maanantai 29. syyskuuta 2014

Sadonkorjuu-aika

Ei olekaan pitkään aikaan tullut tehtyä ruokapostauksia, vaikka joka päivä syön monta kertaa ja satokausikin on parhaimmillaan. Täältä pesee!


 Loppukesän viimeisiä ulkoilmakokin tuotoksia: hampurilainen grillistä, kanapihvi, kaurasämpylä, runsaasti kasviksia, vähän majoneesia, ketsuppia ja sinappia, halloumi-juustoa. Suoraan treeneistä ruokapöytään :)


Anopin ja keskimmäisen muksun poimimista kanttarelleista keitetty sienisoossi, pavut maalta ja pottuja. Missä vaiheessa uudet perunat muuten muuttuvat vanhoiksi? Nyt alkaa tuntua vähän hassulta sanoa uusia perunoita. 
 

Lautaselle lisäsin myös maalta saatuja herneitä. 
 

Grillattua kanaa, oman maan kurkusta ja valkosipulista tehtyä tsatsikia, herneitä (kaikki maalta), riisiä ja tuoretta kotimaista kurkkua, paprikaa ja kukkakaalia. 


Moussakaa: perunaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa, tomaattinen jauheliha-kastike ja Bechamel-kastiketta. Raejuustoa on vähän pakko laittaa joka paikkaan. Vakiokysymys kaupassakin on aina, onhan meillä raejuustoa?
 

Mustikka-rahkapiirakkaa. Lasten kanssa yritimme poimia harjulta mustikoita, mutta saalis jäi laihaksi ja avitimme piirakkaa pakastealtaan tuotoksilla. Tulipa silti ulkoiltua ja temuttua varvikossa :)
 
 Appelsiinia, rahkaa, saksanpähkinöitä ja hunajaa. Syön nykyään tosi paljon hunajaa ja uskon, että se auttaa pysymään terveenä. Tutkimusten mukaan myös erittäin hyvä yskänlääke, lapsilla tehokkaampi kuin apteekin valmisteet!

 Pitsaa: tattaripohja, jauhelihaa, ketsuppia ja reilusti kasviksia: tomaattia, parikaa, sipulia ja jalapenoja, jos niitä nyt kasviksiksi voi lukea..

 Punajuuri-tummasuklaakakku. Tein itselleni synttärikakuksi tämän herkullisen kakun. Synttärit olivat juuri sopivasti ennen viimeisiä painoluokka-kisoja, joten kakunsyönti pysyi maltillisena. 

 Kaalipataa ja puolukkaa. 

Sienitäytteisiä kaalikääryleitä, puolukkahilloa (tuunattu ekstramarjoilla) ja hölskytyskurkkuja omista avomaankurkuista. 


Lindströmin lihapullia, riisiä, hapankaalia, tsatsikia ja edellisen päivän kurkun jämät. Punajuuri-sato oli hyvä tänä vuonna ja niitä onkin tuunattu moneen ruokaan. 


Herra rapu. Jatkoimme viime vuoden rapujuhla-perinnettä ja tällä kertaa tilasin Kauppahallista vahingossa jotain luxus-rapuja. Maku oli erinomainen, syötävää jopa runsaasti ja hinta tietenkin suolainen. 

Hauskaa oli, naurettiin pitkän kaavan illallisella ihan vatsat kipeäksi ystävien seurassa. 

Rapujuhla-menuna oli 
- Juustoinen tattikeitto (itsepoimitut sienet)
- Ravut & paahtoleipä
- jälkiruokana omenapiirakka vaniljakastikkeella. 

Hyvin perinteinen kausimenu.

Tällaisia syksyisiä ruokia tällä kertaa, satokausi jatkuu, metsässä on vielä poimittavaksi ainakin puolukkaa ja suppilovahveroita. Metsässä mieli lepää, vaikka saalista ei löytyisikään, sopivaa pientä puuhaa näin siirtymäkaudella. 

Aurinkoisia päiviä ja kaunista ruskaa riittää toivottavasti vielä hetken :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Jämi21 XC run ja takki tyhjä

Reilu viikko sitten sain viimeisenkin kilpailun tälle syksylle näillä näkymin suoritettua. (Olen tosin luvannut äidille lähteä seuraneidiksi Jämin suunnistusmaratonille lokakuun alussa).

 Hiukan jännittävä fiilis ennen kisaa

 Vuorossa oli Jämi21 XC run- tapahtuma eli Jämi147-triplaan kuuluva maastopuolimaraton. Kilpailu meni tosi hyvin ja olen tyytyväinen tulokseen. Tavoitteena oli juosta 5.00/km- vauhtia, mutta tästä jäin hieman eli yhteensä 2.17, mikä on aika vähän loppujen lopuksi. Loppuaikani oli siis 1.47,17 (tavoite 1.45). Pysyin hyvin aikataulussa 13km:n kohdalle, mutta sitten alkoi olla jaloista eväät syöty ja tappavan tasaisesti tuli lisää sekunteja kilometreihin. Loppumatkan ylämäissä temutessa tuli ainakin toinen noista yliminuuteista. Olen supertyytyväinen, että vauhti putosi maltillisesti eikä tullut mitään minulle niin tyypillistä jättinitkahdusta. Myös triplassa sijoitukseni on nyt kahden lajin jälkeen ihan hyvä. Olen sijalla 7. ennen hiihtoa. Toisaalta ero edellä oleviin on valtava ja hiihto on kyllä surkein lajini. Jos mielin palkinnoilleni, ainoa mahdollisuus on, että joku edellä olevista ei hiihdä.

 Alkukiihdytys lähdettiin melko reippaasti, eka kilometri 4.00/km vauhdin tuntumassa.

Syke pyöri koko kisan  anaerobisen kynnyksen tuntumassa, mikä oli tarkoituskin. Aamulla katkaisin (taas jälleen) sykemittarin vyöstä muovisen klipsun ihan vain huokaisemalla liian kovasti, mutta onneksi puoliso pelasti tilanteen pikaliiman avulla meikäläisen kiukutellessa..


 Ekan vitosen jälkeen noustiin stadionilta tämä pikkuriikkinen mäki ylös.. Onneksi olin juossut etukäteen "varastoon" nopeita kilsoja alle, sillä tämä oli hidasta hommaa.

Tosin toiset vetivät niin kovaa, että kärkipyöräilijäkin putosi kyydistä. Mielenkiintoinen havainto, jota ei voinut olla ruokapöydässä huomaamatta, oli näiden kavereiden pikkiriikkiset soppalautaselliset höystettynä huomaamattomalla 20cm korkealla paahtoleipä-pinolla. Apuaaa hiilihydraatteja, nehän lihottaa hirveästi, niin kuin kuvasta näkyy ;)

Uskomattoman surkeita nuo Suunnon vyöt, tämä ehti olla käytössä viime joulukuusta. Edellinen vyö katkesi samalla tavoin ja säätökuminauha on myös lurpahtanut aina vain parin kuukauden käytön jäljiltä. Murr olen vihainen huonosta laadusta, varsinkin kun vyöt ovat aivan hävyttömän hintaisia! Onneksi ambittilainen sentään toimii vielä suht moitteettomasti. (kopkop).

 Ei näytä askel ihan yhtä kevyeltä kuin edellisen kuvan menijällä. Toisaalta reitin muutamissa pitkissä ylämäissä tiputtelin ihan mukavasti peesissä olleita miesjuoksijoita eli ihan hyvää ylämäkihipsuttelua taisi olla.

Jalat kestivät yllättävän hyvin, vain loppumatkasta oli kramppia ja tönkköä. Kunto kesti tosi hyvin eli minimitekijä oli jalkojen lihaskestävyys, joka on juoksuun aika onneton. Vatsa kesti rynkytystä superhyvin, pieni pistos oli alkumatkasta, kun vauhti oli hirmukovaa (4.10-4.30 ekan vitosen kilometrit), mutta sekin helpotti ja loppumatkasta otin jopa parilla huoltopisteellä urheilujuomaa, mitä en ollut uskaltanut edes suunnitella tekeväni. Edellisen päivän mättötankkaus osui ihan nappiin, söin ilalla niin paljon, että aamupalaa ei tarvinnut kuin minimalistisesti. Energiavarastot täynnä ja vatsa tyhjä, niin kuin kisassa pitääkin. Saimme vapaaillan edeltävälle päivälle puoliskon kanssa ja kävimme syömässä Amarillossa ja sen jälkeen leffassa, jossa tuli herkuteltua vielä lisää.

 Loppukirissä tuli vähän irvisteltyä ja puuskutettua huolella, takana jäätävä alamäki, joka tuntui ihanalta kramppijaloissa. Puoliskon vieressä oli muutama kuntosarjalainen ja muu kisaturisti taivastellut menoani, että onko tuo nyt sitten enää mukavaa ja kivaa. Ööö, lappu rinnassa vedetään aina täysiä ja toisekseen enemmän harmittaisi kyllä, jos ei saisi kaikkeaan annettua kuin se, jos hieman hapot tuntuu/ sattuu tai hengitys vinkuu. Vai olenko ymmärtänyt kilpailemisen idean väärin?

Kisan jälkeen vatsa oli taas aivan älyttömän kipeä ja jalkojen palautuminen kivuttomaan kävelyyn kesti viisi (!?) päivää. Sain myös hirveän flunssan heti seuraavana yönä. Kroppa tuntui kisassa superherkältä ja sain kaikki viimeisetkin kisakunnon rippeet irroitettua. Tähän kun yhdistää elokuun alusta alkaneen kilpailuputken päättymisestä johtuvan kisastressin laukeamisen, niin sairastuminen flunssaan ei ole varsinaisesti ihme. Myös hengitystiet olivat koko kisan aika kovilla.

 Tässä kuvassa näkyy oivasti yksi kilpaurheilun tärkeimmistä pointeista (edelliseenkin kuvatekstiin viitaten): Itsensä haastaminen ja -voittaminen. Tärkeintä minulle on omiin tavoitteisiin pääseminen, itsensä voittaminen & kaikkensa antaminen. Piste.

No flunssa on jo sairastettu ja pikkuhiljaa pitäisi palailla arkirytmiin. Lokakuun alkupuolella menen viisaudenhampaiden poistoleikkaukseen ja siitä toivuttuani aloitan uuden kauden treenit. Siihen asti olen ajatellut liikkua vapaasti fiiliksen mukaan. Täytyy kyllä sanoa, että olo on aika väsynyt ja treenimotivaatio sään mukaan vaihteleva. Nyt pitääkin levätä, että sitten jaksaa taas painaa pitkän talven kohti uutta kesää!


Maaliintulon jälkeen pääsin myös kisajärjestäjien haastateltavaksi. Huikee fiilis ja hieno tapahtuma, suosittelen lämpimästi! Videon voi katsella täällä.



perjantai 12. syyskuuta 2014

Sprintit ja soutukisakauden päätös

Viimeiset soutukisat on nyt käyty. Saldona oli SM-hopeaa kevyestä yksiköstä ja toinenkin hopea ripustettiin kaulaani miesten kasin coxin hommista. Ihan hyvä saalis tämän vuoden yhden SM-kullan ja yhden SM-pronssin kaveriksi, on nyt sitten värisuora kasassa. Etukäteen ei ollut kovin luottavainen olo kisoihin lähtiessä, sillä viimeistelytreenit eivät menneet ihan putkeen ja tunnetusti en ole mikään euroopan nopein. Kärsin taas vaihteeksi ihmeellisestä hengenahdistuksesta, kun tarkoitus oli vetää kovempia pätkiä ja kisoihin jouduin kaivamaan astmalääkkeet mukaan.

Venetraileri ihan tupaten täynnä. Yksi yksikkö jouduttiin laittamaan roikkumaan ja sidontaliinatkin loppuivat kesken.. 
Vähään aikaan ei onneksi tarvitse traileria pakata.
 
Vanha sotaratsu teki mitä tehtävissä oli ja nappasin kakkostilan vain 0,6sek turvin, kärki eli supernopea ystäväni A meni monta sekuntia edellä. A nappasi mitskun myös avoimesta naisten yksiköstä.


 Ensi vuodelle ohjelmaan tulee kyllä muutos nopeustreenien suhteen, sillä olen kyllä vanhentunut hidastunut aivan käsittämättömän paljon. Toisaalta kaksikossa Jämsänkoskella A:n kanssa avasimme pelin 1.40-1.45 vauhtia ekat 500m, joten en kai ihan toivoton tapaus ole. Tuskin A yksin sai venettä ja meikäläistä painolastina sellaiseen vauhtiin..


 Kisoissa oli monta lähtöä Smarkin hallinnassa, mutta onneksi tähänkin lähtöön saatiin podiumille pieni pilkahdus oranssia.

Etukäteen pelkäsin myös lähes hysteerisesti, että mitä banaaniradalla soudusta tulee. Pysyin kuitenkin ihan tismalleen suorassa ja coxin hommissa jopa kasi pysyi viivasuorassa temppuilevasta peräsimestä huolimatta. Perämieheksi jouduin sattumalta, sillä olin kuulemma ainoa saatavilla oleva riittävän kevyt ja joka on joskus ohjannut venettä. Perämies-punnitus oli kyllä paljon mukavampaa, kuin soutajien punnitus, sillä siihen sai tankata ihan vapaasti, kun tarkoitus on päästä minimipainon yli. Kirkkaasti meni läpi!

 Kuuluuko mitään? En ole ennen coxvoxia käyttänyt (sen verran on viimeisestä coxin hommasta aikaa) ja jos ei nyt olisi toiminut, niin ilmankin olisi kuulunut ihan omasta takaa.

 Kuka ei kuulu joukkoon? Palkintojen jaossa en meinannut saada mitalia ollenkaan, kun oli kerran miesten lähtö.. Vakuutin sitten palkintojen jakajalle, että olin ollut kisassa mukana peränaisena. 
Sääntöjen mukaanhan perämiehen sukupuolella ei ole väliä.

 Iso kiitos rakkaalle perheelle, sukulaisille ja ystäville kannustuksesta, tuesta, avusta, mukana elämisestä ja kaikesta tämän soutukesän osalta! :) Perheeni oli melkein jokaisessa reissussa mukana ja tuntuu, että kaikki nauttivat kisahösellyksestä ja kai se tapa tämäkin on viettää yhteistä aikaa.

 Jos alkaa väsy tulla, aina voi leikkiä mahallaan ja lepuuttaa siinä samalla.

 Tai sitten voi keinutella isin kanssa puoli tuntia ja katsella rantahulinaa ja maisemia.

Evässämpylärivi oli niin pitkä, että vaadittiin panorama-kuva.

 Aurinkoinen aamupuuro punnituksen jälkeen lasten leikkejä katsellen.

Sprinttiä kisamuotona en arvosta kovin korkealle, mutta oli hieno kisata ja päättää soutukausi hyvissä puitteissa ja kauniissa ilmassa. Kaukajärveltä on jo radat purettu viimeisiä reunapoijuja lukuunottamatta ja syksy lähestyy.

Mikäs se täällä on syksyllä pitkää lenkkiä soudella.

Samanaikaisesti tunnen ahdistusta soutukesän loppumisesta ja odotan innolla uuden kauden treenejä. Treeniohjelmien hahmotelmat ja vuosisuunnitelma alkavat olla valmiina, mukavaa päästä niitä toteuttamaan!

Vielä olisi ohjelmassa huomenna maastopuolimaraton Jämi21-XCrun-tapahtumassa. Toivottavasti juoksu menee hyvin, kävin tiistaina juoksemassa 30min tavoitekisavauhtia eli 5.00/km. Muuten sujui hyvin & helposti, mutta toinen pohje ja jalkapohja tulivat älyttömän kipeäksi. Toivottavasti jalat kestävät juoksurasituksen, sillä kunto tuntuu 1,5kk:n kisarupeaman jälkeen edelleen ihan hyvältä. :)


 Olisikohan aika uusia painonseuranta-lista? Lista on vaa'an vieressä ja siinä on koko kesän painotilastot. En ole muuten kertaakaan aiemmin soutanut samana kesänä näin montaa (4kpl) kisaa kevyessä :) Ehkä vähän vähempikin seuranta treenikaudella riittää, vaikka tarkoitus ei ole missään nimessä lässäyttää hommaa. Rasvaprosenttia on ainakin vielä varaa kiristää.

Lapsi on terve kun se leikkii ja I do it because I can. Nyt kun pääsen ainakin yhden leuan joka kerta kun yritän, on niitä vedettävä aina, kun tulee tanko vastaan. 

Viimeistely-juoksutreeniä, katso kengurun loikkaa!