lauantai 30. elokuuta 2014

Hattutemppu

Huh, alkaa taas elämä voittaa pikkuhiljaa. Kisaraportin selostaminen on hieman venähtänyt, kun sain jo ennen Valkeakosken kisoja epätavallisesti käyttäytyvän vatsapöpön. Monta päivää olo oli todella pahoinvoiva ja ruoka ei maistunut ollenkaan. Alkuviikosta heti kisojen jälkeen olin muutaman päivän petipotilaana, kunnes koko pötsi tyhjentyi yhtäkkiä keskiviikkona ja olo alkoi pikkuhiljaa muuttua parempaan päin. Puoliskokin totesi torstai-illan iltapalani nähtyään, että taitaa olla jo ihan terve ;)


Näitä mitskuja aina arvostaa :)


 Onkohan se oikeaa kultaa?

 Sitten asiaan eli kisoihin. Viime viikonlopun saldona oli kolme kultaa. Yksi yksiköstä, yksi nelosesta (SM-kulta) ja yksi kasista. Kisat menivät oikein mukavasti, laadukasta rutiininomaista tekemistä ja tasaista settiä. Ehkä en ihan terävimmilläni ollut ja vatsaogelmat myös vaikuttivat varmasti jonkin verran.


Uups, miten tämä löytyi meidän trailerista?


Sää oli vähän epävakainen ja pieni ottikin välillä lepoa kärryjen suojassa. 


 Kisaturistit. Lapset viihtyivät kisoissa älyttömän hyvin. 
Vähän kylmä tuli, mutta onneksi äidin soututakki ei ole enää kovin iso. 

Lisäksi sain viime viikolla hieman ikäviä uutisia koskien allergiaani. Minulla todennäköisesti on astma ja luultavimmin syy kesän pettymyksiä aiheuttaneeseen tuloskuntoon löytyi lopulta terveyspuolelta. Ensiajatukseni oli tuomion kuultuani, että en vedä enää mitään kisoja tänä kesänä, mutta loppupäivän pohdiskeltuani ja puoliskon kanssa keskusteltuani totesin, että tuskin nyt enää tulokset huonontuvat, kun allergiakausikin on jo oikeastaan ohi.


Sisko ja sen sisko

Lauantain yksikössä oli kova myötätuuli ja -aallokko. Linjaus kesti kauan ja reidet ehtivät kohmettua ihan totaalisesti. Ensimmäiset 500m sujuivat hieman kankeasti, mutta sen jälkeen eroa tuli tasaisesti ja reilusti muihin tyttöihin koko ajan. Lähdössä souti myös yksi mies soutaja, jonka voitin lopulta 25 sadasosalla. Puolimatkassa miessoutaja oli ainakin veneenmitan edellä, kun nopeasti vilkaisin. Lopun tulin varmistellen ja koko ajan suuntaa korjaten. Teknisesti viimeiset 500m hurjassa myötäsivuaallokossa tulivat tosi hyvin ja sain johdossa olleen miessoutajan kiinni ja pääsin ohi niukasti. Kertaakaan en vilkuillut sivulle, keskityin omaan hyvään tekemiseen ja se kannatti.



Sunnuntaina ensimmäisenä vuorossa oli nelonen. Hallitsimme lähtöä alusta asti. Meillä oli reipashenkinen A-junnutyttö tahdissa ja sain tehdä ihan tosissani töitä pysyäkseni mukana startissa ja alkukiihdytyksessä, vaikka olen pitänyt itseäni ihan riittävän nopeana. Napakka startti, heti piikkipaikalle, tasaisen varmasti veneenmitta eroa ja vielä toinenkin. Loppu varmistellen aallokossa ja SM-kulta oli meidän. Ensimmäinen tänä vuonna laatuaan :) Kiitos tytöt! :)



Vaihto kasiin piti suorittaa nopeasti, mutta huomasimme, että miehet veivät puolet airoista, sillä ip-nelonen soudettiin edellisenä lähtönä ennen meidän kisaa. Ensin hieman kinasteltiin airoasiasta enemmän ja vähemmän kovaäänisesti ja haukuttiin veneenpakkaus-toimintaa ja kiukuteltiin. Sitten reipastuimme ja kävimme kauniisti pyytämässä neljä airoa järjestäjiltä lainaan ja pääsimme vihdoin 20min ennen lähtöä vesille. Kiitos Valkeakosken Vesiveikoille tilanteen pelastamisesta! Voitimme lähdön selvällä marginaalilla, vaikka meillä oli hieman penkkiongelmia. Harmi vain, kun lähdöllä ei ollut SM-arvoa, sillä venekuntia ei ollut riittävästi viivalla.


Öö minkä mää otan, ota sää tää, eiku tää ja kuka ottaa tän laina-airon? Kahdeksan naista ja peränainen pienellä laiturilla kauhealla kiireellä, hyvä että kukaan ei pudonnut järveen :D


 Soutaa, huopaa, huopaa..


 

 Tilanne suomalaisessa soudussa on ihan katastrofaalinen. Junioreissa yhdelläkään lähdöllä ei ollut SM-arvoa osallistujien puutteessa ja aikuisten lähdöissäkin oli todella vähän venekuntia. Osa porukoista oli koottu puoliväkisin eli kaikki vähänkin joskus soutaneet soiteltiin hätäpäissään mukaan. Nyt olisi kyllä paikka tehdä jotain konkreettista, jotta tämä trendi saadaan käännettyä toiseen suuntaan.


Myös se on ikävää, että isoja veneitä ei missään treenata järjestelmällisesti vaan porukat kootaan vasta juuri ennen kisoja. Tässä syytän nykyihmisen aikatauluja, jolloin on mahdotonta sopia kaikille hyvää treeniaikaa. Meidän seurassa ongelmana on myös surkea valmentajatilanne ja kalusto-ongelmat. Toisaalta seurassamme on onnistuttu joka vuosi yhdistämään samaan joukkueeseen hyvät tyypit, jotka soutavat hyvin yhteen ja rohmuavat mitalit, vaikka eivät harjoittelekaan säännöllisesti yhdessä.


Vielä olisi sprintit jäljellä. Kauhunsekaisin tuntein odotan kovatempoista kisaa, joka vielä käydään Veckjärven banaaniradalla, josta minulla on ikäviä kolarointimuistoja. Sprinttien jälkeen on ohjelmassa Jämi21-XCrun, jonne tulee lähdettyä aivan takki auki. Juoksua on alla minimaalinen määrä ja se on vaarallinen yhdistelmä suhteessa hyvään kuntoon. Todennäköisesti juoksen jalat alta puoleen matkaan ja loppu on taisteluiden taivalta..


 Ensin äänet päälle! Ja tässä naisten kasi rikkoo äänivallin! ;)


keskiviikko 20. elokuuta 2014

2x2x1 ja 1x2x1

Kisakausi mennä puksuttaa täyttä vauhtia eteenpäin. Viime viikonloppuna tuli soudetua Jämsänkoskella nuorten ja U23-ikäisten SM-kisojen ohessa pidettyä kansallista regattaa oikein urakalla. Taakse jäi kaksi oikein hyvää soutua ja kolmas semihyvä. Ensimmäistä kertaa olen supertyytyväinen kisaviikonlopun jälkeen :) Ainoa asia, mikä jäi hampaan koloon on vanhan ennätyksen rikkoutumattomuus.

Kisoja edeltävä viikko meni SM-kisoista palautellessa. Kroppa oli ihan totaalisen sekaisin. Paino romahti yhtäkkiä n. 1,5kg SM-kisoja edeltäneestä painosta, vaikka söin vähintäänkin riittävästi ja ihan tavallista punttitreeniä tehdessäni sain jäätävät krampit etureisiin, joista palautumiseen meni monta päivää. Tuntui kuitenkin, että kevyt palauttava treeni auttoi ja lauantaina olo tuntui tosi hyvältä lähteä ekaan starttiin, joka oli yksikköveto.


Kisassa oli myötäinen sivutuuli ja jo ennakkoon tiesimme A:n kanssa, että mahdollisuus kovaan aikaan oli olemassa. Suunniteltiin vähän yhteisestikin, että lähdetään ihan lämä tiskissä ja kokeillaan, kuinka homma luonnistuu. Pikkuisen hirvitti, kun ekat 500m vauhti oli koko ajan alle 2.00, mutta kova aloitus toimi tällä kertaa loistavasti. Muutin myös kisaverryttelyä puoliskon kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Pohdimme SM-kisojen jälkeen kaikki asiat ympäri-ämpäri kuinka voisin parantaa suoritustani. Joskus pikkujutuillakin on paljon merkitystä.


Matkatonnin alkaessa tiputin vauhtia suunnitellusti 2.04-2.06- välille. Noin 1200m kohdalla tuli kesken kisavedon toinen tuomariveneistä (!?) vastapalloon kisarataa pitkin ihan hana auki tehden jäätävät aallot. Tämä sekoitti rytmin totaalisesti parin sadan metrin ajaksi ja keikutti yksikköä tietenkin aika lailla. Isot pyyhkeet järjestäjille tästä välikohtauksesta. Täytyy silti sanoa, että muuten kisoissa oli oikein mukava ja hieno tunnelma soudella ja paikkahan nyt on joka kerta yhtä ihana vanhoineen soutuvajineen ja kalliokatsomoineen.

 Aallokko oli tietenkin kaikille suunnilleen sama, mutta harmittaa vähän silti, jos ennätysajan soutaminen meni tämän vuoksi sivusuun. Viimeiset 500m sain hyvin onneksi uudelleen rytmistä kiinni joutuen kuitenkin aika pian toteamaan olevani niin hapoilla, että en jaksa vetää minkäänlaista loppukiriä. Olin toinen, A teki hienosti oman ennätyksen ja hävisin hänelle vain 10sek, mikä on paras noteeraukseni tältä kesältä.


Yksikön jälkeen menimme pikavauhtia laituriin ja vaihdoimme yksiköt kaksikkoon. Minä istahdin tahtipuikkoja heiluttelemaan ja alkuverkassa pääsimme hyvin yhteiseen rytmiin käsiksi. Ja heiluihan ne airot! Ensimmäiset 500m soudimme keskivauhdin ollessa 1.40-1.44 välillä, mikä on jo aika huikua, matkavauhti oli sitten rauhallisempaa ja loppumatkassa alle vedetty yksikkökisakin painoi vähän reisissä.


Loppuaika oli 7.40 ja olimme vetoon erittäin tyytyväisiä. Voitimme lähdön ja aikaerot toiseen pariin sekä junnuvenekuntiin olivat myöskin ihan hyvällä mallilla meidän kannaltamme. Hyvästä vedosta huolimatta löysimme aika lailla parannettavaa. Pientä epärytmiä ja -tasaisuutta oli havaittavissa muutamaa parempaa pätkää lukuunottamatta ja veneen säädöt eivät olleet ihan kohdallaan. Emme ole käytännössä treenanneet yhdessä ollenkaan (ja ikinä emme ole soutaneet tässä istumajärjestyksessä), mutta tämän kokeilun perusteella tässä dubbelissa olisi kyllä potentiaalia vaikka mihin.



Kaksikon jälkeen kävimme syömässä huoltoasemalla ja ajoimme kotiin yöksi. Ihana perheeni ja jopa äitini oli kisoissa kannustamassa. Huikea fiilis, kun lähimmäiset ovat innolla mukana tässä hommassa. Iso kiitos Teille rakkaille :)


Seuraavana päivänä lähdin reissuun yksin ja hyvissä ajoin, kun ohjelmassa oli kevyttä yksikköä punnituksineen. Paino oli periaatteessa hyvin hallinnassa, mutta edellisen päivän kovat vedot ja iltamatkustus keräsi vähän nestettä. Puntari meni kuitenkin läpi ihan hyvällä marginaalilla. Olen ollut kaikissa punnituksissa tänä kesänä 58,5-58,9kg välillä ja se on juuri sopiva haarukka. Ei liikapudotusta, joka vie voimia ja olen syönyt aina vähän aamupalaakin eli en ole kovin pahasti joutunut kärvistelemään ennen kisoja.

Jo aamulla kotona huomasin, että en ollut oikein palautunut kunnolla edellisestä päivästä. Kerran kun saa kropasta irti, niin seuraavana päivänä heti uudelleen on hankalaa. Lähdin silti rohkeasti kokeilemaan ennätystä uudestaan, kun keli oli loistava ja fiilis hyvä edellisen päivän onnistumisista. Jo startissa ajauduin vinoon, kun tuuli kävi sivusta. Ekat 500m meni suuntaa korjaillessa ja alkuvauhti ei ollut ihan yhtä sähäkkää kuin edellisenä päivänä. Lopussa tuli taas nitkahdus happojen alle ja aika oli 8.31. Ihan ok kuitenkin, enkä jaksanut olla pettynyt. Sijoitus oli tälläkin kertaa toinen, nyt vähän enemmän (15sek) A:lle hävinneenä.


Seuraavana yönä kroppa ja pääkoppa oli niin täynnä soutua, ettei paljoa uni silmään tullut. Onneksi perhe ja kotiäidin vastuut palauttavat aina nopeasti arkeen. Pari yötä on tullut nukuttua taas hyvin ja olo tuntuu hyvältä ensi viikonlopun isovene-kisoja varten.

Ainoa murhe on ollut, että pelkään hysteerisesti sairastumista. Vanhin muksu sai heti flunssan ekan kouluviikon päätteeksi viime viikolla, mutta me muut olemme ainakin toistaiseksi terveitä. Kova rasitus, painonhallinta, kisastressi, hiljalleen saapuva syksy kylmine ilmoineen & vesisateet, koulun & kerhon aloitus pöpöaltistuksineen ja mitä vielä, riski sairastua on iso. Minä haluan kilpailla, joten en suostu alistumaan sairaspedille nyt ollenkaan.


Toivottavasti ensi viikonloppuna soudut sujuvat taas ja taistelemme nelkulla ja kasilla kirkkaimmista mitaleista Valkeakoskella käytävissä isojen veneiden SM-taistoissa. :)


tiistai 12. elokuuta 2014

Pienvene-SM-kisat ja suuri pettymys

Pettymykset kuuluvat urheiluun ja elämään, mutta kukapa niitä haluaisi kauden tärkeimpiin kisoihin. Pienvene-kisat eivät siis menneet ihan suunnitellusti, mutta sellaista se joskus on. Olin kolmas kisoissa, mutta piip minkälaisella soudulla.. 

 Mitalikolmikko naisten kevyestä yksiköstä vm. 2014 ja palkintojen jakajana 
moninkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen
 
 Heti ensimmäiseksi täytyy kiittää kilpasiskoja, eka ja toka menivät kovaa ja takana tulleet antoivat kelpo vastuksen. Ja vaikka olen todella pettynyt omaan suoritukseeni, arvostan silti SM-pronssin ihan sen arvoiselle paikalle mitalitilastossani.

Olo ennen kisoja oli hyvä ja viimeiset treenit menivät ihan ok. Näin jälkeenpäin ajateltuna näennäisen kevyt fiilis kropassa oli ehkä vähän silmänlumetta. Ylivauhtinen soutu viimeistelytreenissä hapotti ihan törkeästi ja rennompi kulki ihan ok. Hapottaahan se aina, mutta ehkä siitä totaalikangistumisesta olisi voinut jo päätellä, että palautuminen pyöräkisasta ei ollut ihan hanskassa.

Itse kisasoudussa kävi juuri niin kuin olen alkukesän soutujen perusteella pelännyt. Soutu oli tahmeaa, syke ei jaksanut nousta ja tahditkin olivat matalalla. Pelkällä mielen voimalla ei venettä liikutella, jos meno on kuin liimassa uimista. Harmittaa ihan vietävästi, että tärkeään kisaan tuli tällainen veto. Olisi ollut mukavaa haastaa kärkityttöjä ja saada aikaan suoritus, jonka jälkeen voisi rehellisesti sanoa antaneensa kaikkensa ja että parempaa ei ole tarjota. Sijoitus ei sinällänsä harmita ja olen onnellinen voittajan ystäväni A:n puolesta, kun hän sai ansaitusti kovalla treenillä ja - työllä kirkkaimman mitalin. Myös kakkoselle hatunnosto hienosta vedosta ja tsempistä.

Ero on aika lohduton minun kannalta, kun näin kuvasta katsoo. Soutaessa pysyin kovana, enkä paljon sivulle vilkuillut. 

Kaksikko kulki oletusarvon mukaisesti. Yhteistä soutua alla vähän ja kilpasiskot jo ennakkoon kovia. Tuuli kaksikon kisan aikana oli kova, mikä jo itsessään hankaloitti kisasuoritusta melko lailla. 
Olimme neljänsiä eli viimeisiä, mutta oli hauskaa ja selvisimme ihan kunnialla maaliin. Pyyhkeitä kaksikkolähdöstä lähetän niille venekunnille, jotka eivät vaivautuneet paikalle! Törkeää, että SM-kisoissa oli vain neljä kaksikkoa, kun monena vuonna on tie taisteltu kaksikon finaaliin läpi alku- ja keräilyerien.


Syitä tämän kesän huonoihin vetoihin olen miettinyt, mutta olen silti yrittänyt olla takertumatta epäolennaisiin seikkoihin. Tekniikka-ongelmat yhdistettynä huonoon keliin ovat vaivanneet lähes joka lähdössä (kaikissa kisoissa on ollut enemmän tai vähemmän tuulta). Riittämätön palautuminen oli varmasti suurin syy viime sunnuntain epäonnistumiseen.


 Päänupin kestämättömyyden mahdollisuutta pohdin myös, mutta muiden lajien kisat ovat menneet hyvin. Pyöräilykisassa sain pidettyä itseäni ennätyskovilla ja suunnistaessa, jos missä tarvitaan henkisen kantin kestävyyttä. Kroppa on pelannut maksimivauhdissa suunnistaessa (syke-ennätykset) ja pyöräillessäkin ihan ok ja tuntemukset ovat ihan normaaleja perustreeneissä eli ylikunto/ -rasitus on poissuljettua.

Olen päättänyt tästä eteenpäin fokusoida harjoittelun painopistettä yhä enemmän soudun suuntaan ja vähentää kaikkea muuta tilpehööriä. Harjoittelu syksyllä tulee varmasti pysymään monipuolisena, mutta nyt mennään soudun ehdoilla. Pyöräilykisa ennen näitä soutukisoja oli ihan tietoinen riski, joka kalahti tällä kertaa omaan nilkkaan. Jonkinlaista tekemisen nälkää näihin soutuhommiin on, että kaikkia muita kisoja ja -lajeja voi jauhaa sitten eläkkeellä ;)

Onneksi hyviä soutukisoja on vielä jäljellä tälle kesälle ja tekemisen nälkä kasvaa syödessä. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa Jämsänkoskella kansallista regattaa kahtena päivänä: W1x, W2x ja LW1x ja vajaan parin viikon päästä soudetaan isojen veneiden mestaruuksista Valkeakoskella. Itse olen Valkeakoskella mukana ainakin nelosessa ja kansallisen regatan kaksikossa. Mahdollisesti myös yksikössä riippuen soudetaanko nelosessa alkueriä ja todennäköisesti jopa kasissa, johon on paljonkin porukkaa tarjolla ja lopullinen kokoonpano vielä auki. Soudettavaa siis riittää!

torstai 7. elokuuta 2014

Päivä maalla

 Ennen Jämi84-pyöräilyä piipahdimme lepopäivän kunniaksi "maalla" eli isovanhempieni kotitiluksilla. Etukäteen jo tiedustelin, että joko marjat ovat kypsiä. Mummolassa puskia riittää sukulaistenkin poimittavaksi eli herukkasaalis on ainakin varmaa joka vuosi.


Vietän melko säännöllistä kotiäiti-urheilijan arkea, joten kaikenlainen muu aktiviteetti sosiaalisesta elämästä marttapuuhiin ja kaikkeen siltä väliltä pitää yleensä ajoittaa "lepo"päiviin, jos meinaa saada jotakin aikaiseksi.

Tällä kertaa olimme lomalaisina reissussa koko porukalla ja lapsukaiset pääsivät poimimaan herukoita minun kanssani. Isot poimivat jo reteästi omiin parin litran ämpäreihinsä ja pikkuinen luonnollisesti suoraan suuhunsa.


Mielestäni on supertärkeää ottaa lapset mukaan tämäntyyppisiin juttuihin, sillä esimerkin voima on valtava. Todennäköisesti itsekään en poimisi marjoja tai kasvattaisi tomaatteja, jos en olisi sitä jo pienestä pitäen tehnyt äidin ja isoäidin mukana. Isot lapset varmistivat kotoa lähtiessä moneen kertaan, että onhan heidän ämpärit varmasti mukana.
Lasten marjasaaliit korreloivat 100% heidän keskittymiskykynsä mukaan. Poitsu poimi varmaan 2l (jaksaa keskittyä yhteen hommaan, esimerkiksi legorakentamiseen tuntitolkulla). Vanhin tyttö varmaan 1l (pitää olla koko ajan touhottamassa ja mielellään kaikkea mahdollista samanaikaisesti). Ja pikkuinen kunnes pömppö tuli täyteen :)

Mustaherukat ovat muuten ihan superhyviä, eikä yhtään kirpsakoita, jos syö tuoreena suoraan pensaasta.

Saimme niskaamme myös vähän vesisadetta, mutta sateen tauottua pääsimme jatkamaan puuhia aurinkoisessa kelissä. Ajattelin, että vaikka saalista ei saisikaan sateen vuoksi, on mukava tavata sukulaisia ja maalla pääkoppa lepää, kun siellä ei tarvitse oikeastaan ajatella mitään. Voi nauttia vain luonnosta, vanhan talon fiiliksestä, hiljaisuudesta tai toisin sanoen tuulenhuminasta, kuunnella sateenropinaa peltikattoa vasten tai ottaa vaikkapa päivänokoset salin sohvalla talon perimmäisessä nurkassa. Mummo keittää kahvia ja syöttää lapsille jäätelöä ähkyksi asti. Muistan myös itse lapsena levänneeni huonoa oloa pois ruokasalin vihreällä sohvalla syötyäni liikaa mm. lihapullia, lettuja ja mummon leipomia tuoreita sämpylöitä.


Marjasaalis: 6-7l mustaherukoita ja noin 3l punaherukoita. Toisella reissulla saimme vielä lisäksi noin 6l punaisia ja 2l mustia lisää..

Anopin koreaksi laittama kukkapenkki, väriloistoa ja kauniita kukkasia ihailin, vaikka en kyllä lajikkeita oikein tunnistanutkaan.. Olen hieman liikaa hyötykasvi-orientoitunut :D

Lasten viihdytysvempele. Joskus pääsevät ihan oikeankin traktorin kyytiin :)

Omenasadosta näyttäisi tulevan hyvä, kuvassa Valkeaa kuulasta, joka on jo piakkoin syötävissä.

Koko pihan aurinkoisimmassa seinässä kasvaa viiniköynnös. Pieniä viinirypäleitä tulee hirmuisesti.

Kesän ensimmäiset supervalkosipulit omasta penkistä, ykkösherkku.

Kultaiset pyörylät. Juuri maastanostetuissa uusissa perunoissa ei ole kuorta oikeastaan ollenkaan. Maistuvat ihan taivaallisen hyviltä.

Punasipulia ja tavallista sipulia, nypin varren sieltä, toisen täältä. 

Lopullinen sipuleiden korjuu saa odottaa vielä hetken. Kun naatit lupsahtavat ja muuttuvat kellertäviksi, on aika nostaa sipulit maasta kuivumaan aurinkoon tai muuhun kuivaan, ilmavaan paikkaan. Kun sipuli on kuivunut riittävästi, varsi irtoaa kiertämällä ja sipuli on valmis säilytettäväksi kohti talvea. (lähde: Mummon viljelykoulu, käytännön opetus)

Kesän ensimmäinen kesäkurpitsa tuloillaan. Kaunis kirkkaankeltainen väri.

Puutarhan kunkku eli kruunutilli. Odottaa rapujuhlien järjestäjää ;)

Nipullinen oranssia kultaa eli makoisia kesäporkkanoita. Lapset söivät jo puutarhassa noin 10 porkkanaa/ nassu. Eipä tarvitse paljon kuorimaveistä näyttää. 

Ensi vuodeksi olen suunnitellut oman pikkupalstan vuokraamista kunnalta, jotta ei aina tarvitsisi käydä toisten apajilla ja tuoreita pottuja voisi hakea vaikkapa polkupyörällä.

Eihän tämä nyt mikään varsinainen lepopäivä oikeastaan ollut. Toisaalta, jos ihminen ahdistuu paikallaan istumisesta ja peukaloiden pyörittelystä, niin parempi se on kai puuhata kaikenlaista mielekästä! 

PS. Pidän myös kirjojen lukemisesta ja silloin löhöän sohvalla tuntitolkulla, niin kauan kunnes teos on ahmittu mieluiten kerralla loppuun asti :)

maanantai 4. elokuuta 2014

Jämi84-MTB 2014 kisaraporttia

Kisaturnee on polkaistu käyntiin kirjaimellisesti lauantain Jämi84-MTB-kisassa. Pikkuisen reilut 4h täyttä työtä, nautintoa ja jotain siltä väliltä. Kisa sujui lähestulkoon odotusten mukaisesti ja hommasta jäi ihan hyvä tekemisen maku. Loppuaikani oli 4h2min52sek, mikä oikeutti varsin kovatasoisessa kisassa sijoitukseen 20. Tästä on mukava jatkaa Jämi147-triplan parissa.



Kisaan valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen kisaa kuluvalla viikolla. Keskiviikosta asti nostin painon himpun yli 60 kilon syömällä jäätäviä määriä hiilareita ja ruokaa ylipäätänsä. Ei ole kivaa, kun on huono olo paljosta/ liiasta syömisestä, mutta reipas tankkaaminen tämäntyyppiseen kisasettiin äärimmäisen tärkeää. Pyöräillessä ei ole kovin suurta merkitystä kropan tunteella eli turvotus ja pöhöttynyt olo eivät haittaa yhtä lailla, kuten esimerkiksi juoksussa tai hiihdossa, jossa kannatellaan kropan massaa. Koska ennakolta oli tiedossa suorituksen erityispitkä kesto päätin, että tämän tyyppinen tankkaus on paras vaihtoehto.

 Perjantai-illan tankkausateria: iso läjä valkoista riisiä, muutama siivu itse tehtyä kebab-lihaa (luomunaudanjauhelihasta), tomaattikastiketta ja siivu kurkkua annosta raikastamaan. Itse toivoin ruuaksi riisiä ja tomaattikastiketta, puolisko päätti tuunata kylkeen vielä vähän kebabia :)

 Kisa-aamun aamupala: Iso annos helposti sulavaa riisihiutalepuuroa ja raparperi-mansikkahilloa (pakastimesta löydetty, itse tehtyä), proteiinia ja vähän rasvaa kananmuna-raejuustosotkusta, hiilaria appelsiini-veriappelsiini-mehusta, kuvasta puuttuvat kahvi & vesi.

Perjantaina laittelimme pyörät paraatikuntoon. Puoliskoni osallistui kisaan myös ja huollettavia pyöriä oli siis kaksi. Oman pyöräni voimansiirto oli melko hyvässä tikissä, sillä olen yrittänyt kunnostautua pyörän huollossa viime aikoina, onhan toimivalla pelillä paljon mukavampi ajella treeneissä. Oma pyöräni alkaa olla jo aika paljon ajettu ja lähestulkoon kaikki osat ja voimansiirto kokonaisuudessaan ovat alkuperäisiä, joten pyörä vaatii huoltoa nykyään melko paljon. Pesin jopa molemmat pyörät, vaikka puoliskon mielestä se meni jo melkein liiallisuuksiin ;)

 Ihana pikkuinen apulais-huoltonainen :)

Kerran viikossa ketjujen puhdistus ja rasvaus ohuelti sekä ilmanpaineiden tarkastus riittävät ylläpitohuolloksi. Muutaman kerran ajokauden aikana olen pessyt pyöräni huolellisesti ja putsannut voimansiirron oikein liuottimilla ja rassaamalla kaiken moskan kolosistaan. Rikkoutuneita osia yms. tulee korjailtua tarpeen mukaan.

Kisa jännitti hirveästi etukäteen, sillä asetin itselleni melko kovan aikatavoitteen ja kilpailukunto pyörän selässä oli kuitenkin lähtökohtaisesti täysi arvoitus. Jännitys oli kuitenkin hyväksi ja valmistautuminen meni ihan nappiin. Alkuviikolla tein kovia treenejä mm. vahingossa överiksi menneen punttitreenin ja vielä keskiviikkona ihan suunnitellusti soutaen 3x2000m MK maajoukkueen mukana. Torstaina kevyt fartlek-juoksulenkki ja perjantaina lepo. Ja lauantaina reisi oli kuin olikin äärimmäisen herkkä ja napakka polkea!

Aloitimme treenikamuni S:n kanssa ekat 25km todella reipasta vauhtia, syke hakkasi koko ajan anaerobisen kynnyksen tuntumassa, en oikein pysynyt peesissä ja lepohetkeksi tarkoitettu ensimmäinen maantiepätkä hurahti jäätävää tempovauhtia takaa tulleen kakkoslähtöryhmän kärkimiesten peesissä roikkuen. Syke huiteli lähes 180 paikkeilla, mutta minkäs teet kun oli niin hyvä peesi tarjolla..

Jossain vaiheessa huutelin edellä viilettävälle kamulle, että minä jään nyt tänne vähän himmailemaan tai muuten mamu ei maalia näe. Ajelin teknisempää polkua yms. metsäpätkää sisältäneet osuudet melko rauhakseltaan ja totesin olevani euroopan huonoin maastoajaja. Vedin Niiniharjun nousun alussa tursallenikin, kun ketjut putosivat ja meno sakkasi. Onneksi ei sattunut (taaskaan) ollenkaan. Könysin treeneissäkin pari viikkoa sitten, joko olen tullut rohkeammaksi & yritteliäämmäksi vaikeisiin kohtiin tai sitten entistä huonommaksi.

Pitkät maantiepätkät kun alkoivat noin puolesta matkasta, pistin tempovaihteen päälle ja rupesin hilaamaan keskivauhtia takaisin ylöspäin. Huomasin jaksavani ihan mukavasti ja sain pidettyä itseäni kovilla sopivasti niittamisen rajamailla. Viimeinen pidempi maantiepätkä oli vähän vaikeampaa, ei löytynyt oikein hyvää peesiä ja sain tahkota yksin vastatuuleen. Vikalla kympillä maastossa poimin selkiä ja annoin itselleni luvan nostaa vauhtia asteittain kohti maalia. Mäkien päällä sai jo hapottaa ihan kunnolla. Viimeiset 4km poljin niin kovaa, kun lähtee ja syke nousi vielä mukavasti lähelle 180 lukemia.

Vaikka kisan aloitus oli kova, osasin lopulta jakaa voimani erinomaisesti. Energiat riittivät tosi hyvin ja aikaisempina vuosina kiusanneita kramppeja ei tullut käytännössä ollenkaan. Parilla pisteellä nappasin suolakurkkuja ja alkavat krampit pohkeissa, takareisissä ja lonkankoukistajissa hävisivät heti.

 Movescountin yhteenveto-taulukko: Aikatasaista työntekoa on.. Aikaisempina vuosina on ollut selkeä laskusuhdanne niin vauhdin kuin sykkeidenkin puolesta.

Järjestäjien huoltopisteillä otin jokapisteellä Squeezyn urheilujuomaa ja tietenkin vettä + parilla pisteellä suolakurkkuja. Lisäksi meni 0,75l omaa Squeezy-superjuomaa, 0,5l pullollinen vettä, 1x Clif suklaaenergia-geeli ja 1x Clif double-expresso kofeiinigeeli. Koko ajan kropassa oli niin hyvä fiilis, kun nyt tällaisessa kisassa voi yleensä olla. Huomasin selvästi verrattuna aikaisempiin vuosiin (2012, 2013), että ainoa oikea tie hyvään suoritukseen on riittävän peruskestävyys-kapasiteetin harjoittaminen harjoituskaudella, mitään oikoteitä onneen ei valitettavasti ole olemassa.

Järjestelyt kisassa toimivat hyvin, suihkussa riitti tällä kertaa lämmintä vettä, tunnelma oli katossa ja tuloskin hyvä, niin hyvillä fiiliksillä jatketaan. Ainoa asia, mikä huolestuttaa on ensi viikonlopun SM-soutujen kisapaino, sillä tämän kisan jälkeen olen turvoksissa kuin puttepossu kaikesta rasituksesta ja tankkaamisesta yms. Onneksi on lämmin ilma, joka sopii minulle erinomaisesti aineenvaihdunnan tehostamiseksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :)