lauantai 12. joulukuuta 2015

Nukkumatti

Tuo mukava ja kaikkien rakastama satuhahmo on vieraillut täällä blogissa ahkerasti tämän syksyn ajan. Sitä vastoin täällä meillä sitä ei ole kauheasti viime aikoina näkynyt, josta minä niin olen mieleni pahoittanut.

 Lokakuun auringonsäteet :)

 Soutukauden mitalisaldo, 5 SM-mitalia, joista yksi kultainen (W4x).
 
Soutukausi ulkovesillä on nyt ohi, vaikka järvet ovat yhä edelleen auki ja talveakaan ei näy. Marraskuussa pääsi vielä vesille, mutta kylmää kyytiä se oli. Sisäkausi lähti hyvin käyntiin ja periaatteessa olen ollut parhaimmassa kunnossa mitä ikinä tähän aikaan vuodesta.


Omat ja muiden perheenjäsenten sairastelut ovat sotkeneet urheilemista viimeisen kuukauden ajalta. Rumba alkoi oksennustaudista ja siitä siirryimme silmätulehdus- ja flunssakierteeseen, jossa kaikki sairastuvat vuoronperään ja kierto alkaa uudestaan alusta, kun viimeinen potilas on juuri parantumaisillaan.

Kotapäikkärit, kun nukahtaa kesken päivän.. 

Olen sopeutunut työssäkäyvän ja urheilevan äidin arkeen mielestäni melko hyvin. Töissä on ihan mukavaa, tykkään tehdä fyysisesti raskasta työtä ja näkee heti työnsä kädenjäljen. Lapset viihtyvät koulussa ja eskarissa ja pienin on oikea piristysruiske päiväkodissa. Joka päivä sataa hyvää palautetta hänen aurinkoisesta luonteestaan. Treenit ovat kulkeneet vaihtelevasti. Olen joutunut pitämään paljon ylimääräisiä lepopäiviä kokonaisrasituksen keuliessa, mutta toisaalta kokonaisuutena ergo rullaa, rauta nousee ja tossu hypähtelee jalkalenkeillä kevyemmin kuin ennen.

 Tärkeintä tässä maailmassa

 Parasta on koko perhe lenkillä :)

Nukkumattomuus-ongelma liittyy ylikierroksilla käymiseen, jonka olen tunnustanut silloin tällöin esiin pongahtavaksi ongelmakseni jo muutamia vuosia sitten. Riittävästi kun tsemppaa, että kaikki hommat hoituu, ei pystykään lopulta enää rauhoittumaan, jotta voisi nukahtaa. Kotiäitinä ollessani ongelma ratkesi usein itsestään heti alkutekijöihinsä. Jos tuli uneton yö, sai istua päivän zombina sohvalla lasten pitäessä elokuvapäivää ja nukkuminen helpottui yleensä jo seuraavaan yöhön ja pitkiä vaikeita jaksoja ei tullut. Nukkumaton yö siellätäällä ei ole katastrofi, jos sen vain deletoi mielestään samantien. Nyt pitää joka aamu herätä aikaisin töihin oli olo levännyt tai ei. Ongelma on hiipinyt pikkuhiljaa ja huonosti nukuttujen tai kokonaan nukkumattomien öiden määrä on kasvanut viikko viikolta lokakuun lopusta lähtien huomaamattani.

 Onneksi minun unenlahjat eivät ole periytyvää sorttia :D

Viime viikolla töihin mennessäni nukahdin auton rattiin poukkoillen keskikaistan päällä vain sekunnin ajan, mutta säikähdin perinpohjaisesti. Kun tämän jälkeen vielä kokonaisuudessaan huonosti nukuttu viikonloppu ja yksi kokonaan uneton yö, marssin työterveyteen alkuviikosta. Perinteisen suomalaisen terveydenhoidon systeemin mukaisesti sain mieliala-/unilääkereseptin kouraan ja käskyn älä stressaa ja koita pärjäillä. Sairaslomaa sain päivän, kun erikseen pyysin, sillä työssäni joudun ajamaan autoa jatkuvasti ja koin olevani ympäristölleni vaaraksi ja työkyvytön unettomuuden takia. Unilääkkeet jätin toistaiseksi apteekkiin, melatoniinit nappasin mukaan ja puoliskon kanssa käydyn keittiöpsykologi-keskustelun voimalla päätin, että tästäkin taas selvitään ja ihan omin voimin.

Talvityömatkapyöräilyn iloja, äkillinen lumivyöry. Vaihteet jäässä, jarrut jäässä ja lukko jäässä..

En tiedä mikä joulukuun kirous minulle on asetettu, kun joka vuosi tähän samaan aikaan tulee tämä sama nukkumishässäkkä. Ehkä se liittyy tähän kaamokseen ja pimeyteen, kroppa menee sekaisin, kun yöllä ja päivällä ei juuri eroa ole.


Lumi tuli, lumi suli. Tulisipa talvi takaisin, ehdin hiihtää yhden lenkin ja muistin taas kuinka sitä olenkaan kaivannut. Lumiset maisemat ovat oivaa stressiterapiaa, mustan ja synkän kuravellin sijasta.

Nyt toivon vain, että flunssa menisi ohi, pääsisi takaisin kiinni treeneihin ja vetämään tulossa olevat testit (5000m ergotesti ja kynnystesti). Ekoihin ergokisoihinkaan on enää reilu kuukausi. Ja kohta on joulu. Jouluun otin sellaisen asenteen, että teen mitä jaksan ja huvittaa, loput ostan kaupasta valmisruokakammoni mukaan soveltaen. Lahjat ovat vielä melkein kokonaan hankkimatta, mutta ideat on pureskeltu valmiiksi ja selviän toivottavasti parilla täsmäiskulla.


Tulisi nyt vain kunnon talvi, niin kyllä se tästä iloksi taas muuttuu :)