keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!

Ihanaa Joulua kaikille lukijoilleni! :)


tiistai 16. joulukuuta 2014

Piparin leivontaa

Jouluun valmistautuminen on mukavaa ja vuosi vuodelta tykkään siitä enemmän. Nyt kun vietämme toista joulua kotona, on tunnelmassa jo vähän perinteikästä henkeä. Haikea fiilis on maalaisjoulua kohtaan edelleen, mutta pidän hiukan kohtuuttomana, että 80v. mummuni passaa meitä nuorempia, varsinkin kun meitä on jo aika iso jengi. Yhteisvalmistelukaan ei onnistunut oikein, kun mummo ja pappa olivat aina tehneet kaiken, kun menimme sovittuna aikana talkoisiin paikan päälle.

Sunnuntaina teimme lasten ja äitini kanssa laatikot (porkkana, lanttu & peruna) ja lihapullat. Luomukinkkukin pötköttää jo pakastimessa. Teimme myös piparitaikinan, josta tänään leivoimme lasten kanssa pipareita ison kulhollisen.

Maailman parhaan, gluteenittoman ja hiukan terveellisemmän piparitaikinan resepti:

1dl ruokosokeria tai intiaanisokeria (itse laitoin tällä kertaa luomuruokosokeria)
1dl siirappia
2tl Ceylon-kanelia*
1tl kutakin: kardemumma, neilikka, inkivääri, pomeranssinkuori
150g voita

2 kananmunaa

2dl tattarijauhoja (Keskisen myllyn ovat parhaita, mieto maku, kotimaisuus, 100% gluteeniton ja hienorakenteinen koostumus)
2dl kaurajauhoja (Oatly)
2,5dl vaaleaa hienoa gluteenitonta jauhoa (itse laitoin Finax:in vähäproteiinista jauhoseosta)
1,5tl leivinjauhetta
(0,5tl ksantaania)

Kiehauta sokeri, siirappi ja mausteet kattilassa. Sammuta levy ja pyörittele pilkottu voi mukaan, kunnes se sulaa jälkilämmössä. Anna jäähtyä ja lisää kananmunat, kun munakokkeli-vaara on ohi (kananmunat hyytyvät, jos seos on liian kuumaa). Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa noin vuorokausi. Kaksikin menee, jos ei ehdi leipoa aikaisemmin.

Leipoessa käytin tattarijauhoja ja alla oli vahakangas, josta piparit irtosivat hyvin myös ohueksi kaulittuina. Lasten kanssa leipoessa vahakangas oli tarpeen jo pöydänkin kannalta, kun siihen piparimuotteja paukuteltiin antaumuksella.

Paistoin keskitasolla 200 asteessa noin 7-8min.

Kiitos alkuperäisestä reseptistä S:lle, en ihan hirveästi sitä muutellut, pikkuisen vain :)

* Tässä reseptissä yksi huomioon otettava seikka on kanelin laatu. Lapsille jo parista piparista tulee päivän kumariini-annos täyteen. Meillä käytetään kanelia viikottain, joten olen vaihtanut kaneliksi ceylon-kanelin, jossa kumariinipitoisuudet ovat minimaalisia verrattuna tavalliseen kassiakaneliin.

Kumariini aiheuttaa maksaongelmia, lisää voit lukea täältä. Myös uutisissa on asiasta vauhkottu, harmi kun kukaan ei koskaan mainitse turvallisempaa vaihtoehtoa eli ceylonia. Tietenkin se maksaa moninkertaisesti, mutta käyttövolyymi ainakin yhdessä perheessä on kuitenkin niin pientä (purkillinen kestää kuukausia), että muutaman euron kalliimpi hinta purkista on minulle ihan ok.

Jos joku ihmettelee, miksi voihin liittyvät sanat ovat läskistettyjä, niin siihen on hyvä syy. Olen muutaman useamman kerran unohtanut voin piparitaikinasta. Jos tulevaisuudessa etsin reseptiä täältä, on se valmiiksi tuunattu minua varten ;)


Leidi on aina leidi ja keksii naisellisia käyttötapoja, mitä kummallisimmille esineille. Pieni sai hirveän piparitaikinaähkyn, sammui kesken iltaulkoilun rattaisiin, kun sokerihumalan jälkitila yllätti ja jätti iltapalan kokonaan syömättä.. Sitä se tottumattomuus teettää, sammuu kesken illan.


Peltejä siellä ja peltejä täällä. Aika hyvin hallitsin kolme lasta, taikinan, uunin ja superpiparitehtaan. 


 Kaksi sydäntä paloivat poroksi ja yksi mustajalkainen kettu. Tuli selväksi, että paistoaika on jämpti 8min, eikä 12min tai 15min.. 


 "Äiti mihin sä sitä lastaa tarvit, voi nää ilmanki sitä nostaa pellille". Hiukan venähti esikoisen piparit, kun hän huolettomasti niitä siirteli. Kai se etanan kaulakin voi olla kuten kirahvilla.


 Vuoden keksiorava. Keksihahmo-kilpailun voittaja. 


Ukko ja akka olivat lasten suosikkeja. Alunperin hahmot ovat hankittu piparitaloa varten, mutta heti tulee huomautus, jos yritän niitä piilotella.
 

Sekalainen kädenjälki näkyy, mutta eikös se ole tarkoituskin. 
Ihanaa oli leipoa pienten kanssa ja he olivat ihan onnesta soikeana, kun saivat auttaa 
isojen hommissa :)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Ätshiuuuuuuuu- kokemuksia siedätyshoidosta osa I

Onpas aika erikoista, kun keskellä talveakin vaivaa allergiaoireet ja joutuu käyttämään lääkitystä. Minulle aloitettiin lokakuussa vihdoinkin allergian siedätyshoito (koivu/leppä & timotei/ muut heinät). 

Koivu, tuo kaikkien allergikkojen rakastama puu :)
 
Ajattelin hieman kirjoittaa omia kokemuksiani tästä alkuvaiheesta, kun käytännön tietoa ei paljoakaan ole saatavilla. Siitepölyallergista kärsii jopa 20% kansalaisista eli mikään pikkuongelma tämä ei ole. Itselläni merkittävin tekijä varmasti sairastumiseen on huono perimä, sillä molemmilla puolilla suvussa sairastetaan vahvasti erilaisia allergioita ja astmaa.

Taustaa

Allergiani on puhjennut muistini mukaan 11-vuotiaana, jolloin sain ensimmäistä kertaa antihistamiinilääkityksen. Antihistamiinien avulla oireet pysyivät kurissa jäätävää väsymystä lukuunottamatta muutaman vuoden verran. Sitten mukaan astuivat myös nenäsuihkeet ja silmätipat. Vuosina 2004 ja 2005 ensimmäisen kerran kärsin äärimmäisen hankalista oireista, joihin lääkityskään ei oikein purrut. Syksyllä 2005 hakeuduin tutkimuksiin, joissa selvisi, että olen pahasti allerginen kaikelle muulle paitsi hevoselle ja pölypunkille. Tällöin tehtiin myös ensimmäinen rasitusastmakoe, joka oli negatiivinen.

Siedätystä ei tuolloin kuitenkaan suositeltu, sillä se olisi onnistunut silloisilla hoitomenetelmillä vain yksi allergeeni kerrallaan ja minulla oli moniallergia. Lääkäri ehdotti, että jos kokeilisin vielä pärjätä tavallisella lääkityksellä.

Muutama vuosi meni hyvin ja kun sain lisäksi ravintoherätyksen, huomasin terveellisen sapuskan ja tiettyjen ruoka-aineiden välttelyn auttavan ristioireisiin (hedelmä-, vihannes-, pähkinä- ja mausteallergiat). Pystyin yhtäkkiä syömään mm. luomuomenoita, erilaisia pähkinöitä ja kaikkia vihanneksia, vaikka aiemmin oli ollut ongelmia monien eri lajien kanssa.

Vuosi 2012 oli pahin siitepölyvuosi, mitä siihen asti oli pitoisuuksia ikinä mitattu työterveyslääkärini mukaan. Tein siivoustyötä, jossa altistuin koko ajan pölylle ja kemikaaleille, lisäksi ilma oli ihan vihreänään siitepölyä monen viikon ajan. Sain silloin ensimmäistä kertaa astmalääkityksen erittäin hankaliin allergioireisiin (nenä, silmät, korvat, kurkku, hakkaava yskä, hengenahdistus jne.) ja oli kauhea työ ennen lääkityksen aloitusta, kun piti varmistaa lääkkeiden sopivuus urheilijalle doping-säädösten puolesta. Onneksi nk. tavalliset astmalääkkeet ovat nykyään sallittuja. Joka kerta edelleen ennen kuin otan minkä tahansa uuden lääkkeen käyttöön, tutkin sitä koskevat säädökset ADT:n ohjeista.

Esimerkiksi erään nimeltä mainitsemattoman puolaisen naishiihtäjän norjalaisen kilpakumppanin käyttämä astmalääke kuuluu samaan kategoriaan kuin omani. Sitä voi siis kuka tahansa käyttää, mutta hyötyä on tutkimusten mukaan vain sairaudesta kärsivälle. En usko, että kukaan huvikseen käyttää kortisonisuihketta, jolla on myös pitkä lista haittavaikutuksia.

Vuosi 2013 oli hiukan helpompi sain ylimääräisinä oireina vain(!) korvakäytävän tulehduksen ja kuljinkin pitkälle kuumaan kesään ulkona ollessani panta päässä, jotta siitepölyä ei mene korviin.

Tänä vuonna alkuvuosi oli jo ongelmallinen. Talvella kun ei ollut lunta, katupöly tukki hengitysteitä jo lopputalvesta. Viimeinen niitti oli toukokuun lopussa ensimmäinen lämpimän ilman pyöräilylenkki, kun monta kertaa ajoin ihan sakean siitepölypilven läpi ja ajattelin vain, että tästä ei kyllä hyvä seuraa. Seuraavana aamuna heräsin siihen, että olin saanut ensimmäisen hallitsemattoman astmakohtauksen. Hiukan pelästyimme molemmat puoliskon kanssa, kun meni monta minuuttia, että happi ei mennyt eteen eikä taaksepäin ja haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Tästä kohtauksesta seurasi kolmen viikon hakkaava ja loppumaton yskä, yhdet perutut soutukisat ja monta unetonta yötä köhiessä.

Sain taas astmalääkkeet ja vihdoinkin lähetteen Taysiin uudelleen tutkittavaksi. Kisakausi meni enemmän ja vähemmän taistellessa oireiden kanssa. Elokuussa todettiin, että keuhkoputkien tulehdusarvot ovat edelleen tapissa, vaikka pahin kausi oli jo ohi. Kävin myös EVH-kokeessa (kuivailma hyperventilaatio), mutta astmaa ei onneksi löytynyt. Loppudiagnoosi oli vaikea siitepölyallergia ja kausiluontoinen astma. Astmahan tarkoittaa suomennettuna keuhkoputkien limakalvojen kroonista tulehdusta. Itselläni tämä tulehdus esiintyy vain allergiakaudella ja helpottaa aina talvella.


Tuloslista uusimmasta Prick-kokeesta, jo arvo 3 tarkoittaa allergista reaktiota ja tuosta näkyy, että niitähän tuli. Ei sentään huippulukemia mitä oli ekassa kokeessa v.2005 kun leppä oli 17mm ja koivu 15mm. Prick-testi pitäisi olla suht luotettava näiden allergeenien testaamisessa.

Hoidon aloitus

Siedätyspistokset aloitettiin lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla sain puolen tunnin välein 10, 100 ja 1000 yksikköä allergeeneja. Määrää on nyt asteittain nostettu, viimeksi maanantaina sain ensimmäisen täyden annoksen eli 100 000 yksikköä. Pistospäivinä pitää välttää kaikenlaista rasitusta, ei saa treenata eikä saunoa. Oman kokemukseni mukaan pitää ottaa monta päivää lunkisti, jos tulee pahoja oireita esim. lihassärkyä pistoskohtaan tai hengitystieoireita.

Hoito ei mielestäni ole mennyt ihan niin kuin strömsössä. Joka pistoksen jälkeen olen oireillut enemmän tai vähemmän. Pistoskohtiin on tullut isot, punoittavat "pahkat" moneksi päivää ja se kutina ja lihassärky on jotain ihan hirveää, tekisi mieli sahata kädet irti.. Monesti olen saanut flunssan heti pistoksen jälkeen tai kurkku on tullut kipeäksi ja nenä valuu. Silmiä kaihertaa ja nyt kun sain lapsilta ärhäkän silmätulehduksen ja heti siedätyspiikin perään, ei silmätulehdus parane ollenkaan.

Pistoksen jälkeen vastaanotolla pitää istua puoli tuntia ja vointia seurataan pistoksen jälkeen. Hiukan ehkä olen katkera, kun kenellekkään muulle potilaalle ei ole juurikaan reaktioita tullut, vaikka meitä monia siellä on samanaikaisesti. Ehkä tämä hoito sitten todella tulee minulle tarpeeseen.


 "Yleensä pistoksen kohdalle tulee hyttysenpiston kokoinen paukama". Öö niin vissiin, oli kyllä melkoinen megahyttynen.. Kuvasta ei näy se, että tuo punainen alue oli varmaan sentin verran kohollaan turvoksissa.

Raahaan jatkuvasti mukana astmapiippua ja adrenaliinikynää eli epipeniä, aina sairaalassakin tarkistavat, että onhan mukana ja jos ei ole, tulee pahaa silmää ja saa onneksi sieltä kynän lainaan kotimatkaa varten. Paitsi eilen ei ollut mukana, kun kesken treenin sain taas pahan astmakohtauksen. Ahdistava hengenhaukkominen sai vielä lisäpontta, kun tajusin, että niitä lääkkeitä ei ole mukana, vaikka pitäisi olla. Kipitin reippaasti pari sataa metriä kotiin (onneksi sali on kodin vieressä) ja astmapiipun ja puoliskon tuella sain rauhoitettua kohtauksen ja pelästyksen. Loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Tästä viisastuneena pidän lääkkeet mukana ja ajattelin myös kirjoittaa aina salilla mukanani kulkevaan treenivihkoon henkilötietoni ja sairaustietoni, jos saan jonkun pahan slaagin niin osaavat muutkin auttaa. Esimerkiksi pyöräilijöille yms. urheilijoille valmistetaan Road-ID-ranneketta, johon saa laitettua henkilötietonsa. Ihan kätsyä, jos joutuu onnettomuuteen, niin pelastushenkilökunta tietää heti kuka olet jne.

Pistoksia on tullut nyt alkuvaiheessa noin 7 kertaa viikon välein. Nyt väli alkaa harventua, ensin 2 viikkoa ja sitten kuukausi jne. Lopullinen ylläpito on 7-8 viikon välein kolmen vuoden ajan. Elän siis hankalinta siedätyksen aikaa, kun pistosväli on tiheä ja annoskoko suuri, sekä hoito aluillaan eli keho hylkii allergeeneja edelleen voimakkaasti.

Siedätyshoito on tutkimusten mukaan tehokasta ja tuo avun jo ensimmäiselle siitepölykesälle. Oireet pysyvät hoidon lopettamisen jälkeen kurissa yleensä 7-10 vuotta. Jospa sitä terveellisiä elämäntapoja noudattamalla ne pysyisivät sitten lopullisesti poissa. Länsimaisten ihmisten vitsauksia nämä allergiat ja astmat ovat.

Toivottavasti saan oikeasti tästä kaipaamani hyödyn, en tunne ketään toista yhtä pahaa siitepölyallergikkoa ja urheilun kannalta se olisi ensiarvoisen tärkeää, että pääsen eroon näistä oireista.

Jatko-osia kirjoitan, kun homma etenee.

Lisätietoa ja linkkejä:
http://www.allergia.fi/allergia-ja-astma/siitepolyallergia/
http://www.terveurheilija.fi/koulutukset/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=260
http://www.siitepoly.fi/ 
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00485

Kohtalotovereita:
Minna Nummela
Karin Storbacka

torstai 11. joulukuuta 2014

Kaamoksen karkoitus

Paradoksaalista kyllä, mutta perinteinen ensilumien leiri-/ lomaviikko toimi erinomaisesti kaamoksen karkoittajana. Lapissa eletään pimeyden vuodenaikaa, mutta silti siellä oli ihanan valoisaa ja jotenkin erilaista verrattuna tähän etelän kurakakkakeliin. Lapsilta itku pääsi kotimatkalla, kun mustassa kaatosateessa ajelimme viime sunnuntaina takaisin kotiin reissusta. Täytyy myöntää, että lähellä oli itselläkin.

Onneksi edes pieni jouluhössötys on vähän parantanut fiilistä. Ja toisaalta viimetalven katastrofi-kelien jälkeen odotukset lumentuloa kohtaan eivät ole kovin korkealla. Ehkä huvittavinta oli se, että tiistaina kun yritin mennä tekemään pitkästä aikaa ergotreeniä, oli koko alueelta sähköt pois. Kelit haittaavat usein kesäsoutua, mutta että näinkin voi käydä! Painelin sitten mustaan metsään juoksulenkille, jossa ei meinannut otsalampullakaan nähdä mitään.


 Ihana Ylläs-tunturi.

 Lällälää, me ollaankin täällä aidan ulkopuolella! Kaksi poroa ihmettelemässä aitauksessa olevia lajitovereitaan. Toisaalta itse ehkä olisin kuitenkin aitausporo, makuukoppi pehmeillä oljilla ja jatkuva ruokatarjoilu puoltavat valintaa.

 Perussapuskaa: Kanawokki ja kaali-ananas-salaattia. Reissuruoka oli simppeliä, terveellistä, täyttävää ja tietenkin herkullista. Ruokalistalta löytyi mm. muussilaatikko, riisipuuro, makaroonilaatikko, kalakeitto, poronkäristys ja Karjalan paisti (itsenäisyyspäivänä). 


 Superhiihtäjä, kovempi frekvenssi kuin Johaugilla ja hiukan innoissaan hiihdosta.

 Kotieläinpihalla paljastui elämäntarkoitus. Syödä ja nukkua (ja kasvattaa mahdollisimman muhkea talviturkki).

 Mikropossu Putte oli niitä harvoja kotieläinpihan eläimiä, jotka harrastavat myös liikuntaa havaintojeni mukaan. Putte painoi pitkin pihaa kauheaa kyytiä töpöjaloilla ja oli siksi erittäin hankala kuvattava. Kaverinsa Pottu oli löytänyt lantalasta jotakin syötäväksi kelpaavaa ja olikin puolet paksumpi. 


 Tässä kotieläinpihan  toinen himoliikkuja. Rääkkäsi juoksupyöräänsä all-the-time. Tämä otus oli vissiin siperian maaorava.

  Suloisimmat eläimet ikinä. Iso läjä pupunpoikasia :) Ihan tuli ikävä omaan pupuani ranskanjättiluppakorva Antonia. Anton oli hiukan omalaatuinen kaniini, joka asui tallissamme kun olin lukiolainen ja omistin heppoja. Anton joutui sittemmmin ketun tai supikoiran päivälliseksi :/


 Onneksi heti alkureissusta tuli lisää lunta ja perusreitti tunturin ympärikin saatiin avattua. Latu ei ollut heti ihan priima, mutta maisemat kompensoivat.


 Voi äitikulta, oletko sinä väsynyt? Minä voin vähän tästä hieroa..


Jihaa, ratsastan sittenkin rodeoo! Yllättävän paljon sattui 12kg:n painoinen ipana pomppimassa kipeiden selkälihasten päällä.
 

Itsenäisyyspäivän perinneruoka: Karjalan paisti perunamuussilla. Salaattina Waldorfinsalaattia (älkää kysykö miksi tästä jenkkisalaatista on tullut meille perinnesalaatti..). Toisaalta raaka-aineet ovat melko suomalaisia & talvisia.
 

En kestä näitä värejä, kuvissa vielä näyttävät latteammilta kuin oikeasti. On ollut todellinen kriisi palata tänne ankeaan harmauteen, ihan kuolleeseen luontoon. Olenkin jatkuvasti sisällä ollessani verhot kiinni ja poltan kynttilöitä, tulee jotenkin parempi fiilis. Poissa silmistä, poissa mielestä jne.


Auringon nousut ja laskut kestivät tuntitolkulla. Ei haittaa päivän pituus (noin 3,5-4h), kun valosirkus on näin kaunis. Myös pimeässä loistavat tähdet ja keltaisena möllöttävä täysikuu olivat jotain käsittämättömän hienoa. Tänä vuonna nämä luonnonvärit olivat poikkeuksellisen kauniita, voisiko johtua kenties leudommasta ilmasta? Maksimipakkanen taisi olla noin kahdeksan astetta. Villapöksyjä ei siis tarvittu..
 

Pari vuotta kun treenaat, pysyt äidin lenkkivauhdissa. Sitten kun treenaat vielä lisää pari vuotta, äiti ei pysy sinun lenkkivauhdissa. Sitten voit alkaa treenaamaan isin kanssa. 
 

Poronkäristystä, perunamuussia ja puolukkasurvosta. Ruokavalinnat toistavat joka vuosi itseään. Tykkään perinteistä ja joulumenunkin kopioin suorana viime vuodesta.
 

Terveysruokaa: leipäjuustoa kermassa paistettuna lakkahillolla. Mutta ah niin hyvää :) Itsenäisyyspäivän jälkiruoka.


 Viimeisen lenkin auringonlasku. Keskivauhdit kyllä putosivat, kun ihailimme vain maisemia ja napsimme kuvia.

Sitten perinteinen tunti-kilometri-faktataulukko: Lapin reissun treenit: VKO (48)-49

lauantai- matkustus ja saunalenkki juosten 2,6km 20min avg 121
sunnuntai- aamu: perinteisellä 16,6km 1h45min avg 118 ilta: perinteisellä 13,9km 1h30min avg 105
maanantai- aamu: perinteisellä 14,6km 1h35min avg 106 ilta: perinteisellä 15,5km 1h30min avg 131
tiistai- aamu: juoksulenkki 7,7km 60min avg 126 lumipöpperössä (kevyt päivä/ hiihtämätön päivä ja luntakin satoi 10cm..) ilta: uinti kylpylässä 20min/500m
keskiviikko- aamu: hiihtolenkki perinteisellä 14,9km 1h50min avg 108 ilta: hiihtolenkki vapaalla 14,6km 1h25min avg 134 (umpihanki, lunta alkoi sataa uudelleen)
torstai- pitkä lenkki tunturin ympäri 33,8km 3h55min avg 114 iltalenkki vanhimman muksun kanssa 8,9km 1h5min avg 104
perjantai: aamu: vaparin lenkki 15km 1h25min avg 109 ilta: vaparin lenkki 21km 1h35km avg 137
lauantai: pitkä lenkki perinteistä 33,9km 3h35min avg 108
sunnuntai: matkustus/ lepo

yhteensä 202,6km hiihtoa 10,4km juoksua ja 23h treeniä (19h5min viikolle 49 ja 10h viikolle 48)

Treeniä tuli tosi paljon, alunperin suunnittelin vähän vähemmän, noin 17h. Iso yllätys oli se, että pystyin hiihtämään aikaisemmista vuosista poiketen tosi matalalilla sykkeillä. Peruskunto on siis parantunut valtavasti. Suurimman osan noista matalan sykkeen lenkeistä hiihtelin kamuni kanssa, jolla on salamatkustaja mahassa. Vauhti pysyi siis luonnostaan hyvin hallinnassa ja oli mukavaa kun oli juttukaveri :)

Päivän toisen treenin hiihdin yleensä "omaa vauhtia" eli vähän reippaammin. Kaksi PK+ treeniä ja yksi AeK/VK-treeni mahtui mukaan. Fiilis oli tosi hyvä, ainoastaan torstain pitkän lenkin jälkeen väsytti kauheasti, mutta iltalenkki hyperaktiivisen muksun kanssa piristi ja toi hyvän fiiliksen takaisin. Tyyppi on kehittynyt valtavasti, hiihti ihan täysiä koko ajan, otti kauheita spurtteja ja puhui kuin papupata koko lenkin ajan. Keskisykkeeni oli yli 100, niin laskin treeniksi.

Meininki jatkuu jouluvalmisteluilla, (luomukinkku on jo pakastimessa), sunnuntaina pitäisi tehdä laatikoita ja käydä kirkossa laulamassa joululauluja. Lauantaina pitäisi vetää 5k-ergotesti. Testi on aiheuttanut pientä paniikkia viimeisten viikkojen aikana ja tässä ihan viime hetkilläkin.

Maanantain koivupiikki (siedätyshoito) teki taas liudan ärsyttäviä oireita. Kurkku on kipeä ja nenä ihan tukossa. Lapsilta saatu ärhäkkä silmätulehdus ei meinaa parantua, sillä silmiä kaihertaa tulehduksen lisäksi allergiaoireet.. Yleensä nämä pistosoireet helpottavat muutamassa päivässä ja luotan, että lauantaina olen tikissä ja uusi ennätys syntyy.


Hyvää joulunodotusta! :)