perjantai 10. tammikuuta 2014

Tammikuun ruokajuttuja

Joulun, uuden vuoden ja esikoisen kaksipäiväisten syntymäpäivien jälkeen vannoin, että en syö enää ikinä sokeria, vehnäjauhoa tai ylipäätään mitään muutakaan herkuiksi luokiteltavaa. Myös jatkuva ylensyönyt olo ja mahan venyminen ei tunnu mukavalta. Vatsavaivoja alkoi olla melkein päivittäin ja alkoi ärsyttää koko syömistouhu. Painoa tuli vain kilon verran (väliaikaisesti, nyt jo pois), mutta olo oli silti tosi huono.

Vaikka fiftysixty syödystä sapuskasta oli terveellisempiä verrattuna normaaleihin versioihin (mm. leivonnassa käytössä ainakin osittain spelttijauhot, rasvana oikea voi, sokerina luomuruokosokeri jne.), niin mukaan mahtui myös epäterveellisiä aineksia mm. sipsiä, suolatikkuja, cocacolaa, kaupan keksejä jne. Ja sokerikin on aina sokeria, vaikka se kuinka olisi vähemmän prosessoitua. Nyt on paluu arkeen tehty niin päiväjärjestyksen kuin ruokavalionkin suhteen ja jo parissa päivässä olo tuntuu paljon paremmalta. 

Olen kunnostautunut ja ahkeroinut myös ihan omakätisesti viime päivinä ruuanlaitossa, sillä lomalla luistelin keittiöhommista taidokkaasti: "Tee sinä ruokaa, minä vahdin vauvaa" tai "jos keksit jonkun hyvän iltapalan vink vink, niin minä ripustan pyykit sillä aikaa"- tyyliin. Toisaalta ennen joulua tuli suunnilleen asustettua köökissä ja synttäreille leivoin pari päivää kaiken "vapaan ajan" eli pienikin lepuutus tuntui isolta lomalta.


 Mustikka-valkosuklaaunelma (mustikka-rahkatäyte, valkosuklaakuorrute, kuorrute epäonnistui, mutta ihan syötävää kakku onneksi oli) Tämä kakku oli päivänsankarin oma valinta kaverisynttäreille, tosin tuunasin myös puolikkaan kakunjämän sukulaisten iloksi toisen päivän juhliin


 Kinuski-omppukakku (Omenahillo-vaniljavanukastäyte, kinuskikuorrutus) Tämä jättikakku oli sukulaissynttäreiden kakku


Punajuuri-suklaakakku (kuivakakku, hyvää oli), osa jauhoista spelttijauhoja, taikinassa 400g punajuuriraastetta ja runsaasti tummaa kaakaojauhoa. Tarjolla oli myös punajuuriteemaan sopivia suolaisia punajuuri-jauheliha-aurajuustomuffinsseja, jotka olivat mielestäni oikein hyviä. Pahoittelut heikosta kuvasta, en tajunnut napsia kuvaa kakusta erikseen ja rajaamalla ei oikein tullut hyvää.

Nykyään leivon ainoastaan juhliin ja muuten ehkä noin kerran kuussa. Leipominen on kivaa, mutta en halua kaikkia leipomuksia vyötärön ympärille.

Afterparty-juttuja:

Tomaattipohjainen currykana-kastike, luomuriisi, raita-kastike (kreikkalainen jogurtti, kurkku, suola), luomuporkkana-luomuananasraaste 


Itsetehtyä mysliä esikoiselleni (myslin suurkuluttaja, saa toki muutkin perheenjäsenet syödä), ainesosat: luomukaurahiutale, luomukauralese, taatelipalat, luomurusinat, kuivatut karpalot, mantelirouhe, kookoslastu, auringonkukansiemenet, kuorelliset seesaminsiemenet, kylmäpuristettu kookosöljy, kotimainen juokseva hunaja, ripaus vaniljasokeria.

Puurohiutaleiden tuunausoperaatio

Meillä kuluu puurohiutaleita extra paljon tällä hetkellä. Itse tykkään kuin hullu puurosta ja vauva syö aamuin illoin puuroa. Lapset syövät aamupuuroa melkein joka aamu, välillä enemmän välillä vähemmän innoissaan. Kaurapuuro kyllästyttää välillä ja 4-viljanpuuro on mukavaa vaihtelua, mutta en oikein diggaa hiutaleseoksen perusvehnä-hiutaleista. 

Tästä sainkin idean:


Paketti kaikkea ja eikun sotkemaan! Laitoin luomuohraa, -ruista, -kauraa ja spelttiä. Lisäksi myös keskisen myllyn tattaria, jolla ei ole luomusrtifikaattia, mutta kuulemma viljellään hyvin luomunkaltaisesti.


Seos oli jotenkin elävväisemmän väristä verrattuna tavalliseen 4-viljan settiin. Johtuneeko sitten punaruskeista spelttihiutaleista?


Joskus täsmäaseena jauhokoisia vastaan ostamani Ikean säilytyspurkit vörkkivät edelleen hyvin DIY-keittiössä. 

Ihanaa puuroa tuli. Hiutaleiden sekoittamisen jälkeen teimme koko perheelle iltapalaksi heti maistiaispuuroa. Pitkään haudutettu, osittain luomumaitoon keitetty, hyvin suolattu (ruususuola, vain aikuisten versioon) puuro maistui puuronistin mielestä erikoisen hyvälle. 



Valmis annos :) Lisätunnelmaa luodakseni kaivoin kaapista mummoltani saamani yli 50v. vanhan lähes puhkikuluneen Arabian Faentza- lautasen.   

Tosin karu tuomio keskimmäiseltä oli, että pahaa puuroa. Kaikki uusi ja erikoinen on aina pahaa. Tässä taannoin miehelleni tuotti tuskaa löytää pienen perinteisten ruokien ystävän makuun sopiva ruokapaikka, kun he kävivät elokuvissa. Kriteeri oli, että pitää saada lihapullia & perunamuussia. Pikku kaveri ei ymmärrä lasten ravintolaruoan päälle. Nauravat nakit ja ranskalaiset ja esimerkiksi hampurilaisannokset ovat ihan kauhistus.

Olen hakenut ruokainspistä ostamalla Sara La Fountainin Healthy Kitchen- kirjan. Hankin opuksen siskolleni joulupukinkonttiin ja ihastuin niin, että tilasin itsellenikin. Kävin myös kylällä pääkirjastossa hakemassa yhden opiskeluihin liittyvän opuksen (!!!?) ja samalla tein herätelainauksena pari muuta ravintoaiheista kirjaa. 


Tosiaan ravintoneuvoja-koulutuksen etäopinnot ja yksi surullisen kuuluisa puuttuva tentti on nyt saatava tehdyksi, jotta valmistun. Ärsyttää lähes päivittäin, kun asia roikkuu. Pahinta on se, että etäopintojututkin ovat jo puoliksi tehty, mutta silti en saa aikaiseksi puristaa niitä kokonaan valmiiksi. Tämä on ilmeisen heikko kohta supermamun to do-listalla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti