keskiviikko 20. elokuuta 2014

2x2x1 ja 1x2x1

Kisakausi mennä puksuttaa täyttä vauhtia eteenpäin. Viime viikonloppuna tuli soudetua Jämsänkoskella nuorten ja U23-ikäisten SM-kisojen ohessa pidettyä kansallista regattaa oikein urakalla. Taakse jäi kaksi oikein hyvää soutua ja kolmas semihyvä. Ensimmäistä kertaa olen supertyytyväinen kisaviikonlopun jälkeen :) Ainoa asia, mikä jäi hampaan koloon on vanhan ennätyksen rikkoutumattomuus.

Kisoja edeltävä viikko meni SM-kisoista palautellessa. Kroppa oli ihan totaalisen sekaisin. Paino romahti yhtäkkiä n. 1,5kg SM-kisoja edeltäneestä painosta, vaikka söin vähintäänkin riittävästi ja ihan tavallista punttitreeniä tehdessäni sain jäätävät krampit etureisiin, joista palautumiseen meni monta päivää. Tuntui kuitenkin, että kevyt palauttava treeni auttoi ja lauantaina olo tuntui tosi hyvältä lähteä ekaan starttiin, joka oli yksikköveto.


Kisassa oli myötäinen sivutuuli ja jo ennakkoon tiesimme A:n kanssa, että mahdollisuus kovaan aikaan oli olemassa. Suunniteltiin vähän yhteisestikin, että lähdetään ihan lämä tiskissä ja kokeillaan, kuinka homma luonnistuu. Pikkuisen hirvitti, kun ekat 500m vauhti oli koko ajan alle 2.00, mutta kova aloitus toimi tällä kertaa loistavasti. Muutin myös kisaverryttelyä puoliskon kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Pohdimme SM-kisojen jälkeen kaikki asiat ympäri-ämpäri kuinka voisin parantaa suoritustani. Joskus pikkujutuillakin on paljon merkitystä.


Matkatonnin alkaessa tiputin vauhtia suunnitellusti 2.04-2.06- välille. Noin 1200m kohdalla tuli kesken kisavedon toinen tuomariveneistä (!?) vastapalloon kisarataa pitkin ihan hana auki tehden jäätävät aallot. Tämä sekoitti rytmin totaalisesti parin sadan metrin ajaksi ja keikutti yksikköä tietenkin aika lailla. Isot pyyhkeet järjestäjille tästä välikohtauksesta. Täytyy silti sanoa, että muuten kisoissa oli oikein mukava ja hieno tunnelma soudella ja paikkahan nyt on joka kerta yhtä ihana vanhoineen soutuvajineen ja kalliokatsomoineen.

 Aallokko oli tietenkin kaikille suunnilleen sama, mutta harmittaa vähän silti, jos ennätysajan soutaminen meni tämän vuoksi sivusuun. Viimeiset 500m sain hyvin onneksi uudelleen rytmistä kiinni joutuen kuitenkin aika pian toteamaan olevani niin hapoilla, että en jaksa vetää minkäänlaista loppukiriä. Olin toinen, A teki hienosti oman ennätyksen ja hävisin hänelle vain 10sek, mikä on paras noteeraukseni tältä kesältä.


Yksikön jälkeen menimme pikavauhtia laituriin ja vaihdoimme yksiköt kaksikkoon. Minä istahdin tahtipuikkoja heiluttelemaan ja alkuverkassa pääsimme hyvin yhteiseen rytmiin käsiksi. Ja heiluihan ne airot! Ensimmäiset 500m soudimme keskivauhdin ollessa 1.40-1.44 välillä, mikä on jo aika huikua, matkavauhti oli sitten rauhallisempaa ja loppumatkassa alle vedetty yksikkökisakin painoi vähän reisissä.


Loppuaika oli 7.40 ja olimme vetoon erittäin tyytyväisiä. Voitimme lähdön ja aikaerot toiseen pariin sekä junnuvenekuntiin olivat myöskin ihan hyvällä mallilla meidän kannaltamme. Hyvästä vedosta huolimatta löysimme aika lailla parannettavaa. Pientä epärytmiä ja -tasaisuutta oli havaittavissa muutamaa parempaa pätkää lukuunottamatta ja veneen säädöt eivät olleet ihan kohdallaan. Emme ole käytännössä treenanneet yhdessä ollenkaan (ja ikinä emme ole soutaneet tässä istumajärjestyksessä), mutta tämän kokeilun perusteella tässä dubbelissa olisi kyllä potentiaalia vaikka mihin.



Kaksikon jälkeen kävimme syömässä huoltoasemalla ja ajoimme kotiin yöksi. Ihana perheeni ja jopa äitini oli kisoissa kannustamassa. Huikea fiilis, kun lähimmäiset ovat innolla mukana tässä hommassa. Iso kiitos Teille rakkaille :)


Seuraavana päivänä lähdin reissuun yksin ja hyvissä ajoin, kun ohjelmassa oli kevyttä yksikköä punnituksineen. Paino oli periaatteessa hyvin hallinnassa, mutta edellisen päivän kovat vedot ja iltamatkustus keräsi vähän nestettä. Puntari meni kuitenkin läpi ihan hyvällä marginaalilla. Olen ollut kaikissa punnituksissa tänä kesänä 58,5-58,9kg välillä ja se on juuri sopiva haarukka. Ei liikapudotusta, joka vie voimia ja olen syönyt aina vähän aamupalaakin eli en ole kovin pahasti joutunut kärvistelemään ennen kisoja.

Jo aamulla kotona huomasin, että en ollut oikein palautunut kunnolla edellisestä päivästä. Kerran kun saa kropasta irti, niin seuraavana päivänä heti uudelleen on hankalaa. Lähdin silti rohkeasti kokeilemaan ennätystä uudestaan, kun keli oli loistava ja fiilis hyvä edellisen päivän onnistumisista. Jo startissa ajauduin vinoon, kun tuuli kävi sivusta. Ekat 500m meni suuntaa korjaillessa ja alkuvauhti ei ollut ihan yhtä sähäkkää kuin edellisenä päivänä. Lopussa tuli taas nitkahdus happojen alle ja aika oli 8.31. Ihan ok kuitenkin, enkä jaksanut olla pettynyt. Sijoitus oli tälläkin kertaa toinen, nyt vähän enemmän (15sek) A:lle hävinneenä.


Seuraavana yönä kroppa ja pääkoppa oli niin täynnä soutua, ettei paljoa uni silmään tullut. Onneksi perhe ja kotiäidin vastuut palauttavat aina nopeasti arkeen. Pari yötä on tullut nukuttua taas hyvin ja olo tuntuu hyvältä ensi viikonlopun isovene-kisoja varten.

Ainoa murhe on ollut, että pelkään hysteerisesti sairastumista. Vanhin muksu sai heti flunssan ekan kouluviikon päätteeksi viime viikolla, mutta me muut olemme ainakin toistaiseksi terveitä. Kova rasitus, painonhallinta, kisastressi, hiljalleen saapuva syksy kylmine ilmoineen & vesisateet, koulun & kerhon aloitus pöpöaltistuksineen ja mitä vielä, riski sairastua on iso. Minä haluan kilpailla, joten en suostu alistumaan sairaspedille nyt ollenkaan.


Toivottavasti ensi viikonloppuna soudut sujuvat taas ja taistelemme nelkulla ja kasilla kirkkaimmista mitaleista Valkeakoskella käytävissä isojen veneiden SM-taistoissa. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti