lauantai 12. huhtikuuta 2014

Teivo-Gup

 Huikeet katumaalaukset :D

Kiirettä pitää ja kevättä pukkaa. Viime lauantaina juoksin Teivo-cupin viimeisen osakilpailun ja edes kisaraporttia en ole ehtinyt tehdä.. Olen valmistellut pikkuisen ensimmäisiä syntymäpäiväjuhlia, tehnyt vähän ravintoneuvontahommia ja yrittänyt sinnitellä jokavuotisen kevätväsymyksen kanssa, pessyt niitä ikkunoita ja kaikenlaista pikkuhommaa.. Luulen, että väsymys liittyy vahvasti siitepölyallergiaan, koska se ilmestyy aina tismalleen samaan aikaan allergiaoireiden kanssa. Lääkkeet, joita käytän eivät väsytä kokemukseni mukaan, mutta kai nuo allergiset reaktiot ja korkeat vasta-ainepitoisuudet kropassa vetävät ihan veteläksi.

Kisassa juoksin ihan keuhkot pihalle tuolla katupölyn valtaamassa ilmassa ja toipuminen on kestänyt yllättävän kauan. Olo on kuin keuhkotautisella, vaikka en tunne itseäni kipeäksi samalla tavalla kuin esimerkiksi flunssassa, joka kaataa sängyn pohjalle ihan kirjaimellisesti. Sykkeet ovat olleet melko normaalit treeneissä, mutta kulku ei ole ollut kovin kummoista. Treeniviikosta tulee määrien suhteen vähän torso, mutta viikko sinne tänne ei maailmaa kaada.

Eilen sain vihdoinkin aikaiseksi soittaa terveyskeskuksesta uudet reseptit vähän laajempaan arsenaaliin allergialääkkeitä ja illalla treenin jälkeen pompsahtelin hikisenä apteekkiin. Ei tullut ainakaan annettua vaikutelmaa mistään supersairaasta henkilöstä.. Heti huomaa onneksi helpotuksen olossa, aivastelua ja kutitusta on paljon vähemmän. Nenä on ollut niin tukossa, että sarvikuonostakaan ei ole apua, kun vesi ei mene läpi.

Sitten itse kisaraporttiin: Valmistavan treenin perusteella lähdin hakemaan vauhtia 4.10-4.20/km. Tämä olisi oikeuttanut loppuaikaan välillä 20.50-21.40. Maksimiajaksi, johon voisi olla jollain tavalla tyytyväinen asetin 22.30 eli 4.30-vauhtia. Loppuaika oli 22.07 eli aika hyvin osui haarukkaan arvioni. Skaala tosijuoksijan näkökulmasta on laaja, mutta turistille sopi ihan hyvin tällaiset noin-arviot.

Heti alkumatkasta alkoi pistää ja vatsa oli aivan suolet solmussa, vaikka aamupalat yms. syömiset onnistuivat hyvin. Loppumatkasta, kun viimeinen alamäki alkoi ja yritin lähteä loppukiriin, pistäminen yltyi niin kovaksi, että oli pakko tiputtaa vauhtia, superärsyttävää. Sisuskalut vetivät niin kramppiin, että happi ei vain kertakaikkiaan löytänyt tietä ulos ja olo oli kuin astmakohtauksessa. Maaliin päästyäni keräilin voimia pientareella ja odotin oksennusta saapuvaksi varmaan kymmenen minuuttia, kunnes alkoi helpottaa. Loppuverkkaa en kyennyt tekemää paikan päällä ollenkaan, mutta iltapyöräily kauppaan illalla toimi loistavasti verryttelynä.

 Ennen alkuverkkaa, iso kiitos muuten Äidille taas lasten vahtimisesta :)

Juoksussa näkyi selvästi rutiininpuute, vatsa & keuhkot eivät kestäneet kovaa kroppaa ravistavaa rynkyttävää menoa alkuunkaan. Soudussa kun ei moista tehosekoitin-efektiä tule. Kunto on ihan ok, mutta tammi-huhtikuun alkuvuoden juoksukilometrit (vajaa 120km ennen kisaa) eivät kanna kovin pitkälle. Harjoituskilometreihin nähden olen tyytyväinen ja mikä parasta, kaikki vammat kestivät koitoksen ilman mitään oireita. Siitä iso JES! Klikkaava lenkki tällä kertaa oli hengitys eikä ollenkaan pelkäämäni jalkojen juoksukestävyys tai jonkun vamman laukeaminen kesken kisan.

Kisasta jäi ihan jeesfiilis, mutta siitä huolimatta treeni- ja kisasuunnitelmiin on tulossa isoja muutoksia. Ensin kuitenkin juhlitaan maailman ihaninta pientä yksivuotiasta <3 p="">




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti