tiistai 24. helmikuuta 2015

Jämi42 Ski kisaraporttia

Reipas viikko sitten hiihdettiin Jämi42 SKI-hiihtokisa, joka oli Jämi147-triplan 2014 vuoden viimeinen osakilpailu. Kisa oli minulle toinen ja varmaankin viimeinen hiihtokisa tälle talvelle. Meni aivan älyttömän hyvin, vaikka suksitestissä alunperin hyvin toiminut pitotälli osoittautui matkan varrella täysin katastrofiksi.

Kuvituskuvaa Tampereen Kaupista seuraavan päivän palauttavalta lenkiltä :)

Ennen kisaa olin asettanut tavoitteeksi 3h alituksen, jos keli ei ole todella hidas. Valmistelut olivat menneet ihan kohtuuhyvin ja olo oli tankkauksesta sopivan ähkypuhku-kylläinen edellisenä iltana. Olen vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat tankkausmallit kaikkiin kilpailuihin painonpudotus-souduista ekstrapitkiin massatapahtumiin. Tälläkin kertaa jaksoin loistavasti lähdöstä maaliin järjestäjien huollon ja yhden kofeiinigeelin voimin. Iso miinus järjestäjille kyllä juomahuolto-yhteistyökumppanin vaihdoksesta. Uusi urheilujuoma maistui hirveän voimakkaalle ja jostain syystä kupli ja röyhtäytti hirveästi. Melko varovaisesti tuli sitä sitten nautittua heti ekan huoltopisteen jälkeen ongelman havaittuani.

 Peltosten ekat kisatarrat :)

Lähtöpaikalla asettauduin oletettuun lähtöryhmääni, mutta eihän se porukka liikkunut mihinkään. Ensimmäiset pari kilometriä sai surffailla ja ohitella hiihtäjiä, kunnes oma matkavauhti alkoi löytyä ja sai rennosti vetää joko yksin tai pienissä porukoissa. Noin viiden kilometrin jälkeen katsoin mittaria hiukan tarkemmin ja huomasin hiihtäväni reilusti tavoitevauhtia kovempaa. Tasatyöntövoittoisella ekalla puolikkaalla tosin pitikin hiihtää kovempaa, jotta saa kompensoitua keskivauhtiin toisen puolikkaan isoja ylämäkiä.

Niissä muutamissa ylämäissä, joita ekalla puolikkaalla oli, huomasin että suksi ei pidä yhtään. Latu liippaantui voimakkaasti alavissa maastonkohdissa ja uuden lumen pöpperö keräsi hirveät tilsat, jos yritti hiihtää ladun vieressä, varsinkin mäkien yläosissa. Toisen puolikkaan isoissa ylämäissä yritin haalia sopivaa pientä lumipalloa pidoksi ladun sivusta, mutta aika usein paakusta tuli mäen edetessä niin valtava, että suksi lakkasi luistamasta kokonaan. Sitten ei auttanut muu kuin juosta mäet ylös pallot pohjassa jäätävää haarakäyntijuoksua. Mäen päällä kehittelin mitä erikoisempia liuku-potkutekniikoita pallojen irroitukseen ja siihen hiukan tuhraantui aikaa. Käsille oli jostain syystä todella raskasta tasuripätkien jälkeen vaihtaa rytmiä vuorohiihtoon, varsinkin kun sukset lipsahtelivat huolella ja käsillä joutui roikkumaan urakalla. Käsiä rassasivat myös melko pehmeät ja kuluneet sauvaladut, joista sauvat menivät läpi keskimäärin joka viidennellä työnnöllä, vaikka hiihti koko ajan hakien ehjää alustaa.

Mielestäni hiihdin todella järkevästi ja myös ongelmanratkaisu pelasi näissä erinäisissä tilanteissa. Vaikka suksi ei pitänyt se luisti todella erinomaisesti. Alamäissä tein eroa kanssa hiihtäjiin ja myös pitkillä tasuripätkillä pysyin kerrankin miesten peeseissä huippuluiston ansiosta. Tasuri ei ole koskaan ollut näin vahvaa, vaikka sitä en ole nyt erityisemmin edes harjoitellut. Huvittavinta ehkä on, että hiihdin melkein samaa kilometrivauhtia nyt 42km kuin tammikuussa Hämeenviestissä 3km..

Se ehkä kertoo kaiken olennaisen ominaisuuksistani. Sitkas sisupussi, jolta puuttuu melko lailla kaikki voima- ja nopeusominaisuudet. Niin kauan kuin harrastan kevyenluokan soutua, ei kannata mitään maagisia kehityksiä tämän asian suhteen odottaa. Hermotusta ja lihaskestävyyttä voi tietenkin aina parantaa, mutta lisää lihasmassaa ja sitä kautta voimaa ja nopeutta ei oikein ole varaa hankkia. Luonnollinen geeniperimä (nopeiden solujen puute), pituus ja jo valmiiksi melko pieni rasvaprosentti asettavat rajansa kropan muokkaamiselle.

Hiihdosta jäi oikein hyvä mieli, olin naisten kilpasarjassa 17. sijalla ja jäin kärkeen 38.15 mikä on ihan ok tulos. Aikani oli 2.51 eli 9min alle tavoitteeni. Oikeastaan kaikki edellä olleet hiihtäjät hiihtävät aktiivisesti kilpaa muutenkin. Itse olen treenannut hiihtoa tänä talvena soudun ohessa keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Voitinpa hiihdossa niukasti yhden naisen, joka oli juoksussa/ pyöräilyssä/ triplassa reilusti edelläni. Triplasta irtosi 7.sija eli ensimmäinen ei palkinnoilla-sija. Tänä vuonna en aio kiertää triplaa valitettavasti ollenkaan, kun pyöräily osuu liian lähelle elokuun SM-soutuja. Ehkä sitten myöhemmin panostetaan tähän oikein kunnolla, sillä tykkään lajivalikoimasta ja tapahtuma-konseptista ihan hirveästi :)

Tuloksia täältä ja täältä.

Toivottavasti saisin nyt myös pikkuhiljaa kunnon näkymään soututuloksissani. Hiihdin v. 2012 melkein tunnin hitaammin ja ergotulokset olivat samaa luokkaa kuin tällä hetkellä eli mielenkiinnolla odotan loppukevään ergotestejä. Fiilis on nyt rennompi ja tiedän, että kyllä se lymyilevä soutukunto jostain esiin kaivetaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti