tiistai 16. joulukuuta 2014

Piparin leivontaa

Jouluun valmistautuminen on mukavaa ja vuosi vuodelta tykkään siitä enemmän. Nyt kun vietämme toista joulua kotona, on tunnelmassa jo vähän perinteikästä henkeä. Haikea fiilis on maalaisjoulua kohtaan edelleen, mutta pidän hiukan kohtuuttomana, että 80v. mummuni passaa meitä nuorempia, varsinkin kun meitä on jo aika iso jengi. Yhteisvalmistelukaan ei onnistunut oikein, kun mummo ja pappa olivat aina tehneet kaiken, kun menimme sovittuna aikana talkoisiin paikan päälle.

Sunnuntaina teimme lasten ja äitini kanssa laatikot (porkkana, lanttu & peruna) ja lihapullat. Luomukinkkukin pötköttää jo pakastimessa. Teimme myös piparitaikinan, josta tänään leivoimme lasten kanssa pipareita ison kulhollisen.

Maailman parhaan, gluteenittoman ja hiukan terveellisemmän piparitaikinan resepti:

1dl ruokosokeria tai intiaanisokeria (itse laitoin tällä kertaa luomuruokosokeria)
1dl siirappia
2tl Ceylon-kanelia*
1tl kutakin: kardemumma, neilikka, inkivääri, pomeranssinkuori
150g voita

2 kananmunaa

2dl tattarijauhoja (Keskisen myllyn ovat parhaita, mieto maku, kotimaisuus, 100% gluteeniton ja hienorakenteinen koostumus)
2dl kaurajauhoja (Oatly)
2,5dl vaaleaa hienoa gluteenitonta jauhoa (itse laitoin Finax:in vähäproteiinista jauhoseosta)
1,5tl leivinjauhetta
(0,5tl ksantaania)

Kiehauta sokeri, siirappi ja mausteet kattilassa. Sammuta levy ja pyörittele pilkottu voi mukaan, kunnes se sulaa jälkilämmössä. Anna jäähtyä ja lisää kananmunat, kun munakokkeli-vaara on ohi (kananmunat hyytyvät, jos seos on liian kuumaa). Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa noin vuorokausi. Kaksikin menee, jos ei ehdi leipoa aikaisemmin.

Leipoessa käytin tattarijauhoja ja alla oli vahakangas, josta piparit irtosivat hyvin myös ohueksi kaulittuina. Lasten kanssa leipoessa vahakangas oli tarpeen jo pöydänkin kannalta, kun siihen piparimuotteja paukuteltiin antaumuksella.

Paistoin keskitasolla 200 asteessa noin 7-8min.

Kiitos alkuperäisestä reseptistä S:lle, en ihan hirveästi sitä muutellut, pikkuisen vain :)

* Tässä reseptissä yksi huomioon otettava seikka on kanelin laatu. Lapsille jo parista piparista tulee päivän kumariini-annos täyteen. Meillä käytetään kanelia viikottain, joten olen vaihtanut kaneliksi ceylon-kanelin, jossa kumariinipitoisuudet ovat minimaalisia verrattuna tavalliseen kassiakaneliin.

Kumariini aiheuttaa maksaongelmia, lisää voit lukea täältä. Myös uutisissa on asiasta vauhkottu, harmi kun kukaan ei koskaan mainitse turvallisempaa vaihtoehtoa eli ceylonia. Tietenkin se maksaa moninkertaisesti, mutta käyttövolyymi ainakin yhdessä perheessä on kuitenkin niin pientä (purkillinen kestää kuukausia), että muutaman euron kalliimpi hinta purkista on minulle ihan ok.

Jos joku ihmettelee, miksi voihin liittyvät sanat ovat läskistettyjä, niin siihen on hyvä syy. Olen muutaman useamman kerran unohtanut voin piparitaikinasta. Jos tulevaisuudessa etsin reseptiä täältä, on se valmiiksi tuunattu minua varten ;)


Leidi on aina leidi ja keksii naisellisia käyttötapoja, mitä kummallisimmille esineille. Pieni sai hirveän piparitaikinaähkyn, sammui kesken iltaulkoilun rattaisiin, kun sokerihumalan jälkitila yllätti ja jätti iltapalan kokonaan syömättä.. Sitä se tottumattomuus teettää, sammuu kesken illan.


Peltejä siellä ja peltejä täällä. Aika hyvin hallitsin kolme lasta, taikinan, uunin ja superpiparitehtaan. 


 Kaksi sydäntä paloivat poroksi ja yksi mustajalkainen kettu. Tuli selväksi, että paistoaika on jämpti 8min, eikä 12min tai 15min.. 


 "Äiti mihin sä sitä lastaa tarvit, voi nää ilmanki sitä nostaa pellille". Hiukan venähti esikoisen piparit, kun hän huolettomasti niitä siirteli. Kai se etanan kaulakin voi olla kuten kirahvilla.


 Vuoden keksiorava. Keksihahmo-kilpailun voittaja. 


Ukko ja akka olivat lasten suosikkeja. Alunperin hahmot ovat hankittu piparitaloa varten, mutta heti tulee huomautus, jos yritän niitä piilotella.
 

Sekalainen kädenjälki näkyy, mutta eikös se ole tarkoituskin. 
Ihanaa oli leipoa pienten kanssa ja he olivat ihan onnesta soikeana, kun saivat auttaa 
isojen hommissa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti