tiistai 31. maaliskuuta 2015

Oman tien kulkija

Hiukan on Kaukajärvi vielä jäässä (su 29.3.2015)

Aika se vaan rientää eteenpäin. Viimeiset 1,5kk on ollut melkoista hurinaa, isoja muutoksia ihan koko elämän kannalta :) Toivottavasti positiivisia sellaisia, aika näyttää.

Jämi42-hiihdon jälkeen mietiskelin treenaamista ja urheilemista oikein pohjamutien kautta. Koko alkukausi oli hirveää takkuamista sairasteluiden kanssa ja ei oikein urheileminen sujunut muutenkaan, vaikka yritys oli ainakin 110%. Mielekkyys soutuhommista alkoi olla lopulta vähän hukassa.

Jämin hiihdon hyvä tulos oli täysin ristiriidassa tämän talven huonoihin soututuloksiini ja mietin pitkään ja hartaasti, että missä on ongelma (toim. huom. korvien välissä). Palauttelin itseni maan pinnalle korkealentoisista soutusuunnitelmistani ja tein päätin jatkaa ihan tavallista perusduunia, mitä olin tehnyt edellisenäkin harjoitusvuonna ihan tyytyväisenä.

Koutsilleni ja mentorilleni kertominen tästä päätöksestä jatkaa omia polkujani oli yksi kevään vaikeimpia juttuja. Kuinka kertoa totaalisesta suunnan muutoksesta, kun molemmat osapuolet ovat olleet innoissaan hommasta tähän asti? Onneksi ymmärrystä löytyi ja lopulta fiilis oli helpottunut.

Ehkä olen vain sellainen yksinäinen susi, että minun on helpompi toimia oman pääni mukaan. Toki puolisko tsekkailee treenisuunnitelmiani ja toimii lähinnä jarruna tarvittaessa, että ihan yksin en ole. Siinäkin hommassa vaaditaan kyllä melkoista psykologista silmää ja naismielialantuntemusta. Onneksi tällainen mahdollisuus on olemassa, kun olemme molemmat fanaattisia urheiluhulluja. On ihan ok kesken jännittävän elokuvan yhtäkkiä alkaa pohtia ääneen VK-treenin vaikutuksia tai selän asentoa soututeknisestä näkökulmasta.

Nyt jatkan hyväksi havaitsemallani kompromissi-ratkaisulla. Soutu on päälaji, mutta tuntuu, että minulle vain yksinkertaisesti sopii monipuolinen treeni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kroppa menee sekaisin, jos harjoittelu muuttuu yksipuoleiseksi. Soudun sallimissa rajoissa annan itselleni luvan kilpailla muitakin lajeja, mutta en kahmi kaikkia kivalta kuulostavia kisoja kalenteriini, niin kuin välillä olen tehnyt. Keltaisten kultaisten poijujen välissä pysyminen voi joskus ristiaallokossa olla vaikeaa.

Sitten arkisempiin aiheisiin. Viime viikolla oli taas pistospäivä pitkästä aikaa ja flunssaksihan se meni. Olin jo varautunut siihen henkisesti etukäteen, joten ei edes oikeastaan harmita. Kuntokin oli niin herkän tuntuinen ennen pistospäivää, että sairastuminen oli oikeastaan ennakoitavissa. Vedin huikean hyvän alaVK-treenin 3x2000m 148-150-154 keskisykkeillä 2.09-2.10- vauhteja, joka oli syksyn kynnystestissä AnK-vauhtiani (syke 168). Edellisellä viikolla olin vetänyt testiä varten kovemman treenin: 1000m-750m-500m-250m tavoitekisavauhtia lyhyin palautuksin ja keskari oli ihan mukiinmenevä 1.52,5. Tammikuun ergokisoihin vedetyn saman treenin vauhdit olivat 1.55-1.56-luokkaa eli eteenpäin on menty.

Nyt flunssa on kiertänyt meidät kaikki ja siitä on suunnilleen toivuttu. Kalenteria on järjestelty uuteen uskoon. Liiton edellyttämä toinen 2k-testi jäi sunnuntailta väliin olon ollessa vielä puolikuntoinen. Toisaalta en ole saanut vielä tehtyä vaadittua 5k-testiäkään. Niinpä tungin huhtikuulle kaikki mahdolliset testit ja tapahtumat. Tässä on nyt myös pieni aasinsilta kisakunnon kehittämiseen, ettei tule sitten vesillä taas täysin yllätyksenä lihaksille aine nimeltä maitohappo.

Uudelleen organisoinnin tuloksella kevään ja alkukesän alustava kalenteri näyttää tältä:

ma 6.4. Teivo-cup juosten 5km (hyvä ei-lajinomainen verrokki, viime vuonna sama kisa)
la 11.4. 5000m ergolla
la 18.4. 2000m ergolla
toukokuun alku: tehotiimin kaksikkoleiri
la-su 23-24.5. Lappeenrannan liigakisat 4km ja 2km W2x ja W1x
kesäkuun alku: tehotiimin mahdollinen toinen kaksikkoleiri
la-su 13-14.6. Kaukajärvi KV, PM-karsinta ainakin W1x
la-su 27-28.6. Årungen, Norja PM-kisat, tavoitteena maajoukkue-edustuspaikka W1x tai W2x. Kisat ovat avoimet PM-kisat, joten osallistun todennäköisesti seurajoukkueena joka tapauksessa vaikka edustusjuttuihin ei vauhti riittäisikään.

Kaksikkotouhuja olemme viritelleet ystäväni A:n kanssa, mutta katsotaan nyt mitä mieltä olemme hommasta, kun toukokuussa kokeilemme taas istua samassa veneessä. Yksikkötouhut ovat etusijalla, mutta kaksikkomme jaksaa joka kerta yllättää positiivisesti, että hirveä kiinnostus olisi satsata myös siihen. Muuttuvia osasia tässä kaksikkopelissä (lapsia, koiria, puoliskoja, töitä, muuta elämää) on kuitenkin paljon ja meillä välimatkaakin melkein 200km, mikä tietenkin hiukan hankaloittaa harrastustoimintaa..

Vitsit odotan niin paljon testejä ja kisoja ja maitohappoja jajajaa :) Toivottavasti allergia ja sairastelut loistavat poissaolollaan ja saisi vihdoinkin jotakin muutakin aikaiseksi (= tuloksia) kuin merkintöjä treenipäiväkirjaan.

Vielä kirsikaksi kakun päälle sain vikan ravintoneuvoja-kurssin vihdostaviimein palautettua ja eilen laitoin AMK-haun fyssariksi vetämään :)