lauantai 24. tammikuuta 2015

Talvinen kisakausi kolkuttelee ovella

Pikku hiljaa alkaa olla taas fokus kilpailukauden avaamisessa. Huomenna pitäisi hiihtää Hämeen maakuntaviestissä lemppariosuuttani 3km pertsalla. Osallistun viestiin Viialan Virin kakkosjoukkueessa viime vuoden tapaan. Tavoite on parantaa viimevuotista suoritusta sijoituksen ja eron kärkeen muodossa. Hiihtoa alkaa olla kasassa 500km, mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Viime vuoden kokonaissaldo taisi olla samaa luokkaa huonosta talvesta johtuen.

 Ekoja lumia Kyötikkälässä, latupartio teki taas kilometrin pertsanlatuakin lumikolahommina, kolaamalla lunta jalkkiskentältä. Tosi hienoa, pääsee lapsetkin hiihtämään ihan erilailla, vaikka lunta olisi vähän.

Hiihtokisailun jälkeen kisaputki jatkuu ensi viikonloppuna käytävissä FIRC-kisoissa eli sisäsoudun avoimissa suomenmestaruuskisoissa. Kevyessä luokassa on enemmän osallistujia (?!) kuin avoimessa, kolme tuttua kaveria ja yksi tuntematon puuvenepuolelta tuleva tyttö.

Valmistautuminen kisoihin on sujunut flunssasta toipuessa, mutta muuten on taas paljon mukavampi yleisfiilis. Aluksi en halunnut lähteä koko ergokisoihin, mutta viikon verran eipäsjuupas-painia käytyäni päätin kuitenkin ilmoittautua. Lopullinen sinetti oli keskustelu valmentajan kanssa, mikä antoi lopullisen mielenrauhan valmistautumiseen. Epäonnistuneen ergotestin myötä oli todella vaikeaa ajatella kilpailusuoritusta ja päällimmäinen ajatus oli, että pieleen menee taas kuitenkin. Nyt olen henkisesti valmistautunut paremmin ja antanut itselleni myös luvan epäonnistua. Elämä on helpompaa, kun ei tarvitse etu- ja jälkikäteen murehtia niin paljoa..

Treenit ovat rullanneet joulun jälkeen perustylsän tasaisesti. Aika paljon olen käynyt hiihtämässä, ergo ja puntti ovat jääneet hiukan vajaaksi alkuperäisistä suunnitelmistani. Sairastuminen flunssaan vei muutaman ergotreenin ja jatkuvasti häntäluun päähän ilmestyvä rakko on haitannut myös, kun peffa ei kestä istua edes soffalla saati ergon penkillä avorakon kanssa.

 Flunssassa oli aikaa istua/ makoilla soffalla levätessä tautia pois. Katselin telkkaria, neuloin villapaitaa, luin kirjaa ja tässä tsekkailen netistä soutuvideoita. Voi katsoa ensin omaa soutuaan, sitten jonkun huipun ja miettiä, missä mättää..

Ihan lempparivideoni on tämä: Living a dream

Olen käynyt muutamia kertoja juoksemassa ja vaunulenkillä. Jalkalenkkejä varten investoin uusiin nastalenkkareihin. Ekat nastat ostin odottaessani kuopusta, kun meinasin muutaman kerran liukastua oikein kunnolla ja alkoi pelottaa ihan tavalliset kävelylenkitkin ison mahan kanssa. Ne kengät ostin turvonneisiin raskausjalkoihin ja mahasta päästyäni lesti ei ollutkaan enää sopiva, vaan liian leveä. Viime talvena kärsin jalkavaivoista ja kesällä en ollenkaan, kun käytin eri tossuja. Nyt taas samat vaivat alkoivat kolkutella olemassaolostaan ja tästä tein johtopäätöksen, että vika on kengissä ja päätin vaihtaa lenkkarimallia. Ostin Sarvan Xirecit ja tähän mennessä ovat tuntuneet hyvältä ja ovat ihanan rullaavat ja kevyet nastalenkkareiksi. Näissä tossuissa on pronaatiotuki, joka on ihan ehdoton lättäjaloilleni. Vanhat kengät olivat Icebugit ja nastarini ovat myös samaa merkkiä ja molemmista on jostain syystä tullut enemmällä käytöllä jalat aivan älyttömän kipeiksi :/ Toivottavasti nyt olisi parempi. Seuraava projekti on löytää jostain pronaatiotuettu suunnistuskenkä, mikä onkin varmaan helpommin sanottu kuin tehty.

 kuva: Sarva

Olen ollut ihan innoissani vuodenvaihteessa alkaneista VK-treeneistä ergolla. Tähän asti olen tällä harjoituskaudella panostanut peruskestävyyteen ja kestovoimaan ja yrittänyt vakauttaa peruskuntoa perushyvälle tasolle syksyn hankaluuksien jälkeen. Ohjelmassani on 6km treeni, jossa kahden kilometrin välein nostetaan tahtia. Mukavaa, hiki virtaa ja saa potkia jaloilla kunnolla, I like :) Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä yksi treeni, jossa haetaan vähän tuntumaa mahdolliseen kilpailuvauhtiin ja -tahtiin, mutta muuten tehokkaammat treenit ovat olleet vähäisiä. Onneksi hiihtokisa toimii varmasti hyvänä avauksena ergokisoihin.

 Tässä toka 6km, ihan ok vauhteja noilla tahdeilla, jalkoihin on tullut lisää jerkkua, mikä on ollut tarkoituskin.

PK-vauhteja olen nostanut hieman perustallustelusta korkeammiksi valmentajan määräyksestä. Sykemittarin vyökin on nyt liimattu molemmista päistä ja toimii taas, aika hyvin on kyllä fiiliksen mukaankin tullut hiihdettyä nk. oikeaa vauhtia. Mittarin olen laittanut päälle nyt muutamaan treeniin ja treenin jälkeen vasta katsonut mitä se näytti. Mukavampaa, kun ei tarvitse vanhaan malliin kytätä koko ajan. Perustreenit teen ylä-PK-alueella ja kynnyksen tuntumassa. Osan treeneistä edelleen ala-PK:lla, esim. vaunulenkit. Hiihtäessä voi hetkellisesti ylämäissä nousta korkeammallekin.


Toivottavasti kaikki menisi hyvin nyt kisojen suhteen, olisi sitten mukavampaa taas jatkaa hyvää perusharjoittelua.

Ihanat hiihtokaverit, onneksi on tämä talvi taas enemmän tällainen normitalvi. Lapsetkin ovat päässeet hiihtämään monta kertaa viikossa. Ollaan oltu puoliskon kanssa oikein ylpeitä, että ollaan jaksettu raahautua omien treenien lisäksi hiihdättämään pikkuisia myös hektisinä arki-iltoina. Vanhin muksu on ollut jopa tykkiladulla Kaupissa mukanani, siellä se veti tyytyväisenä reilun tunnin omaa lenkkiään, kun minä vedin omaani. Huikeeta! :)

2 kommenttia:

  1. Jos suunnistuskenkiä ei löydy pronaatiotuella, olisiko omalle jalalle tehdyistä tukipohjallisista iloa? Niitä on tosi tönkkötukevia, mutta myös kevyempiä, jotka "aktivoivat" jalkaterän lihaksia tukevammaksi. Itselläni on ollut erilaisia tukipohjallisia teinistä asti ylipronaation takia. Olen käyttänyt niitä melkein kaikissa kengissä. Viimeisimmät ovat Askelklinikalta, ja niistä olen tykännyt kovasti.

    VastaaPoista
  2. Pohjalliset ovat yksi vaihtoehto. Vielä olen löytänyt joka käyttötarkoitukseen kengän, kun etsimällä etsii. Jos sopivaa suunnistuskenkää ei löydy, pitää sitten perehtyä pohjallisten maailmaan. Sekin on sitten oma suonsa, niin vielä olen keplotellut eri kenkävaihtoehtojen välillä.

    VastaaPoista