maanantai 17. maaliskuuta 2014

Jäätelöä keuhkoissa

Viikonloppuna riitti taas tuttuun tyyliin äksöniä. Perjantaina itsellä oli ohjelmassa lepopäivä, mutta puolisko joutui pitkän työpäivän jälkeen lähtemään suksenvoiteluhommiin. On monta hyvää syytä asua rivarissa lähellä kaikkea, mutta suksienvoitelutila tässä kotosalla olisi ihan kiva. Varsinkin kun verstaalle on tällä hetkellä matkaa melkein 50km suuntaansa ja kisoja joka viikonloppu ja lenkkisuksiakin olisi joskus kiva voidella.

No asiasta kukkaruukkuun eli asiaan. Lauantai-aamun aloitin napakasti 2000m ergotestillä heti kympiltä. Logistisista, lapsenhoitoteknisistä ja taloudellisista syistä johtuen päätin jättää Imatran ergokisat (SM-500m ja SM-10km) väliin ja korvata ne omalla 2000m testillä. 

Testiaamu alkoi melko mielenkiintoisesti. Heräsin aamu viideltä nähtyäni ärsyttävää painajaista, enkä saanut nukahdettua heti uudestaan ja sitten vauvakin heräsi kuudelta. Ihan silmät ristissä kömmin aamupalalle ja aamupuurosta sain kauhean kylkipistoksen. Henki ei kulkenut pariin tuntiin ollenkaan ja yritin elpyä kylkiasennossa kippurassa. Sitkeästi lähdin kuitenkin salille ja alkuverkkaan ja alkoi pikkuhiljaa helpottaa, vaikka pientä vihlontaa oli ihan testissäkin asti.

Verryttelyssä vauhdit tuntuivat helpolle ja aavistelin huonosta aamusta huolimatta, että saattaapi kulkea. Aloitin ensimmäisen 500m 1.53-1.55 vauhdilla niin, että vauhti pyöri tasaisesti rinkiä noiden lukujen ympärillä. Toinen 500m meni melko helposti samaa settiä. Tonnin kohdalla ajattelin, että tässähän on mahdollisuus vaikka mihin ja sain lisää voimia. Kolmas 500m alkoi silti pikkuisen painaa loppua kohti ja vauhti ei käynyt enää ihan niin usein 1.53:ssa. Sain silti pidettyä alle 1.55 koko ajan.

 Viimeinen 500m oli täyttä tuskaa. Ajattelin 500-400-välin koko ajan, että tämä satanen normaalisti-normaalisti-normaalisti ja laskin aivot nollilla kymppivetoja. Minulla on hassu tapa laskea koko testin/kisan ajan aina "kymppivetoja" eli vedän yhä uudestaan ja uudestaan kymmenen hyvää ja tehokasta vetoa. Väli 400-300 meni ihan väkisin ja viimeiselle kolmelle sadalle annoin itselleni luvan lyhentää vetopituutta. Vauhti pysyi ihan ok yllä valtavista hapoista huolimatta. Loppuaika oli 7.38,1, mikä oli jopa vähän paremmin kuin uskalsin toivoa. Tavoite oli alle 7.40 eli onnistuin vihdoinkin! :)


Muutamia syitä miksi suoritus onnistui:

- Kunto on noussut hyvin, lempparitreenini eli matalalla sykkeellä tehty VK-treeni Toimii isolla Teellä = happi kiertää.
- Punttiohjelma vaihtui kestovoimasta nopeusvoimaksi, joka väsyttää vähemmän hermostoa eli vire on nyt parempi.
- Pitkät rauhalliset pyörälenkit, joita olen saanut tehtyä jo useita, ovat parantaneet huomattavasti hapenkulkua lihaksistossa.
- Vedin testin "omalla" tutulla ergolla eli sillä vehkeellä, jolla soudan pääasiassa myös kaikki treenit. Ennen testiä perehdyin hieman vastuskertoimen asetteluun ja tajusin vetäneeni aivan liian kovalla vastuksella ainakin Finnish Openissa, jossa tein edellisen ennätykseni. Minulle sopii helpot ja nopeat välitykset yhdistettynä kovaan tahtiin (kuten yllä näkyy).
- Muutin valmistautumista niin, että pamautin testiin suhtkoht reippaan treeniviikon ja sitä seuranneen lepopäivän jälkeen. Tuntuu, että lepopäivä sopii parhaiten nykyään kisaa/ testiä edeltäväksi päiväksi. Aikaisemmin on toiminut lepo + valmistava treeni-systeemiä paremmin, mutta muutaman pään seinään hakkaamisen jälkeen päätin, että jotain on tehtävä. Ikää tulee, kunto on eri ja elimistö muuttuu. Pitää uskaltaa tehdä muutoksia. Hyvästä vireestä johtuen sykekin nousi helposti ihan tappiin asti, mikä on tärkeää tämän tyyppisessä suorituksessa. En ole ikinä saanut ergolla noin kovia sykelukemia tauluun (max. oli 189). Myöskään sauvarinteessä, jossa perinteisesti on helppo saada syke keulimaan, ei ole noin korkeaa lukemaa näkynyt ainakaan viiteen vuoteen.

Parannettavaakin löytyy:

- Nukkumispuolelle on tehtävä jotain ja pian. Olen viimeisen viikon herännyt mitä erikoisimmista syistä viiden aikaan (plusmiinus puoli tuntia) ja tässä kestounivajeessa se alkaa tuntua nopeasti. Pitää vissiin ruveta menemään nukkumaan heti puoli yhdeksältä lasten kanssa, että saa riittävästi unta..
- Kylkipistos testiaamuna ei ollut kovin mukava. Aamupalaa voisi muokata taas vähän helpommin imeytyvään muotoon. Peruskaurapuurosta en kyllä ikinä arkisin saa vatsavaivoja, mutta kisajännitys yhdessä kuitujen kanssa taisi laittaa suolet solmuun. Toisaalta olen tehnyt myös elämäni parhaan juoksukisan hirveässä kylkipistoksessa, että se taitaa kuulua asiaan ;)
- Hyvästä tuloksesta huolimatta ei saa jäädä laakereille lepäämään ja iloitsemaan liian kauaksi aikaa, vaan heti tänään kiltisti takaisin sorvin ääreen ja duunia on jatkettava hartaasti eli pitkää, rauhallista tillilihaa VK:ta olisi taas ohjelmassa.
- Painon kanssa riittää edelleen tehtävää. Testi-aamun paino oli 65,4kg ja matalimmillaan paino on ollut himpun alle 65kg. Kesän ensimmäiset kevyen kisat ovat todennäköisesti kesä-heinäkuun vaihteessa ja ne tulevat yllättävän nopeasti..

Loppuviikonloppu sujui riemukkaissa merkeissä. Puolisko hiihti kauden parhaan vaparin kisansa (on enemmän pertsan miehiä), söimme hyvin & paljon (mikä näkyi tosin tänään vaa'alla). Lauantai-iltana tuli syötyä leffaa katsellessa irtokarkkeja pitkästä aikaa ja nautittua Sommersby Organic-sidukka. Olen mennyt noin 80% päivistä perusruoalla ilman mitään herkkuja ja loput sitten sallinut pientä herkutteluakin, etupäässä viikonloppusin. On tuntunut ihan toimivalta.

Sunnuntaina valmistelin aamupäivällä meille ihanan päivällisen myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi puoliskolleni. Kakkoslenkkivuorolla keskellä päivää kävin parhaiden kamujen kanssa "vähän" suunnistamassa eli rämmimme vanhan suunnistuskartan kanssa lähimetsässä edestakaisin ja etsimme "rasteja", eli toisin sanoen paikkoja, missä niiden mahdollisesti pitäisi olla. Oli niin hauskaa, että hyvä ettei pissitty housuumme, kun nauroimme mm. isoa, heikoilla jäillä varustettua ojaa ylittäessämme ja aikakin kului nopeasti. Tuli mukava, helppo ja monipuolinen treeni haastavilla rospuuttokeleillä. Ilokseni muuten huomasin, että iltarasti- ja torstairasti-kalenterit ovat ilmestyneet, joten sieltä tiiraamaan sopivia tapahtumia.

Päivällismenu: 


 Alkukeitoksi savuporo-juustokeitto (Koskenlaskijaa, vettä, kylmäsavuporoa, persiljaa, kerma-maitoa, maizenaa suurustamiseen, suolaa, mustapippuria)


a'la Sara La Fountain, oli tosi hyvää :)


Pääruoaksi voissa paistettua kuhaa, perunamuussia & kanttarellikastiketta

Kastike ei ihan onnistunut rakenteeltaan, en oikein vielä hallitse maizenalla suurustamista, kun olen tottunut vehnäjauhoihin, joita en enää syö ollenkaan.. Kala sen sijaan oli aivan superhyvää, päivänsankari sai paistaa sen itse, niin ilmankos :)


Jälkiruoaksi kauraomenapaistosta ja Bourbon-vanilja-jäätelöä. 

Olimme jo ihan ähkyssä aterian jäljiltä, kun mieheni sanoi, että jätskille on onneksi oma mahansa. Siihen minä tokaisin kuin apteekinhyllyltä, että niin se menee keuhkoihin ja toinen repesi ihan totaalisesti. 

Ruoansulatuksen anatomia on hyvin hallussa ;) Tilanteessa oli päivän arkikomiikkaa, sanoin hassusti ihan ajattelematta mitään. Ehkä on vähän liikaa tullut käytyä läpi viime aikoina lasten kanssa näitä juttuja, sillä vanhemmilla muksuilla on hirmuinen kyselyikä. 
"Poistuu takavasemmalle lainaamaan kirjastosta Olipa kerran elämää- boxin ulkoistaen koko toiminnan"..


Kevään ensimmäiset tulppaanit. Salainen paheeni, 5€ nipusta on liikaa, mutta liidelin 2,90€ sai sortumaan. Mielenrauhaa muutamalla eurolla, kun olen onnessani tuijotellut kirkkaankeltaisen keväistä kimppua ruokapöydällämme.  

Aterian jälkeen selvisin melkein nukahtamatta miesten hiihdon mc-kisan loppuun asti, lopulta oli pakko kömpiä sänkyyn ja ottaa pikkupäikkärit, kun silmät ei enää kertakaikkiaan pysyneet auki. 

Ihan paras viikonloppu! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti