lauantai 11. lokakuuta 2014

Uskokaa tai älkää..

Minulla on muutakin elämää kuin urheilu! No ei vaan, ei paljoa, mutta on kuitenkin. Raskaan kisakauden ja yli vuoden kestäneen yhtäjaksoisen tehokkaan harjoitusputken jälkeen siirtymäkausi on tullut enemmän kuin tarpeeseen. Lepo, rento liikunnan harrastaminen fiiliksen mukaan ja kaikenlainen spontaani tekeminen on ollut viime viikkojen teemana. 

Siirtymäkausi päättyy tämän viikon jälkeen ja viimeistä viikkoa juhlistin viisaudenhampaiden poistoleikkauksella. Ei siis mitään varsinaista loman loppuhuipentumaa, mutta toisaalta odotan ihan hirveästi uuden kauden treenejä. Treeniohjelma muuttuu aikalailla ja fokus tulee olemaan täysin soudussa. Kuviot muuttuvat astetta tavoitteelliseempaan suuntaan ja olen ihan innoissani :)

 Sukkia ja tumppuja valmistuu sarjatyönä. Kunnianhimoisena tavoitteena talvelle olisi neuloa myös villatakki itselleni ja Mansulle sekä kalastusneuleet meille kaikille, kunhan saisi aikaiseksi tilata lankoja..

 Sieni-marjareissuun :) Tuo perintö-retro-huivi ei kyllä paljoa hirvikärpäsiä pidellyt, mutta nyt hankin Haglöfsin Gram goretex-takin, jossa on niin tiivis huppu, että moiset ötökät ehkä tajuavat pysyä poissa..

 Yhden reissun saalis, 5l ämpärillinen karvarouskuja ja lampaankääpiä puolessa tunnissa. Lapset olivat mukana ja täytyy myöntää, että pienin 1,5v. ei ole vielä ihan sienestys-iässä. Jokaiseen risuun ja kiveen kompastutaan ja sitten hermostutaan. Viisivuotias sen sijaan menee jo oikein mukavasti metsässä.

 Rapujuhlat ihanien ystävien kanssa & siskokset :)
Vatsa oli monta päivää kipeä sienikeitosta nauramisesta.

 Lasten pienten vaatteiden setvimistä, talvi & kesävaatteita, ulkovaatteita, pieniä ja isoja vaatteita, kirppikselle, UFFille, roskiin, kaverille.. Hirveä homma, mutta nyt ovat järjestyksessä, jotta ne voi taas sotkea, kun etsii jotakin.

 Vaihdoin surkeasti menestyneet (itsekasvattamani..) kesäkukkani krysanteemeihin ja etupihalle hommasin lisäksi aina niin kauniita kellokanervia. Kukkasista tulee hyvälle mielelle, joskus ostan itse ja joskus saan puoliskolta :)

 Risto Räppääjä ja Liukas Lennart, leffailtaa pikkuväen kanssa. Luomupopparit hävisivät alta aikayksikön. Itse tehtynä herkkuna terveellisemmästä päästä ja suolan määrää helppo säädellä eli itselle reilusti ja lapsille hyvin niukasti.

 Puolukkametsässä, saalis 5,5l marjoja, saman verran varpuja ja roskaa (parissa tunnissa) ja eväät kannonnokassa. Koskakohan opin nopeaksi poimijaksi, joka ei kerää mukaansa puolta metsää?

Vaunulenkkeily-kausi aloitettu, oiva tapa tehdä määrää ja aamutreeniä pari kertaa viikossa. Pikkuneiti viihtyy erinomaisesti ja nukahtaa aina jossain vaiheessa reissua.


Marjapuskien perkausta maalla. Olen perannut suurimman osan mummolan mustaherukkapensaista (niitä on paljon), kaikki kuivat ja poikittain kasvavat oksat pois, niin on helpompi kerätä marjoja ensi kesänä. Näissä pihahommissa viihtyisin tuntitolkulla :)
 Syksyn suppis-saldo. Vähän nihkeää on kun ei tiedä paikkoja. Metsästys jatkukoon..

Sunnuntai-retki Seitsemiseen, nokipannukahvit, kalastusta lammella, luontopolkua, luontokeskuksen tsekkaus, sienestystä, pikkuisen laavupäikkärit makuupussissa (äiti ja isot lapset sammuivat vasta autoon kotimatkalla)..

 Sitten joskus, kun aktiivinen urheilu loppuu, voi eräretkeily yms. hyötyliikunta alkaa aktiivisemmin. Olemme puoliskon kanssa sopineet, että kierrämme kaikki kiertämisen arvoiset paikat Suomessa ja kyllähän esimerkiksi Norja vaellus- ja kalastuskohteena houkuttaa myös.

 Ai vitsi mä heräsin just! Ihan puhki pikkuneiti kaikesta touhuamisesta :)


Pimeä tulee jo tosi nopeasti, treenin jälkeen hakemassa airoja laiturilta ja ihan sysimustaa.

 On se kaunis, kun ihan itse tuunasin. Tänä syksynä jatkan soutua vesillä niin pitkälle, kun kelit sallivat ja uskallan kylmässä vedessä soudella. Pitkiä lenkkejä odotellessa :)


Ulkoilua pikkuisten kanssa. Joka päivä yritän tehdä jotakin happihyppelyä, vaikka täytyy tunnustaa, että en todellakaan ole mamma, joka istuu hiekkalaatikon laidalla ja ihailee haltioituneena pienokaisensa leikkejä. Mielummin puuhaan jotain pihahommaa yms. ja vahdin muksuja siinä sivusilmällä. Jostakin tutkimuksesta luin onneksi, että aikuiset eivät saisi liikaa ohjata lasten leikkejä, jotta mielikuvitus ja ongelmanratkaisukyky kehittyy. Omatunnonpistokseni lieventyi heti..

 Haravointiurakkaa riittää muutaman neliön verran. Maalla olisi sitten enemmän.

Auts, vaikeaa olla paikoillaan, eihän haravointia lasketa fyysisesti raskaaksi hommaksi? Jos ihan vähän vaan.. Onneksi maanantaina pääsee taas treeneihin käsiksi, toivottavasti ei tule mitään takapakkeja. Nyt ainakin toipuminen sujuu hyvin ja pärjään jo ilman särkylääkettä, kun on muutama päivä leikkauksesta mennyt.

Ihanaa ja iloista syksyä ja hyviä uuden kauden treenejä toivotellen! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti