keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Sisäsoudun SM 2015

Talven pääkisat ovat nyt takanapäin ja melkoisen sekavat fiilikset. Maaliin päästiin, mikä oli tavoite numero yksi. Sijoitus oli kaksi ja aika ihan uskomattoman huono 7.54,70. Jäin 16sek viime kevään ennätyksestä. Ennätykseni on toki kansallisen tason kevyenluokan naissoutajalle hyvä aika, mutta ei mikään järisyttävä kuitenkaan ja tälle kaudelle on ollut parempaa tilauksessa. Toimitusvaikeuksia tai jotakin on nyt ilmassa. Voittaja ystäväni Aura kiskoi 7.47,70 ja hän ei myöskään ollut tulokseensa erityisen tyytyväinen.

Viikolla tehdyn viimeistelytreenin fiiliksen mukaisesti lähdin hyvin maltillisesti liikkeelle. Lähtökiihdytyskin muutamaa ensimmäistä vetoa lukuunottamatta oli niin apaattinen, että sille on jossain kohtaa tehtävä jotakin. Yleensä soudussa ensimmäiset 500m (2000m kisasta) aloitetaan aivan lämä tiskissä. Keskimmäinen tonni vedetään nk. matkavauhtia ja viimeiset 500m taas kiristetään. Itselle sopii tasaisen tappava tahti paremmin ja tasaista keskivauhtia vetämällä olen saanut parhaat suorituksenikin tehtyä.

Kisataktiikka kaipaa muutosta, etenkin vesillä soutua ajatellen. Löysällä alkuvauhdilla vesillä soudettaessa annan kaverille näköyhteyden, jolloin hän tietää koko ajan mikä on tilanne ja voi toimia sen mukaisesti, jos resursseja (= kuntoa) on. Kun selkä edellä liikutaan on näköyhteydestä selvää hyötyä. Sivuille ja taakse (eli eteen) tulee itse harvemmin kisavedon aikana tuijoteltua. Tietenkin jotain liikettä veneenmitan sisällä voi silmäkulmastaankin havaita. Ihmisen pää painaa 4,5-5kg, joten ei sitä kovin mielellään kovassa tahdissa kääntele, jotta veneen tasapaino ei järky. Yksi katsahdus voi maksaa monta sekuntia, jos rytmi leviää ja vene alkaa keikkua.

Anyway takaisin asiaan. Painonhallinta meni hyvin, vaikka muutamassa joulukilossa oli vähän pudotettavaa. Olen huomannut, että olen hiukan talvikarhumaista ihmistyyppiä eli kerään muutaman kilon vararavintoa ihan puoliväkisin aina talviaikaan. Olen verrattain pitkä kevyen soutajaksi, enkä mikään siroluinen muutenkaan ruumiinrakenteeltani, joten alle 60kg:n painossa on hankalaa pysytellä pitkiä aikoja. Kesällä taas paino pysyy melko lailla itsestään kisapainossa, kun sen kerran sinne saa hinattua. Näissä kisoissa sattui olemaan vielä vaaka, joka näytti puoli kiloa liian vähän, niin pystyin syömään ja juomaan hiukan jopa ennen virallista punnitusta.

Kisasta ei sen enempää. Semisurkea veto, syke ei noussut taaskaan mihinkään huippulukemiin, mutta nyt sentään maksimit olivat jo yli 180. Sitkeästi vedin siinä "kipurajalla" loppuun asti, mutta eihän tuollaisesta saa itseään edes puhki. Olisi ollut paljon mukavampaa startin jälkeen kieriskellä lattialla laktaattiövereissä kuin istua ergon päällä juomassa vettä ja miettiä, että jaahas sellainen veto (taas) tänään. Pohdinnan paikka olisi, että millä toimenpiteillä tämä jumiutunut käsijarru irroitetaan.

Tästä lähdetään nyt eteenpäin. Toivottavasti tämä oli toivottavasti pohjakosketus ja suunta on vain ylöspäin! :)





Ja vielä videot startista ja "loppukiristä":








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti