lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kesäkuulumisia

Työrupeama on vihdoin saatu onnellisesti pakettiin. Töissäkäyminen oli ihan mukavaa vaihtelua arkeen ja pankkitilin saldolukemaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että fyysisen työn, perheen (jossa on pieniä lapsia) ja urheilun yhdistäminen on äärimmäisen hankalaa. Heinäkuussa on ollut pitkä kilpailutauko ja kokonaiskuormitukseltaan raskaasta jaksosta huolimatta olen saanut ihan mukavasti treenitunteja kasaan.

Yhteistä aikaa voi raapia kalenteriin lisää raahaamalla perheen mukaan treeneihin.. :D

 Kärrynpyörä-treeniä venevajan rannassa. Tytsi 7v. treenaa kaikki päivät kärrynpyöriä, päällä seisontaa, käsillä seisontaa, siltakaatoja, leuanvetoa, spagaattia ja spiraalia. Tällä hetkellä on herkkyyskausi meneillään kaikenlaiselle vartalonhallinnalle ja temppuilulle. Tämä tapahtuu siis muksun omasta innostuksesta ja meillä ei ole muuta osuutta asiaan kuin katsella temppunäytöksiä :) Mielenkiintoista nähdä, tuleeko tästä neidistä jonkin sortin urheilija, ainakin hirmuinen vietti kaikenlaiseen liikuntaan on olemassa.

Keskimmäisellä on meneillään pyöräilykausi nyt kun vihdoin homma alkoi sujua. Treeniä tulee noin 4-5h päivässä ja reitti kulkee monimuotoisesti taloyhtiön pihan ympäri kymmeniä kierroksia päivässä. Yllättävän reipas siivunjauhaja tästä maailman mukavuuden haluisimmasta lapsesta on tullut. 
Toissapäivänä oli pakko käyttää suihkussa jopa kesken päivän, kun haisi niin hielle ja hiekalle.

Ainoastaan tämä viimeinen viikko on ollut melko katastrofaalinen, sillä työpäivien jälkeen on mennyt kaikki aika toipuessa ja palautellessa kuuman ilman aiheuttamista tuhoista. Rappusiivous 7h päivässä 35-40 asteen lämpötilassa imaisee mehut nuoresta ja hyväkuntoisestakin tehokkaasti. Toisaalta kevyt treeniviikko parin kovan viikon jälkeen tuli muutenkin ihan hyvään saumaan.

Treeneissä on ollut melko vahva soutupainotus ja pyöräily on jäänyt vähän alkuperäistä suunnitelmaa vähemmälle. Pari pitkää lenkkiä olen tehnyt maastossa, mutta tehotreenejä esimerkiksi en ollenkaan.  Viikon päästä ajettava Jämi84-MTB on siis tulokseltaan täysi arvoitus, mutta aion silti lähteä urheilumielellä reippaasti ajamaan kohti neljän tunnin tavoiteaikaa. Viikon päästä nähdään kuinka mamun käy!
 Perslätty on ollut tarpeen ja tuntuu, että siedätyshoito on alkanut tepsiä ja peffa kestää astetta paremmin. Soutukilsoja olen kerännyt hitaasti, mutta varmasti. PK:ta pystyy jauhamaan jopa 1,5h ilman, että veneessä istuminen käy liian tukalaksi, mutta tehokkaamassa treenissä tulee sen verran enemmän puristusta kankuilla, että reilu tunti alkaa olla jo mukavuusrajalla.

 Ensi lauantain Jämi84-MTB aloittaa pitkän ja raskaan kisajakson. Toivottavasti kisasta palautuminen sujuu hyvin ja pääsen suorituskykyisessä tilassa kamppailemaan naisten kevyen yksikön valtiaan tittelistä parin viikon päästä järjestettävissä pienvene-SM-kisoissa.

Lähden kilpailuun mustan hevosen asemasta, sillä vaikka kunto on hyvä, niin kisat ovat sujuneet tähän asti melko alavireisesti. Allergiasta johtuvat astmaattiset oireet ovat edelleen hankaloittaneet hengitystä kovissa treeneissä ja tuntuu jo epätoivoiselta, että saisi aikaan sellaisen suorituksen, missä sykkeet paukkuu ja tietää antaneensa kaikkensa. Tähän mennessä kisat ja kovat treenit ovat kulkeneet kerta toisensa jälkeen kuin käsijarru päällä vetäisi.

Tuisku 10v. valmiina treeniin.

Loppukesän kisakalenteri ja varsinainen työhevosen rupeama näyttää tältä:

Jämi84-MTB 2.8.2014, 84km maastopyörä-kilpailu, tavoite 4h tuntumaan (tämä voi olla kyllä liian kova tavoite..)

Pienvene-SM Tampere 9-10.8.2014, naisten kevyt yksikkö LW1x, 2000m. Tavoite on edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaan voitto. Tiedostan kyllä, että siihen vaaditaan nappisuoritus & itsensä ylittäminen ja myös hyvää tuuria, että kaikki saadaan osumaan kohdilleen.Täytyy vähän kyllä mainostaa, että tässä veneluokassa on tälle kaudelle tehty varsinainen tasonnosto, sillä monta tyttöä on paukutellut mm. ergoennätykset uusiksi ja alkukesän kisoissa avoimen naisia on haastettu ihan urakalla.


Jämsänkoski jun/U23-SM 16-17.8.2014  kansallinen regatta? Naisten yksikköä, jos kisoissa aikuisten kansallisia lähtöjä (kisakutsua ei ole näkynyt eikä kuulunut..)

Kumpula-hölkkä/ Valkeakoski isovene-SM/ kansallinen regatta 22-24.8.2014. Isoista veneistä ei ole ollut vielä mitään puhetta, millä kokoonpanoilla seura lähtee mukaan. Perjantaina olisi Akaan Viialassa tarjolla kakkoskotiseuran järjestämä Kumpula-hölkkä 9,6km, joka olisi hyvää valmistautumista Jämin juoksukisaan (kts. alla). Kumpulaan osallistun ilman muuta ellei sitten käsky seuran puolesta käy johonkin superneloseen, joka taistelee suomenmestaruudesta, jolloin kisat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja ei viitsi jumauttaa jalkoja edellisenä päivänä. Tämä katsotaan rauhassa ja tilanteen mukaan. Jos isoja veneitä ei saada kasaan tai en mahdu kokoonpanoon, niin Valkeakoskella voisi ulkoiluttaa sitten yksikköä Kumpulan kisan lisäksi.

Sprintti-SM Porvoo 6-7.9.2014 Ainakin naisten kevyttä yksikköä, isompia veneitä myös jos on tarvis.

Jämi21- XC RUN la 13.9.2014, maasto-puolimaraton 21,1km. Aikatavoite täytyy varmaan heittää vähän summamutikassa, mutta 1.4x jotain se olisi mukava olla, muuten en ole tyytyväinen.

Pirkan hölkkä tai suunnistusmaraton Jämi (joku kuntosarja), 4-5.10. Nämä ovat eri päivinä, mutta samana viikonloppuna ja todennäköisesti ohjelmassa on jompi kumpi, jos on ollakseen. Molemmat vähän houkuttaisivat, mutta jos yllä olevan listan vetää läpi, saattaapi olla, että eväät alkaa olla tässä vaiheessa syksyä syöty. Ehkä osallistun, ehkä en ;) Tämän jälkeen koittaa siirtymäkausi ja seuraavalle viikolle onkin varattuna aika mm. loppujen viisaudenhampaiden poistoon..

 Toinen koti :)

Kisakautta odotellessa ja aurinkoisista keleistä nauttiessa!



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Raskaan työn raataja

Hupsista keikkaa aika viilettää. Kesäduunia olisi jäljellä vielä parisen viikkoa ja tuntuu, että päivät menevät sellaista haipakkaa, että äkkiä tuo on kokonaan ohi. Olen viihtynyt töissä jopa ihan hyvin ja puolisko on ollut superinnoissaan koti-isyydestään.

Raskasta töissä käymisestä on tehnyt se, että joudun heräämään joka arkiaamu klo 5.45. Ja nukkumaanmeno ei neljän viikon jälkeenkään onnistu riittävän aikaisin, vaan yöunet ovat jääneet 6-7h paikkeille. Myös viikonloppuisin on ollut kaikenlaista äksöniä ja univelkojen poisnukkuminen on ollut niin ja näin.

Viime yönä kiskaisin noin 9h unta palloon ja olo on kuin uudesti syntynyt. Jopa näin yhden hyvin nukutun yön jäljiltä.Treenikin kulki ihan eri lailla. Varsinkin kun sain aivan huikean hyvää aamupalaa, ihan suoraan pöytään istumalla: Kaurapuuroa, mustikoita ja luomusekamarjahilloa, gluteenitonta kauraleipää, juustoa, kasviksia, kananmunaa ja pekonia sekä iso kuppi kahvia :)

Väsynyt fiilis on ollut myös työpäivien jälkeen, kun pitäisi lähteä treenaamaan suoraan töistä. Hellejakso on pahentanut ongelmaa, sillä esimerkiksi keskiviikkona pesin 3,5h iltapäiväauringossa rappukäytävän ikkunoita ja sen urakan jälkeen oli kyllä aika niittinen fiilis. Treeni ei sitten oikein kulkenutkaan. Mutta tämä on tälläinen elämänvaihe ja thätsit. Eiköhän se tästä taas!

Kauksun KV-kisat vedettiin pari viikkoa sitten ja ne menivät ihan mukavasti. Painon kanssa meinasi tulla kiire, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Kisapuntari näytti 58,8kg ja sain vähän nautiskella aamupalaakin ennen punnitusta. Nyt paino on ollut 59,7-59,8kg joka aamu, vaikka olen syönyt tosi paljon. Eli ihan hyvässä kuosissa homma. Kalibroin kisoissa vaakani monen sadan euron Secan kanssa (Treen kaupungilta lainattu terveyskeskusvaaka) ja tuo 10v. vanha, Kylmäkosken Milleristä ostettu lasivaaka näyttää tismalleen oikein :D

Kisat menivät ihan ok. Lauantain kevyessä yksikössä olin odotetusti toinen ja ero kärkeen oli melko suuri. Päivälle osui vastatuuli ja verkassa totesin, että pikaprikat olisivat ehdottomasti pitäneet olla toisella puolen svirveliä. Airot juuttuivat varmaan jokaiseen aaltoon ja ärsytys oli suuri jo heti startista alkaen. Tekniset ongelmat olivat melkoisia. Myös laihdutus näkyi suoritustehossa ja sykkeet laahasivat anaerobisen kynnyksen tuntumassa eli ihan paras vire ei ollut fysiikankaan puolesta.

Viikonlopun kuvasaalis jäi vähän laihaksi, mutta tässä yksi hyvä kevyennaisten palkintojen jaosta. 
Kiitos Anni! :)


Sunnuntaina oli superkova myötätuuli ja se tuntui sopivan minulle huomattavasti paremmin. Sijoitus avoimessa yksikössä oli neljäs. Hävisin sillin mitan kolmannesta sijasta, mutta sijoituksilla ei niin ole minulle merkitystä näissä peruskisoissa. Aikaerot muihin tyttöihin olivat ensimmäistä kertaa sellaisia, että ei tarvinnut alkaa heti airoja paiskomaan kisan jälkeen.

Kisassa riitti taas loppumatkasta teknisiä ongelmia ja maalisuoralta otettu video oli hauskaa katseltavaa. Viimeiset 500m joka vedolla jompikumpi airo juuttui aallokkoon ihan huolella, siitä huolimatta vedin 32-33 tahdilla ja söhelsin menemään, ainakaan yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Ja olihan siinä soudussa hyviäkin puolia, ekat 500m meni tosi hyvin, matkavauhtinen tonnikin ihan ok, mutta loppu oli mitä oli. Syke ei taaskaan (?!) noussut, mutta onpahan vielä paljon parannettavaa.

Seuraavan viikon kisojen jälkeen treenailin maajoukkueen mukana muutaman treenin verran. Sain pari hyvää tekniikkavinkkiä ja mikä mukavinta treeneissä oli seuraa, yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä. Pääsin jopa vetämään MC-kisojen viimeistelytreeniä, jossa pysyin mukana hyvin, kun tasoitukset pidettiin riittävän isoina ;) Luzernin maailman cupin jälkeen porukat treenailevat taas Tampereella ja ajattelin mahdollisuuksien mukaan treenailla samaan aikaan heidän kanssaan.

Olen myös vaihtanut punttisalia ja innostunut erinäisistä syistä monen viikon mittaiseksi venähtäneen tauon jälkeen tekemään kisakauden ylläpito- ja hermotusvoimatreeniä. Tästä voisin kertoilla enemmänkin, jos muistaisin vaikkapa ensi viikolla ottaa kameran salille mukaan. Siellä on aivan huikea crosstraining-paikka, jossa voisin treenailla vaikka joka päivä ja siitä voisi napata muutaman foton :)