torstai 11. joulukuuta 2014

Kaamoksen karkoitus

Paradoksaalista kyllä, mutta perinteinen ensilumien leiri-/ lomaviikko toimi erinomaisesti kaamoksen karkoittajana. Lapissa eletään pimeyden vuodenaikaa, mutta silti siellä oli ihanan valoisaa ja jotenkin erilaista verrattuna tähän etelän kurakakkakeliin. Lapsilta itku pääsi kotimatkalla, kun mustassa kaatosateessa ajelimme viime sunnuntaina takaisin kotiin reissusta. Täytyy myöntää, että lähellä oli itselläkin.

Onneksi edes pieni jouluhössötys on vähän parantanut fiilistä. Ja toisaalta viimetalven katastrofi-kelien jälkeen odotukset lumentuloa kohtaan eivät ole kovin korkealla. Ehkä huvittavinta oli se, että tiistaina kun yritin mennä tekemään pitkästä aikaa ergotreeniä, oli koko alueelta sähköt pois. Kelit haittaavat usein kesäsoutua, mutta että näinkin voi käydä! Painelin sitten mustaan metsään juoksulenkille, jossa ei meinannut otsalampullakaan nähdä mitään.


 Ihana Ylläs-tunturi.

 Lällälää, me ollaankin täällä aidan ulkopuolella! Kaksi poroa ihmettelemässä aitauksessa olevia lajitovereitaan. Toisaalta itse ehkä olisin kuitenkin aitausporo, makuukoppi pehmeillä oljilla ja jatkuva ruokatarjoilu puoltavat valintaa.

 Perussapuskaa: Kanawokki ja kaali-ananas-salaattia. Reissuruoka oli simppeliä, terveellistä, täyttävää ja tietenkin herkullista. Ruokalistalta löytyi mm. muussilaatikko, riisipuuro, makaroonilaatikko, kalakeitto, poronkäristys ja Karjalan paisti (itsenäisyyspäivänä). 


 Superhiihtäjä, kovempi frekvenssi kuin Johaugilla ja hiukan innoissaan hiihdosta.

 Kotieläinpihalla paljastui elämäntarkoitus. Syödä ja nukkua (ja kasvattaa mahdollisimman muhkea talviturkki).

 Mikropossu Putte oli niitä harvoja kotieläinpihan eläimiä, jotka harrastavat myös liikuntaa havaintojeni mukaan. Putte painoi pitkin pihaa kauheaa kyytiä töpöjaloilla ja oli siksi erittäin hankala kuvattava. Kaverinsa Pottu oli löytänyt lantalasta jotakin syötäväksi kelpaavaa ja olikin puolet paksumpi. 


 Tässä kotieläinpihan  toinen himoliikkuja. Rääkkäsi juoksupyöräänsä all-the-time. Tämä otus oli vissiin siperian maaorava.

  Suloisimmat eläimet ikinä. Iso läjä pupunpoikasia :) Ihan tuli ikävä omaan pupuani ranskanjättiluppakorva Antonia. Anton oli hiukan omalaatuinen kaniini, joka asui tallissamme kun olin lukiolainen ja omistin heppoja. Anton joutui sittemmmin ketun tai supikoiran päivälliseksi :/


 Onneksi heti alkureissusta tuli lisää lunta ja perusreitti tunturin ympärikin saatiin avattua. Latu ei ollut heti ihan priima, mutta maisemat kompensoivat.


 Voi äitikulta, oletko sinä väsynyt? Minä voin vähän tästä hieroa..


Jihaa, ratsastan sittenkin rodeoo! Yllättävän paljon sattui 12kg:n painoinen ipana pomppimassa kipeiden selkälihasten päällä.
 

Itsenäisyyspäivän perinneruoka: Karjalan paisti perunamuussilla. Salaattina Waldorfinsalaattia (älkää kysykö miksi tästä jenkkisalaatista on tullut meille perinnesalaatti..). Toisaalta raaka-aineet ovat melko suomalaisia & talvisia.
 

En kestä näitä värejä, kuvissa vielä näyttävät latteammilta kuin oikeasti. On ollut todellinen kriisi palata tänne ankeaan harmauteen, ihan kuolleeseen luontoon. Olenkin jatkuvasti sisällä ollessani verhot kiinni ja poltan kynttilöitä, tulee jotenkin parempi fiilis. Poissa silmistä, poissa mielestä jne.


Auringon nousut ja laskut kestivät tuntitolkulla. Ei haittaa päivän pituus (noin 3,5-4h), kun valosirkus on näin kaunis. Myös pimeässä loistavat tähdet ja keltaisena möllöttävä täysikuu olivat jotain käsittämättömän hienoa. Tänä vuonna nämä luonnonvärit olivat poikkeuksellisen kauniita, voisiko johtua kenties leudommasta ilmasta? Maksimipakkanen taisi olla noin kahdeksan astetta. Villapöksyjä ei siis tarvittu..
 

Pari vuotta kun treenaat, pysyt äidin lenkkivauhdissa. Sitten kun treenaat vielä lisää pari vuotta, äiti ei pysy sinun lenkkivauhdissa. Sitten voit alkaa treenaamaan isin kanssa. 
 

Poronkäristystä, perunamuussia ja puolukkasurvosta. Ruokavalinnat toistavat joka vuosi itseään. Tykkään perinteistä ja joulumenunkin kopioin suorana viime vuodesta.
 

Terveysruokaa: leipäjuustoa kermassa paistettuna lakkahillolla. Mutta ah niin hyvää :) Itsenäisyyspäivän jälkiruoka.


 Viimeisen lenkin auringonlasku. Keskivauhdit kyllä putosivat, kun ihailimme vain maisemia ja napsimme kuvia.

Sitten perinteinen tunti-kilometri-faktataulukko: Lapin reissun treenit: VKO (48)-49

lauantai- matkustus ja saunalenkki juosten 2,6km 20min avg 121
sunnuntai- aamu: perinteisellä 16,6km 1h45min avg 118 ilta: perinteisellä 13,9km 1h30min avg 105
maanantai- aamu: perinteisellä 14,6km 1h35min avg 106 ilta: perinteisellä 15,5km 1h30min avg 131
tiistai- aamu: juoksulenkki 7,7km 60min avg 126 lumipöpperössä (kevyt päivä/ hiihtämätön päivä ja luntakin satoi 10cm..) ilta: uinti kylpylässä 20min/500m
keskiviikko- aamu: hiihtolenkki perinteisellä 14,9km 1h50min avg 108 ilta: hiihtolenkki vapaalla 14,6km 1h25min avg 134 (umpihanki, lunta alkoi sataa uudelleen)
torstai- pitkä lenkki tunturin ympäri 33,8km 3h55min avg 114 iltalenkki vanhimman muksun kanssa 8,9km 1h5min avg 104
perjantai: aamu: vaparin lenkki 15km 1h25min avg 109 ilta: vaparin lenkki 21km 1h35km avg 137
lauantai: pitkä lenkki perinteistä 33,9km 3h35min avg 108
sunnuntai: matkustus/ lepo

yhteensä 202,6km hiihtoa 10,4km juoksua ja 23h treeniä (19h5min viikolle 49 ja 10h viikolle 48)

Treeniä tuli tosi paljon, alunperin suunnittelin vähän vähemmän, noin 17h. Iso yllätys oli se, että pystyin hiihtämään aikaisemmista vuosista poiketen tosi matalalilla sykkeillä. Peruskunto on siis parantunut valtavasti. Suurimman osan noista matalan sykkeen lenkeistä hiihtelin kamuni kanssa, jolla on salamatkustaja mahassa. Vauhti pysyi siis luonnostaan hyvin hallinnassa ja oli mukavaa kun oli juttukaveri :)

Päivän toisen treenin hiihdin yleensä "omaa vauhtia" eli vähän reippaammin. Kaksi PK+ treeniä ja yksi AeK/VK-treeni mahtui mukaan. Fiilis oli tosi hyvä, ainoastaan torstain pitkän lenkin jälkeen väsytti kauheasti, mutta iltalenkki hyperaktiivisen muksun kanssa piristi ja toi hyvän fiiliksen takaisin. Tyyppi on kehittynyt valtavasti, hiihti ihan täysiä koko ajan, otti kauheita spurtteja ja puhui kuin papupata koko lenkin ajan. Keskisykkeeni oli yli 100, niin laskin treeniksi.

Meininki jatkuu jouluvalmisteluilla, (luomukinkku on jo pakastimessa), sunnuntaina pitäisi tehdä laatikoita ja käydä kirkossa laulamassa joululauluja. Lauantaina pitäisi vetää 5k-ergotesti. Testi on aiheuttanut pientä paniikkia viimeisten viikkojen aikana ja tässä ihan viime hetkilläkin.

Maanantain koivupiikki (siedätyshoito) teki taas liudan ärsyttäviä oireita. Kurkku on kipeä ja nenä ihan tukossa. Lapsilta saatu ärhäkkä silmätulehdus ei meinaa parantua, sillä silmiä kaihertaa tulehduksen lisäksi allergiaoireet.. Yleensä nämä pistosoireet helpottavat muutamassa päivässä ja luotan, että lauantaina olen tikissä ja uusi ennätys syntyy.


Hyvää joulunodotusta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti