tiistai 24. helmikuuta 2015

Jämi42 Ski kisaraporttia

Reipas viikko sitten hiihdettiin Jämi42 SKI-hiihtokisa, joka oli Jämi147-triplan 2014 vuoden viimeinen osakilpailu. Kisa oli minulle toinen ja varmaankin viimeinen hiihtokisa tälle talvelle. Meni aivan älyttömän hyvin, vaikka suksitestissä alunperin hyvin toiminut pitotälli osoittautui matkan varrella täysin katastrofiksi.

Kuvituskuvaa Tampereen Kaupista seuraavan päivän palauttavalta lenkiltä :)

Ennen kisaa olin asettanut tavoitteeksi 3h alituksen, jos keli ei ole todella hidas. Valmistelut olivat menneet ihan kohtuuhyvin ja olo oli tankkauksesta sopivan ähkypuhku-kylläinen edellisenä iltana. Olen vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat tankkausmallit kaikkiin kilpailuihin painonpudotus-souduista ekstrapitkiin massatapahtumiin. Tälläkin kertaa jaksoin loistavasti lähdöstä maaliin järjestäjien huollon ja yhden kofeiinigeelin voimin. Iso miinus järjestäjille kyllä juomahuolto-yhteistyökumppanin vaihdoksesta. Uusi urheilujuoma maistui hirveän voimakkaalle ja jostain syystä kupli ja röyhtäytti hirveästi. Melko varovaisesti tuli sitä sitten nautittua heti ekan huoltopisteen jälkeen ongelman havaittuani.

 Peltosten ekat kisatarrat :)

Lähtöpaikalla asettauduin oletettuun lähtöryhmääni, mutta eihän se porukka liikkunut mihinkään. Ensimmäiset pari kilometriä sai surffailla ja ohitella hiihtäjiä, kunnes oma matkavauhti alkoi löytyä ja sai rennosti vetää joko yksin tai pienissä porukoissa. Noin viiden kilometrin jälkeen katsoin mittaria hiukan tarkemmin ja huomasin hiihtäväni reilusti tavoitevauhtia kovempaa. Tasatyöntövoittoisella ekalla puolikkaalla tosin pitikin hiihtää kovempaa, jotta saa kompensoitua keskivauhtiin toisen puolikkaan isoja ylämäkiä.

Niissä muutamissa ylämäissä, joita ekalla puolikkaalla oli, huomasin että suksi ei pidä yhtään. Latu liippaantui voimakkaasti alavissa maastonkohdissa ja uuden lumen pöpperö keräsi hirveät tilsat, jos yritti hiihtää ladun vieressä, varsinkin mäkien yläosissa. Toisen puolikkaan isoissa ylämäissä yritin haalia sopivaa pientä lumipalloa pidoksi ladun sivusta, mutta aika usein paakusta tuli mäen edetessä niin valtava, että suksi lakkasi luistamasta kokonaan. Sitten ei auttanut muu kuin juosta mäet ylös pallot pohjassa jäätävää haarakäyntijuoksua. Mäen päällä kehittelin mitä erikoisempia liuku-potkutekniikoita pallojen irroitukseen ja siihen hiukan tuhraantui aikaa. Käsille oli jostain syystä todella raskasta tasuripätkien jälkeen vaihtaa rytmiä vuorohiihtoon, varsinkin kun sukset lipsahtelivat huolella ja käsillä joutui roikkumaan urakalla. Käsiä rassasivat myös melko pehmeät ja kuluneet sauvaladut, joista sauvat menivät läpi keskimäärin joka viidennellä työnnöllä, vaikka hiihti koko ajan hakien ehjää alustaa.

Mielestäni hiihdin todella järkevästi ja myös ongelmanratkaisu pelasi näissä erinäisissä tilanteissa. Vaikka suksi ei pitänyt se luisti todella erinomaisesti. Alamäissä tein eroa kanssa hiihtäjiin ja myös pitkillä tasuripätkillä pysyin kerrankin miesten peeseissä huippuluiston ansiosta. Tasuri ei ole koskaan ollut näin vahvaa, vaikka sitä en ole nyt erityisemmin edes harjoitellut. Huvittavinta ehkä on, että hiihdin melkein samaa kilometrivauhtia nyt 42km kuin tammikuussa Hämeenviestissä 3km..

Se ehkä kertoo kaiken olennaisen ominaisuuksistani. Sitkas sisupussi, jolta puuttuu melko lailla kaikki voima- ja nopeusominaisuudet. Niin kauan kuin harrastan kevyenluokan soutua, ei kannata mitään maagisia kehityksiä tämän asian suhteen odottaa. Hermotusta ja lihaskestävyyttä voi tietenkin aina parantaa, mutta lisää lihasmassaa ja sitä kautta voimaa ja nopeutta ei oikein ole varaa hankkia. Luonnollinen geeniperimä (nopeiden solujen puute), pituus ja jo valmiiksi melko pieni rasvaprosentti asettavat rajansa kropan muokkaamiselle.

Hiihdosta jäi oikein hyvä mieli, olin naisten kilpasarjassa 17. sijalla ja jäin kärkeen 38.15 mikä on ihan ok tulos. Aikani oli 2.51 eli 9min alle tavoitteeni. Oikeastaan kaikki edellä olleet hiihtäjät hiihtävät aktiivisesti kilpaa muutenkin. Itse olen treenannut hiihtoa tänä talvena soudun ohessa keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Voitinpa hiihdossa niukasti yhden naisen, joka oli juoksussa/ pyöräilyssä/ triplassa reilusti edelläni. Triplasta irtosi 7.sija eli ensimmäinen ei palkinnoilla-sija. Tänä vuonna en aio kiertää triplaa valitettavasti ollenkaan, kun pyöräily osuu liian lähelle elokuun SM-soutuja. Ehkä sitten myöhemmin panostetaan tähän oikein kunnolla, sillä tykkään lajivalikoimasta ja tapahtuma-konseptista ihan hirveästi :)

Tuloksia täältä ja täältä.

Toivottavasti saisin nyt myös pikkuhiljaa kunnon näkymään soututuloksissani. Hiihdin v. 2012 melkein tunnin hitaammin ja ergotulokset olivat samaa luokkaa kuin tällä hetkellä eli mielenkiinnolla odotan loppukevään ergotestejä. Fiilis on nyt rennompi ja tiedän, että kyllä se lymyilevä soutukunto jostain esiin kaivetaan.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Nutriina viisivuotias :)

Tämä teksti piti julkaista jo viime viikolla, virallisena vuosipäivänä 5.2. Mies oli työreissussa useamman päivän ja kaikki perheen naiset flunssassa, niin se sitten unohtui siinä tohinassa koko juttu tyystin.

Aika nopsaan aika kuluu, viisi vuotta jo siitä, kun tämä blogi syntyi. Muistan silloisen elämäntilanteen erityisen hyvin. Olin kotiäitinä, kuten tällä hetkellä ja keskimmäinen muksu oli aika pikkuinen vauva (hän on nyt myös viisivuotias). Olin saanut terveysruokaherätyksen ja innostunut treenailemaan tavoitteellisesti uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Tätä ilosanomaa halusin jakaa Teidän kaikkien lukijoiden kanssa.

Tämä blogi ei ole massablogi, eikä kaupallinen blogi, tuskin sellaiseksi koskaan muuttuukaan. Lukijamäärät ovat pysyneet tasaisen pieninä ja mitään tavoitteita en niiden suhteen ole asettanut. Enimmäkseen teen tätä omaksi ilokseni, tykkään lukea vanhoja juttuja silloin tällöin ja monesti etsin esimerkiksi käyttämiäni reseptejä täältä. Tämä blogi on ikään kuin päiväkirjani, tosin julkinen sellainen. Jotkut jutuista ovat tietopainoitteisia blogin alkuperäisen idean mukaisesti.

Aika on muokannut tätä erinäköiseksi ja juttujen sisältökin on kokenut muutoksia. Hiukan olen välillä nauranut vanhoille ajatuksilleni, olen onneksi saanut muutaman ikävuoden lisää ja viisastunut matkan varrella. Päivitystahti on vaihdellut elämäntilanteen mukaan, paljon olisi ideoita ja kerrottavaa, mutta aikaa käytännön tekemiselle vähän. Paljon on iloja ja suruja koettu ja jaettu. Olen myöskin saanut korvaamatonta tukea blogin kautta vaikeina urheilu-aikoina. Iso kiitos Teille lukijani!

Suuren juhlan kunniaksi sain vihdoinkin hyvän tekosyyn leipoa itselleni Tosca-kakkua, joka on ollut jo monta kuukautta to do-listalla :)

Gluteeniton Tosca-kakku

pohja:
2 kananmunaa
1,5dl luomuruokosokeria
2,5dl jauhoja (laitoin 0,5dl kaurajauhoja, 0,5dl tattarijauhoja, 0,5dl riisijauhoja ja 1d gluteenitonta jauhoseosta)
1,5tl leivinjauhetta
1dl luomukermaa
150g luomuvoisulaa

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot, kerma ja voisula nostellen. Laita piirakkavuokaan ja paista noin 10-15min, kunnes massa on hyytynyt.

Valmista sillä aikaa Tosca:

75g luomuvoisulaa
100g mantelilastuja
1dl luomuruokosokeria
0,5dl luomukermaa
2rkl luomuperunajauhoja

Sekoita kaikki ainekset kattilassa kuumentaen, kunnes seos pulpahtaa. Levitä esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä toiset 10-15min.



Piirakka oli äkkimakeaa ja rasvaista, joten söin palasen ja pilkoin loput pakastimeen vierasvaraksi itselleni herkkuvaraksi :)




keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Sisäsoudun SM 2015

Talven pääkisat ovat nyt takanapäin ja melkoisen sekavat fiilikset. Maaliin päästiin, mikä oli tavoite numero yksi. Sijoitus oli kaksi ja aika ihan uskomattoman huono 7.54,70. Jäin 16sek viime kevään ennätyksestä. Ennätykseni on toki kansallisen tason kevyenluokan naissoutajalle hyvä aika, mutta ei mikään järisyttävä kuitenkaan ja tälle kaudelle on ollut parempaa tilauksessa. Toimitusvaikeuksia tai jotakin on nyt ilmassa. Voittaja ystäväni Aura kiskoi 7.47,70 ja hän ei myöskään ollut tulokseensa erityisen tyytyväinen.

Viikolla tehdyn viimeistelytreenin fiiliksen mukaisesti lähdin hyvin maltillisesti liikkeelle. Lähtökiihdytyskin muutamaa ensimmäistä vetoa lukuunottamatta oli niin apaattinen, että sille on jossain kohtaa tehtävä jotakin. Yleensä soudussa ensimmäiset 500m (2000m kisasta) aloitetaan aivan lämä tiskissä. Keskimmäinen tonni vedetään nk. matkavauhtia ja viimeiset 500m taas kiristetään. Itselle sopii tasaisen tappava tahti paremmin ja tasaista keskivauhtia vetämällä olen saanut parhaat suorituksenikin tehtyä.

Kisataktiikka kaipaa muutosta, etenkin vesillä soutua ajatellen. Löysällä alkuvauhdilla vesillä soudettaessa annan kaverille näköyhteyden, jolloin hän tietää koko ajan mikä on tilanne ja voi toimia sen mukaisesti, jos resursseja (= kuntoa) on. Kun selkä edellä liikutaan on näköyhteydestä selvää hyötyä. Sivuille ja taakse (eli eteen) tulee itse harvemmin kisavedon aikana tuijoteltua. Tietenkin jotain liikettä veneenmitan sisällä voi silmäkulmastaankin havaita. Ihmisen pää painaa 4,5-5kg, joten ei sitä kovin mielellään kovassa tahdissa kääntele, jotta veneen tasapaino ei järky. Yksi katsahdus voi maksaa monta sekuntia, jos rytmi leviää ja vene alkaa keikkua.

Anyway takaisin asiaan. Painonhallinta meni hyvin, vaikka muutamassa joulukilossa oli vähän pudotettavaa. Olen huomannut, että olen hiukan talvikarhumaista ihmistyyppiä eli kerään muutaman kilon vararavintoa ihan puoliväkisin aina talviaikaan. Olen verrattain pitkä kevyen soutajaksi, enkä mikään siroluinen muutenkaan ruumiinrakenteeltani, joten alle 60kg:n painossa on hankalaa pysytellä pitkiä aikoja. Kesällä taas paino pysyy melko lailla itsestään kisapainossa, kun sen kerran sinne saa hinattua. Näissä kisoissa sattui olemaan vielä vaaka, joka näytti puoli kiloa liian vähän, niin pystyin syömään ja juomaan hiukan jopa ennen virallista punnitusta.

Kisasta ei sen enempää. Semisurkea veto, syke ei noussut taaskaan mihinkään huippulukemiin, mutta nyt sentään maksimit olivat jo yli 180. Sitkeästi vedin siinä "kipurajalla" loppuun asti, mutta eihän tuollaisesta saa itseään edes puhki. Olisi ollut paljon mukavampaa startin jälkeen kieriskellä lattialla laktaattiövereissä kuin istua ergon päällä juomassa vettä ja miettiä, että jaahas sellainen veto (taas) tänään. Pohdinnan paikka olisi, että millä toimenpiteillä tämä jumiutunut käsijarru irroitetaan.

Tästä lähdetään nyt eteenpäin. Toivottavasti tämä oli toivottavasti pohjakosketus ja suunta on vain ylöspäin! :)





Ja vielä videot startista ja "loppukiristä":