tiistai 13. toukokuuta 2014

Lastenruoka-asiaa

Aina välillä Aamulehteä lukiessani saan kohotettua matalan verenpaineeni ennätyslukemiin ja näin kävi taas viime viikon tiistaina lukiessani lastenruokaa käsitelleen "Purkkiruoka on luultua parempaa"- jutun Hyvä-arki-osiosta. En kertakaikkiaan jaksa olla ihmettelemättä, että jo pikkuvauva-vaiheesta lähtien elämme melkoisessa hyssyttely-yhteiskunnassa. 


 On ihan ok, että annat lapsellesi pelkkää teollisesti valmistettua mössöä tai korvikemaitoa. On ihan ok, että kun sairastut epäterveellisistä elämäntavoista johtuviin perussairauksiin (huomaa monikko), sinulle tumpataan yleisestä terveydenhuollosta koura täyteen erilaisia lääkereseptejä ja terveysongelmasi ratkaistaan mitä hienomman värisillä pillereillä. En ymmärrä kuinka suomalaisella yhteiskunnalla on varaa lääkitä ja hoitaa kaikki mahdolliset sairaudet, jotka olisivat hoidettavissa yksinkertaisilla elämäntapamuutoksilla. Räjähdysmäisesti kasvavan diabetes II:n hoitoonkin saat insuliinit käytännössä ilmaiseksi kela-korvausten muodossa, joten mitä sitä turhaan ostaa kalliita vihanneksia tai lenkkitossuja.

Olen viikon miettinyt tämän blogitekstin kirjoittamista ja edelleen olen vihainen aiheesta, vaikka olen asiaa ajan kanssa pohdiskellut. Maaliskuussa maikkari uutisoi samaan asiaan läheisesti liittyvästä aiheesta. Kuulostaa todella hurjalta, että noin suurella osalla pikkulapsista on vaikeuksia syömisen kanssa. Ihmepä tuo, jos suurin osa muksuista syö perusmössöä päivästä toiseen, sapuskan nimi vain vaihtuu. Yksi lastenkasvatusmottoni on että, jos et saa uhmaikäistä pidettyä kurissa ja nuhteessa, niin kuinka sitten teini-ikäisen kanssa? Pätee syömisiin ja kaikkeen muuhunkin. 

Meidän perheessä lapset syövät ranskalaisen lastenkasvatus-mallin mukaan eli sitä syödään, mitä on tarjolla. Kaikkea maistetaan ainakin vähän ja simsalabim kaikki "yök-yök"-ruokakin alkaa maistua hyvältä, kun maistelua tapahtuu riittävän usein. Varsinkin keskimmäinen on superennakkoluuloinen uusia ruoka-aineita kohtaan, mutta pikkuhiljaa olen havainnut kehitystä ja rohkaistumista. Vanhin lapsistamme (7v.) syö ihan mitä tahansa hänelle keksii antaakin eli menetelmä toimii.


 Tässä vedetään antaumuksella kasvis-kala-susheja (graavilohi, nori-merilevä, fenkoli, kurkku, avokado, alfalfa, luomusoijakastike) ja vieläpä puikoilla ihan sujuvasti :)

Nuorimmainen (nyt reilu 1v.) on saanut alusta asti totutella uusiin ruokiin omaan tahtiinsa sormiruokailun merkeissä. Sormiruokailu on menetelmä, jossa vauva saa syödä alusta asti itsenäisesti ja ruokia ei tehdä soseeksi. Hänelle lastattiin aluksi syöttötuolin pöydälle ja nyttemmin omalle lautaselle sapuskaa, joka on vauvan helposti syötävissä. Pehmeitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä sopivina tikkuina/paloina/kokonaisena, suolatonta itsetehtyä leipää, pehmeää kalaa/lihaa/kanaa, perunaa/pastaa/riisiä/kvinoaa yms.

Aluksi erottelimme hänelle oman suolattoman ja maidottoman sapuskan koko perheen ruoasta ja nyt hän syö täysin samaa terveellistä ruokaa. Kaikki sapuskat uppoavat ennakkoluulottomasti pienin sormin syötynä. Vauvoille tyypillisiä johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen kyllästymisen jaksoja on ollut havaittavissa silloin tällöin. Nämä vaiheet kestävät hetken ja menevät sitten ohi. 

Vain puuroa olemme syöttäneet lusikalla ja syöttäminen & sormiruokailu ovat toimineet hyvin myös yhdessä. Aamulehden jutussa mainitun tutkimuksen (Kyttälä ym. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää KTL 2008) mukaan puolet yksivuotiaista ja viidennes kaksivuotiaista syövät teollisia puurovalmisteita säännöllisesti. Hurjaa, että edes puuroa ei valmisteta itse. Kaurapuuron keittäminen liedellä kestää 5min, mikrossa 1-2min ja päälle voisi laittaa pakastimesta marjoja, jotka ovat superterveellisiä ja myös jäähdyttävät puuron heti sopivan lämpöiseksi.

Sormiruokailulla on pitkä lista etuja verrattuna perinteiseen sose- ja purkkiralliin:

- Lapsi saa itse maistaa ja totutella ruokaan, pienelle on iso asia syödä itse ja omaan tahtiin alusta asti. - Lapsi voi valita vaihtoehdoista, (jotka vanhempi antaa) ja päättää myös sopivan määrän, tämä auttaa oppimaan alusta asti kylläisyyden tunteen hahmottamisen.
- Tuoreruuan osuus kasvaa potenssiin sata, pehmeät herkut (banaani, avokado, mansikka, höyrytetyt kasvikset yms.) sopivat sormiruokailuun hyvin. Kun pinsettiote on hallussa käy, marjoja voi kulua päivässä satoja grammoja.
- Vanhemmat pääsevät helpolla, sormiruokailu vaatii vain hieman ajatustyötä ja sovelluskykyä reseptien suunnitteluun + hyvää muistia, että muistaa valmistusvaiheessa ottaa ruuan erilleen. 
- Lasta ei tarvitse syöttää, joten aikuinen voi keskittyä omaan ateriaansa ja toimimaan syömisen roolimallina.

Nuorimmaisen kohdalla on huomattavissa selkeä ero kaikkiruokaisuudessa verrattuna sisaruksiinsa, jotka ovat kasvaneet pikkuvauva-vaiheen pääasiallisesti itsetehdyillä soseilla. Hän maistelee eri ruokia selvästi ennakkoluulottomammin, sillä ruoan väri, rakenne ja ulkomuoto on helposti tunnistettavissa.

 11kk vanhan eväät: banaania, mustaherukkaa ja raejuustoa, jos kuvasta ette tunnistaneet ;)

Myös terveystila on ollut loistava. Uskon, että superterveellisellä perussapuskalla ja suurella tuoreruokamäärällä on vaikutusta. Nuorimmaisella ei ole ollut 1v1kk:n ikään mennessä kuin yksi kuumeeton flunssa ja sisaruksilta saatu vesirokko. 

Tällä hetkellä hän syö itse käsin ja pienimuotoinen haarukan ja lusikan käyttö onnistuu myös. Juominen tapahtuu itse imuttomasta nokkamukista. Kätevää ja hauskaa!

Sormiruokailua ei silti kannata aloittaa perehtymättä asiaan. Ennen kuin lapsi oppii käsittelemään ruokaa suussa, on hänellä pidemmän tai lyhyemmän aikaa kestävä harjoitusvaihe, johon sisältyy kakomista ja ruuan pyörittelemistä sisään-ulos. Turvallisuus pitää huomioida ja lasta on vahdittava koko syömisen ajan. Meillä tuo vaihe kesti alussa vain parisen viikkoa, sillä vauva oli melko pitkään pelkällä rintaruokinnalla (viikkoa paria vaille 6kk) ja siksi riittävän kypsä & kiinnostunut aloittamaan kiinteän ruoan syömisen. Yhden kerran olen joutunut pelastamaan hänet pulasta eli onkimaan ruokaa sormella pois suusta, kun hän laittoi liikaa ruokaa suuhun ja viimeisimmäksi suuhun poikittain laitettu kurkun palanen tukki poistotien. Ruoan takaisin puljaamista on ollut huomattavasti vähemmän kuin soseilla ruokituilla vanhemmilla muksuilla. 

Mielestäni kaikille lapsille tulisi antaa mahdollisimman hyvät eväät elämän alkutaipaleelle ja laadukas, monipuolinen ja paljon tuoreruokaa sisältävä ravinto on yksi osa alue tästä. Suurin osa vanhemmista haluaa parasta lapselleen, mutta ovatko vanhemmat ruoan suhteen täysin sokeita vai alussa esittelemäni jutun ohjeiden uhreja? Kun lapsi sairastuu korvatulehduskierteeseen kierretään koko maakunnan yksityiset lääkärit läpi ja etsitään ratkaisua parantamiseen, vaikka ratkaisu olisi niinkin lähellä kuin jääkaapin sisällön vaihtamisessa. 

Ei pysty käsittään. Sellaista elämää suurempaa pohdintaa tänään..

1 kommentti: