maanantai 24. marraskuuta 2014

Testing testing..

Ei mitään uutta auringon alla. Siinä tiivistetysti marraskuun ensimmäisen päivän kynnystestin tulokset. 

Päällimmäinen fiilis testistä oli kuvankaltainen:





Eli kropan hapenkuljettajat ottavat isoa lepoa kuopissaan ja mitään ei tapahdu, vaikka kuinka yrität puskea. Tämä on urheilijoille enemmän kuin tyypillistä kovan kilpailukauden ja sitä seuranneen siirtymäkauden jälkeen. Ominaisuudet eivät toki häviä mihinkään, mutta happi ei vain sitoudu kuljetettavaksi lihaksille, siinähän sitten puhaltelet. Muutama viikko säntillisesti tehtyä aerobista treeniä ja tilanne on onneksi nyt reilun kuukauden jälkeen täysin toinen.

Aerobinen kynnys (aeK) oli samaa luokkaa mitä se on ollut ennenkin, syke noin 140 tuntumassa ja vauhti ennätyshuono 2.29. Anaerobinen kynnys (anK) oli himpun parempi kuin aeK, mutta syke jäi alle 170 ja vauhtikin oli melko surkea 2.09. Maksimi oli paras, vaikka sekin jäi esim. 2k-splitistä pari sekuntia, vauhti oli siis 1.56.

Hapokasta ja raskastahan tuo testin tekeminen oli, loppusyke 185 ja hapot 15,6. Olin ihan superiloinen, että syke nousi ja hengitys pelasi kaikkien kesän allergiavaikeuksien jälkeen. Tällä hetkellä treeni pysyy puhtaasti PK:lla jopa 2.23-vauhdilla (tunnin treenissä), keskisykkeen ollessa tällöin alle 130 eli eteenpäin mennään täysi höyry päällä. Eilen kyselin Lailalta jo 5k testistä ja illalla nukkumaan mennessä puoliskolta, että saako sitä alkaa jo jännittämään.



Mitä tästä testistä voi siis päätellä?

- Happi ei tarttunut yhtään, PK-vauhtia ei voi asettaa testin mukaan, sillä aerobisuus ja kunto paranevat koko ajan (toisin sanoen, jos vedän PK:t 2.29-vauhtia, kehitys tyssää aika lyhyeen, kun rasitus on "liian kevyt"). Sykekään rajana ei ole 100% luotettava, sillä testissä syke nousee jännityksestä, jolloin syke on suhteessa happoihin korkeampi, kuin normitilanteessa (tästä seuraa se, että on vaarana treenata liian kovaa). Hengästyminen on aika hyvä yksinkertainen mittari, jota käytän arkitreenissä. Ja kynnys on jossakin 130-140 välillä, joten se riittää minulle. Happojen mittaus olisi tietysti varma tapa kontrolloida tehoa ihan perustreeneissäkin, mutta mittaria minulla ei ole käytettävissä.

- Aerobinen treeni ja kuntopohja ovat fokus numero yksi, jota tässä vaiheessa kautta kehitetään. Hyviä tuloksia olen saanut aikaan yhdistämällä reipashenkistä ergotreeniä (max. 60min) ja vaunulenkki-hilluntillua 1-2h useamman kertaa viikossa. Vaunulenkkeilyn suhteen olen ryhdistäytynyt jopa niin, että puoliskokin huomautti, että oletko kopsauttanut pääsi johonkin, kun noin kiltisti treenaat kaksi kertaa päivässä monta kertaa viikossa.


Vaunulenkkeilyä on helpottanut huomattavasti myös se, että maailman mukavuudenhaluisimmasta lapsesta on kuoriutunut niin innokas pyöräilijä, että äiti joutuu toppuuttelemaan reittivalintojen suhteen (ehdottelee yli 30km lenkkejä Kangasalan näkötorneja katselemaan..). Erityisen huomattava piirre on, että tämä ikiliikkuja ei väsy eikä valita ollenkaan. Aika spesiaali viisivuotias!

- Urheilu on tasapainoilua miljoonan eri palasen loksahdellessa paikoilleen (ja pois). Kehittyminen vaatii harjoittelua äärirajoilla, joka taas vaatii vastaavasti palautumista. Aikaisemmin olen viihtynyt PK-treenissäkin etupäässä vain mukavuusalueella eli sitä superhidasta lönköttelyä, jota jaksaa koko päivän ja voi pulista kavereiden kanssa siinä samalla. Myöskään palautumista ei ole tarvinnut huomioida niin paljoa, kun rasitus on ollut tasaista ja melko kevyttä. Toki nyt jo ohi oleva vauva-arki olisi asettanut omat rajoituksensa, jos samanlaista systeemiä olisin tehnyt jo vaikkapa vuosi sitten.

 Nyt panostus on koko alueen varioimisessa ja etenkin soutaen on uskallettava tehdä treeniä heti kynnyksen tuntumassa. Myös testaajan palautteessa oli mainittu monipuolinen PK-treeni alle 140 sykkeellä tärkeimmäksi kehittämisen kohteeksi nyt syksyllä/ alkutalvesta. Treeniviikkoja jaksotetaan koviin ja kevyisiin, tosin siedätyshoidon aiheuttamasta vastustuskyvyn alenemisesta johtuen pikkuflunssat  ovat hieman sotkeneet tätä rytmitystä.

Soudussa on huomioitava myös tekniikka-puoli. Hyvä tekninen soutu vaatii hyvää kuntoa. Edelleen joudun tekemään pieniä kompromisseja terävän potkun ja liiallisen sykkeen nousun välisen epäsuhdan vuoksi.

- Kaikista tärkein mittari on tunne & fiilis. No miksi sitten käyttää sykemittaria ollenkaan? Siksi, että joskus laiskottaa ilman oikeaa syytä ja joskus innostuttaa niin kovasti, että ei huomaa olevansa väsynyt, mittari auttaa havainnoimaan fiiliksiä. Pääkoppa on ihmisen hankalimmin analysoitavissa oleva elin, ehdottomasti.

 Olen sattumalta kehittänyt ihan yksinkertaisen kikan analysoida kropan päivän tilaa. Kun käynnistän mittarin pihassa tai ergon päällä salilla, jos syke on 70-80 on normipäivä. Jos syke on alle 70, kulkee yleensä erityisen hyvin ja jos yli 80 kulkee vähän normaalia huonommin, jos syke on yli 90 voi siirtää treenin moodiin supersuperkevyt. Tämä mittausmenetelmä edellyttää tosin sitä, että lampsii treeniin aina samanlailla kävellen, eikä rasita itseään jo juoksemalla salille. Ja joskus verenpaine nousee vaunulenkille lähtiessä, jos lasten pukeminen ei ota sujuakseen.

Kynnystestin yhteydessä tehtiin myös Inbody-kehonkoostumus analyysi. Nämä bioimpedanssi-mittaukset eivät ole ihan 100% luotettavia, mutta Inbody on sieltä parhaimmasta päästä. Rasvaprosentti oli huikeat 16,4. Tähän olin tosi tyytyväinen, sillä en ole luonnostaan mikään kovin vähärasvainen, vaikka hoikka kisapainossa olenkin. Ruumiinrakenne on enemmänkin sellainen "laihaläski". Racing Weght-kirjan mukaan naissoutajalle sopiva rasvaprosentti on 12-16% eli pääsen melkein jo tähän kansainvälisen tason haarukkaan.

Niin kauan kun sikspäkki ei näy ja jenkkakahvat näkyy, on tuskin vaaraa, että rasvaprosenttini on liian matalalla. Muutama kilo painoa on nyt syksyllä tullut kesästä eli hiukan yli kuudenkympin huidellaan. Jaksaa paremmin treenata ja todennäköisyys pysyä terveenä kasvaa. Sain muuten testissä pituuttakin lisää sentin eli olen oikeasti 174cm :D

Asiakkaille lasken aina laskennallisesti sopivan kehonkoostumuksen, jos näitä mittaustietoja on käytettävissä. Ehkä voisin laskea itselleni myös. Simppelisti muutama kilo rasvaa pois ja lihasta tilalle.


Maailman ihanimmat lenkkikamut :) Tänään lähdemme tsekkaamaan aamulenkillä, joko Kaukajärvi on jäässä..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti