sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Maakuntaviesti 2014

Valitettavan sairastumistapauksen vuoksi pääsin sattumalta hiihtämään maakuntaviestiä tänä vuonna. Edellinen kerta on vuodelta 2011 ja viime vuonna ei pallomahan vuoksi ollut edes tsäänssiä harkita moista. Hiihdin Viialan Virin kakkosjoukkueessa naisten 3km perinteisellä eli kakkososuudella. 

Hiihto kulki ihan älyttömän hyvin, kerrankin osui kulkupäivä kohdilleen. Olen harmitellut kun ergotesteihin ja -kisaan on osunut jatkuvasti ei niin hyviä päiviä.

Edellisen päivän vapaan tyyliin hiihtolenkillä meinasin laskea useamman kerran ensimmäisestä vauhdikkaasta laskusta ulos ja sheikkaavin jaloin vedin loppulenkin. Kauhusta kankeana ajattelin, että en selviä hengissä laskuista pertsan liisterisuksilla jäisellä ladulla ja kovissa vauhdeissa. Onnekseni latu oli hieman vettynyt seuraavaan päivään ja vauhdit eivät olleet niin pahoja. Alamäissä tuli kyllä puutteellisilla laskutaidoilla reilusti turpiin, mutta pahimmilta (turhilta) aurauksilta sentään vältyin. 

Suksi toimi loistavasti. Seinäpito ja tuntui myös melko liukkaalta niissä mäissä, joissa uskalsin antaa mennä täysiä. Ylämäissä oli erityisen raivopäistä tekemistä ja niissä ei paljoa porukkaa ohi tullutkaan. Oma osuussijoitus oli 15. kun koko joukkueen sijoitus oli 14. Tämä vähän harmitti, kun ei ihan "lunastanut" paikkaansa joukkueessa. Ero kärkeen ja tuttuihin hiihtäjiin oli ihan kohtuullinen.

Hiihtäminen oli ihan superhauskaa ja olinkin ihan hurmosfiiliksellä kisapaikalla oman suorituksen jälkeen. Kisan jälkeen tuli jännättyä joukkuetovereiden ja puoliskon suoritukset loppuun. Maaliintulon jälkeen hurautimme kotiin suihkuun ja maha täyteen maissimakaroonilaatikkoa, porkkanaa ja mungoituja. Kisastudiot pystyyn eli miesten olympiaskiathlon nauhalta + naisten ampumahiihdon pikamatka suorana. Hirveästi harmitti Kaisa Mäkäräisen puolesta kisan kaatuminen pariin ohilaukaukseen ja pommisukseen :( 

Myös uutinen kahden pienen lapsen äidin & näyttelijä Miina Maasolan kuolemasta veti kyyneleet silmiin. Uutisista en pystynyt lukemaan muuta kuin otsikot. Ihan hirveä kohtalo nuorelle ihmiselle ja hänen perheelleen. Samoin norjalaisten olympiajoukkueen suru oli koskettavaa lauantaina naisten avausmatkan jälkeen. Minusta on tullut entistä enemmän herkkis tämmöisille jutuille.

Loppuun muutama vähän piristävämpi kuva surullisten fiilisten jälkeen.


Ylpeänä numerolappu rintaan 


Miltä näyttää?

 Valmiina matkaan! :)


Kisan jälkeen pirtsakkana uusi Virin pipo päässä :)



Poingpoing ja metri ilmassa! Joku on pikkusen intoo piukassa alkuverkassa.. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti