perjantai 29. toukokuuta 2015

Kisakauden avaus Lappeenrannassa

Soutukisakausi tuli korkattua viime viikonloppuna perinteisissä Lappeenrannan kanavasouduissa. Porukkaa ei ollut mitenkään mahtipontisen paljoa, mutta sain hyvän yleiskäsityksen omasta kunnostani. Kisat menivät ihan ok, tasaisen paksua puurtamista hiukan treenijumisella kropalla. Tähän kilpailuun en tehnyt mitään erikoisia herkistelyitä, vaan keskityin ihan tarkoituksella keräilemään kilometreja kasaan vesillä kisoja edeltävät viikot.

Lauantain yksikön alkuerässä vedin ihan ok vedon, mutta koska kaikki kilpailijat eivät päässeet onnistuneesti maaliin yllätyslaivan takia, ei alkuerätuloksilla ollut mitään merkitystä kisan kannalta. Itselleni sain tästä suorituksesta kuitenkin mielenrauhaa, sillä hävisin kärkeen 10sek vähemmän kuin finaalissa ja soudin Auran kanssa tismalleen saman ajan (mitä ei ole hetkeen tapahtunut).

Yksikön finaali päädyttiin soutamaan meidän kilpailijoiden toiveesta kahtena eränä, mutta ajat ratkaisisivat lopputulokset. Olin neljäs, hävisin kärkeen reilut 40sek, Auralle toisesta sijasta 13sek ja Suville (eri erä) 3sek. Ajat eivät kerro ihan koko totuutta, sillä minulla oli ylivoimaisesti huonoin rata (vastatuuli). Olin silti ihan tyytyväinen, sillä soutu oli teknisesti melko tasapainoista puuskatuulesta huolimatta.



Yksi pieni laituri, kaikki lähtevät vesille samaan aikaan ja lopulta aikataulut myöhästelevät. Sopu sijaa antaa, tuomarit kiltisti odottaa mattimyöhäiset ja rento kisatunnelma pysyy yllä. 

 Hyi hiiiitsii, äitiiiiiii mikä täällä haisee?! Öö, maajussit tekevät kevättöitä pellolla. Kaupunkilaislapsi.


Puunoksalta löydettiin köydenpätkä, josta jalostettiin hyppynaru. Lapset eivät tarvitse kovinkaan kummoisia leikkikaluja.


Yksikön alkuerään lähdössä. 
 

Hyvähyvä!!
 

TÖÖÖÖT!! Hmm, se ei ollut kyllä maalitorvi! 120m maaliin, enkä uskalla katsoa taakse, mutta sieltä tulee laiva. Vedään maaliin ja katson, että jäätävä tankkeri tulee. Parkkeeraan veneen perä rantaanpäin, en ehdi enää vesiltä pois. Huutelen hengästyneet kaverit järjestäytymään reunaan ja saamme veneet riviin. Laivan peräaalto tekee yleensä kovan imun ja sitä varten olemme valmiusasemissa. 

Ei h*lvetti, mitä ihmettä, laiva vetää itseään kohti hirveällä imulla, vaikka se on vielä matkan päässä vasta tulossa ohi, rautalaituri lähestyy kovaa vauhtia ja oma veneeni on ihan virranviemänä. Kaveri on toisella puolella, mihin väistän? Ei morjes, nyt on pakko väistää laituria, siihen ei saa osua, tai sattuu ja kovaa. Huudan kaverille ihan hysteerisenä, että tee tilaa, mutta hän ei ehdi väistää minua vaan ajautuu kohti. Pakko soutaa hallitusti veneet päällekkäin. 

Laiva on kohdalla, isot aallot pyyhkivät veneistä yli, jalkatila on täynnä vettä. Soudan, huopaan ja käännän apinanraivolla. Laiva pääsee ohi, kaikki selviävät vaaratilanteesta kunnialla ja veneetkin ehjänä. Myöhemmin illalla menee toinen laiva ohi ja jättää pienet pyörteet peräänsä.. Puolituntia jalat sheikkaavat vielä rannalla adrenaliiniryöpystä.
 

Koirien kokoontumisajot.


Veljekset kuin ilvekset tai kettuset paremminkin. 
 

Sopivat uhrit löydetty narunpyörittäjiksi :)
 

Hyvät naurut saatiin aikaiseksi minun muinaisista airoista (vm. 2003), joissa lukee vieläpä tyttönimeni. 
 

Kaksikkosettiä Auran kanssa soudettiin pitkällä matkalla sunnuntaina ja kulkihan se. Tiukkaa vääntöä avoimen tyttöjä vastaan. Tappio tuli 6sek myötä, mistä syytimme huonohkoa loppukiriä. Aika hyvin kuitenkin, kun fysiikalla emme pärjää alkuunkaan. Tässä kaksikossa olisi kyllä potentiaalia..


Sateesta sumuinen keli ei haitannut yhtään. Melkein tyyni, pientä pyörivää tuulta. 


Kaksikkojen palkintojenjaosta, toinen puuttuu voittoparista. Ihana kumisaapas-trikoo-seuratakki-look. Päivänasu, jolla täräytin hyvän itsetunnon myötä myös huoltsikalle syömään. Siistimmät kengät (lenkkarit) olivat märät ja kuka sitä nyt muutenkaan jaksaa vaihtaa vaatteita alvariinsa ;)

Oi vitsi kun mä oon hauska ja osaan tehdä tällaisen kaksoisleuan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti