennätykseni, joka on vedetty A-junnuna v. 2004 sisäsoudun SM-kisoissa. Siitä historiallisesta vedosta en muista muuta kuin, että ko. kisassa oli huimaavan korkea taso, painoni oli nipinnapin kevyessä, lähdin aivan järkyttävän kovaa ja sippasin lopussa vielä kovempaa. 

Edelläni oli ainakin kuluvan vuoden ainoat A-maajoukkuenaiset sekä edelleenkin SE:tä hallussaan pitävä juniorivuosien soututoverini, joka sittemmin on valitettavasti joutunut himmailemaan soututouhuja vammojen vuoksi. Itseäni kehumatta huomauttaisin, että poikkeuksellisen kova ikäluokka on kyseessä. Olin muistaakseni vasta viides, ja olenkin joka vuosi katsellut A-tyttöjen tuloksia sillä silmällä, että monesko olisin ollut. Viimeiset neljä vuotta olisi joka vuosi hopeaa napsahtanut..

Kävin alkuviikosta pientä jaakopinpainia, että vedänkö testin normitreenipaikassani Linjalla vai olisiko parempi vetää Takolla eli soutukeskuksella. Kallistuin lopulta Takoon, jotta perhe pääsisi mukaan taas kannustamaan. 

Hyvä valinta tai ei, salissa oli muutamaa ergoa lukuunottamatta täyttä + altaalla porukkaa + pari pyöräilijää sekä pari tuntia spinninkejä alla eli ilmasto oli sangen raikas hengitellä. 

Toisekseen jäätävä ergojen humina ja kirkkisporukoiden yhteistahti hieman häiritsivät omaa rytmiä, vaikka yleensä pystyn keskittymään ihan hyvin omiin tekemisiini. Kuntosalilla treenatessa kun harvoin näkee, että joku kiskoisi perusvauhtia alle 35 tahdilla, niin olen tottunut leijumaan omissa treenisfääreissäni. Tässä taannoin oli kyllä hivenen vaikeaa keskittyä yhdessä VK-pätkässä, kun vierustoverilla oli ehkä eksoottisin soututyyli, mitä ikinä olen nähnyt.. Näytti suunnilleen tältä, mutta reilusti laajemmalla liikeradalla: http://www.youtube.com/watch?v=0QumGC9BxOQ

Verkka tuntui hyvältä ja päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, lähteä 1.54-vauhtia. Kahdelle tonnille lähden aina hivenen liian kovaa, koska vauhti tippuu joka tapauksessa ja matka on sen verran lyhyt, että loppu tulee aina enemmän tai vähemmän sisulla. 

Ekat 500m meni helposti, sitten tuli taas "kolmannen kynnyksen" bugi eli tuntui pahalta, kun syke huiteli 180-183 välillä. Tonnin jälkeen syke nousi taas pari pykälää ja hieman "helpotti", vaikka tuntui happi loppuvan. Vähän vähemmän olisi voinut olla vauhdin pudotus kolmannella ja neljännellä neljänneksellä. Ehkä ergokisoissa sitten. Nyt tuntuu, että kroppa sietää paremmin kovaa möykytystä ja nämä ergotestit ovat mukavasti avanneet suorituskykyä. 

Lopputulos näytti tältä:


Tavoitteena oli rikkoa alkuperäinen ennätys ja sen saavutin. Villeimmissä unelmissani etukäteen alitin 7.40, mutta tiesin, että siihen vaaditaan nappisuoritusta (jota nyt ei tullut). Ergokisoissa lähden kuitenkin rohkeasti yrittämään uudelleen. Todennäköisesti loppuaika siellä tulee olemaan 7.39-7.42 välillä, sillä kolmessa viikossa ei ihmeitä tehdä, kun kunto on valmiiksi jo ihan hyvällä mallilla. Mitään jäätävää panostusta ja loppuherkistelyä en aio kyllä tehdä ergotsempaloita varten. 

Arvoitus on myös se, että kuinka mahdollisesti ensi viikolla alkava hiihtokausi raskaalla tykkiladulla vaikuttaa suorituskykyyn. Myös voimaohjelma vaihtuu täysin erityyppiseksi kun mennään maksimivoimasta dyno-kestovoimaan. Tähtäin on kuitenkin kesän kisoissa ja nyt on varmistus, että oikealla tiellä ollaan.

Viime viikolla tein myös voimatestit edm. maksipunttikauden päätteeksi. Niihin olen myös tyytyväinen, sillä voimatasot ovat nousseet ihan mukavasti. Hiihtoa ajatellen yläkroppaan pitää saada vielä jerkkua lisää eli penkkiä ja kunhan paino on lopullisissa lukemissam myös leuat pitäisi kulkea paremmin. Mave, kyykky ovat ihan ok, mutta niissä on myös varaa parantaa. 

Tulokset tässä:
Penkkipunnerrus 40kg 1x
Takakyykky 75kg 3x
Maastaveto 80kg 1x
Jalkaprässi 190kg + kelkka, 
(Ei mitään hajua paljonko kelkka painaa, kevyt on verrattuna normiin, ko. jalkaprässi on ihan hanurista, kaipaan niin vanhaan Davidia :/ )
Leuanvetokone omapaino -15kg 1x

Kaikki muut paitsi leuat ovat parhaimmalla tasolla, mitä koskaan. Syksyllä 2010 pääsin yhden leuan, kun olin hyvässä kunnossa ja painoin 57-58kg. Jos joku muistaa niin, silloin voimatasot eivät muilta osin olleet kovin kummoiset. Voimajuttuihin olen myös siinä mielessä erittäin tyytyväinen, että tulokset ovat jatkuvasti olleet nousussa, vaikka paino on reippaassa laskussa :)
 Massa ei ole voimaa!


perjantai 10. tammikuuta 2014

Tammikuun ruokajuttuja

Joulun, uuden vuoden ja esikoisen kaksipäiväisten syntymäpäivien jälkeen vannoin, että en syö enää ikinä sokeria, vehnäjauhoa tai ylipäätään mitään muutakaan herkuiksi luokiteltavaa. Myös jatkuva ylensyönyt olo ja mahan venyminen ei tunnu mukavalta. Vatsavaivoja alkoi olla melkein päivittäin ja alkoi ärsyttää koko syömistouhu. Painoa tuli vain kilon verran (väliaikaisesti, nyt jo pois), mutta olo oli silti tosi huono.

Vaikka fiftysixty syödystä sapuskasta oli terveellisempiä verrattuna normaaleihin versioihin (mm. leivonnassa käytössä ainakin osittain spelttijauhot, rasvana oikea voi, sokerina luomuruokosokeri jne.), niin mukaan mahtui myös epäterveellisiä aineksia mm. sipsiä, suolatikkuja, cocacolaa, kaupan keksejä jne. Ja sokerikin on aina sokeria, vaikka se kuinka olisi vähemmän prosessoitua. Nyt on paluu arkeen tehty niin päiväjärjestyksen kuin ruokavalionkin suhteen ja jo parissa päivässä olo tuntuu paljon paremmalta. 

Olen kunnostautunut ja ahkeroinut myös ihan omakätisesti viime päivinä ruuanlaitossa, sillä lomalla luistelin keittiöhommista taidokkaasti: "Tee sinä ruokaa, minä vahdin vauvaa" tai "jos keksit jonkun hyvän iltapalan vink vink, niin minä ripustan pyykit sillä aikaa"- tyyliin. Toisaalta ennen joulua tuli suunnilleen asustettua köökissä ja synttäreille leivoin pari päivää kaiken "vapaan ajan" eli pienikin lepuutus tuntui isolta lomalta.


 Mustikka-valkosuklaaunelma (mustikka-rahkatäyte, valkosuklaakuorrute, kuorrute epäonnistui, mutta ihan syötävää kakku onneksi oli) Tämä kakku oli päivänsankarin oma valinta kaverisynttäreille, tosin tuunasin myös puolikkaan kakunjämän sukulaisten iloksi toisen päivän juhliin


 Kinuski-omppukakku (Omenahillo-vaniljavanukastäyte, kinuskikuorrutus) Tämä jättikakku oli sukulaissynttäreiden kakku


Punajuuri-suklaakakku (kuivakakku, hyvää oli), osa jauhoista spelttijauhoja, taikinassa 400g punajuuriraastetta ja runsaasti tummaa kaakaojauhoa. Tarjolla oli myös punajuuriteemaan sopivia suolaisia punajuuri-jauheliha-aurajuustomuffinsseja, jotka olivat mielestäni oikein hyviä. Pahoittelut heikosta kuvasta, en tajunnut napsia kuvaa kakusta erikseen ja rajaamalla ei oikein tullut hyvää.

Nykyään leivon ainoastaan juhliin ja muuten ehkä noin kerran kuussa. Leipominen on kivaa, mutta en halua kaikkia leipomuksia vyötärön ympärille.

Afterparty-juttuja:

Tomaattipohjainen currykana-kastike, luomuriisi, raita-kastike (kreikkalainen jogurtti, kurkku, suola), luomuporkkana-luomuananasraaste 


Itsetehtyä mysliä esikoiselleni (myslin suurkuluttaja, saa toki muutkin perheenjäsenet syödä), ainesosat: luomukaurahiutale, luomukauralese, taatelipalat, luomurusinat, kuivatut karpalot, mantelirouhe, kookoslastu, auringonkukansiemenet, kuorelliset seesaminsiemenet, kylmäpuristettu kookosöljy, kotimainen juokseva hunaja, ripaus vaniljasokeria.

Puurohiutaleiden tuunausoperaatio

Meillä kuluu puurohiutaleita extra paljon tällä hetkellä. Itse tykkään kuin hullu puurosta ja vauva syö aamuin illoin puuroa. Lapset syövät aamupuuroa melkein joka aamu, välillä enemmän välillä vähemmän innoissaan. Kaurapuuro kyllästyttää välillä ja 4-viljanpuuro on mukavaa vaihtelua, mutta en oikein diggaa hiutaleseoksen perusvehnä-hiutaleista. 

Tästä sainkin idean:


Paketti kaikkea ja eikun sotkemaan! Laitoin luomuohraa, -ruista, -kauraa ja spelttiä. Lisäksi myös keskisen myllyn tattaria, jolla ei ole luomusrtifikaattia, mutta kuulemma viljellään hyvin luomunkaltaisesti.


Seos oli jotenkin elävväisemmän väristä verrattuna tavalliseen 4-viljan settiin. Johtuneeko sitten punaruskeista spelttihiutaleista?


Joskus täsmäaseena jauhokoisia vastaan ostamani Ikean säilytyspurkit vörkkivät edelleen hyvin DIY-keittiössä. 

Ihanaa puuroa tuli. Hiutaleiden sekoittamisen jälkeen teimme koko perheelle iltapalaksi heti maistiaispuuroa. Pitkään haudutettu, osittain luomumaitoon keitetty, hyvin suolattu (ruususuola, vain aikuisten versioon) puuro maistui puuronistin mielestä erikoisen hyvälle. 



Valmis annos :) Lisätunnelmaa luodakseni kaivoin kaapista mummoltani saamani yli 50v. vanhan lähes puhkikuluneen Arabian Faentza- lautasen.   

Tosin karu tuomio keskimmäiseltä oli, että pahaa puuroa. Kaikki uusi ja erikoinen on aina pahaa. Tässä taannoin miehelleni tuotti tuskaa löytää pienen perinteisten ruokien ystävän makuun sopiva ruokapaikka, kun he kävivät elokuvissa. Kriteeri oli, että pitää saada lihapullia & perunamuussia. Pikku kaveri ei ymmärrä lasten ravintolaruoan päälle. Nauravat nakit ja ranskalaiset ja esimerkiksi hampurilaisannokset ovat ihan kauhistus.

Olen hakenut ruokainspistä ostamalla Sara La Fountainin Healthy Kitchen- kirjan. Hankin opuksen siskolleni joulupukinkonttiin ja ihastuin niin, että tilasin itsellenikin. Kävin myös kylällä pääkirjastossa hakemassa yhden opiskeluihin liittyvän opuksen (!!!?) ja samalla tein herätelainauksena pari muuta ravintoaiheista kirjaa. 


Tosiaan ravintoneuvoja-koulutuksen etäopinnot ja yksi surullisen kuuluisa puuttuva tentti on nyt saatava tehdyksi, jotta valmistun. Ärsyttää lähes päivittäin, kun asia roikkuu. Pahinta on se, että etäopintojututkin ovat jo puoliksi tehty, mutta silti en saa aikaiseksi puristaa niitä kokonaan valmiiksi. Tämä on ilmeisen heikko kohta supermamun to do-listalla.




keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Joskus tiet vain eroavat

Koko syksyn teekuusi (Suunto T6d, sykemittari) kärsi pahanlaatuisesta masennuksesta ja työuupumuksesta. Joka kerta, kun lähdin treenaamaan tuo pahantuulinen treenikaverini niskoitteli, eikä suostunut yhteistyöhön ystävänsä Dualin (sykevyö) kanssa. Marraskuussa hetki ennen lumileirille lähtöä käsittelin Dualia hieman liian kovakouraisesti ja siitä hajosi kiinnityssysteemi lähettimen toiselta reunalta. Pikaliimalla saimme paikattua vyön entisenlaiseksi, mutta sykettä ei vain löytynyt. Perheeseemme hankittiin jopa uusi Dual, mutta eipä teekuusi ollut siitäkään kiinnostunut ja lopulta jouduin toteamaan, että teekutosen on parempi siirtyä eläkkeelle lepäämään pöytälaatikkoon.

Alkoi hirmuinen seulonta, että mikä malli uusista mittareista olisi mahdollisimman kestävä ja laadukas mamun kovakouraiseen ja ahkeraan käyttöön. Garmin suljettiin heti pois vaihtoehdoista, sillä lähipiiristä löytyy monta enemmän tai vähemmän huonosti toimivaa melko uutta mittaria. Polarin mallit hyllytettiin vedenpitämättömyyden takia, joten merkkivalinta oli lopulta helppo. Sama merkki eli Suunto voitti, vaikka olisi kyllä tehnyt mieli äänestää jaloilla, sillä teekuusi oli vain kolme vuotta vanha, kunnes hajosi. Toisaalta käyttö on ollut melko kovaa ja nykyajan laitteet eivät ole tehty kestämään.

Malliksi valikoitui Suunto Ambit 2S White, joka on sirompi & pienempi malli ja suunniteltu erityisesti naisen kapeaan ranteeseen. Kirjoitin hieman ennen joulua joulupukille pikakirjeen ja toivoin kovasti, että olisin ollut riittävän kiltti, jotta toive toteutuisi. Pukki kuuli toiveeni ja jouluaattona kaivoin paketista uuden jokanaisen toivelahjan eli timanttisormuksen sykemittarin
Kaikki minut tuntevat osaavat varmasti arvata kumpi lahja olisi mieluisampi, jos oikeasti pitäisi valita..



Pikkuhiljaa olen opetellut käyttämään laitetta ja sen monia toimintoja. Mittari on ensituntuman mukaan superhyvä. GPS on nopea ja tarkka, syke löytyy ja näkyy hyvin jne. Kun oppii käyttämään perusvalikoita alkusähläyksen jälkeen, on mittari myös todella helppokäyttöinen. I'm so happy! :) Treenitkin luistaa ihan uudella lailla, kun on uusi lelu niitä vauhdittamassa.

Pukinkontista sain myös uuden kännykän, jolla suurin osa blogin kuvista tästä eteenpäin tullaan napsimaan. Puhelin on Samsung Xcover 2 eli pitäisi kestää myös kovaa käsittelyä. Elämäni aikana olen omistanut tähän mennessä viisi kännykkää, joista neljä on irtisanoutunut toiminnasta kosteusvahingon vuoksi :D Tätä uutta puhelinta edeltävä puhelin siirtyy vanhimman muksun tuhottavaksi kevään kuluessa.

Iso kiitos joulupukille paketeista ja teknisestä tuesta. Eräänäkin päivänä onnistuin päivän aikana sekoittamaan tietokoneen (2kk vanha) ja kännykän (2 vkoa vanha) toimintakelvottamaksi + unohdin, että sykemittari on ladattavaa mallia eli treeneihin lähtökin viivästyi iltasella.

 On siinä mamulle haastetta pysyä mukana teknisessä kehityksessä ;)


maanantai 6. tammikuuta 2014

Sounds like a plan

Kisakalenteri on suunniteltu jo aikoja sitten, niin kuin tapoihini kuuluu. Kalenteri elää tietysti silloisen ajanhetken mukaan ja joskus jotain putoaa pois ja joskus jotain tulee tilalle. Mielestäni on paljon helpompaa suunnitella harjoittelua ja tulevaisuutta, kun on selkeitä tavoitteita, joiden eteen työskennellään.

Toisaalta suunnitelmia ei kannata lyödä lukkoon liian aikaisin, sillä samalle päivälle voi osua ystävän häät, oman lapsen ristiäiset yms. tärkeä tapahtuma, joka ajaa urheilun ohi kuusnolla. Tai esimerkiksi vammat/ sairastumiset sotkevat koko paletin, kuten minulle on monesti käynyt. 

Tuntuu, että olen vihdoin päässyt sinuiksi sen kanssa, että milloin on oikeasti hyvä syy jättää joku suunniteltu juttu väliin ja milloin taas on kysymyksessä puhdas laiskuus tai mukavuudenhalu. Voin kertoa, että esimerkiksi syksyn suunnistusmaraton-kisassa juokseminen tuntui aivan hirveältä, mutta olen silti tyytyväinen, että lähdin mukaan ja vedin maaliin asti. 

Huono kunto ei ole hyväksyttävä tekosyy jättää väliin suunniteltuja kisoja tai testejä ellei sitten ole pelkona, että ei oikeasti pääse elävänä maaliin esimerkiksi jossain pitkässä kisassa.

Vuoden 2014 alustava urheiluplääni näyttää tältä:

Tammikuu
vko 2 2000m ergotesti ja soutuliiton talvileiri Kisakalliossa (pitkä viikonloppu)

Helmikuu
1.2. Ergo-SM 2000m, Helsinki
15.2. Jämi42- hiihto, 42km perinteinen

Maaliskuu
2.3. Pirkan hiihto, puolikas 45km, perinteinen
15-16.3. Ergo-SM 500m ja 10km, Kotka

Huhtikuu
5.4. Teivo-cup, juoksukisa, 5km
Joku hölkkäkisa kuun puolen välin jälkipuoliskolla, todennäköisesti Viialan ympärijuoksu
Toukokuu
17.5. Ideapark-juoksu, 10km
Lappeenrannan soutuliiga loppukuusta

Kesäkuu
Lumijärvilenkki 9,6km Kylmäkoski, päivämäärää ei julkaistu ja pitää funtsia vielä, että ehtiikö palautua kaikesta, jos osallistuu lisäksi Aitooseen sekä Venlojen viestiin, kts. alla

7.6. Aitoo Trail 21,1km maastopuolimaraton

14.6. Venlojen viesti, Kuopio-Jukola

Alkukesän kansalliset soudut? Saattaa olla päällekkäin Venlojen kanssa, jolloin Venlat ajavat edelle, ehkä toisena päivänä ehtii soutamaan, jos haluaa

Kauksun KV-regatta kesä-heinäkuun vaihteessa
Heinäkuu
5-6.7. Soudun PM-kisat, Kööpenhamina, ohjelmassa olisi aikuisurheilijoille muistaakseni tänä vuonna vain kansallisia lähtöjä, todennäköisesti en lähde mukaan, mutta pidetään optio auki

19.7. Hämeenlinnan kaupunkimaraton, puolimaraton 21,1km, samana viikonloppuna olisi Baltic Open Champs Pärnussa, Virossa, mutta katsotaan sitä sitten lähempänä.. 

Ja heinäkuussa saattaa olla joku kotimainenkin regatta. Tuo nopea puolimaraton-reitti houkuttelee kyllä juoksemaan kovaa aikaa :P

Elokuu
2.8. Jämi84-MTB, maastopyöräkisa 84km

9-10.8. Pienvene-SM, Tampere, LW1x

16-17.8. Kansallinen regatta, Jämsänkoski

Kumpulahölkkä, Viiala, kisakutsua ei vielä julkaistu

Vähän houkuttaisi myös Saariselkä MTB kuun lopussa, mutta taitaa olla liian kaukana ja liian kova setti kisoja perä jälkeen muutenkin..

Syyskuu
6.9. Jämi21XC-run, Jämitriplan puolimaraton, menee sprinttisoutujen kanssa päällekkäin, ehkä toisena päivänä ehtii soutamaan, jos oikein innostuu ja jalat palautuu supernopeasti (toiveajattelua)
Mahdollisesti joku hölkkäkisa loppukuusta
Isovene-SM-kisat oli merkattu syyskuulle, ehkä siellä mukana, jos johonkin joukkueeseen tarvitaan

Lokakuu
5.10. Pirkan hölkkä 33km
Puolivälissä lokakuuta Kankaanpää-maratonilla ihan koko pitkä maraton 42,2km (kisakutsua ei julkaistu)

Loppukuusta Jämin suunnistusmaraton, joku kuntosarja riippuen jalkojen palautumistilanteesta

Marras-joulukuussa ohjelmassa on ainakin:
- siirtymäkausi, parisen viikkoa
- lumileiri, 1 viikko
-ergotesti 5km

Jämi147- tripla:
- tavoitteena tehdä hyvät suoritukset joka lajissa (hiihto, maastopyörä, juoksu)

Ergokisat:
- Ainakin 2000m SM mennään avoimen puolella, tavoitteena tehdä mahdollisimman kova aika. Jos ehtii pudottaa hissukseen painon sprintin ja kympin kisaan, niin sinne kevyessä

Hiihtokisat:
- Olisin halunnut myös vaparille jonkun pitkän kisan, mutta ei löytynyt muuta vaihtoehtoa kuin Finlandia, jota boikotoin jäätävän kalliin hinnan vuoksi

Juoksukisat:
- Juoksukisat voi deletoida ohjelmasta, jos jalat eivät kestä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Jalkalenkkiä on tullut paljon, juoksua jonkin verran. Toivottavasti painonpudotus edistää jalkojen vammakestävyyttä. Olen myös ottanut ohjelmaan jokapäiväisen rolleroinnin ja venyttelyt ehkäistäkseni vammojen uusiutumista.

- Syksyllä olisi mahtavaa päästä juoksemaan maratondebyytti. Kankaanpäässä pitäisi olla nopea reitti. Tavoite olisi selviytyä kunnialla maaliin.

Suunnistus:
- Vihdoinkin meillä on Venla-jengi kasassa, en malta odottaa!

Lähtökohtaisesti meiltä löytyy hyvin juoksuvoimaa ja varmaankin vaihtelevasti suunnistustatsia. Suunnistusvalmennuksemme pitäisi olla huippuluokkaa, jos kaavailemamme kuvio onnistuu. Siitä lisää mahdollisesti myöhemmin :)

Soutukisat:
- Tänä vuonna vedän todennäköisesti pelkästään yksikköä. En jaksa nähdä vaivaa treenien sovittelusta isompaan veneeseen (liian monta liikkuvaa aikataulua perheelliselle), saati tapella seuran veneistä (ikuinen kalustopula). Muut lajit/kisat ja yksikkö ovat tärkeitä ja siinä riittää tekemistä, kuten yllä olevasta suunnitelmasta näkyy.

Päätavoite:
- Kaikkien kisojen ja lajien valikoimasta koko vuoden päätavoite on naisten kevyen yksikön suomenmestaruus

Toiseksi tärkein juttu:
- Onnistuminen Jämi147- triplassa

Kolmanneksi tärkein juttu:
- Juosta hyvät ajat kympillä, puolimaratonilla ja tehdä maraton-debyytti kunnialla

Miten tämä suunnitelma toteutetaan?






keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta 2014!

Heipparallaa! 

Täällä on juhlittu uutta vuotta perinteisin menetelmin. Treenaamalla, syömällä hyvin, viettämällä aikaa parhaiden kavereiden kanssa ja nukkumalla huonosti.. :D

Uudenvuoden aattona kävimme siskon kanssa vähän vesijuoksemassa. Olo on ollut juminen keliolosuhteista johtuvasta puntti- ja ergopainotuksesta, joten vesijuoksu teki hyvää rasittuineille lihaksille. Uimahallikorttikin menee vanhaksi, niin hyvä tuhlata käyntikertoja hyödyllisiin treeneihin.

Ilta kului syödessä ja kavereiden kanssa seurustellessa, valvoimme supermyöhään, mutta onneksi vauvakin antoi muutaman tunnin nukkua. Hän taisi nukkua pisimmän unipätkänsä ikinä, sillä hän heräsi vasta viiden jälkeen aamuyöstä syömään ensimmäisen kerran. Meteli tai rakettien paukuttelu ei paljoa unia haitannut.

Heti aamupäivällä uudenvuodenpäivänä eli tänään kirmasimme Team Mamun voimin sauvakävelylenkille ja pistelimme pienestä univajeesta huolimatta jalalla koreasti 2,5h/16km. Ei ollut parin viinilasillisen ja yhden samppanjalasillisen jälkeen tukka kipeä, niin mikäs siinä jauhaessa menemään. On muuten hienoa, kun voi juhlien jälkeenkin tehdä treenit normaalisti, eikä tarvitse kärsiä mistään sivuoireista ;)

Uudelle vuodelle toivotan hyviä treenejä, menestystä kilpailuihin, vähän vammoja, liikkumisen iloa ja muuten vaan hyvää fiilistä! :)


Mansikka-Marianne-juustokakku (made by mamukaveri). Superhyvää!


Uudenvuoden eka lenkki, tässä menee "latu"...

 

Soutaankin pääsisi Kaukajärvellä, jos haluaisi. En vain innostu näistä kylmistä keleistä, onnettomuus- ja sairastumiriskit ovat liian suuret.