sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

PM Årungen, Norja 2015

Pahoittelut kisaraportin viivästymisestä. Kotimatka bussissa nukkumisineen aiheutti pienoisen jetlagin, josta toivuttuani järkkäsin keskimmäisen muksun kahdet synttärit, jonka jälkeen lähdimme kesälomareissuun. Huhhuh, kiirettä pitää!

Etukäteisvalmisteluihin kuului kaikenlaisen reissusapuskan mukaan haaliminen. Tätä tuttua tavaravalikoimaa täydensin norjalaisen ruokakaupan antimilla. Hintataso oli kallis, joten eväiden raahaaminen kannatti.

PM-kisoista ei jäänyt urheilullisesti kovin kummoista muisteltavaa. Reissu oli superhieno kokemus, mutta terveystilanne ei antanut mahdollisuutta tehdä supersuorituksia, joita lähdin hakemaan. Kauksu-KV:n jälkeen sairastin karmean flunssan ja olin melkein viikon soutamatta. Valmistautuminen ei siis ollut ihan paras mahdollinen. Reissuun lähtiessä olo tuntui jo melko hyvältä, vaikka hengitysteissä pientä limaisuutta olikin.

 Lähtö ja trailerin pakkaus Turun soutukeskuksella. Yksi vapaa paikka roikkuvalle yksikölle jäi ylimääräistä..

Kisapaikka oli huikean hieno ja kelit kohdallaan. Molempina päivinä reipas myötätuuli ilman liikaa aallokkoa. Edellytys hyvän ajan tekemiseen on tietenkin hyvä keli ja mielellään reipasta myötätuulta ilman jättisuurta aallokkoa. Tänä kesänä olen tullut kyllä erinomaiseksi tuuliasiantuntijaksi ja kotipihan puista voi jo päätellä minkälaiset ovat treeniolosuhteet Kauksulla.

 Trailerin pakkaaminen, purkaminen ja kaluston kokoaminen ja kuljetus ovat hermoja raastavaa hommaa. Erilaisia onnettomuuksia on sattunut useita ja huoli omasta veneestä on iso. Veneeni käyttöarvo on huomattavan suuri verrattuna rahalliseen arvoon ja jos se hajoaisi, loppuisi varmaan koko harrastus. Veneet ovat älyttömän hintaisia, helposti rikkoontuvia ja yleensä ne valmistetaan mittatilaustyönä eli sopivia käytettyjä on käytännössä todella vähän tarjolla.

Kisajärjestelyissä olisi ollut hiukan toivomisen varaa. Ilmeisesti norjalaisten ei tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, sillä joku miesyksikkösoutaja pamautti verryttelyssä täysiä päälle, huudoistani huolimatta ja vaikka olin kiltisti sivussa odottamassa omaa lähtöäni ohjeiden mukaisesti. Kaupan päälle sain vielä norjaksi mölistyä kiroilua ja jäi hieman epäselväksi, mitä ukkeli meinasi.

Starttien odottaminen oli oma shownsa. Soudin joka kerta eri rataa ja eri erässä, mitä alunperin oli lähtölistoissa ilmoitettu. Lisäksi norjankielinen rätisevä kuulutus aiheutti pienoisia ongelmia oman paikan löytämisessä. Pitkä odottelu ennen omaa kisaa ei ole oikein mukavaa urheilijan kannalta. Vartti paikallaan jököttäen ja sitten pitäisi olla täydessä iskussa heti startista lähtien, no way.

Ensimmäinen kisastartti sujui melko hyvin. Ihan kaikkea ei saanut irti, hengitys oli vaikeaa sykkeen ollessa maksimilla, kun kurkussa velloi ärsyttävä limatulppa. Tiedättekö efektin, kun tulppa tukkii koko ilmatien muutaman hengenvedon välein, ei kivaa. Aikani oli 8.33, jolla jäin A-finaalista 8 sekunnin päähän. Toisessa erässä ero olisi ollut ajassa 10sek. B-finaalia ei soudettu, joten loppupäivä meni kisaturistina.


Toisena päivänä jatkopaikkaa olisi ollut tarjolla helpommalla, mutta jo alkuverkassa maistui verenmaku suussa. Hengitystiet ottivat hiukan nokkiinsa edellisestä päivästä. Myös sykkeet käyttäytyivät hiukan sekavasti ja ihan paras suoritus ei irronnut. Aika oli 8.35 ja jäin jatkosta 5sek. Toisessa erässä olisin ajan perusteella päässyt jatkoon. Päivä jatkui taas kisaturistina, mikä oli ihan hauskaa sekin.

Oma laji on pieni ja harrastajat hajallaan ympäri Suomea. Kisareissu oli mahtava kokemus jauhaa soutuläppää ja spekuloida kaikkea mahdollista soutuun liittyvää kanssaharrastajien kanssa. Reissun jälkeen olin monta päivää superväsynyt, kun viimeinen yö nukuttiin bussissa matkustaen. Kroppa otti hiukan itseensä, kun tuli kisattua ei ihan 100% terveenä. Muutama päivä kevyttä treeniä, kesälomareissu, pettymysten märehtiminen ja nyt mennään taas täyttä höyryä kohti uusia kisoja.


Ainoat mahdollisuudet soutaa hyvää aikaa vielä tänä kesänä on Solvallassa reilun viikon päästä kansallisessa regatassa sekä elokuun SM-kisoissa. Kesän loput kisat eivät ole 2000m matkalla. Toivottavasti tuulet osuvat kohdalleen ja saisin vanhan ennätyksen (8.17) rikottua, mistä olen kehittänyt itselleni päähänpinttymän.


Painonpudotus on nyt täydessä vauhdissa ja hiukan on ollut totuttelemista nälkään sekä niittaamista treeneissä. Kroppa on opetettu hiukan liian hyvin korkeaoktaanisen polttoaineen eli hiilareiden käyttämiseen. Loppukesän kisoja odotellessa! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti