tiistai 24. kesäkuuta 2014

Bugi

Ekat kisat ovat lusittu ja juhannustakin tuli vietettyä. Olen tehnyt comebackin vanhaan työpaikkaani kuudeksi viikoksi (puoliskon isäkuukauden ajaksi) ja kuten aktiivisesta päivitystahdista huomaa, olen ollut hieman kiireinen. 

Kisat menivät melko huonosti. Keli oli ihan peffasta ja soutu vaikeaa. Ensimmäisen päivän lähdöissä takkusi teknisesti kovavauhtinen rytmi ja ihan kaikki (vastatuuli 6-7m/s) ja toisena päivänä olo ei ollut alkuunsakaan palautunut eli syke ei noussut ja jalat olivat ihan hapoilla jo alkuverkasta. Edellisen viikonlopun tehotreeni + Tour de Siuro + iltarastit maksimivauhdilla näkyivät palautumisnopeudessa ja kuppi meni nurin aika nopeasti. No ei niistä sen enempää, uutta matoa koukkuun ensi viikonloppuna.

Viimeiset viikot olen taistellut paikalleen jässähtäneen painon kanssa. Paino on ollut koko kesäkuun 60,2-61,8 välillä, söin kuinka paljon tahansa tai en syö melkeinpä mitään. Tämä on minulle erittäin tyypillistä. Laihdun kerran kuussa yhden päivän aikana 2kg ja sitten ollaan samassa loppukuu. Nyt kun kisoihin on näin vähän aikaa, odotan painonromahdus-päivää enemmän kuin mitään muuta. Ilmoittauduin varmuuden vuoksi avoimeen ja perjantaina klo 12.00 mennessä pitää jompi kumpi lähtö perua. Armonaika käy siis vähiin. 

Viime lauantaina olin jo 59,8kg, mutta juhannus sekoitti vähän tekemisiä & nukkumisia, vaikka söinkin melko niukasti ja nyt ollaan taas oltu yli kuudenkympin. Pitkä dieetti takana ja viimeisten kilojen nitistäminen kohtuullisen pitkästä ei niin keijukaismaisesta varresta (173,5cm) ei ole helppoa. Täytyy kyllä myöntää, että tähän asti olen päässyt ihan ilmaiseksi näkemättä nälkää, vain treenailemalla isohkosti, joten kai sitä pitää vähän kärvistelläkin ;)

Oman haasteensa tekee kylmät kelit, sillä aikaisemmin vastaavat painonpudotukset olen saanut tehdä helleaallossa, mikä tekee hommasta omalla kohdallani huomattavasti helpompaa. Olen silti edelleen luottavainen, että pääsen puntarista läpi. Aikaisemmin olen tehnyt kesäaikaan tosi hyviä suorituksia niukallakin tankkauksella, joten viimehetken rutistus ei sinällänsä huoleta. Homma on hallinnassa hunningolla. Puoliskokin jo tuumasi, että mamu näytät ihan keskitysleiriläiseltä ja tarvitsisit kestitysleiriä. Soutukisoissa ei auta, että näyttää kuikelolta, puntari on armoton. 

Aion tässä vielä herätellä vähän aineenvaihduntaa, vähentää hiilarit ihan minimiin ja pukeutua lämpimästi, josko se sitten tie aukeaisi. Viimeisenä keinona on tehdä painonveto nesteistä, mutta ihan näin paljoa ylimääräistä ei pelkästään sillä keinolla lähde. 

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja kisat menisivät vähän paremmin kuin reilu viikko sitten. Treeneissä on kovavauhtinen soutu ollut jo paljon helpompaa ja pistelinkin viime perjantaina vikan VK-pätkän 2km 9min pintaan. Tämän kesän epävirallinen ennätys, sillä kisoissa taisi olla kaikki vedot yli 10min :D


Viime kisoissa toimin myös trailerikuskina ja joukkueenjohtajana. Monitoimimamuna nämäkin tehtävät luonnistuivat ihan mukavasti. Sen verran kiirettä piti, että reissusta ei tullut paljoa kuvia napsittua..








lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kesäruokaa

Kesä on päässyt taas huomaamatta vauhtiin. Peruskasvikset ovat edullisia ja eilen ostin ensimmäistä kertaa kohtuuhintaisia kotimaisia uusia perunoita. Vauva vai pitäiskö sanoa jo taapero, on ihan rakastunut uusiin pottuihin. Eräällä lounaalla niitä meni varmaan 10kpl..

Meillä on ollut harva se ilta grilli kuumana ja muutenkin ruoat ovat vaihtuneet jotenkin kesäisemmksi. Tässä muutamia esimerkkejä ja vinkkejä: 


Lapsuudesta tuttu kananmunakastike uusien perunoiden kanssa. Ruohosipuli on selvinnyt talvesta hengissä ainoana monivuotisena yrttinä pikkupihan lavassani. Kaivelin peruskokkieepoksen eli Kotiruoka-kirjan esiin ja keittelin soossin ja silppusin ison nipun ruohosipulia sekaan. 

Kananmunakastike:

- 2rkl voita
- 2rkl maissitärkkelystä
- 5dl luomutäysmaitoa
- muskottipähkinää, suolaa
- 2 kovaksi keitettyä kananmunaa (9min) silputtuna
- iso nippu ruohisipulia silputtuna

Kuumenna voi ja sekoita siihen maissitärkkelys. Lisää seokseen maitoa pieni tilkka kerrallaan, kunnes koko maitosatsi on tasaisesti seoksessa, kiehauta noin 5-10min. Jos lisäät liian nopeasti, kastike paakkuuntuu. Mausta ripauksella muskottipähkinää ja ruususuolaa. Lisää silputut kananmunat ja leikkaa ruohosipuli sekaan n. 0,5-1cm pitkinä pätkinä. Nauti uusien perunoiden ja salaatin kera. 
 

 Kananmunakastiketta, perunoita, edellisen päivän savusiika-jämät ja salaattia.


Possun kyljys grillattuna, uusia perunoita, pari silliviipaletta ja reilusti salaattia. 
 

Kanapihvi, halloumijuustoa, grillattua paprikaa ja sipulia, keitetyistä uusista perunoista askarreltuja uunin kautta käytettyjä "paistinperunoita". Paistinperunat ovat meidän perheessä synonyymi kaikille uudelleen lämmitetyille perunoille.. 

Viikonloppuna maistui erityisen hyvälle kylmä cokis, kuten kuvasta näkyy. Aito ja alkuperäinen 0,33l lasipullosta. Joku voisi nyt vetäistä pakurihaudukkeet väärään kurkkuun, mutta itse kannatan rentoa & perusterveellistä ruokailua ja liika nipotus ei siihen kuulu.


Jämäperunat vol. 2 ja jämägrillikanapihveistä askarreltu kanasalaatti. Lisukkeeksi ostin tattarihapanleipää. Joskus tekee mieli leipää, en vain ole ehtinyt/jaksanut leipoa itse. Nyt olen löytänyt ruokakaupasta muutaman luontaisesti gluteenittoman leivän, joissa on max. pari lisäainetta. saa kelvata leivänhimoon silloin tällöin kunnes leivontainspiraatio taas tulee..


Supernopsa salaatinkastike. Valkosipulilla maustettua laadukasta oliiviöljyä. Tuliainen Espanjassa asuvalta ystävältäni, kiitosta vaan vielä sinnepäin :) Sopii varmasti myös mökkikäyttöön, jossa ei kaikkia mausteita yms. ole aina edes saatavilla. 


Pika-kanasalaattia. Pari vesisateessa grillattua kanapihviä, reilusti vihanneksia ja kalamataoliivi-purkin jämät. Valmistusaika noin 10min. Todellista herkkupikaruokaa. 


Pikkuisen kesäruoka-annos: pottuja (ai mitä herkkua), makeita minitomaatteja ja avokadoa. 

Keep it simple!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Tour de Siuro V, iltarasti-tappio ja kisavalmistautumista

Viime lauantaina vietimme 6-vuotishääpäivää eli sokerihäitä. Puoliskoni sai aiemmin viikolla neronleimauksen, että lähdetään yhdessä polkemaan Tour de Siuro. Ei tarvinnut kauaa suostutella. Otettiin ystäväpariskunta porukkaan mukaan ja tempaistiin 120,3km reippaasti 5h40min. Reitillä on melko paljon nousumetrejä ja pitkät pätkät hiekkateitä eli keskivauhti oli varsin mukava. Olen blogannut aikaisemmista reissuista täällä. Tällä kertaa matka eteni reippaasti alusta loppuun, pientä niittiä oli havaittavissa ennen Siuron baarin taukoa, johtuisiko kisadieetistä ja pitkän aikavälin energiavajeesta. Taukopaikalta kotiin vettä tuli kuin esterin peffasta eli viimeiset 40km oli ekstramärkää, mutta onneksi pommacin ja suklaanpatukan voimin jaksoi taas ihan hyvin.


 Melon voimalaitoksen kohdalla meinasi iskeä kanipaniikki-kohtaus. Laitoksen patomuurit ovat remontissa ja läpikulku kielletty, onneksi sieltä pääsi pujottelemaan fillareiden kanssa ohi :) Tour de Siuron reitti on hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti määritelty, poikkeuksia ei sallita. 


 Kesäinen pyöräilijä-mamu :)

Hääpäivän viettoa jatkoimme syömällä melko uudessa Bistro Lepot- ravintolassa, jossa oli oikein erinomaisen maukas ruoka ja hyvä palvelu. Suosittelen lämpimästi :)

Sunnuntaina otettiin soffalepoa koko päivä katselemalla norjalaisia Varg Veum-leffoja. Iltapäivästä haimme pikkuiset mummulasta kotiin ja seikkailimme ympäri Kangasalaa tutkimassa venepaikkoja. Puoliskoni on onnellinen uusi soutuveneen omistaja ja aikoo tästä lähtien kalastaa meille ruokakalat ;)

Maanantaina pääsin tositoimiin iltarasteilla, kun olin jo etukäteen päättänyt, että lähden hakemaan Kyötikkälän 3km radalta ensimmäistä iltarastivoittoani. Kärkeen jäi lopulta 35sek ja juoksuvauhti oli se puuttuva osatekijä, naisista tosin olin nopein. Jalat olivat pyöräilystä ja perjantain juoksutehotreenistä ihan totaalisen jumissa, enkä olisi päässyt yhtään kovempaa. Korkein syke oli mittarin mukaan 190, mikä on henkilökohtainen ennätykseni ties kuinka moneen vuoteen. Positiivista, että pumpusta löytyy kierroksia pienestä jumista huolimatta.


 Keskimmäinen muksu eli poitsu veti TR-radan isänsä kanssa minun suunnistuksen jälkeen. Jaksoi kuulemma juosta oikein reippaasti ja kartastakin oli välillä jonkinlainen käsitys, reissun jälkeen iski kyllä väsy.. Isompi muksu teki YU-treenejä suunnistuksen ajan ja pikkuinen tepasteli ympäri Kyötikkälää ihan innoissaan.

Rastit löytyivät kaikki heti suorilta ja suurimman osan paikoista tiesin jo karttaa katsoessani, sen verran on tullut kotimettää kaluttua karttojen kanssa. Hassua kuinka ratamestarit tekevät vuodesta toiseen ihan samanlaisia ratoja, samat rastinpaikat ja kaikki rastivälit vedetään suoraan lukkojen ja suppien poikki (joita täällä riittää). Vähän mielikuvitusta kehiin! ;) Heinäkuun iltarastiviikolla sitten mahdollisesti uusi yritys..

Pari päivää kevyttä treeniä tässä viikolla ja veneen säätöjen viimeistelyä. Laskin hankaimet ihan alas ja lyhensin airoja. Tänään viimeistelytreenissä pääsin helposti 2x250m 1.55-2.00 vauhteja tahdeilla 28-30 ja 30-32. Kevennetyt välitykset pelittävät hyvin ja tahti nousee helposti, vaikka kovia treenejä en ole tehnyt veneellä vielä ollenkaan (sairastelut/ allergia, kelit, muut kilpailut yms.). Rytmi on vähän hukassa, tahdin vaihtuvuus sahaa, mutta ei se niin vakavaa tässä vaiheessa kautta ole. Toivottavasti huominen lepopäivä toisi vähän vielä herkyyttä jalkoihin, aika jumisilta tuntuvat. Jännityksellä odottelen jo kisoja! :)


Sorsapoikue vol. 101 ylittämässä venevajalle johtavaa tietä. Sorsat sotkevat jatkuvasti laiturimme, mutta poikaset ovat kyll ihan ylisöpöjä.


 Kunnon tihkusade viimeistelytreenissä, mutta ei haitannut. Melko lämmin ilma ja järvivesikin kuin linnunmaitoa.


Kaivelin varaston uumenista joskus kaupanpäälliseksi saamani geelipehmusteen. Ehkä vähän helpottaa peffanpuutumista, mutta uusi penkki pitäisi laittaa tilaukseen pikimmiten.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hifistelyä

Olen soututekniikan suhteen samanaikaisesti innostunut hifistelijä ja superlaiska aikaansaaja. Mietin paljon tekniikkajuttuja sekä veneen säätämistä ja jokaisessa soututreenissä pyrin keskittymään huolellisesti ja miettimään kuinka voisin tehdä asioita paremmin. Isoissa veneissä on kirjoittamaton sääntö, että kesken soudun ei puhuta tai höpötellä, jos ei ole erityisen painokasta sanottavaa tai juttu pahasti kesken. Kääntöpaikalla tai juomatauolla käydään läpi tekniset asiat ja parannusehdotukset sekä muu smalltalk.

Laiskuus näkyy ehkä parhaiten veneen säätämiseen liittyvissä asioissa. Tiedostan jonkun ongelman, mutta kestää kauan aikaa tarttua asiaan ja fiksata se valmiiksi. Tällä hetkelläkin hankaimet ovat liian korkealla, mutta en ole jaksanut siirtää niitä alimmaisiin reikiin. Mitä enemmän painoni putoaa, sitä korkeammalla vene ui ja vastaavasti myös hankaimet ovat korkeammalla vedenpinnasta eli säätäminen on jatkuvaa, kunnes tilanne tulee painon suhteen stabiiliksi. Hankaimien siirtäminen sinänsä vie noin 5min aikaa, mutta koska tappiväli muuttuu myös ja se vasta onkin mielestäni hankala säätää, en ole jaksanut paneutua asiaan. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mielellään mahdollisimman pian, sillä kisat lähestyvät uhkaavasti.


Teknisiin vimpaimiin liittyy myös veneen penkki, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Penkki on ollut alusta asti huono, mutta nyt kun soudan lähes pelkästään yksikköä ja treenien pituudetkin ovat pidempiä kuin ennen, olen todellisissa ongelmissa. Takapuoli kipeytyy ja koko alaselkä, pakarat, pohkeet ja jalkapohjat puutuvat. Treenin aikana alkaa voimistuva hermosärky, joka joskus jatkuu seuraavaan treeniin asti. Ärsyttävää.

Olen tehnyt pientä salapoliisityötä ja olen päätymässä uuden penkin hankintaan. Pehmusteet eivät auta ja kaikki muut keinot jumppaaminen yms. on kokeiltu. Uusi penkki olisi isommilla istuinluiden aukoilla, jotta istuinluut kääntyessään loppuvedossa mahtuvat paremmin penkin reikiin. Aika näyttää kuinka homma toimii. Oma lukunsa on myös löytää penkki, joka sopii veneeseeni, sillä kiskoleveyksiä on erilaisia, penkin pyöräkokoja on monia ja vieläpä penkin korkeuksissakin on variaatiota. Veneeni hankaintyyppi (normaali alumiinihankain) ei mahdollista leveämmän penkin hankintaa, sillä se ottaisi kiinni hankaimen keskipuun tukikaareen. Vaikeaa on!

Tässä tuoretta videota parin viikon takaa: Tahti on noin 27-28, vauhti 2.00-2.01



+ tehoa näyttää löytyvän matalallakin tahdilla
+ hidastuksesta tarkistin, että peppu ei karkaa ennen kiinniottoa (vanha virhe)
+ vetopituus on riittävän pitkä
+ voimankäyttö on hallittua, vene pomppi syksyllä paljon hitaammassakin vauhdissa, nyt liuku on ihan ok (vähän perä painuu, mutta keula ui nätisti)

- kädet saisi lähteä nopeammin sylistä
- hankaimet ovat liian korkealla (mitä olin jo ajatellut etukäteen) -> airot nousevat vedestä vähän liian aikaisin
- rytmi voisi olla vähän selkeämpi: nopea veto, rauhallinen palautus

Tässä vanhaa videota: Tahti 35-36, vauhti 1.48-1.50



+ vauhtia ja tehoa löytyy, vene silti liukuu
+ pitkä veto, rytmikin ok tahtiin nähden

- lopussa ihme pään nytkäytys
- tuota vauhtia ei jaksa kovin kauan pitää (nykyäänkään) -> kuntoa saatava edelleen ylös

Potentiaalia siis olisi, jos vain kunto riittäisi. Tekniikka riittää kansalliselle tasolle oman arvioni mukaan ihan hyvin tälläkin menolla, mutta miten siitä eteenpäin? Tosin en ole tavoitteita muualle edes asettanut. Treenaan ilman valmentajaa, mutta tekniikkajuttuihin kaipaisin apua. Valmentajia ei joka oksalla istu ja elämäntilanteeni ja treenisysteemini on hieman luotaantyöntävä valmentajan näkökulmasta.. :D

Välillä kuitenkin olen herkutellut ajatuksella, että mitä jos sitä koittaisi omat resurssinsa urheilun suhteen ihan loppuun asti. Aika näyttää, miten käy, ikääkin alkaa jo olla, että viimeisiä vuosia viedään, jos mielii panostaa ja tehdä tuloksia.