torstai 29. tammikuuta 2015

Hämeen viesti 2015

Olipas hauskaa taas päästä hiihtokisailun makuun maakuntaviestin perinteisen kolmosen kakkososuudella Virin kakkosjoukkueessa. Valmistautumista haittasi pieni flunssa ja vielä kisapäivänäkin nenä valui kuin vesiputous. Alkuverkan jälkeen oli pakko vaihtaa niistämisestä kastuneet hanskat kuiviin.

Hämeenlinnan moottoriradan latu oli kuin tehty meikäläiselle. Loivapiirteisia vuorohiihtonousuja, tasatyöntöpätkiä ja ennen kaikkea helposti laskettavia alamäkiä. Hiihto sujui ihan ok olosuhteisiin nähden. Sykkeet olivat taas (?!) hiukan jumissa ja ylämäissä huomasi, että taudin jäljiltä kroppa ei ollut ihan terävimmillään.

Suksi (Peltonen) oli ihan loistava, tosi hyvä luisto ja myös pito saatiin lopulta kohdalleen. Peltoskalla on ollut hiukan haasteellista tänä talvena saada pito riittämään purkkikeleillä, nyt kun olen kevyemmässä massassa. Liisterit toimivat kyllä ihan ok, mutta pikkupakkasen purkkikeleillä olen ollut usein pulassa pitojen kanssa. Iso kiitos suksenvoitelusta menee taas puoliskolle. Tällä kertaa olin sentään seuraneitinä suksienlaitossa eli ainakin teoriassa osaan voidella itsekin.

Olin tyytyväinen hiihtosuoritukseeni, kunnes tsekkasin syketiedot ja tuloslistan. Keskisyke 168 ja maksimi 176 ei oikein miellyttänyt, mutta ehkä se sieltä kunto tulee taas joskus. En jaksa enää niin ottaa pulttia, stressaamatta paras.

Aina ennen olen lyönyt hanskat tiskiin, kun tulee vaikeuksia. Nyt aion sitkeästi jatkaa kunnollista treeniä ja kilpailemista, vaikka ei lyhyellä tähtäimellä menestystä tulisikaan. Siedätys, allergia, paluu takaisin kevyeen luokkaan kolmannen muksun jälkeen ja mitä kaikkea tässä nyt onkaan/ on ollut työn alla, isoja juttuja & kovaa koulutusta kropalle. Uskon, että jossain kohtaa suunta lähtee taas ylöspäin, kunhan sitkeästi puurtaa oikeita asioita pitkäjänteisesti.

Sijoitus osuudella oli 18./20. ja ero maailman kärkeen eli osuuden voittajaan Laura Monoseen +2.37. Tavoite oli alle 2.30. Kotona kisan jälkeen vertailin aikaeroa viime vuonna samaa osuutta hiihtäneisiin ja totesin hiihtäneeni keskimäärin 10-15sek kovempaa mitä viime vuonna suhteessa moneen muuhun. Kakkososuus oli tänä vuonna mielestäni poikkeuksellisen kovatasoinen, mukana ei ollut oikeastaan yhtään hiihtäjää, joka ei hiihtäisi kilpaa muutenkin. Itse en ole edes hiihtänyt yhtään tehotreeniä. Kun ei osaa hiihtää teknisesti muutenkaan, niin se on pienoinen ongelma. Hiukan harmittaa, että edessä hiihti koko ajan "porkkana", jota saavutin aina ylämäissä ja sitten jäin alamäissä ja tasatyöntöpätkillä. En saanut kiinni, vaikka yritin ihan tosissani. Täältä löytyy tulokset.

Hämeenviestiä varten seura hankki minulle skipassin, joka oikeuttaa hiihtämään piirikunnallisia. Meinasi vähän lähteä mopo lapasesta, oli pakko tsekata hiihtokalenteri, olisiko sieltä löytynyt jotakin muutakin hiihdettävää, kun on kerran passit ja kaikki. Onneksi ei löytynyt ja tulin järkiini. Olisihan se mukava hiihtää joku muukin kisa, mutta piirinmestaruudetkin osuvat samalle viikonlopulle Jämi42SKI:n kanssa, joka kuuluu triplaan ja on siksi ohjelmassani. Ehkä jätän option maaliskuun KS-cupeille (Kangasalan kisan viikkokisat), jos vielä tekee mieli suksia maksimivauhtia. Muistutin taas itseäni, että soutu-soutu-soutu ja ei hötkyillä muuta.

Kisoista ei tullut napsittua yhtään kuvaa, unohdimme puoliskon kanssa molemmat ihan kokonaan koko jutun siinä kisatohinassa.

Tässä loppukevennyksenä pikkupätkä treeneistä, huomaa ihana maskotti etualalla :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti