maanantai 3. helmikuuta 2014

Ergo-SM 2000m (2014)

Talvikauden yksi kohokohta eli kahden tonnin ergokisa on takana. Ennätys parani 0,3 sekuntia tammikuun alussa vedetystä, mutta en ollut kovin tyytyväinen vetoon. Jotenkin tahmean tuntuista (taas) ja verryttelyssä samat vauhdit tuntuivat hapokkailta, mitä valmistavassa treenissä kulki helpolla ja kevyesti.

Muutama kuukausi nukkumista tai joku valoväri silmien alle ei tekis pahaa..

Aika jäi harmittamaan sen verran, että tein päätöksen, että jätän Imatran ergokisat väliin ja vedän niiden tilalla kotona 2000m testin, jossa tavoite on päästä alle 7.40. Logistisestikin Imatra on aiheuttanut harmaita hiuksia. Majoitus on kallis ja kotopuolessa on tärkeät hiihtokilpailut samaan aikaan perheen toisella urheilijalla. 

Aion myös kokeilla vaihtaa vähän viimeisten treenien ohjelmaa ja/tai lepopäivän paikkaa. Tuntuu, että joka kerta kun olen vetänyt ergolla testiä/kisaa, on valmistava treeni kulkenut paremmin kuin itse päätapahtuma. Aikaisemmin käyttämäni viimeistely on toiminut superhyvin, mutta vanhuus ja kropan muuttuminen enemmän kestävämpään suuntaan suorituskykyisyyden sijasta on varmaan tehnyt temppunsa.

Itse kisaan lähdin taas 1.54-vauhtia, mutta nopeasti tiputin vauhdin hallitusti 1.55:en. Tonnin paikkeilla vauhti sahasi 1.56-1.57-välillä, kunnes yhtäkkiä tajusin, että huonosta tunteesta huolimatta uusi ennätys on yhä mahdollinen. Hinasin vauhdin väkisin takaisin sekunnin-pari korkeammalle eli 1.55-1.56-välille ja viimeisen 300m ajaksi pudotin vetopituuden 3/4-vetoon, jolloin sain vauhdin nostettua 1.52-1.54-välille. Loppuaika oli 7.44,5, joka kirjataan nyt ihan virallisesti soudetuksi ennätykseksi. Eniten jäi harmittamaan, että kevyen luokan voittaja kiri lopussa ohi :D 

Minulla kävi hyvä tsäkä startissa, kun pääsin SE-lukemat (6.55,8 Huhhuh!) uusiksi laittaneen maajoukkuesoutaja Eeva Karppisen vierustoveriksi. Oli todella helppoa soutaa, kun sai peesata Eevan rytmiä. Tahti oli reippaat 32-33 ja ensimmäistä kertaa tuntui, että peesin avulla sain oikean suhteen vedon ja palautuksen rytmittömän sahaamisen sijasta. Iso kiitos Eevalle tahtiavusta ja onnittelut ennätyksestä vielä näin blogin kautta, jos satut tämän lukemaan! :)

Sijoituin avoimessa kuudenneksi (kahdeksan osanottajaa), mutta sijoituksella ei näissä skaboissa ollut minulle mitään merkitystä. Mielenkiinnolla lueskelin kuitenkin kevyen naisten tulosluetteloa, jossa olisin ajallani ollut toinen Crossfit Varaston Janika Jalosen jälkeen. Kevyen kavereiden kanssa jutellessani, olen havainnut erityistä innostusta olevan ilmassa. Moni tuntuu olevan tosimielellä liikenteessä. On kovia treenitavoitteita, leirejä yms. mukavaa ohjelmassa. 

Superhianoa tytöt! Koko naisten kevyen soudun arvostus Suomessa nousee, kun saadaan oikein kovat kisat kesällä vesillä pystyyn.

Tietenkin tiedostan, että oma aikani ei ole suoraan verrannollinen kevyen naisten aikoihin, mutta uskon, että pieni rasvaprosentin kiristyminen ei pudota vauhtia, kunhan itse painonpudotus tehdään maltillisesti, jotta suorituskyky & treenikehitys pysyy yllä. Toistaiseksi olen huomannut, että mitä matalammalle painon kanssa pääsee, sitä parempia tuloksia tulee. Punttituloksista ja ergosta näkee, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Näissä lajeissa ylimääräisestä massasta ei ole haittaa. Paino vaikuttaa hurjasti tulokseen mm. juoksussa, hiihdossa, pyöräilyssä ja tietenkin vesillä soutaessa, kun vartalon massaa joudutaan liikuttamaan, joten lopullinen kunto paljastuu, kun pääsen pienempiin painoihin. Nyt alkaa olla vaan käsillä ne kuuluisat viimeiset tiukassa istuvat kilot. 
Kevät näyttää, kuinka koville joudun ;)
 

 Vasemmassa laidassa tahkotaan menemään meikäläisen voimin.. 
kuva: Finnrowing


Kone 8 ja Mamu jyrää! 
kuva: Finnrowing


Alkaa olla jo ilmettä pelissä loppukirissä. 
kuva: Finnrowing

 Sädehtivä Team Mamu verkkailee. 
(Välihuomautus, että oikeanpuoleinen henkilö ei virallisesti ole mamu, vaan tiimin pinkpanther-kunniajäsen.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti